Edellisestä Tallinna-postauksesta tulikin varmasti selväksi, että mä RAKASTUIN Tallinnan Swissôteliin. Se jätti niin hyvän fiiliksen, että lienee kokonaisuutena arvostellen paras hotelli, jossa oon koskaan yöpynyt. Suitsutusta siis luvassa. Kuten blogia seuranneet tietävätkin, kaikki Tallinnan hotellit ja hostellit eivät ole tarjonneet ihan niitä parhaimpia kokemuksia, joten siksikin Swissôtelissa tuntui niin hyvältä olla. Aikaisempia kokemuksia voi lukea esimerkiksi täältä.
Varasin standard-huoneen hotellin nettisivujen kautta, jossa lupailtiin mm. myöhäistä check-outia, mikäli se varaustilanteen puolesta olisi mahdollista. No, myöhäistä check-outia emme saaneet, mutta ihanan huoneen kylläkin: 26. kerroksessa, upeilla näkymillä Tallinnan satamaan. Olisitte nähneet äitini ilmeen hississä, kun painoin nappia oikeaan kerrokseen. Äiti oli kuullut respassa väärin ja luuli huoneemme olevan kerroksessa 2 ja oli ihan ymmärrettävästi vähän pettynyt. Kun äidin pudonnut leuka oli kerätty hissin lattialta, päästiin astumaan käytävään ja suuntamaan huoneeseemme…
Huone
Olin varannut meille Swiss Advantage -huoneen. Saimme huoneen 26. kerroksesta näkymillä satamaan, mikä oli kiva yllätys, sillä ainakin Swissin sivuilta varatessa satamanäkymä on pienen lisämaksun arvoinen. Huone itsessään oli juuri sellainen hotellihuone josta pidän eli avara, hillitty ja tyylikäs, eikä siitä ole yhtään mitään huonoa sanottavaa. Iso ikkuna ja upea näkymä ovat tietenkin ne, mitkä tekevät tästä hotellista ja huoneesta erityisen.
Kylppäri… Upea! Tykkäsin ruskea-kultaisista laatoista, sadevesisuihkusta ja ammeesta, johon en edes ehtinyt kylpemään. Naurettiin, että miten Tallinnan lomalla voi tulla niin kiire, ettei edes kylpyammeeseen kerkeä. Mutta näin kävi.
Ja ne näkymät… Hei oikeesti? Oli siistiä seurata menoa kaduilla (mitä sinne näillä myyräsilmillä nyt näki tihrustaa) ja katsella ees taas Tallinna-Helsinki -väliä seilaavien laivojen saapumista satamaan ja takaisin Helsinkiin lähtemistä. Noiden ikkunoiden äärellä olisi voinut istuskella ikuisuuksia. Ja kyllä me paljon istuttiinkin. Muun muassa span jälkeen kylpytakeissa, viinilasi kädessä illallista odotellen. Se oli aika täydellistä.
Huoneessa oli kaikki tarvittava silityslaudasta ompelupakkaukseen ja kenkälusikkaan. Myös kapselikahvikone löytyi kahvinjuojia varten! Eipä tule oikestaan mitään mieleen, mitä olisi jäänyt uupumaan. Televisiossa näkyi ilman lisämaksuja 80 kanavaa (täähän se on tietenkin hotellin tärkein ominaisuus kun ulkomaille lähdetään!). Ilmainen wifi toimi moitteettomasti ja nopeasti. Keskustelimme juuri London and beyond -blogin kommenttiboksissa siitä, miten on käsittämätöntä, että kaikissa hyvätasoisissakaan hotelleissa ei edelleenkään netti kuulu huoneen hintaan. Tallinnassa wifi tuntuu olevan saatavilla joka ikisessä pienessäkin putiikissa ja ravintolassa, ja tässä asiassa Tallinna on mun mielestä jopa Helsinkiä edellä.
