Eating Italyn food tour – ruokakierros Roomassa

Eating Italyn food tour on TripAdvisorissa yksi suosituimmista aktiviteeteista Roomassa. Koska musta tuli muutama vuosi sitten Vietnamissa kertaheitolla ruokakierrosten fani, ajattelin että se olis Roomassakin varmasti kivaa. Emmin kuitenkin osallistumista, lähinnä hinnan takia – 88 euroa kertaa kaksi tekisi ison loven reissubudjettiin. Sitten törmäsin Marimente-blogissa hyviin kokemuksiin tästä nimenomaisesta ruokakierroksesta, ja päätin että jumankauta, mehän osallistutaan!

Kannattiko?

Me valittiin neljän tunnin Twilight Trastevere tour, joka alkoi klo 18.15. Ilta alkoi jo hämärtyä, kun me saavuttiin tapaamispaikalle Isola Tiberinalle, Tiber-joen ainoalle saarelle (jos sitä pientä kärpäsen kakkaa nyt saareksi voi kutsua).

Ennakko-odotukset food tourin suhteen olivat vähän ristiriitaiset. Toisaalta olin varma, että illasta tulisi hauska. Toisaalta mietin olisiko tylsää, jos me olisimme ryhmän ainoat nuoret ja muut olisivat jotain eläkeläisiä. Sekin kävi mielessä, että kun Eating Italy vaikutti TripAdvisorin perusteella olevan kovasti jenkkien suosiossa, niin mitä jos kierros olisi jotenkin liian jenkkimakuun tehty. Voiko noin sanoa, ymmärrättekö mitä meinaan? Olisiko kierros rahanhukkaa siinä mielessä, että samanlaisia eksoottisia ruokaelämyksiä tuskin tulisi vastaan kuin Vietnamissa.

Kun porukka sitten oli kasassa, mun ennakkoluulot osoittautuivat ihan typeriksi. Kaikki osallistujat olivat nuoria aikuisia ja hauskaa porukkaa. Mukana oli viisi jenkkiä, yksi brittipariskunta ja me. Ihan sopiva määrä porukkaa siis, ei liian paljon mutta sen verran, että puhuttavaa riitti koko neljätuntisen ajan. Oppaana oli Rogelio, Italiassa yli kymmenen vuotta asunut meksikolainen. Ja vaikka italiainen ruoka on tuttua, löytyi kierrokselta monta uutta makuelämystä.

Lähdimme talsimaan kohti Trasteverea, ja ensimmäiseksi suuntasimme alkupaloille pieneen ravintolaan nimeltä Da Enzo al 29.

Kuka arvaa, mikä kuvassa näkyvä ruokalaji on?

No kaikkihan tiesi, että tää on carciofi alla giudìa, juutalaiseen tapaan uppopaistamalla valmistettu artisokka. Tää on yksi Rooman juutalaisen yhteisön parhaiten tunnettuja ruokalajeja eikä syyttä, aivan hullun hyvää! Ihan jo siksikin, että Suomessa harvemmin mistään saa tuoretta artisokkaa. Artisokan lisäksi syötiin mozzarellaa ja nautittiin illan ensimmäiset lasilliset, proseccoa tietenkin.

Sitten matka jo jatkuikin, mutta kauan ei tarvinnut kävellä kun oltiin jo seuraavassa paikassa. Spirito di Vinoa olin itsekin aikaisemmin katsellut mahdolliseksi illallispaikaksi, ja nyt pääsimme sitten siellä käymään. Menimme suoraan paikan viinikellariin, joka on rakennettu 150 vuotta ennen Colosseumin rakentamista – siis ennen ajanlaskun alkua!

Siinä on viinikellarilla ikää.

Täällä juotiin tietenkin viiniä ja maisteltiin linssejä, makkaraa ja juustoa. Ja lihapulla.

Seuraava paikka, perheomistuksessa oleva pieni mutta kuuluisa keksileipomo Biscottificio Innocenzi, oli pienen kävelymatkan päässä. Täällä saatiin kolme eri keksiä maisteltavaksi.

Täytyy sanoa, että kaksi ensimmäistä eivät tehneet kovin suurta vaikutusta tällaiseen Domino- ja Jaffa-keksien vannoutuneeseen faniin, muutenkin noi kaikki muut keksit tuolla hyllyillä näytti paremmilta kuin noi meille annetut…

Mutta kolmas pikkuleipä olikin sitten niin hyvä, ettei mitään rajaa! Italiankielistä nimeä en muista, mutta käännettynä nimi oli kutakuinkin ”ruma mutta hyvä”. Aika kuvaava.

Tässä vaiheessa porukka oli jo tutustunut toisiinsa ja kävelymatka seuravaan paikkaan menikin nopeasti muiden kanssa jutellessa.

Ja nyt päästiin asiaan: juustoja!

Juustot on elämän eliksiiri. Tää paikka on nimeltään Antica Caciara ja on perustettu jo vuonna 1900. Ihana pappa nimeltä Roberto otti meidän ryhmän sydämellisesti vastaan ja tarjoili meille herkullista juustoa. Tänne kannattaa poiketa herkkuostoksille, jos Trasteveressa vierailee. Juustot kyllä säilyy hyvinä aina Suomeen asti.

