Uusi yritys: Kasarmitorin The Cock -ravintola

keskiviikko, huhtikuu 29, 2015

Joku teistä on ehkä lukenutkin postaukseni ensimmäisestä käynnistäni uudessa, Kellarikrouvin tilalle tulleessa The Cock -ravintolassa Kasarmitorilla. Kaikki ei silloin mennyt ihan nappiin, ja olin kokemuksesta vähän harmissani. Paikka vaikutti lupaavalta, mutta sitten… Ei vain natsannut. Sekoilua tarjoilun kanssa, ruoankin suhteen odotukset olivat jossain määrin korkeammalla.

Nyt on kuitenkin aika kuopata moiset muistot, sillä saimme ravintolalta kutsun tulla uudestaan käymään. Uusi vierailumme The Cockissa palautti luottamuksen paikkaa kohtaan ja koska tuo ei niin mairitteleva postaukseni on noussut yhdeksi blogin suosituimmista postauksista, koen velvollisuudekseni kertoa myös tästä onnistuneemmasta illasta.

Näin se kävi:

On sateinen maanantai. Harmaa ja ankea. Juuri sellainen maanantai, joita kaikki inhoavat. Olen osallistunut ensimmäistä kertaa Punavuoren ilmaiseen pihajumppaan, josta mutaisena ja hikisenä kiiruhdan kotiin ja salamannopeasti suihkuun; puoli tuntia aikaa, ennen kuin pöytävarauksemme alkaa. Otamme ratikan, koska sade vain yltyy. Kun pääsemme Kasarmitorille, näyttää Cock lämpimältä ja houkuttelevalta turvapaikalta kaiken tämän maanantaisen ankeuden keskellä. Äkkiä sisään.

Meidät ottaa vastaan tumma miestarjoilija, joka pitää meistä huolta koko illan. Saattoipa small talkin seassa kehaista ulkonäköäni heti alkuun (laskelmoitua?), mikä nuoren naisen mieltä tietenkin lämmittää, uusi mekkokin kun oli varta vasten laitettu päälle. Tilaan drinkin. Valitettavasti tilaamaani juomaa ei kuitenkaan ole saatavilla – no niinpä tietenkin. Mutta tarjoilijaa suosittelee toista, joka osoittautuu oikein hyväksi valinnaksi. Mathias juo house sodan ”flower power”, erinomaista sekin ja hauskaa, että tuollaista sodaa on tarjolla. Drinkit olivat siis hyviä ja kekseliäitä, aivan kuten viime kerrallakin.

The Cock Helsinki

Alkupalaksi valitsemme juustotarjottimen ja  tarjoilijan suosituksesta ”arancini” eli täytettyjä, leivänmuruilla päällystettyjä riisipalloja.

Juustot on oikeaoppisesti temperoitu ja ne ovat todella herkullisia, erityisesti sinihomejuusto. Myös pienet riisipallerot katoavat nopeasti parempiin suihin. Ihan tulee Rooman food tourilla maistellut supplìt mieleen, vaikka ehkä ne Roomassa hitusen paremmilta maistuivatkin.

Kaikki on siis alkanut oikein hyvin.

The Cock Helsinki

Ravintolassa on kiva tunnelma ja tekemisen meininki (kuten viime vierailullakin), ja kaikki pöydät näkyvätkin olevan taas täynnä. Istumme melko lähellä viereisiä asiakkaita, mutta eipä tuo ihan hirveästi meitä haittaa. Pian saamme pääruokaa. Minä valitsin pasta vongolen (simpukoita, persiljaa, valkosipulia ja valkoviiniä) ja Mathias beef tartarin. Pasta on erittäin hyvää. Runsaasti simpukoita. Annos on aika iso, onneksi Mathias jaksaa jatkaa siitä mihin mulla jää. Tartar oli myös onnistunut, kuten sen lisukkeena olleet ranskalaisetkin. Ja tarjoilijan pihvin kanssa suosittelema viini oli kuulemma erityisen hyvää.

thumb_image4_1024

Ravintolaan lappaa lisää porukkaa sisään, ja me olemme todella kylläisiä. Meistä koko illan esimerkillisesti huolehtinut tarjoilija tulee vielä kysymään, haluaisimmeko jälkiruokaa. Pyydämme hetken miettimisaikaa. Käyn vilkaisemassa jälkkäripöytää (josta saa siis itse hakea omat makeansa), ja se näyttää kieltämättä ihan houkuttelevalta. Se koostuu kuitenkin lähinnä erilaisista kakuista, enkä itse ole ravintolakäynneillä hirveästi minkään kakkujälkkäreiden perään. Niinpä sanomme, että eiköhän tämä riitä meille. Tarjoilija kuitenkin vaatimalla vaatii, että saa tuoda meille edes jotain jälkiruokapöydästä. Eihän se auta kuin suostua.

Saamme eteemme palat cappuccino-juustokakkua (vai oliko se espresso-juustokakku?). Ei olisi ollut kyllä oma valintani, sillä en edes juo kahvia.  Epäileväisenä maistan ensimmäisen palan lusikalla. Epäilykset sulavat samantien – kakku ei maistu missään nimessä liian kahvimaiselta, ja sen koostumus on suorastaan täydellinen, sellainen ihanan samettisen pehmeä herkullisella pohjalla, kuten juustokakun kuuluu ollakin. Tietenkin jokin muu kuin kahvi makuna olisi ollut enemmän mieleeni, mutta omapa oli vikani kun en itse mennyt kakkuani valitsemaan.

Loppukaneetiksi voisin todeta, että olen iloinen, että menimme The Cockiin vielä uudemmankin kerran. Alkuhässäkästä on selvästi päästy ylitse, ja oikeastaan kaikki aina tarjoilusta ruokaan asti meni enemmän kuin nappiin tällä kerralla. Ruoka oli todella herkullista kuten juomatkin, ja tarjoilijan suositukset osuivat kohdilleen. Parasta ravintolassa on edelleen sen rento tunnelma. Totesimme lähtiessämme toisillemme, että onneksi tulimme vielä toisen kerran ja onneksi kaikki meni niin hyvin, sillä me niin halusimme pitää The Cockista jo viime kerralla. Ja nyt me ihan oikeasti pidämme. Tosin en ole aivan varma, uskaltaisinko tilata kanaa vieläkään.

*Illallinen osittain The Cockin tarjoama*

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply