Hotelliarvostelu: Tallinnan Kalev Spa 2/5

Pyörähdimme viikonlopun etelänaapurissa. Matkan tarkoituksena oli juhlia poikaystävän isoisän 70-vuotispäivää, ja isoäiti oli hoitanut matkajärjestelyt kaikkien puolesta. Yövyimme Kalev Spa Hotellissa. Heti alkuun täytyy todeta, että yöpymiseen varatut rahansa voi käyttää Tallinnassa varmasti paljon paremminkin. Vierailu hotellissa sai lopussa jopa surkuhupaisia piirteitä. Säästäkää siis itseänne ja rahojanne ja buukatkaa paikka jostain muualta. Itse hotellissa tai huoneissa ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta lukekaa eteenpäin niin tiedätte mitä kävi.

Rakennuksesta sen verran, että hotelli on rakennettu v. 2005, mutta aikaimoinen neuvostobunkkeri on silti kyseessä. Paikka ei ole ulkopuolelta kovin viihtyisä – kuvat puhukoon puolestaan. Sisäpuolelta paikka on ihan ok, ei enempää eikä vähempää. Tripadvisorissa moni ilmaisi pettymyksensä hotellin spa-osastoon. Ymmärrän tämän, sillä vaikkei minulla lähes mitään odotuksia ollutkaan, näytti paikka aika nahistuneelta ja ränsistyneeltä. Oli yksi iso 50 metrin allas, jolla oli usea rata kuntouintia varten. Sen lisäksi oli yksi erittäin pieni poreallas (max. 4:lle ihmiselle), yksi isompi poreallas (erittäin matala, vesi ei kovin lämmintä) ja muutama lastenallas ja kolme liukumäkeä. Suihku- ja saunatiloja ei voi erityisen viihtyisiksi kehua, mutta ajoivat asiansa. Myös muut seurueestamme panivat merkille paikan rapistuneisuuden, sanoipa yksi jopa havainneensa mahdollisesti hometta uimahallin katossa porealtaan yllä, jossa katto oli matalalla. Tripadvisorissa hotelli on muuten saanut neljä tähteä – mitä ihmettä?

Huoneet olivat siistit, mutta ainakin oma huoneemme nro 106 1. kerroksessa oli erittäin pieni. Meitä se ei haitannut, sillä emme hotellilla juuri aikaa viettäneet, mutta esim. selkävaivoista kärsinyt isoäiti sanoi huoneen alkavan tuntua todella ahtaalla, kun joutui siellä hiukan enemmän aikaa viettämään. Hotelli ei tarjonnut erillisiä pikkupulloja shampoota tai mitään muutakaan, ja tähän varautumattomana jouduin sitten pesemään kuontaloni laadukkaalla suihkusta löytyneellä 3 in 1 -saippualla… Omat shampoot siis mukaan, jos suuntaatte Kalev Spahan! ;)

Aamupalalla oli tarjolla suppeahko valikoima ruokaa; mm. munia, pekonia, lihapullia, kermaperunoita (?!), puuroa, leipää ja leikkeleitä. Riittää hyvin tyydyttymään pahimman aamupalanälän, mutta sellaista täydellisen ihanaa hotelliaamupalaa ei kannata odottaa.

Kuntosalilla en itse käynyt, mutta seurueen jäseniltä ei sen suhteen kuulunut valituksen sanaa, eli ilmeisesti puitteet siellä olivat kunnossa.

Kalev Spassa tarjotaan tietenkin erilaisia hoitoja aina hieronnasta ja tuhannesta erilaisesta kasvohoidosta aina kampaajapalveluihin ja hampaiden valkaisuun asti. Hinnat olivat mielestäni yllättävän kalliita, tosin tietenkin jonkin verran halvempia kuin Suomessa. Hieronta näytti olevan suht edullista! Itse kuitenkin jätin kaikki hoidot tällä kertaa väliin.

Koko ankeahkon hotellikokemuksen kruunasi kuitenkin isoisän 70-vuotisillallinen, joka isoäidin toiveesta oli varattu etukäteen hotellin á la carte ravintola Lindaan. Tiesimme avomieheni kanssa, ettei paikan ruoka tulisi olemaan kovin kummoista. Odotimme sellaista aika perus Rosso-tasoa. Mutta ravintolassa onnistuivat kyllä alittamaan riman oikein kunnolla. Lähetimme juuri sivun pituisen sähköpostin hotellin johtajalle kurjasta kokemuksestamme, yritän nyt tiivistää sen tähän jotenkin lyhyesti:

Sekoilu alkoi ja alkuruokien kanssa. Tilattuamme ne tultiin yhdelle seurueen jäsenistä kertomaan, että hänen tilaamaansa alkuruokaa ei ole. No, vaihto toiseen. 10 minuutin jälkeen tullaan kertomaan, ettei sitäkään ole saatavilla. Vaihto toiseen. Alkuruoat saapuivat lopulta kaikille täysin eri aikaan. Oman mozzarella-tomaattisalaattini mozzarella oli sellaisia ohuita, kumisia mozzerellaviipaleita, joita esim. Kotipizzassa laitetaan pizzojen päälle. Aika kaukana siis sellaisesta kuin pitäisi. Isoisä, joka oli tilannut kalaa alkuruoaksi, sai sen sijaan kanaa. Leipää sai alkupalan kanssa vasta pyydettäessä, ja silloin meille tarjoiltiin aamupalalta tuttua kuivahtanutta pullamössöpaahtoleipää. Tässä vaiheessa vielä naureskelimme asialle…

