Oikikseen hakeminen: pääsykoekevät

keskiviikko, joulukuu 17, 2014

Aiemmin viikolla kirjoitin ensimmäisen osan oikiksen pääsykokeita koskien käsitellen mm. valmennuskursseja ja pääsykoekirjoja. Sen voi lukea täältä. Nyt ajattelin kuitenkin ihan kunnolla vielä kertoa omien kokemusteni pohjalta itse pääsykoekeväästä; mitä se pitää sisällään ja mitä on hyvä ottaa huomioon. Oikiksen pääsykoe lienee yksi Helsingin yliopiston – ja samalla koko Suomen – vaativimmista; sisäistettävää on paljon, ja esimerkiksi pääsykoekirjojen lakipykälien sisältö tulee osata käytännössä sanasta sanaan ulkoa.

Tiedekunnan tenteissä saa käyttää lakikirjaa, mutta valintakokeessa ei. Mikään lukiossa opittu ei vastaa sitä, mitä pääsykokeissa vaaditaan. Tämä tekee kokeesta toisaalta vaativamman, toisaalta se asettaa kaikki samalle viivalle. Vastaustekniikka tulee hioa tietynlaiseksi mahdollisimman hyvien pisteiden saavuttamiseksi. Paine on valtava.

Tavoite ja itsekuri

Pääsykoekevät on  siis rankka kokemus, mutta pitää vain pitää tavoite kirkkaana mielessä. Onhan se kurjaa, että kun pitkän ja synkän talven jälkeen aurinko alkaa vihdoin paistaa ja kelit lämpenee, niin sitten pitäisi istua päivät pitkät kirjastossa pänttäämässä hallinto-oikeutta tai oikeushistoriaa. Jengi päivittelee Facebookia kesän ensimmäisistä terdeilyistä, kun sä pölytyt kirjastolla. Joudut skippaamaan bileitä ja ulkomaan reissuja, koska seuraavana aamuna pitää olla istumassa valmennuskurssilla tai vähintään kotona saada itsensä aikaisin ylös ja aloittaa päivän pänttäysurakka. Tuntuu, että kesäkuun puoleenväliin mennessä koko kesähän on jo melkein ohi, ja sä oot ihan varmasti missannut koko vuodenajan. Kun kaverit whatsappailee ja kyselee sua kesän ekoille mökkireissuille tai puistoon ottamaan arskaa, monilla kiusaus kasvaa liian suureksi, ja pääsykoepanostus jää puolitiehen.

Kevään terassikelit alkavat takuuvarmasti jossain vaiheessa houkuttelemaan, mutta pääsykoekeväänä on pidettävä tavoite kirkkaana mielessä. No, lasillisen saa aina ottaa!

Ehkä vielä toiset? Tai ei sittenkään…

Mitä tuohon sitten voi sanoa? Kyllähän se ärsyttää, että Suomen ihana kevät menee omalla tavallaan ohitse. Siinä vaiheessa kun v*tutuskäyrä alkaa kohoamaan liiaksi, pitää vaan osata laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Yksi kevät kirjastossa, ja seuraavana keväänä voit juhlia vappua viininpunaisissa haalareissa Kaivarissa. Jos kerran olet päättänyt oikikseen hakea, niin tee se hyvä ihminen sitten kunnolla! Parhaimmassa tapauksessa se tosiaan on vain tuo yksi kevät. Jos ei jaksa tarpeeksi panostaa, joutuu kärsimään seuraavankin kevään, ja jos silloin sattuu vaikkapa huono tuuri valintakoekysymysten kanssa, vielä sitäkin seuraava kevät kuluu nokka kirjassa kiinni. Mun mielestä siis kaikki paukut peliin heti alusta alkaen, se on todellakin sen arvoista!

Itse ainakin ihan yllätyin pääsykoekeväinä huomattuani sen itsekurin määrän, mikä mustakin löytyi, kun tavoite oli tarpeeksi tavoittelemisen arvoinen. Mulle, siis maailmankaikkeuden aamu-unisimmalle ihmisille, ei esimerkiksi tuottanut mitään vaikeuksia lähteä joka ikinen päivä kevään ajan aamukahdeksaksi kirjastoon tai valmennuskurssille. Harmi ettei toi vaihde jäänyt päälle. :D

Koulumenestyksen vaikutus sisäänpääsyyn

Monet ensimmäistä kertaa oikikseen pyrkivät pähkäilevät ylppäreiden vaikutusta sisäänpääsyyn, ja tuli sitä itsekin aikanaan mietittyä. Yksinkertaistaen voisi sanoa, että mikäli et saanut ylppäreistä L:n papereita, et todennäköisesti mahdu lähtöpistekiintiiöön. Helsingin oikiksessahan siis tyyliin puolet sisäänpääsijöistä pääsevät sisään koepisteiden ja lähtöpisteiden yhteispisteillä, ja ne jotka eivät tuohon kiintiöön mahdu, rankataan sitten pelkkien koepisteiden perusteella. Mutta tätä ei kannata liikaa miettiä, tiedekunta kyllä hoitaa laskemisen valintakokeeseen osallistujien puolesta. Mulla oli E:n paperit (kolme E:tä ja kaks M:ää), ja pääsin siis koepisteiden perusteella sisään. Mutta ehkä tästä oli tyhmää edes mainita, koska tää on niin toissijainen juttu. Monet tulee C:n ja jotkut jopa A: papereilla sisään. Kaikki on kiinni pääsykokeessa onnistumisesta! Ja Helsingin oikis nyt sattuu olemaan sellainen tiedekunta, että sinne kyllä mahtuu noita L:n papereita kirjoittaneita henkilöitä. Yritänkin tässä siis sanoa, että ylppärimenestyksellä ei käytännössä ole ihan hirveästi vaikutusta, koe on se tärkein juttu.

Pääsykokeisiin lukeminen

Lukemista, lukemista, lukemista. Pänttäystä, ulkoaopettelua, jäljellä olevien sivujen laskemista ja uudelleen alusta aloittamista. Sitä se oikeustieteellisen pääsykokeeseen valmistautuminen on. Perslihaksilla tiedekuntaan, niinhän sitä sanotaan. Pitää melko hyvin paikkansa. Kuka jaksaa istua kirjastolla toukokuun lopun perjantai-iltoina, kun lämpömittarin lukema kohoaa kahteenkymppiin ja some täyttyy siiderituoppi- ja bikinikuvista?

Se, paljonko pitäisi lukea, on tietenkin vuosi toisena jälkeen pääsykoepänttääjien ikuisuuskysymys. Vastauksia kysymykseen on yhtä paljon kuin on pääsykokeisiin lukijoitakin. Heh, olipas ärsyttävästi sanottu. Jotkut lukevat aina kahdeksan tuntia päivässä. Jotkut lukevat vähemmän (ja käyvät jopa osa- tai kokopäivätöissä siinä ohella!). Ja jotkut, kuten minä, lukevat sitäkin enemmän. Kun oli jo pari kertaa tiedekuntaan pyrkinyt, alkoi paine sisään pääsemisestä olla aikamoinen. Etenkin kun mulla ei ollut mitään varasuunnitelmaa tulevaisuudelle, vaan tiesin oikiksen olevan se oma juttu, mutta ensin olisi jotenkin päästävä sisälle tiedekuntaan.

Yleensä lukeminen kannattaa aloittaa vähän iisimmin, ja kiristää tahtia mitä pidemmälle kevät etenee. Mä aloitin tuosta kahdeksasta tunnista päivässä, mutta melko pian aloin lukemaan enemmän. Rehellisesti voin sanoa lukeneeni ainakin 2/3 valmistautumisajasta 12 tuntia päivässä. Menin kirjastoon kahdeksaksi aamulla, ja lähdin kahdeksalta pois. Siis lähes joka päivä, tosin kurssipäivinä olin tietenkin aina yli puoleenpäivään asti kurssilla, jolloin kirjastoaika oli sitten paljon lyhyempi. Kuulostaa aika hurjalta omiinkin korviin näin jälkikäteen tuo tuntimäärä. Mutta silloin se ei edes tuntunut kovin pahalle. Siihen tuli rutiini, ja tehokkaasti opiskellessa päivät menivät todella nopeasti. Pidin tietenkin useita taukoja päivän aikana; monta lyhyempää ja ainakin yksi pidempi lounasta varten.

En sano, että näin suuri tuntimäärä olisi välttämättä monellekaan hyvä tai toimiva opiskelutapa. Lähes jokainen on kyllä selvinnyt tiedekuntaan lyhyemmilläkin lukupäivillä, ja lukenut maksimissaan vikat kaksi viikkoa 12 tunnin päiviä. Mulla oli kuitenkin sellainen tunne, että oli pakko lukea. Olin päättänyt edellisten pääsykoe-epäonnistumisten jälkeen antaa itsestäni aivan kaiken, siis viimeistä pisaraa myöten aivan kaiken tuolle keväälle. Ja sen myös tein. Jätin työt kokonaan, ja istuin aamusta iltaan kirjastossa kirjojeni kanssa. Junamatkat kirjastolta kotiin (asuin silloin vielä Kirkkonummella, luin yleensä Sellossa Kirkkonummen kirjaston lukutilan ollessa ERITTÄIN ankea) pänttäsin omatekemiä muistisääntölappujani. En tainnut pitää yhtään vapaapäivää; vappuna ja lakkiaispäivänä (omat lakkiaisethan oli olleet jo pari vuotta aiemmin) kävin kuitenkin juhlimassa. Tuolloinkin periaatteeni oli, että lukisin noinakin päivä jotain, tai tekisin edes muutaman valmennuskurssilta saadun tehtävän. Ja siitä pidinkin kiinni.

Omiaan luku-urakkaa oli vaikeuttamaan se, että olin juuri alkanut seurustelemaan saman vuoden alusta alkaen, ja sen jälkeen olin vielä ollut yksin kuukauden reissulla Aasiassa – voitte vaan kuvitella, että kiusaus viettää aikaa poikaystävän kanssa oli ERITTÄIN suuri koko kevään ajan… No, kun oli sen 12 tuntia ahkeroinut kirjastossa niin pystyi sentään hyvällä omallatunnolla illat sitten omistamaan parisuhteelle. Ja poikaystäväkin onneksi lähti lähes heti Aasian reissuni jälkeen kuukauden työmatkalla Ruotsiin, jolloin sain rauhan keskittyä lukemiseen. Onni onnettomuudessa.

Tavallisen lukemisen lisäksi tein kyllä ihan kaikkea mahdollista sisäistääkseni pääsykoekirjojen tekstit. Kuten yllä mainitsin, oli mulla kasa pelikortin kokoisia muistilappuja. Niihin olin toiselle puolelle kirjoittanut jonkun kysymyksen/listan/lainkohdan tms. joka piti opetella ulkoa. Toisella puolella oli tietenkin vastaus. Näitä kortteja oli sitten helppo päntätä esimerkiksi julkisilla liikkuessa, kun kirjaan keskittyminen ei olisi mitenkään melussa ja hälyssä onnistunut. Kirkkonnummelta kulkiessa esim. valmennuskurssille Sörnäisiin pääseminen kesti julkisilla melko kauan, ja tuokin aika oli hyvä käyttää hyödyksi. Kortteja oli helppo selailla yksi kerrallaan, ja niiden asiat olivat aina sen verrna lyhyitä, että niihin oli helppo keskittyä vaativammassakin ympäristössä.

Tavalliset alleviivaukset kirjoihin ja muistiinpanojen tekeminen olivat opiskelumetodeina myöskin käytössä. Tein ahkerasti Pykälältä saamiamme harjoitustehtäviä.Oikeusteorian kirjan muutamasta vaikeimmasta kappaleesta tein itselleni ison ajatuskartan, joka painoin mieleeni. Sen avulla pystyin oppimaan tuon muutaman sivun mittaisen kappaleen ulkoa, lähes lause lauseelta, vaikken oikeasti pystynyt kokonaan sisäistämään sen sisältöä. Oli melko korkealentoista kamaa. Hyödyllistä, mikä olisi tullut esim. otsikkoessee juuri noista kappaleista. Ei tosin tietenkään tullut, eli hukkaan meni sekin opettelu. :D

Luin kirjat varmaan vajaa 10 kertaa läpi. Loppuvaiheessa todella muistin monia kappaleita lähes sanasta sanaan. Mutta mitä paremmin osasin ja mitä enemmän luin, sitä suurempi paniikki alkoi hiipiä taka-alalle. Aloin kehittelemään teksteistä ongelmia, jotka olivat täysin epäolennaisia tai joita ei edes ollut olemassa. Mietin yhteyksiä kirjan tiettyjen kappaleiden välillä, vaikka sellaisia ei kirjoittaja varmasti ollut tarkoittanut edes luoda. Takerruin yksittäisiin sanoihin ja niiden merkitykseen aivan liikaa. Olin ylikunnossa. ”Ylikunto” on lähes yhtä paha kuin se, että olisi lukenut liian vähän. Ja juuri tähän johtaa se, jos lukee liikaa ja jättää muun elämän sivuun. Ja jos tuntee paineita sisään pääsemiseksi, kuten minä tunsin.