Mikä kiinnitti mun huomion tässä hotelissa oli huonepalvelun kohtuulliset hinnat! En ole ihan kauheasti huonepalvelua tarjoavissa hotelleissa yöpynyt, mutta niissä missä olen, on room service ollut aina järkyttävän hintaista. Toista se on kuulkaas Tallinnassa! Esimerkiksi salaatti- tai pasta-annoksia olisi saanut tilata huoneeseen mihin vuorokauden aikaan tahansa n. 10 euron hintaan. Vertailun vuoksi: Rooman hotellissamme pelkkä cokis tilattuna huonepalvelusta olisi maksanut 9 euroa. Oisin halunnut kokeilla huonepalvelua ihan vain koska siihen olisi ollut mahdollisuus, mutta tuli syötyä muutenkin niin hyvin, ettei yksinkertaisesti löytynyt vatsasta tilaa millekään ylimääräiselle. :)
Spa
Hotellista löytyi freshin oloinen kuntosali ja rauhallinen spa-osasto. Spassa oli pieni höyrysauna sekä tavallinen sauna, josta oli sieltäkin hienot näkymät Tallinnan ylle. Eri suuntaan tosin kuin huoneestamme ja hyvä niin. Näiden lisäksi oli keskikokoinen allas, jossa oli miellyttävän lämpöistä vettä. Me käytiin spassa niin perjantai-iltana kuin lauantaiaamunakin ja molemmilla kerroilla siellä oli rauhallista ja miellyttävää. Ja vaikka spa olikin pieni, oli se silti aika hurmaava, ja ehdottomasti nosti tätä hotellikokemusta aina vaan paremmaksi.
Aamiainen
Jos haluaa napata hyvät näköalapaikat Swissôtelin 11. kerroksen aamiasravintolasta, kannattaa syömään suunnata jo ennen yhdeksää. Yhdeksän jälkeen ihmisiä oli todella paljon, mutta mitään häiritsevää ruuhkaa ei silti päässyt avarassa tilassa syntymään. Jokainen ohjataan pöytään erikseen ja me saatiin kiva ikkunapöytä. Ja sitten vaan hakemaan aamupalaa; aloitus perinteisellä munakokkeli-pekoni-sämpylä-linjalla ja sitten tuoreiden hedelmien ja myslin kimppuun! Herkkua! Munakokkelikin oli vähän eri tasoa kuin edellisenä aamuna Eckeröllä nautittu… Munakkaita paistettiin asiakkaiden toiveiden mukaan ja tuorepuristettuja mehuja löytyi ainakin kuutta eri laatua.
Eckerön aamupalasta tuli muuten mieleen hauska tarina. Jouduttiin menomatkalla laivalla samaan aamiaispöytään jonkun keski-ikäisen pariskunnan kanssa. Yli tunnin siinä ruokaillessamme he vaihtoivat keskenään yhden, siis YHDEN lauseen. Aina kun lähdettiin äidin kanssa hakemaan lisää ruokaa, vaihdettiin katseita ”ei vieläkään”. Siinä ne istui hiljaa ja tuijotteli tyhjyyteen ja kuunteli meidän juttuja. Kenties vähän toisiinsa kyllästymistä ilmassa? Mä aina mietin et luoja paratkoon, mä en koskaan halua olla yksi noista pariskunnista! Tietenkin hiljaakin pitää osata ja saakin olla, mutta kun niiden kasvoista oikein paistoi se, ettei kummallakaan ole mitään sanottavaa toiselle. Näitä oon kyllä nähnyt ravintoloissa ennenkin. Ootteko te?
Niin ja mikä se niiden ainoa vaihtama lause oli? Mies kysyi ”Oliks lettu hyvä?” ja nainen vastasi ”Hmph, ihan hyvä”.
Palvelu
Check-inistä aina check-outiin asti palvelu oli todella hyvää ja asiakkaat huomioivaa. Pienet asiat saivat tuntemaan itsensä tärkeäksi; se, että huoneeseen tuotiin pyytämättä tuoreita hedelmiä tai se, että aamiaisella munakkaan sai suoraan uunista otetulle lautaselle, jotta se pysyy lämpimänä. Saunaan mennessä mukaan sai span henkilökunnalta pullon lähdevettä, ja span aulassa oli tarjolla omenoita, juotavaa ja pieniä keksejä, terveellisiä tietenkin. Kysyessäni myöhäisemmän chech-outin mahdollisuutta, pahoittelut olivat ylitsevuotavat kun se ei onnistunutkaan. Spata ja muita hotellin palveluja olisi saanut rauhassa käyttää uloskirjautumisen jälkeenkin. Kaikkea pientä ja ehkä jopa vähän hölmöltä kuulostavaa (keksit…), mutta mielestäni se hyvä kokemus rakentuu juuri noista pienistä palasista hyvien puitteiden lisäksi.
Respahenkilökunta oli avuliasta ja useimmilta taipui niin englanti kuin suomikin, vaikka itse pyrinkin hoitamaan asiat englanniksi. Tuntuu jotenkin tosi juntilta käyttää suomea Tallinnassa.
Yleinen kokemus
Tykkäsin hotellin tunnelmasta. Siinä oli sitä jotain, mitä viiden tähden hotellissa kuuluu ollakin, mutta ei silti liikaa pröystäilyä. Täällä oli mukava ja kotoisa olla, ja se on tärkeintä. Kokemuksen hotellissa kruunasi kiva spa-osasto ja tietenkin drinkit 30. kerroksen baarissa.
Ja ne huonot puolet… Pahoittelut nyt vaan, mutta miinuksia ei ole! Pelkkää plussaa Tallinnan Swissôtelille. No, kylppäristä emme löytäneet pistoketta ja ilmastointi piti yöllä vähän kovaa ääntää (sitä pystyi kuitenkin itse säätämään), mutta nyt puhutaan niin pienistä asioista, etteivät ne edes ansaitse huomiota. Jos jostain tuollaisesta täytyy valittaa, niin tietää asioiden olevan aika hyvällä mallilla. :)
Ylellinen hotelli teki tavallisesta Tallinnan matkasta aivan uudenlaisen kokemuksen.
22 Comments
Hei, olipa kiva lukea tästä. On pitänyt monta kertaa varatakin Swissôtelissa, mutta ei olla vielä ennätetty. Tämä oli kattava postaus. Kuuluiko toi spa muuten hintaan?
Joo, kuului hintaan! :)
No huh huh miten hienolta näyttää! Ja wau mitkä näköalat! Kyllä tollasessa paikassa saa varmasti vähän erilaisen Tallinnan loman vietettyä. :)
Siis Tallinnan loma ei edes tuntunut Tallinnan lomalta kun oli tuolla yötä! :D
Jihuu! Hyvä ja perusteellinen postaus :) Ja todellakin vakuutti, ainakin meikäläisen (ihan kuin oisinki jotain lisävakuutteluja tarvinnut) :) Nyt aloin haaveilee että veisin joskus oman mamman tuonne, me ollaan kanssa käyty aikaisempina vuosina kaksisteen Tallinnan ja Tarton reissuilla.
Samaa mieltä ”junttisuomesta”, tuntuu jotenkin tönköltä ja törkeältäkin käyttää sitä Eestissä? En tosin osaa selittää tarkkaan, että miksi. Tähän liittyen, oon monesti pohtinut että tuntuukohan englanninkielisistä samalta kun he puhuvat englanniksi vieraskielisessä maassa? Vaikka se siis olisikin ainoa yhteinen kieli? Nää on taas näitä mun kelailuja :-D Pyysitkö erikseen huonetta ylemmästä kerroksesta varatessasi huonetta?
En pyytänyt erikseen, mutta pyysin kyllä varauksen yhteydessä lupaa kuvata hotellilla blogia varten… Liekö vaikuttanut asiaan? Vaikea sanoa. Joka tapauksessa jo tuolta aamiaispaikasta 11. kerroksesta oli hyvät näkymät, eli ei olis kyllä haitannut asua vähän alempanakin. :) Ja tuosta kielestä… Vaikka yritin sinnikkäästi kaikille puhua englantia, niin kyllä tuollakin esim. respassa ja takseissa monet alkoivat sitten kuitenkin heti puhua suomea takaisin. :D Mä en ookaan miettinyt asiaa englanninkielisten kannalta mutta voi muuten pitää hyvinkin paikkansa!
Ihana postaus ja nyt mun on pakko päästä Tallinnaan pian ja tiedän jopa missä haluan yöpyä :D Mä oon monesti miettinyt, että siitä varmaan erottaa pariskunnat ja ystävykset toisistaan, että ystävät puhuvat toisilleen enemmän just tollasissa tilanteissa. Osaksi varmaan senkin takia, että kuulumisia vaihdetaan harvemmin ja on enemmän puhuttavaa, mutta onhan se aika sääli jos puolisolle ei ole mitään sanottavaa. Siis kaikkiahan tää ei koske todellakaan, yllättävän monia kuitenkin. Mutta hyvä, että lettu oli ihan hyvää :D Niin ja kiitos hyvästä hotellisuosituksesta, tätä on oikeesti pakko päästä testaamaan itsekin.