Seuraavassa herkkupaikassa (jonka nimeä en valitettavasti muista) jatkettiin terveellistä linjaa: porchettaa ja valkoista leipää. Porchetta on siis täytetty porsaankylkirulla. Täytteet vaihtelevat, ilmeisesti porchettaan voi heittää vaikka makkaraa sisälle. Huh. :D Meidän näkemissä versioissa Roomassa oli kuitenkin kaikissa valkosipuli-yrtti-suola-täyte. Porchettaa syödään siis esimerkiksi ihan vain leivän kanssa.Yksinkertaista mutta hyvää. Mekin söimme porchettaleivät sunnuntaisella markkinakierroksellamme lounaaksi.

Tässä vaiheessa nälkä oli jo aikaa sitten lähtenyt. Annokset olivat kaikissa paikoissa pieniä, mutta eihän sitä tällä tahdilla mitään isoa olisi jaksanut edes syödä.

Sitten taas käveltiin, ja aivan lähellä olikin seuraava paikka, jossa söimme pikaruokaa roomalaiseen tyyliin: supplì. Uppopaistettu riisipallo, jonka sisällä on riisiä, tomaattikastiketta ja mozzarellaa.

Palleroisten jälkeen suuntasimme kohti Trasteveren tunnetuinta piazzaa, Piazza di Santa Mariaa, kurkkasimme kauniiseen kirkkoon piazzan laidalla ja jatkoimme toiseksi viimeiseen ravintolaan Piazza Trilussan kulmalle. Vihdoinkin pastaa! Ja lisää viiniä!

Valitettavasti pastat, ne kolme joita Enoteca Ferrarassa söimme, eivät kuitenkaan vakuuttaneet meistä kumpaakaan. Voi tietysti olla, että olimme siinä vaiheessa jo sen verran täynnä, että sekin vaikutti asiaan. En tiedä. Paikka oli kuitenkin tupaten täynnä paikallisia ja turisteja, joten ei kai se ihan huonokaan voi olla. Mielestäni pastasta ei kuitenkaan voi puhua edes samana päivänä sen kanssa, jota söimme Le Mani in Pasta -ravintolassa seuraavana iltana. Mutta se paikka ansaitsee kyllä ihan oman postauksensa.

Vatsat pinkeinä lähdimme kohti illan viimeistä etappia, gelateria Fatamorganaa. Paikka valmistaa jäätelönsä mahdollisimman luonnollisesti välttäen keinotekoisia ainesosia. Makuja oli kymmeniä. Itse otin passionhedelmää ja mustikkajuustokakkua.

Ja hei, can’t go wrong with sushi gelato?

Gelateria oli tämän food tourin viimeinen etappi. Porukka hyvästeli toisensa ja lähti kuka minnekin.

Niin, kannattiko laittaa 88 euroa per henkilö tähän kierrokseen? Ehdottomasti! Neljä tuntia meni mielettömän nopeasti. Opas oli hauska tyyppi ja asiansa osaava. Ei kuitenkaan yksi niistä oppaista, jotka ovat ”hauskoja”, mutta joiden huomaat kertoneen samat väsyneet vitsit sen viistuhatta kertaa. Ryhmäkin oli hauska ja oli kiva vaihtaa muiden kanssa ajatuksia ja kokemuksia. Ruokaa oli sopivasti, pieniä annoksia mutta paljon. Nälkä ei todellakaan jäänyt. Ja oikeastaan kaikki viimeisiä pastoja lukuunottamatta oli erittäin hyvää, eikä niissä pastoissakaan sen suurempaa vikaa ollut.

Ryhmäkoko oli sopiva, ja kuulemma ryhmät ovatkin tavallisesti noin 10 henkilöä. Mikä mua henkilökohtaisesi ilahdutti todella paljon oli se, että jokaisessa paikassa (ja etenkin noissa herkkukaupoissa) paikalliset ottivat meidät ilolla vastaan ja olivat selkeästi iloisia ryhmän saapumisesta. Kenenkään naamalla ei näkynyt kyllästynyttä taas yksi typerä turistiryhmä -ilmettä. Rogelio kertoi, että myös Italiassa kivijalkakaupat kamppailevat selviytymisestä maan taloudellisen tilanteen takia.

Eating Italyn food tour oli siis hauska kokemus, ja jokaisen euron arvoinen. Kierroksia järjestetään myös päivällä ja myös Testaccion kaupunginosaan. Iltakierros on mielestäni siitä hyvä, että illallista olisi jossain kuitenkin syötävä, ja vaikkei siihen illalliseen nyt 88 euroa käyttäisikään, niin ”tasoittaa” se silti hiukan kierroksen hintaa. Lounaalla voi sitten pihistellä ja syödä jotain edullista, vaikkapa juurikin panchettaa tai palan pizzaa.

Tää oli kyllä yksi kivoimmista jutuista, mitä me Roomassa tehtiin. Osallistukaa siis ihmeessä kierrokselle tai napatkaa rusinat pullasta ja vierailkaa itsenäisesti näissä paikoissa.

Miltäs kierros teistä vaikutti? Onko teillä hyviä ruokakierroskokemuksia jostain päin maailmaa?