Täytyisikin siis osata löytää se kuuluisa kultainen keskitie: pääsykokeisiin valmistautumista oikeassa suhteessa muun elämän kanssa. Esimerkiksi urheilu on tärkeää. Lenkillä on hyvä puhdistaa ajatuksensa ja unohtaa koko pääsykoe hetkeksi ja antaa vain mennä. Siitä saa taas uutta energiaa palata kirjojen ääreen. Itsekin yritin urheilua mahduttaa päiviini, mutta se jäi tuolta keväältä kyllä melko vähälle. Vakuuttelin itselleni, että mieluummin sisällä tiedekunnassa kuin kesäkunnossa tänä kesänä… :D Mutta perinteisesti voisin siis todeta, että älkää tehkö kuten minä teen vaan niin kuin minä sanon. Eli kohtuus kaikessa, luettava on ja paljon, mutta pää ei pysy kasassa, jos menee liiallisuuksiin ja unohtaa kaiken muun!

Missä lukea?

Jokainen valitsee lukupaikkansa omien tapojensa ja mieltymystensä mukaan, mutta itse suosittelen vahvasti kirjastoon lähtemistä. Itse en ainakaan saa kotona luettua läheskään yhtä tehokkaasti kuin kirjastossa. Lisäksi kirjastossa on se hyvä puoli, että kun jaksaa siellä ahkeroida koko päivän, ei tarvitse ns. tuoda töitä kotiin. Kun tsemppaat oman lukusuunnitelman mukaisen ajan kirjastossa, on ihana tunne iltapäivällä/illalla, kun tietää että kirjaston ovesta ulos astuessaan ei tarvitse enää loppuiltana ajatellakaan pääsykoekirjoja. Mulla ainakin kotona se menee helposti siihen, että hommat venyy ja siirtyy ja aina on vähän siivottavaakin ja pyykinpesua ja kynsienlakkausta, ja sitten luen vielä iltamyöhään ja koko päivä menee ihan stressissä. Jotkut toki tykkää lukea kotonakin ja mikäli itsekuri riittää, niin mikä ettei!

Muutaman pääsykoevalmistautumiskevään aikana on tulltu koluttua pääkaupunkiseudun kirjastoja ihan huolella. Parhaiten viihdyin ehkäpä Sellon kirjastossa – isot, avarat tilat ja varsinkin iso lukusali oli plussaa. Iso Omenan kirjastossa tuli myös kulutettua monta päivää. Entresse on ihan OK, tosin todella vähän paikkoja hiljaiseen lukemiseen ja pleikkaa pelaavat teinit vähän  häiritsee. Eduskunnan kirjastossa sai aina jotenkin hyvän tsempin päälle, tosin en nyt remontin valmistumisen jälkeen ole siellä käynyt. Töölön kirjastosta en voi sanoa tykänneeni. Vanhan rakennuksen kulahtanut, jättimäinen ja huonosti valaistu lukusali ei kauheasti inspiroinut. Keväisin jotkut kirjastot, mm. Sello, ovat muuten auki myös sunnuntaisin. Tietysti pääsiäisten jne. aikaan kirjastot voivat olla monia päiviä kiinni, ja silloin ei auta kuin ottaa itseään niskasta ja sinnitellä kotona lukemisen kanssa. :)

Oikiksen pääsykoe

Pääsykoe yllättää joka vuosi, eikä kukaan etukäteen tiedä, mitä tuleman pitää. Valmennuskurssiopettajat tosin kertovat valistuneita arvauksiaan, jotka ovat monena vuonna lähelle osuneetkin. Valmistauduttava on siis ihan kaikkeen monivalintakysymyksistä (huom. väärästä vastauksesta -2 pistettä) esseisiin, oikeustapauksiin ja aineistotehtäviin.

Tärkein asia on pitää pää kylmänä. Oikeasti. Henkilökohtaisesti tiedän, että vaikka olisi miten hyvin valmistautunut, koe voi epäonnistua, jos on ylivirittyneessä tilassa. Kolmen kuukauden hillitön pänttäys, kaikki se valmistautuminen, sukulaisten utelut, lukemattomat kirjastossa vietetyt epätoivon tunnit ja unettomat yöt pääsykokeita miettien… Vähemmästäkin tulee hermoromahdus. Kuten mulle meinas tullakin nyt viimeiselläkin kerralla. Ette usko mikä paine mulla oli koepäivänä. Vaikka kuinka olin koko kevään yrittänyt olla sellainen sisäisen rauhan omaava ihminen, joka itseään henkisesti tsemppaamalla pystyy mihin vaan (tiedättehän tyypin?) ja olin paniikin kuristaessa kurkkua hiljaa vain toistellut itselleni mantranomaisesta pystyväni tähän, meinasi kaikki kaatua pääsykokeessa.

Yksi pääsykoekirjoista oli Urpo Kankaan perhe- ja jäämistöoikeuden teos. Kirjassa oli muutamia kappaleita käsitellen nimoikeutta. Ehdottomasti koko pääsykoealueen helpointa materiaalia. Omena. Kirjan tietyllä sivulla tietyssä kappaleessa todettiin selkeästi, että Omena voidaan antaa Suomessa ihmisen nimeksi. Ei poikkeuksia, ei poikkeuksen poikkeuksia, ei mitään epäselvää. Yksinkertainen toteamus, että näin se on. Tuo kohta oli oikein jäänyt kirjasta mieleeni, varmaan käytönnöllisyydensä vuoksi. Voisin siis nimetä lapseni Omenaksi halutessani (älkää huoliko, en nimeä).

Sitten tuli valintakoepäivä kesäkuun puolivälissä. Kädet täristen, kuitenkin jokseenkin varmana omasta osaamistasostani istuin salissa koepaperi edessäni ja odotin lupaa aloittaa kokeen tekeminen. Valvojat antoivat luvan. Aloin tekemään ensimmäistä tehtävää – monivalinta, jes, helppoa! Katsoin paria ensimmäistä kysymystä ja jähmetyin. Kysymys oli yksinkertaistakin yksinkertaisempi, tarkkaa muotoa en muista mutta pointti oli siinä, että saako lapsen kastaa Suomessa Omena-nimiseksi. Vaihtoehdot olivat tyyliin kyllä, ei, ja jotain muuta. Se hemmetin Omena sai mut melkein nalkkiin. Kysymys oli niin yksinkertainen, etten uskonut sen voivan pitää paikkaansa.

Olin äärimmäisen ylivireessä ja äärimmäisen stressin alla, enkä uskonut tietäväni maailman helpoimpaan Omena-kysymykseen vastausta. Olin varma, että olen ymmärtänyt koko kirjan väärin kun tällaista kerta mennään kysymään. Päässäni ei pyörinyt mitään muuta kuin ajatus, että en osaa vastata edes ensimmäiseen kysymykseen. Sitten päässä alkoi oikeasti pyöriä. Silmissä tuntui sumenevan, kurkkua alkoi kuristaa ja kyyneleitä kohosi silmiin. Menetetty tulevaisuus vilisti elokuvana silmien edessä. Kaikki oli – jälleen kerran – ollut turhaa. En pääsisi opiskelmaan, jälleen yksi ankea välivuosi olisi edessä. Paniikki kohosi ja kohosi, aloin haukkomaan henekä ja olin varma, että pyörryn minä hetkenä hyvnsä.