Kiva että sain hotellin tunnelmaa välitettyä! :) Mä vaan väkisinkin mietin että onko niillä ollut yhtä hiljaista koko Tallinnan reissun ajan… Mut pääasia että lettu maistui. :D
Onpas ihanan näköinen hotelli! Ja aika upeat nuo maisemat tuolta ylhäältä :) Täytyy laittaa ylös tää hotelli, jos sitä vaikka ens kerralla repäsis ja varais hieman paremman hotellin :P
Suosittelen repäisemään! ;) Eikä tää nyt loppujen lopuksi niiiin kallis ollut, varsinkin arkena huoneen taisi saada 120 euron pintaan (ilman aamiaista tosin), mikä ei enää hirveän montaa kymppiä kalliimpi ole kuin muut Tallinnan vähänkään hyvät, tai jopa keskitasoiset hotellit. Ja vielä jos sen jakaa kahdelle niin ei se nyt ihan hirveästi kirpaise. :)
Ah ja voih, ihana hotelli. Tuolla en ole yöpynyt -vielä.
Uskon että tää olisi just sen tyyppinen paikka, mistä pitäisit :)
Tää oli kiva (: Tosi kattava postaus!
Meiltäkin hyvin vahva suositus tälle hotellille. Ehdottomasti Tallinnan hotellikattauksen aivan terävintä kärkeä! :)
Totta! Ja kiitos teille hyvästä Tallinna-sivustosta, sieltä on tullut monet vinkit napattua.
Mahtoi teilläkin olla tylsää kun oli ihan aikaa tarkkailla muita ihmisiä aamiaisella..? Kuulut varmaan niihin ihmisiin jotka muutenkin tuijottavat esim. syömässä olevia ihmisiä ja ihmettelevät kaikkea suureen ääneen.
Olet siis sanalla sanoen juntti.
En tunnusta! :)
Kiva postaus hotellista, johon ehdottomasti haluan seuraavaksi! :) Tuo pariskunnan puhumattomuus alkoi naurattamaan. Tulimme juuri itse mieheni kanssa Tallinnasta ja tulin ajatelleksi, etten itsekään aamiaisella puhu kotonakaan kenellekään mitään, koska olen järkyttävän aamuväsynyt ja aamuäreä tyyppi. :D Ja toivkn, ettei multa kysyttäis edes sitä ”onks lettu hyvä” -kysymystä. Vaikka emme mieheni kanssa ole toisiimme kyllästyneitä mitenkään ja muihin vuorokauden aikoihin juttua piisaa kyllä. :D
Haha, totta, olen kyllä itsekin sellainen tyyppi, että aamulla ei kauhean monta sanaa kannata sanoa. Mutta yleensä olen jo laivan aamiaisbuffaan mennessä herännyt pöpperöstäni. :D Mutta menkää ihmeessä Swissoteliin, tykkäsin siitä ihan hulluna! Toivottavasti tekin tykkäätte. :)
Oo nyt tuli hinku tuonne! Ps. Mä olen juuri sellainen ravintolassa puoliskon kanssa, että oon aika hiljaa :D Apua…
Mene ihmeessä, ihana hotelli! :) Haha, ehkä mä liian nopeasti tuomitsin hiljaiset… ;)
–quote
Me olemme ihmisiä – kaikki erilaisia ja ainutlaatuisia. Meillä jokaisella on tietyt käytösmallit, tietynlainen persoonallisuus ja huomattava sisäinen olemus, joka näyttää merkkejä siitä keitä me todella olemme. Valitettavasti tämä tekee meille helpoksi kyseenalaistaa muita ihmisiä ja sallia toisten arvostella ja tuomita meitä. Kuitenkin totuus on, että ihminen joka arvostelee toista kertoo enemmän itsestään kuin mitä tarkoittaa sanoa tuosta toisesta henkilöstä.
On vaikeaa kieltää sitä luontevuutta, jolla me osaamme arvostella muita. Moninaisuus minkälaisia ihmisiä saatamme tavata on yhtä laaja kuin vahinko, jota saatamme aiheuttaa puhumalla ihmisistä ilman, että tutustumme heihin ensin. Mukaan lukien tilanteet, jolloin tunnemme heidät, emmekä kuuntele heitä.
Totuus on, että minun mieltymykseni eivät ole samat kuin sinun; minä epäilemättä en toimi samoin kuin sinä toimisit minun sijassani ja on erittäin todennäköistä, että asiat eivät vaikuta minuun samalla tavoin kuin ne vaikuttavat sinuun. Kunnioitathan ihmisiä sellaisena kuin he ovat ja et arvostele heitä.
–unquote
Viittaan tuohon keski-ikäisen pariskunnan arvosteluusi laivan aamiaispöydässä.