Edellisestä Tallinna-postauksesta tulikin varmasti selväksi, että mä RAKASTUIN Tallinnan Swissôteliin. Se jätti niin hyvän fiiliksen, että lienee kokonaisuutena arvostellen paras hotelli, jossa oon koskaan yöpynyt. Suitsutusta siis luvassa. Kuten blogia seuranneet tietävätkin, kaikki Tallinnan hotellit ja hostellit eivät ole tarjonneet ihan niitä parhaimpia kokemuksia, joten siksikin Swissôtelissa tuntui niin hyvältä olla. Aikaisempia kokemuksia voi lukea esimerkiksi täältä.

Varasin standard-huoneen hotellin nettisivujen kautta, jossa lupailtiin mm. myöhäistä check-outia, mikäli se varaustilanteen puolesta olisi mahdollista. No, myöhäistä check-outia emme saaneet, mutta ihanan huoneen kylläkin: 26. kerroksessa, upeilla näkymillä Tallinnan satamaan. Olisitte nähneet äitini ilmeen hississä, kun painoin nappia oikeaan kerrokseen. Äiti oli kuullut respassa väärin ja luuli huoneemme olevan kerroksessa 2 ja oli ihan ymmärrettävästi vähän pettynyt. Kun äidin pudonnut leuka oli kerätty hissin lattialta, päästiin astumaan käytävään ja suuntamaan huoneeseemme…

Huone

Olin varannut meille Swiss Advantage -huoneen. Saimme huoneen 26. kerroksesta näkymillä satamaan, mikä oli kiva yllätys, sillä ainakin Swissin sivuilta varatessa satamanäkymä on pienen lisämaksun arvoinen. Huone itsessään oli juuri sellainen hotellihuone josta pidän eli avara, hillitty ja tyylikäs, eikä siitä ole yhtään mitään huonoa sanottavaa. Iso ikkuna ja upea näkymä ovat tietenkin ne, mitkä tekevät tästä hotellista ja huoneesta erityisen.

Kylppäri… Upea! Tykkäsin ruskea-kultaisista laatoista, sadevesisuihkusta ja ammeesta, johon en edes ehtinyt kylpemään. Naurettiin, että miten Tallinnan lomalla voi tulla niin kiire, ettei edes kylpyammeeseen kerkeä. Mutta näin kävi.

Ja ne näkymät… Hei oikeesti? Oli siistiä seurata menoa kaduilla (mitä sinne näillä myyräsilmillä nyt näki tihrustaa) ja katsella ees taas Tallinna-Helsinki -väliä seilaavien laivojen saapumista satamaan ja takaisin Helsinkiin lähtemistä. Noiden ikkunoiden äärellä olisi voinut istuskella ikuisuuksia. Ja kyllä me paljon istuttiinkin. Muun muassa span jälkeen kylpytakeissa, viinilasi kädessä illallista odotellen. Se oli aika täydellistä.

Huoneessa oli kaikki tarvittava silityslaudasta ompelupakkaukseen ja kenkälusikkaan. Myös kapselikahvikone löytyi kahvinjuojia varten! Eipä tule oikestaan mitään mieleen, mitä olisi jäänyt uupumaan. Televisiossa näkyi ilman lisämaksuja 80 kanavaa (täähän se on tietenkin hotellin tärkein ominaisuus kun ulkomaille lähdetään!). Ilmainen wifi toimi moitteettomasti ja nopeasti. Keskustelimme juuri London and beyond -blogin kommenttiboksissa siitä, miten on käsittämätöntä, että kaikissa hyvätasoisissakaan hotelleissa ei edelleenkään netti kuulu huoneen hintaan. Tallinnassa wifi tuntuu olevan saatavilla joka ikisessä pienessäkin putiikissa ja ravintolassa, ja tässä asiassa Tallinna on mun mielestä jopa Helsinkiä edellä.

Mikä kiinnitti mun huomion tässä hotelissa oli huonepalvelun kohtuulliset hinnat! En ole ihan kauheasti huonepalvelua tarjoavissa hotelleissa yöpynyt, mutta niissä missä olen, on room service ollut aina järkyttävän hintaista. Toista se on kuulkaas Tallinnassa! Esimerkiksi salaatti- tai pasta-annoksia olisi saanut tilata huoneeseen mihin vuorokauden aikaan tahansa n. 10 euron hintaan. Vertailun vuoksi: Rooman hotellissamme pelkkä cokis tilattuna huonepalvelusta olisi maksanut 9 euroa. Oisin halunnut kokeilla huonepalvelua ihan vain koska siihen olisi ollut mahdollisuus, mutta tuli syötyä muutenkin niin hyvin, ettei yksinkertaisesti löytynyt vatsasta tilaa millekään ylimääräiselle. :)

Spa

Hotellista löytyi freshin oloinen kuntosali  ja rauhallinen spa-osasto. Spassa oli pieni höyrysauna sekä tavallinen sauna, josta oli sieltäkin hienot näkymät Tallinnan ylle. Eri suuntaan tosin kuin huoneestamme ja hyvä niin. Näiden lisäksi oli keskikokoinen allas, jossa oli miellyttävän lämpöistä vettä. Me käytiin spassa niin perjantai-iltana kuin lauantaiaamunakin ja molemmilla kerroilla siellä oli rauhallista ja miellyttävää. Ja vaikka spa olikin pieni, oli se silti aika hurmaava, ja ehdottomasti nosti tätä hotellikokemusta aina vaan paremmaksi.