Sitten sain kerättyä itseni. En itsekään tiedä miten, sillä niin hirveä olo minuun oli iskenyt. Päässäni toistelin itselleni ”rauhoitu, rauhoitu, rauhoitu”. Vedin pari kertaa syvää henkeä. Vilkaisin muita pyrkijöitä, joiden kynät jo sauhusivat paperien kimpussa. Vedin lisää henkeä. Otin kynän käteeni. Katsoin kysymystä. Omena? Totta kai lapsen saa kastaa Omenaksi. Sehän oli täysin selkeästi kirjoitettu Kankaan kirjassa. Ruksasin oikean vaihtoehdon ja siitä se sitten lähti rullaamaan, sain kokeen juuri ja juuri ajoissa tehtyä, ja loppu onkin sitten historiaa, tiedekunnassa ollaan.

Pointti on se, että henkistä valmistautumista ei voi korostaa liikaa. Se on niin tärkeää. Jos mä en olisi saanut itseäni tuossa hetkessä kerättyä, en olisi tässä. Jos olisin hukannut panikoimiseen viisikin minuuttia enemmän, en olisi ehtinyt kirjoittaa kaikkea sitä, mitä kirjoitin. Enkä olisi ensimmäine enkä viimeinen, jolle niin käy. Joten koko keväässä on oikeasti kysymys siitä, että jaksaa lukea aivan helvetisti, muistaa kuitenkin normaalielämän tärkeyden siinä rinnalla, ja itse valintakokeessa pitää pään kylmänä eikä ala sekoilemaan. Helppoa, eikö? ;)

Ja kun tästä kauheudesta selviää, on sitä näin jälkikäteen kiva muistella. Oikein alkaa tuntua, että eihän se nyt niin paha se kevät (tai ne keväät) edes ollut… Aika kultaa muistot, tässä se taas nähdään. Mutta jokainen pääsykoekeväälle uhrattu hetki ja kyynel ja perslihas on kyllä sen arvoista, että pääsee unelmiensa opiskelupaikkaan opiskelemaan, ja tietää, että elämä etenee taas omia päämääriä kohti. Yksi ensimmäisistä päämääristä voi olla vaikkapa seuraavan vapun juhlistaminen niissä viininpunaisissa haalarissa. :)

IMG_2202

Jos jollakin sattuu pääsykoekevät olemaan pian edessä, niin kertokaahan ihmeessä millä fiiliksillä lähdette urakkaan! :)

Oikiksen pääsykoekirjoista ja valmennuskursseista postaus täällä
Oikiksessa opiskelusta postaus täällä
10 pikkuvinkkiä pääsykokeisiin valmistautumiseen

Instagram

Bloglovin’

 

You Might Also Like

35 Comments

  • Reply johannak keskiviikko, joulukuu 17, 2014 at 11:44

    Olipa kiva lukea sinun kokemuksia pääsykokeisiin lukemisesta. Siinä sitä urakkaa onkin. Omista pääsykokeista on tosin jo (apua!) lähes 6 vuotta?! Olen itsekin kirjoitellut joskus urakasta blogiin, mutta täytyy sanoa, että Turkuunkin on tuo koe niin paljon muuttunut, etten kyllä enää osaa oikein sanoa pääsykokeista oikein mitään :)

    ps. Saako Helsingissä käyttää tosiaan kaikissa tenteissä lakikirjaa? Meillä Turussa on vain muutamia harvoja kursseja, joissa on lakikirjatentti. Itse en ole ollut vielä toistaiseksi yhdessäkään ja rustailen jo gradua ja tavoite valmistua kesäksi.

    • Reply Syö Matkusta Rakasta keskiviikko, joulukuu 17, 2014 at 12:16

      Joo piti munkin vähän mietiskellä, vaikka nyt vasta kolmatta vuotta opiskelen, niin silti pääsykoekevät tuntuu aika kaukaiselta. Ja toisaalta taas tuntuu, että sehän oli ihan vasta äsken? :D

      Meillä kyllä suurin osa on lakikirjatenttejä, ja sitten on muutamia, joissa lakikirjaa ei saa käyttää. En yhtään tiennyt, että Turussa on tollainen käytäntö? Tosi outoa, että vaihtelee tuolla tavoin. Mä oon ihan kuvitellut, että pääsykokeet eroais kaupunkien välillä, mutta että opiskelu ja tentit ois suht samanlaisia. Väärässä näköjään olin. Outo ajatus, ettei sais lakikirjaa ottaa mukaan. Se on pelastanut monet tentit… :D

      Mulla vasta kandisemmat nyt keväällä edessä. Tsemppiä sulle tosi paljon gradun kanssa ja toivottavasti valmistut aikataulussa, työelämä häämöttää jo aika lähellä! :)

  • Reply Anonymous torstai, joulukuu 18, 2014 at 22:53

    Oikiksen pääsykoe tosiaan vaatii paljon. Itsekin sen parin hakukerran kokemuksella (valitettavasti) tiedän… Jännittää jo nyt mitä pääsykoekirjoja pääsee ensi keväänä lukemaan :D

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta sunnuntai, joulukuu 21, 2014 at 01:37

      Joo, muakin kiinnostaa! Vaikka se ei itseeni enää vaikutakaan millään tavalla, niin on hauska sivustakatsojana seurata pääsykoeruljanssia joka kevät. :)

  • Reply Matilda maanantai, tammikuu 5, 2015 at 02:17

    Täällä olisi eräs toista kertaa hakeva! Valmistuin keväällä 2014 ylioppilaaksi ja ensimmäinen hakukerta meni vähän niin ja näin. Tiesin jo kokeeseen mennessäni, etten tulisi pääsemään tiedekuntaan.

    Viime keväänä oli myös kolme kirjaa. Miten itse jaoit lukemisen? Luitko kaikkia kirjoja samanaikaisesti vai vaihtelit päivittäin? Itselle eri aiheiden jakaminen muodostui suureksi ongelmaksi :D

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta maanantai, tammikuu 5, 2015 at 17:36

      Moikka ja kiitos kommentista! :)

      Kävitkö valmennuskurssia? Mä ainakin tein niin, että luin aina kirjoja sen mukaan, mitä kirjaa valmennuskurssilla käsiteltiin. En kuitenkaan hylännyt muitakaan kirjoja – varasin tiettyjä päiviä/iltapäiviä niiden lukemiselle. Tällä tavoin mun mielestä saa hyödyn parhaiten irti, eikä mikään kirjoista unohdu mielestä ihan kokonaan. Toisaalta on tärkeää oikeasti panostaa eniten juuri siihen kirjaan, mitä valmennuskurssilla käsitellään. Silloin kirjasta saa nimittäin kaikista eniten irti.

