Lähtöahdistus

keskiviikko, elokuu 19, 2015

Vielä eilen olin maailman eniten innoissani ylihuomisesta lähdöstäni Shanghaihin.

Vielä tänä aamuna olin siitä äärettömän onnellinen, ja latasin Instagramiinkin onnea tursuavan otoksen itsestäni. (Spoiler: olen mä päätöksestäni edelleen onnellinen.)

Mutta kun tänään päivällä olin juossut passikuvissa, elektroniikkaostoksilla, töihin avaimia palauttamassa, lounaalla ystävien kanssa, viimeisiä ostoksia tekemässä, ekan viikon suunnitelmia hiomassa, se iski. Lähtöahdistus.

Onko mulla kaikkea mitä tarvitsen? Onko jotain tärkeää unohtunut? Miksi kaikkeen lähtövalmisteluun kuluu niin paljon rahaa? Mitä pyykkejä olikaan vielä pesemättä? Miksei ole mitään hyviä vaatteita? Miksen ehtinyt nähdä sitä yhtäkään kaveria? Riittääkö mun rahat? Riittääkö varmasti? Mitä jos kaikki menee ihan perseelleen? Saanko ruokamyrkytyksen ekana päivänä? Kattaako mun vakuutus sittenkään kaikkea tarpeellista? Mitä jos sairastun vakavasti? Mitä jos jollekin läheiselle sattuu jotain sillä välin, kun minä viiletän Kiinassa?

Enkö oo vieläkään ladannut VPN:ää? Mitä vaatteita pitäisi pakata? Miten ikinä löydän yliopistolle? Missä kameran laturi on? Mitä jos lennolla on turbulenssia? Olenko muistanut irtisanoa puhelinliittymän Suomessa? Miten ihmeessä kiinalainen puhelinliittymä hankitaan? Toimiiko se edes mun puhelimessa? Paljonko rahaa pitää vaihtaa? Miksi koko puolen vuoden vuokra asuntolaan pitää maksaa kerralla?

Onko mitään kamalampaa hetkeä, kuin pahimmillaan puolen vuoden jäähyväisten jättäminen rakkaimmista rakkaimmalle poikaystävälle viimeisenä yhteisenä aamuna?

Kysymykset sinkoilivat mielessä.  Toiset isompia, toiset pienempia. Ahdistus alkoi kalvaa, enkä edes tarkalleen tiedä miksi. Olen niin innoissani pian koittavasta lähdöstä ja oon haaveillut siitä niin pitkään, enkä mistään hinnasta muuttaisi suunnitelmaani. Mutta jotenkin tuntui, että aika järjestelyjen kanssa loppuu kesken. Vaikka ei kai sitä aikaa koskaan ole tarpeeksi. Ja että aika poikaystävän kanssa loppuu kesken – vaikka meillähän on loppuelämämme aikaa olla yhdessä.

Mutta pienen hetken tuntui, että kaikki, siis ihan kaikki, kaatuu niskaan.

Onneksi tämä lähtöahdistus oli näemmä ohimenevää sorttia. Soitto itku kurkussa poikaystävälle karisti jo suurimman osan mennessään, ja loput huuhtoutuivat kurkusta alas työporukalta läksiäislahjana saadun shampanjapullon mukana Eiranrannassa. Paras ystävä, laislliset (no okei, pullollinen) kuplivaa, mansikoita ja juustoa. Mitä se nyt ei parantaisi?

Eiranranta

Lopputulos: Kiina odottaa enää muutaman päivän ja pitkän lentomatkan takana – enkä voisi olla siitä onnellisempi. Ahdistus on kadonnut ja luotto siihen, että kaikki järjestyy ja tulee menemään hyvin, on tullut takaisin. Kai maailmanmatkaajillekin omat heikot hetkensä suodaan.

Onko nämä hetkelliset lähtöahdistukset muille tuttuja?

Seuraa blogia helposti Bloglovin’in avulla!

You Might Also Like

5 Comments

  • Reply Marimente keskiviikko, elokuu 19, 2015 at 22:45

    Wau, voin vaan kuvitella tuota ristiriitaisten tunteiden kirjoa kun lähdön hetki lähenee ja tietää että pian on jännät paikat edessä! Poikaystävälle jäähyväisten jättäminen on kamalaa, mutta siitä selviää varmasti kun ekoina viikkoina on kaikkea uutta edessä ja saa ajatukset pikku hiljaa pois siitä ikävästä. Onkos hän aikonut tulla käymään Sanghaissa sua moikkaamassa? :)

    • Reply Marimente keskiviikko, elokuu 19, 2015 at 22:47

      Karkasi viesti ennen aikojaan, piti siis vielä sanomani että ihan hurjasti onnea matkaan ja nauti vaihdon joka hetkestä! Jään innolla odottelemaan Shanghai-raportteja kun pääset asettumaan paikan päälle! :)

      • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta keskiviikko, elokuu 19, 2015 at 22:57

        No tunteiden kirjoa tämä tosiaan on, toisaalta on NIIN tohkeissaan ja toisaalta yhtäkkiä, lähdön lähestyessä, huolettaa kaikki pienetkin asiat… Onneksi nyt jo paremmat fiilikset ja eiköhän yksi hyvin nukuttu yö auta tähän, kuten moneen muuhunkin olotilaan. :) Poikaystävä lähtee nyt viikoksi mukaan, ennen kuin mun opiskelut starttaa! Ja todennäköisesti ja toivottavasti tulee myös myöhemmin syksyn/talven aikana tuonne tai sitten muualle päin Aasiaa mun kanssa.

  • Reply aNNa torstai, elokuu 20, 2015 at 20:37

    No todellakin tiedän tunteen. Oon todennut, että mun tapauksessa se on ainakin se mitä muut kutsuvat nimellä ”matkakuume”. Oon aina tosi innoissani kaikista reissuista, kunnes lähtöä edeltävänä päivänä mua ei yhtäkkiä huvitakaan yhtään. Ei jaksais.. Miksi piti varata tämäkin matka? Sitten, kunhan oon vaan päässyt matkaan, oon taas ikionnellinen asiasta. Monet ”hermoilevat” reissuja ja se on niiden matkakuume. Mä en oo niinkään hermostunut, mutta mua ei vaan yhtäkkiä ”huvita” lähteä seikkailemaan..Laiskuus iskee ;D Hyvää reissua sulle! Hyvin se menee! :)

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta lauantai, elokuu 22, 2015 at 19:58

      No mulla on kyllä välillä ihan samanlaisia ajatuksia. Mutta kummasti ne heti lähtöpäivänä jo katoaa :)

    Vastaa käyttäjälle aNNa Cancel Reply