Aamiainen

Jos haluaa napata hyvät näköalapaikat Swissôtelin 11. kerroksen aamiasravintolasta, kannattaa syömään suunnata jo ennen yhdeksää. Yhdeksän jälkeen ihmisiä oli todella paljon, mutta mitään häiritsevää ruuhkaa ei silti päässyt avarassa tilassa syntymään. Jokainen ohjataan pöytään erikseen ja me saatiin kiva ikkunapöytä. Ja sitten vaan hakemaan aamupalaa; aloitus perinteisellä munakokkeli-pekoni-sämpylä-linjalla ja sitten tuoreiden hedelmien ja myslin kimppuun! Herkkua! Munakokkelikin oli vähän eri tasoa kuin edellisenä aamuna Eckeröllä nautittu… Munakkaita paistettiin asiakkaiden toiveiden mukaan ja tuorepuristettuja mehuja löytyi ainakin kuutta eri laatua.

Eckerön aamupalasta tuli muuten mieleen hauska tarina. Jouduttiin menomatkalla laivalla samaan aamiaispöytään jonkun keski-ikäisen pariskunnan kanssa. Yli tunnin siinä ruokaillessamme he vaihtoivat keskenään yhden, siis YHDEN lauseen. Aina kun lähdettiin äidin kanssa hakemaan lisää ruokaa, vaihdettiin katseita ”ei vieläkään”. Siinä ne istui hiljaa ja tuijotteli tyhjyyteen ja kuunteli meidän juttuja. Kenties vähän toisiinsa kyllästymistä ilmassa? Mä aina mietin et luoja paratkoon, mä en koskaan halua olla yksi noista pariskunnista! Tietenkin hiljaakin pitää osata ja saakin olla, mutta kun niiden kasvoista oikein paistoi se, ettei kummallakaan ole mitään sanottavaa toiselle. Näitä oon kyllä nähnyt ravintoloissa ennenkin. Ootteko te?

Niin ja mikä se niiden ainoa vaihtama lause oli? Mies kysyi ”Oliks lettu hyvä?” ja nainen vastasi ”Hmph, ihan hyvä”.

Palvelu

Check-inistä aina check-outiin asti palvelu oli todella hyvää ja asiakkaat huomioivaa. Pienet asiat saivat tuntemaan itsensä tärkeäksi; se, että huoneeseen tuotiin pyytämättä tuoreita hedelmiä tai se, että aamiaisella munakkaan sai suoraan uunista otetulle lautaselle, jotta se pysyy lämpimänä. Saunaan mennessä mukaan sai span henkilökunnalta pullon lähdevettä, ja span aulassa oli tarjolla omenoita, juotavaa ja pieniä keksejä, terveellisiä tietenkin. Kysyessäni myöhäisemmän chech-outin mahdollisuutta, pahoittelut olivat ylitsevuotavat kun se ei onnistunutkaan. Spata ja muita hotellin palveluja olisi saanut rauhassa käyttää uloskirjautumisen jälkeenkin. Kaikkea pientä ja ehkä jopa vähän hölmöltä kuulostavaa (keksit…), mutta mielestäni se hyvä kokemus rakentuu juuri noista pienistä palasista hyvien puitteiden lisäksi.

Respahenkilökunta oli avuliasta ja useimmilta taipui niin englanti kuin suomikin, vaikka itse pyrinkin hoitamaan asiat englanniksi. Tuntuu jotenkin tosi juntilta käyttää suomea Tallinnassa.

Yleinen kokemus

Tykkäsin hotellin tunnelmasta. Siinä oli sitä jotain, mitä viiden tähden hotellissa kuuluu ollakin, mutta ei silti liikaa pröystäilyä. Täällä oli mukava ja kotoisa olla, ja se on tärkeintä. Kokemuksen hotellissa kruunasi kiva spa-osasto ja tietenkin drinkit 30. kerroksen baarissa.

Ja ne huonot puolet… Pahoittelut nyt vaan, mutta miinuksia ei ole! Pelkkää plussaa Tallinnan Swissôtelille. No, kylppäristä emme löytäneet pistoketta ja ilmastointi piti yöllä vähän kovaa ääntää (sitä pystyi kuitenkin itse säätämään), mutta nyt puhutaan niin pienistä asioista, etteivät ne edes ansaitse huomiota. Jos jostain tuollaisesta täytyy valittaa, niin tietää asioiden olevan aika hyvällä mallilla. :)

Ylellinen hotelli teki tavallisesta Tallinnan matkasta aivan uudenlaisen kokemuksen.

Miten on, vakuuttavatko kuvani ja kuvailuni teitä yhtään? Onko joku käynyt, millaiset fiilikset hotellista jäi? Kiinnostaisiko vierailla Tallinnan Swissôtelissa?