      Mutta et ole ainoa tämän ongelman kanssa. Tää on itse asiassa omien kokemusten perusteella yksi niistä ikuisuusongelmista, joita ihan jokainen pääsykoelukija miettii.

      Oletko ihan tänne Helsinkiin hakemassa, vai muualle? :)

  • Reply Nimetön keskiviikko, tammikuu 7, 2015 at 18:06

    Täällä olisi eräs liian monetta kertaa hakeva.. : D itselläni homma on kaatunut aina pääsykoetilanteessa rauhoittumiseen. kirjoja on tullut päntättyä hirveät määrät, valmennuskurssin harjoituskokeissa loistettua ja välivuodet opiskeltua avoimessa yliopistossa oikeustiedettä, mutta itse koetilanne saa pään täysin tyhjäksi ja homma kaatuu kasaan.:D Onko sinulla jotain omia kokemuksia tai ajatuksia tähän henkisen puolen valmistautumiseen? :) olisi mielenkiintoista kuulla!

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta keskiviikko, tammikuu 7, 2015 at 19:10

      Mäkin hain useamman kerran ennen kuin pääsin sisään! Myös mulla kyse oli lähinnä tuosta henkisestä puolesta. Menin vain aivan lukkoon pääsykokeissa, samalla tavalla kuin tossa postauksessakin kirjoitin. Se on kamala tunne, kun tietää osaavansa, mutta jännityksen takia ei vain pysty antamaan parastaan, tuntuu että aivot eivät vain yksinkertaisesti toimi.

      Mun ainoa vinkki on oikeastaan tuo, mitä postauksessa jo kirjoitin. Vaikka se kuulostaa hölunpölyltä, ehkä itsensä vakuutteleminen (ja oikeasti itseensä uskominen) koko kevään ajan tärkeää. Sitten pääsykokeessa vaan korvatulpat korviin ja silmät omaan paperiin, ettei vahingossakaan kuule muiden kynien painokasta suhinaa tai epätoivoisia tai helpottuneita huokauksia. Ja jos paniikki iskee, syvä hengitys, lasku kymmeneen ja uus yritys. Pää kylmänä. Se on ainoa neuvo minkä osaan antaa, ja se pelasti mut viimeisellä hakukerralla. Ja oikeasti kokeessa on paljon kiinni myös tuurista kysymysten suhteen.

      Mihin tiedekuntaan oot hakemassa? Tosi paljon tsemppiä kevättä varten, tänä keväänä on sun vuoro päästä sisään! :)

      • Reply Nimetön keskiviikko, tammikuu 7, 2015 at 19:50

        Pää kylmänä. Olkoon se tämän kevään teema!

        Helsinkiä ja Joensuuta olen tässä pohtinut. Joensuussa houkuttaa helpompi sisäänpääsy, mutta Helsinki tietty kouluna on varmaan parempi ja myöskin toki arvostetumpi!
        Kiitos tsempistä! :)

        • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta keskiviikko, tammikuu 7, 2015 at 21:49

          Niin, vaikea sanoa paljonko se loppujen lopuksi tulevaisuuteen vaikuttaa, missä tiedekunnassa on opiskellut. Varmasti tulevassa työnhaussa eniten merkkaa persoona ja se että on hyvä tyyppi sekä työkokemus ja koulumenestys. Joensuussa voi tietysti olla hiukan hankala saada oman alan työkokemusta… Toisaalta, mieluummin tutkinto Joensuusta jos sisäänpääsy sinne tuntuu varmemmalta kuin ei tutkintoa ollenkaan. Ja olen nähnyt excuilla asianajotoimistoihin lukuisia tyyppejä, joilla ei ole alan työkokemusta ennen valmistumista. Eli ei se työnsaanti siitäkään jää kiinni.

          En usko että tulet katumaan valitsit sitten kumman tahansa! :)

  • Reply Nanna keskiviikko, maaliskuu 11, 2015 at 02:02

    Hei,

    olipa iloinen yllätys löytää blogisi. Tässä on mennyt tovi mielenkiintoisia kirjoituksiasi lukiessa.

    Haen tänä keväänä toista kertaa Rovaniemelle oikikseen. Viime keväänä kävin Valmennuskeskuksen kurssin ja jälkeenpäin tajusin, että luin kaikkinensa liian vähän. Tosin olin jo tovin sairastellut aika vakavasti pääsykoekirjojen ilmestyttyä ja se vaikutti valmistautumiseeni myös, vaikka sitä en mielellääni myönnäkään. Luettuni blogiasi ymmärsin lukeneeni aivan liian vähän :) Tämän kevään luku-urakka on alkanut paremmin viime vuotiseen verrattuna, mutta edelleen en saa itsestäni tarpeeksi irti. Kerroit todella hyviä vinkkejä. Kiitos niistä!

    Täytän tänä keväänä jo yli 40 vuotta ja työskentelen valtiolla vakivirassa. Haluan päästä elämässäni ja urallani eteenpäin. Olen harjoitellut opiskelua avoimen yliopiston tämän alan kursseilla ja opintopisteitä on vajaat 30 kasassa. Arvosanat ovat olleet aika vaatimattomia ja koen opiskeltavien aineiden lisäksi opiskelevani koko ajan lisää juuri opiskelutekniikkaa. Tämänkin asian aion ottaa haltuun :)

    Kirjoitukseksesi antoivat minulle aimo annoksen lisää puhtia valmistautumiseen ja muutenkin oppimiseen. Kiitos paljon sinulle!

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta keskiviikko, maaliskuu 11, 2015 at 10:24

      Ihanaa kuulla, että olen voinut olla jollekin avuksi! :) Kiva että päädyit tänne blogiin!

      Jokainen tietysti tietää itse, paljonko on omalle itselle sopiva lukumäärä. Kuten sanoin, mä luin aivan älyttömän paljon, jopa liikaa. Mutta siinä vaiheessa kun olin useamman kerran jo hakenut, en nähnyt asialle vaihtoehtoja. Ja tiedän kyllä monien muiden lukeneen yhtä paljon. Toisaalta useimmille kuitenkin riittää vähempikin lukeminen. Silti olen sitä mieltä, että kannattaa lukea niin paljon kuin vain omassa elämäntilanteessa pystyy. Jos käy töissä niin ei voi tietenkään lukea 12 tuntisia päiviä kirjastolla.

      Oikis on siitä kiva paikka, että opiskelijoita on monen ikäisiä, ainakin Helsingissä on aina 18-vuotiaista 50-vuotiaisiin (varmaan jopa yli) asti. Useimmat aikuisiällä hakeneet ovat varmasti lukeneet vähemmän kuin suoraan lukiosta tulevat, mutta toisaalta siinä vaiheessa uskon jo vähemmänkin lukemisen riittävän. Pääsykoekirjat eivät ole ensimmäinen tieteellinen teksti, jota lukee jne.