Pääruoat oli tilattu samaan aikaan alkuruokien kanssa. Alkuruokien syömisen jälkeen, eli puolisen tuntia tilauksen tekemisestä, tarjoilija tulee ilmoittamaan, että heillä ei ole kuin YKSI pippuripihvi ja YKSI lehtipihvi koko ravintolassa. Niinpä 11 hengen seurueestamme jokainen näitä tilannut joutui nyt miettimään uuden vaihtoehdon. Uudet tilaukset tehtiin. Pian tarjoilija tulee kertomaan, ettei kaikkia uusistakaan tilauksista voida toteuttaa, koska heillä ei ole raaka-aineita valmistaa niitä. Vaihdamme epäuskoisia katseita keskenämme, eikä ketään enää naurata. Täytyy taas valita uudet annokset. Kysyimme, että mitä teillä sitten mahtaa löytyä, mutta tarjoilijapojan englanti ei riittänyt selvittämään asiaa sen enempää. Kukaan muista tarjoilijoista ei auta hädässä olevaa nuorta tarjoilijaamme, vaikka huomaavat, ettei hän selviä yksin koko porukan kanssa tilausten vaihtuessa ja meidän käydessä nälän yltyessä ärtyisemmiksi.

Viimein pääruokia alkaa tulla tiputellen pöytään. Onnekkaimmat saivat ensimmäisenä, viimeinen annos tuli n. tuntia  ensimmäisiä myöhemmin kun olimme jo lähdössä pois. Siis oikeasti, mitä ihmettä?

Järkytyin saadessani oman annokseni, koska ruoka ko. ravintolassa oli oikeasti kallista Tallinnan mittapuulla. Ja mitä nään edessäni? Jopa kouluruokalan laareista saisi koottua houkuttelevamman annoksen. Kananpala, jonka vieressä on ”sienirisottoa” eli keitettyä valkoista riisiä, jossa seassa pari kokonaista sientä, ja pitkiä papuja (säilyke) keitettynä. Kana ui suoraan purkista tai pussista otetussa oudossa, limaisessa nacho-kastikkeessa. Ihan oikeesti hei? Järkytykseltäni en edes ottanut kuvaa ateriasta, mutta tää oli ala-arvoista.

Liharuokia tilanneet saivat maustamatonta lihaa, joka oli sitkeää kuin kengänpohja. Mä olen kaikkea muuta kuin nirso tyyppi, mutta jouduin sylkemään lihan pois sitä maistaessani. Jauhoin ja jauhoin, mutten saanut lihaa pureskeltua. Lisukkeena oli sitten herkullisia pakastevihannessuikaleita, jotka olivat edelleen kylmän kohmeisia pakasteen jäljiltä.

Jouduimme taistella saadaksemme tarjoilijoiden esimiehen, erittäin tympeän oloisen naisen huomion. Erittäin pitkän keskustelun ja mietinnän jälkeen hän lopulta taipui vaatimukseemme jättää syömäkelvottomat ja suurimmalta osalta syömättä jääneet ruoat maksamatta ja maksaa vain juodut viinit. Tämä myönnytys oli todella työn ja tuskan takana.

Voitte kuvitella, että tässä vaiheessa suunnitellun synttäri-illallisen tunnelma oli latistunut aika lailla. Käsittämätöntä, että noin korkeita hintoja pitävä ravintola tarjoaa noin ala-arvoista ruokaa ja palvelua, ja ihmiset suostuvat maksamaan siitä. Lähdimme sitten ulos ja läheiseen ravintolaan uudelle illallisyritykselle, ja siellä olikin kiva tunnelma ja hyvä ruoka ja ilta oli osin pelastettu. Mielenkiinnolla silti odotan, minkälaisen vastauksen saamme lähettämäämme valitukseen Kalev Spalta.

Ja ettei nyt ihan pelkäksi valituksesi menisi, on kuitenkin mainittava hotellin sijainnin olevan plussaa. Aivan lyhyt matka vanhan kaupungin porteilta ja lähettyvillä monia hyviäkin ravintoloita, kuten Bocca ja Lusikas. Huoneet olivat siistit, ja jos suunnittelee viettävänsä pitkät päivät ulkona, voi Kalev Spa Hotelissa käydä hyvin yönsä nukkumassa. Respassa saimme ystävällistä palvelua.

Itse en kuitenkaan hotelliin aio enää mennä, sillä Tallinnasta saa samalla hinnalla parempaakin ja ravintolahenkilökunnan ylimielinen käytös loi vastenmielisen tunteen koko Kalev Spata kohtaan.

Kokonaisarvosana 2/5. Onko jollain muulla kokemuksia Kalev Spasta?

ps. Ei mun tilitys kauhean lyhyeksi jäänytkään, mutta minkäs voit kun pulssi nousee joka kerta kun ajattelen tota pieleen mennyttä ravintolailtaa. :D

—

Instagram

Bloglovin’