      Oikis jos mikä on hyvä paikka saada lisäkoulutusta. Koulutus on arvostettu ja sen pohjalta voi tehdä aika lailla mitä vaan. Ja oot jo hyvän opintopistepotin kerännyt avoimessakin, varmasti saat opintopisteitä hyväksiluettua, mikä vauhdittaa valmistumistasi. Nyt vaan otat itsestäsi irti kaiken mikä lähtee! Älä aja itseäsi loppuun mutta purista viimeisetkin voimat lukemiseen ja vastaustekniikan hiomiseen! Vielä on reilusti aikaa pääsykokeisiin. Lupaan, että sisäänpääsy on kaiken työn ja tuskan arvoista. Hyvää kevään jatkoa ja palaa ihmeessä tänne kertomaan luku-urakan edistymisestä myöhemmin keväällä! :)

  • Reply Anna maanantai, syyskuu 28, 2015 at 15:22

    Moi! Kiitos tästä ja muista oikispostauksista. Itse olen kiinnostunut oikeustieteestä nykyisen koulutusohjelman oikeuskursseilla ja nyt on valmistumassa päätös hakea Helsingin oikikseen ensi keväänä.

    Vähän mietityttää se, että ensi keväänä pitäisi olla noin vappuun asti työharjoittelussa, toisin sanoen kokopäivätöissä. Tietysti harjoitteluaika vie vain osan lukuajasta, ja lähes koko toukokuun voisi lukea täysillä. Mitä arvelet, onko tällaisilla spekseillä mahdollisuutta oppia riittävästi sisäänpääsyyn?

    Lisäksi kysyisin vielä lukusuunnitelmasta. Monet sanovat, että hyvä suunnitelma on sisäänpääsyn avain, mutta miten ja millaiseksi itse laadit omasi? Sanoitkin tuolla, että suunnitelmasi painottui valmennuskurssin ohjelmaan, mutta olisi kiva kuulla vielä lisää. :)

    Kiitos paljon, jos jaksat vielä vastata!

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta maanantai, syyskuu 28, 2015 at 17:15

      Moi! Kiva että jätit kommenttia. :)

      Ideaalitilannehan olisi, että pystyisi lukemaan kokopäiväisesti koko kevään ajan. Se ei kuitenkaan ole kaikille mahdollista. Tiedän ihmisiä, jotka ovat olleet koko kevään ainakin osa-aikaisesti töissä, ja silti päässeet helposti sisään. Toisaalta itse luin monta kevättä ilman töitä, eikä siltikään onnistunut. Sisäänpääsy on kiinni niin monista asioista. Jos lukisit alkukevään aina työharjoittelupäivien jälkeen ja sitten harjoittelun loputtua täyspäiväisesti, ei sisäänpääsy varmastikaan olisi todellakaan mahdotonta.

      Monet tosiaan pitävät lukusuunnitelmaa todella tärkeänä. Itse olen kuitenkin aina ollut vähän suurpiirteinen ihminen, enkä kokenut tarkan lukusuunnitelman laatimista omakseni. Niinpä tein päässäni ja paperille summittaisen suunnitelman, joka noudatteli valmennuskurssien aikataulua. yritin kyllä monesti tehdä sellaista sivun tarkkudella olevaa sunnitelmaa, mutta en ikinä pystynyt noudattamaan sitä. Aina meni joko ali tai yli. Jos on mahdollista osallstua Pykälän valmennuskurssille, niin sieltä saa hyviä vinkkejä lukusuunnitelman tekoon. Uskon, että se on useimmille todella hyödyllinen työväline opiskeleen, vaikkei minulla toiminutkaan. :)

  • Reply Oona tiistai, marraskuu 17, 2015 at 16:33

    Hei! Onko sinulla tietoa voiko oikikseen hakea vaikka ei olisi käynyt lukiota? :)

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta keskiviikko, marraskuu 18, 2015 at 00:38

      Moi! Kyllä mielestäni voi hakea, jos on esim. kolmen vuoden amiskoulutus pohjalla. Kannattaa tarkistaa esim. Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan nettisivuilta, siellä on kerrottu valintakriteerit ja myös kriteerit valintakokeeseen osallistumiseen. Tsemppiä jo kevättä varten jos päätät alkaa luku-urakkaan! :)

  • Reply Oona torstai, marraskuu 19, 2015 at 18:40

    Kiitos! :>

  • Reply Sini perjantai, joulukuu 4, 2015 at 19:44

    Hei! Oli kiva törmätä tähän blogikirjoitukseen. Tuli motivoituneempi ja myös realistisempi fiilis tulevasta keväästä! :) Itselläni suunnitelmissa hakea ensi keväänä Turkuun. Tilanne on sellainen että en pysty koko lukuaikaa olemaan poissa töistä, mutta ainakin saan minimoitua vuorojen määrät ja pari vikaa viikkoa olis sitten täysin vapaata (ainakin). Toivottavasti riittää :s

    Olen tässä alkanut selailla edellisiä pääsykoekirjoja, teitkö itse niin (vaikka toisaalta ei varmaan tarvinnut jos edellisinä vuosina hait), koitko että siitä oli hyötyä? Vastaukset kokeessa pitäisi kuitenkin perustua vain sen kevään kirjoihin..? Lisäksi tammikuussa aloitan avoimen kurssin Helsingin yliopistolla ”Johdatus oikeustieteeseen”. Ajattelin myös Valmennuskeskuksen etäkurssia, helpompi sovittaa töiden kanssa :)

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta lauantai, joulukuu 5, 2015 at 16:52

      Moi, kiva että jätit kommenttia. :)

      Edellisten vuosien kirjojen selailu on useimmiten siinä mielessä turhaa, että kirjojen aiheethan vaihtuu joka vuosi. Tietty jos saa tietää kirjojen aiheet muutamaa viikkoa ennen niiden ilmestymistä, tuskin siitä haittaakaan on jos löytää jostain vanhoja samaa aihetta käsitteleviä valintakoekirjoja. Mutta turhn tarkkaan niitä ei kannata alkaa pänttäämään, ettei sitten jää ”väärää”(/vanhaa) tietoa päähän, ja sitä vahingossa kirjoittaisi valintakokeeseen. Itse en kokenut tarvetta lukea vanhoja pääsykoekirjoja.

      Ja jos ei pysty olla poissa töistä niin pitää vaan tsempata vähän enemmän ja aikatauluttaa järkevästi. Lukemista on paljon, siitä ei pääse mihinkään, mutta töidenkin ohella sisäänpääsy on mahdollista.

      Tsemppiä hakuun ja mä vastailen mielellään, jos lisää kysymyksiä tulee. :)

  • Reply taneli lauantai, huhtikuu 16, 2016 at 11:54

    Moikka :) Kerroit pyrkiväsi useampaan kertaan oikikseen niin saako kysyä monennella kerralla onnistuit?

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta lauantai, huhtikuu 16, 2016 at 19:49

      Moi, kolme kertaa hain tosissani, sitä ennen kävin yhden kerran istumassa pääsykokeissa lukematta. :) Tsemppiä lukemiseen, jos oot tiedekuntaan pyrkimässä!

  • Reply Tarmo maanantai, helmikuu 13, 2017 at 18:41

    Kerro vielä vähän tarkemmin sun opiskelusta. :D Luit 12 tuntia päivässä ja kuinka pidit taukoja ja kuinka kauan jne… :)

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta maanantai, helmikuu 13, 2017 at 20:58

      Tosiaan luin sen 12 tuntia lähes joka päivä, mutta tosiaan tuohon tuntimäärään mahtui sitten taukojakin. Pidin niitä suhteellisen usein, koska silloin oli helpompi keskittyä taas lukemiseen. Pidin vähintään yhden pitkän tauon päivässä, joskus parikin. Pitkällä tarkoitan noin tunnin mittaista taukoa. Ja sitten pienempiä, 10-15 minuutin taukoja aina tarvittaessa. Itselle sopiva tahti löytyy varmasti kaikille, kun aloittaa luku-urakan!

  • Reply kfkfkfngkg lauantai, heinäkuu 8, 2017 at 02:01

    Haim tänä keväänä toisen kerran Helsinkiin opiskeleen. Pääsykoekirjat kun tuli, niin tuntu että kävelen pitkin seiniä, perintöoikeutta, EU-oikeutta ja osakeyhtiöoikeutta, olin että tää on liian hyvää ollakseen totta. Viime vuonna oli esineoikeutta ja viestintäoikeutta, joista jälkimmäinen oli kuin saavi jäävettä niskaan. Valmennuskurssille en menny koska ei ole varaa. Mutta luin sitäkin enemmän eikä v*tuttanu yhtään skipata vappua lukemisen takia. Sitten kokeessa vain 2/20 pistettä ekasta osiosta. Kun tuli kopiot vastauksista, niin olin saanu 10/20 oikein ja laskin että toka osasta olisin saanu 10 pistettä. Kyllä v*tuttaa!! Meninkö sitten ylikuntoon vai en, niin en tiedä. Yhden eka osan monivalinnan olin lisäksi lukenu väärin, kysyttiin että mikä väittämistä ei ole oikein ja olin lukenu että mikä on oikein. Mä oon siis niin vihoviimeinen luuseri mitä vaan voi olla. Ens vuonna haen suosiolla Turkuun. Ja sen mä oon kans oppinu, että monivalinnoissa ei arvata. Ja mä täytän parin vuoden päästä 30, joten olis kiva päästä. Olen kokeillu jo kaikkee muuta, mutta tää oikis tuntuu oikeelta. Kymmenen vuottahan siinä on menny että on hiffannu mitä haluaa.

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta lauantai, heinäkuu 8, 2017 at 17:46

      Äh, eikä! Ylikuntokin on ihan todellinen ongelma lukiessa, mutta jos mitenkään saisit rahaa säästettyä, niin ainakin itseäni valmennuskurssi auttoi todella paljon. Mutta monet pääsevät sisään ilmankin!

      Käsittääkseni Turkuun, Joensuuhun ja Lappiin on ollut yleensä Helsinkiä alemmat pisterajat, mutta niihinkin päästäkseen täytyy kyllä olla luku- ja vastaustekniikat kunnossa. Ootko harkinnut sellaista etäkurssia? Ne on yleensä edullisempia, mutta moni on kehunut hyödylliseksi!

      • Reply kfkfkfngkg lauantai, heinäkuu 8, 2017 at 18:54

        Pystyn melko todennäköisesti sanomaan, että en saa säästettyä rahaa valmennuskurssiin. Lisäksi en pidä siitä kehityksestä että oikikseen päästäkseen pitää käydä valmennuskurssi. Lisäksi monet ovat sanoneet valmennuskurssin olleen ajan hukkaa ja minulla on kaikki syyt olettaa kuuluvani tuohon joukkoon. Katsos kun kiinnostukseni oikeustieteeseen lähti siitä, kun löysin yleisen oikeusteorian. Olen mm. lukenut sen Ari Hirvosen jaarittelevan pääsykoekirjan jonka itsekin luit aikanasi.

        Vastaustekniikkaki oikeustieteessä on looginen syllogismi. Loogista syllogismia kuvataan peritneisesti näin:
        α:kaikki ihmiset ovat kuolevaisia,
        β:Sokrates on ihminen,
        γ:Sokrates on kuolevainen.
        Oikeustieteeseen sovellettuna tuo menee jotakuinkin niin että aluksi kerrotaan sovellettava oikeusnormi, sitten teonkuvaus ja lopuksi se mitä seuraa kun oikeusnormia sovelletaan teonkuvaukseen.

        Sitten vielä tällainen huomio että ränä vuonna Turkuun oli hakijaryntäys kun Turku, Lappi ja Itä-Suomi alko pääsykoeyhteistyöhön. Samalla kokeella pysty siis hakee kaikkiin kolmeen. Ens vuonna Helsinki tulee siihen mukaan joten se on sillon odotettavissa sinne. Sen haluan vielä sanoa pääsykokeista että se on kyllä perseestä kun testataan että miten hyvin on opeteltu asiat ulkoa. Tänä vuonna kysyttiin mikä ei ole EU-oikeuden periaate. Ja Urpo Kankaan mielipiteitä kansalaiskunnan ihannetilasta. Joskus on kysytty monivalinnoissa että missä maassa ei ole samaa sukupuolta olevien parien mahdollista mennä naimisiin tai mikä ei ole Gøsta Anders-Espingin hyvinvointivaltiomalli, joka on enempi sosiaalipolitiikan alaan kuuluva asia kuin oikeustieteen alaan.

        Sitten vielä tällainen kysymys nyt kun voi kysyä asiaa oikeustieteilijältä. Tähän saa toki muutkin oikeustieteilijät vastata kuin vain blogisti itse. Säädännäisen oikeuden maissa on pääsääntöisesti koottu siviilioikeuden normit yhteen, yhtenäiseen lakiin. Pohjoismaat muodostavat tästä poikkeuksen. Pitäisikö Suomessakin säätää yhtenäinen siviililaki? Miksi pitäisi/miksi ei pitäisi?

        • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta tiistai, heinäkuu 11, 2017 at 23:28

          Niin, siinä tapauksessa teet tietenkin kuten koet itsellesi parhaaksi. Ulkoa opetteluahan se on, kunnes joku uusi systeemi tähän pääsykoerumbaan keksitään. Itsekin hain useamman kerran, ennen kuin onnisti.

          Yhtenäiseen siviililakiin minulla ei näin puolen yön aikaan kommentteihin vastaillessa ole enää mitään sanottavaa, sori. :-) Tsemppiä tuleviin hakukertoihin!

  • Reply Helena torstai, joulukuu 28, 2017 at 11:04

    Moi! Mä oon alkanut nyt tosissaan pohtimaan oikikseen hakemista nyt keväällä 2018. Pääsykoemateriaalit julkaistaan vasta 11.4., ja koe on 15.5. Siis vain kuukausi aikaa lukea!! Miten ihmeessä voin alkaa valmistautua jo ennen kuin materiaalit julkaistaan? Ainakin juuri lakitekstin lukemista yms. voi varmasti harjoitella, ja oon miettinytkin jotain valmennuskurssia sitä varten. Mutta mitä muuta? Mä itse kun kuvittelin, että alkaisin jo viimeistään helmikuussa pikku hiljaa lukemaan, mutta monet valmennuskurssitkin alkavat vasta maaliskuussa tai vielä myöhemminkin. Ja sä täälä sanot, että kannattaa oikeasti käyttää koko kevät lukemiseen :D Taitaa olla ollut vähän erilainen systeemi sillon, ku sä hait? Nythän oikis on myös siirtynyt yhteisvalintaan suomenkielisten yliopistojen osalta, sekin varmaan vaikuttaa. Olisko sulla vinkkejä, miten valmistautua pääsykokeisiin ennen materiaalien julkaisua?

    Kaipaisin myös enemmän tietoa opiskelijoiden kokemuksista oikiksesta. Millaista se opiskelu oikeasti sitten on? Onko se pelkkää lakitekstien pänttäämsitä vai mitä sielä tehdään? :D

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta torstai, joulukuu 28, 2017 at 19:00

      Moi Helena!

      Pääsykoekäytäntö on tosiaan muuttunut, ja meillä oli useampi kuukausi aikaa lukea. Siihen siis olen viitannut tuolla koko kevään käyttämisellä lukemiseen. :) Itse en ainakaan tehnyt mitään ennen pääsykoekirjojen ilmestymistä, enkä usko, että siitä oikeasti olisi kovin paljon hyötyä tämän uudenkaan systeemin kanssa. Pääsykoekirjat ovat loppujen lopuksi aina niin suppeasta osa-alueesta, että mitään aihekohtaista valmistautumista on lähes mahdoton tehdä, kun aihetta ei vielä tiedä. Ainahan jotain yleisluontoista voi lukea, mutta sanoisin, että mieluummin lataa akkuja ja valmistautuu tuohon kuukauden luku-urakkaan ja vetää sen sitten niin täysillä kuin pystyy!

      Tällä hetkellä oikiksessa on käynnissä isoja muutoksia opetuksen ja opiskelun suhteen. Itse olen opintojeni loppusuoralla, ja opiskellut vanhan systeemin mukaan. Opiskelu on ollut aika pitkälle kurssikirjojen pänttäämistä ja lakikirjojen pläräämistä. :) Uudessa opetussuunnitelmassa kuitenkin painotetaan paljon enemmän ryhmätöitä ja erilaisia opiskelumuotoja.

      Tsemppiä pääsykoekevääseen, jos päätät hakea! :)

    • Reply Kfkfkfjfkf maanantai, maaliskuu 5, 2018 at 01:04

      Muistan lukeneeni viime syksynä Hesarista että pääsykoemateriaalia on nyt keväällä vähemmän, mutta tulee joku vasta kokeessa jaettava aineisto. Ja sit toi Helsingistä tuttu kaksivaiheisuus eli että eka osa pitää läpäistä päästääkseen edes toiseen osaan tulee kokeeseen. Ei ollu aikasemmin Turussa tai Lapissa tai Itä-Suomessa.

  • Reply Lex-pipo tiistai, tammikuu 16, 2018 at 19:46

    Moikka! Tässä olisi tänä keväänä oikikseen hakevalta muutamia kysymyksiä ja olen suunnattoman kiitollinen jos kerkeät vastaamaan näihin :)

    1. Saako valintakokeeseen viedä eväät ja juomapullon ja mitä eväitä suosittelisit? Oliko sinulla itselläsi eväitä ja/tai juomapulloa mukana ja jos oli niin kerkesitkö syömään/juomaan kokeenteon lomassa?

    2. Miten tiukalle aika kokeessa keskimäärin menee ja monelta kannattaa alkaa tarkistamaan rauhassa vastauksiaan kun aika on klo 12-17?

    3. Saako valintakokeen aikana käydä vessassa ja jos saa, niin meneekö homma niin että käsi ilmaan ja valvoja käyttää vessassa?

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta maanantai, tammikuu 22, 2018 at 13:57

      Moikka! Noi ohjeet kannattaa tarkistaa jostain virallisesti lähteestä. :) Mullakin on jo kuusi vuotta pääsykokeista, joten en edes niin tarkasti muista enää. Sama juttu vastausten tarkistamisen kanssa… Valmennuskurssilta saa hyviä vinkkejä näitä juttuja koskien!

    • Reply Kfkfkfjfkf maanantai, maaliskuu 5, 2018 at 01:00

      Ainakin vuosina 2016 ja 2017 oli silleen toi vessassa käyminen Helsingin kokeessa että tasatunnein valvoja kysy haluaako joku käydä vessassa ja sitten halukkaat saatettiin vessaan

    • Reply glljj tiistai, maaliskuu 27, 2018 at 23:52

      Tässä vastaus viime vuonna Helsingin kokeessa olleelta:

      Sai viedä eväät sekä juomapullon. Mielestäni kaikki kokelaat olivat ottaneet eväistä ja pulloista etiketit pois, kuten YO -kokeissakin on tapana. Minulla kävi niin että lopulta en kuitenkaan edes ehtinyt koskemaan eväisiini, sillä aika meni niin tiukille. Ehdin kuitenkin juuri ja juuri tarkistamaan kaikki vastaukset vielä rauhassa läpi. WC:ssä sai käydä vuorotellen kättä nostamalla, itse tein vieläpä sen virheen, että hermostuksissani kokeen alussa hörpin vettä turhan paljon, joten yhdestä vessakäynnistä huolimatta jouduttelin vielä loppuvaiheessa koettakin pidättelemään. :-)

  • Reply Hakija sunnuntai, huhtikuu 8, 2018 at 19:48

    Moikka! Tiedätkö onko netissä olevat vastaukset semmoisia mitä pitää olla vastattu valintakokeessa. Siis nuo esim. viime vuotiset ratkaisut löytyy, mutta onko ne vain hyvän vastauksen luonnehdintoja vai semmoisia vastauksia joita pitää vastata kokeessa? Olisin todella kiitollinen, jos viittisit vastata.

  • Vastaa käyttäjälle Syö Matkusta Rakasta Cancel Reply