Berliini osa 2 – Berliinin klubit ja yöelämä

keskiviikko, joulukuu 3, 2014
Muut Berliini-kokemukset löydät täältä, täältä ja täältä.

Heti aluksi todettakoon kaksi asiaa. Tai oikeastaan sittenkin kolme, koska tuo ensimmäinen pointti on pakko sanoa jo heti aluksi, sillä tätä kaupunkia ei voi liikaa hehkuttaa (terveisin entinen Berliini hater).

1) Berliini on takuuvarmasti yksi Euroopan parhaita kaupunkeja mitä bilettämiseen tulee.

2) Tässä postauksessa vain pari netistä lainattua kuvaa, koska klubeilla kuvaaminen oli kielletty ja etkoilla oli liian hauskaa, jotta olisi mitään kuvia ehtinyt ottamaan. Sori. Toivottavasti kirjallinen anti korvaa omien kuvien puutteen. :)

3) Postauksen stoorit ovat oman erittäin suppean kokemukseni ja ystäviltäni imemäni vaikutuksen valossa kirjoitettuja. Uskokoon ken tahtoo siis, ja kertokaa ihmeessä jos olette eri mieltä jostain!

Klubit & baarit

Berliini tuntui olevan täynnä klubeja ja baareja. Toinen toistaan erilaisempia ja makeammilta kuulostavia paikkoja. Tietenkin yksi viikonloppu on äärettömän lyhyt aika edes pienen siivun kokemiseen tuosta kaikesta, mutta jotain siinäkin ehtii kokea. Klubielämä on teknopainotteista. Klubille mennään joskus klo 01 ja 03 välillä, ja bileet jatkuvat aamuun asti. Klubeilla ei ole mitään tiettyä sulkemisaikaa. Suomalaisestahan tämä tuntuu melko myöhäiseltä, mutta loppujen lopuksi hyvän musiikin ja hyvän seuran kanssa aika menee todella nopeasti, ja aamulla vain toivoo, ettei kello olisi vielä niin paljon. Lisäksi itse ainakin huomasin sen, että koska alkoholin kulutus ihmisillä yleisesti vaikutti olevan jokseenkiin vähäisempää kuin Suomessa, ei tullut itsekään juotua kauhean paljon, mikä varmasti vaikutti pirteänä pysymiseen.

Ensimmäisenä iltana suuntasimme paikkaan nimeltä Weinerei. Weinerei sijaitsee osoitteessa Veteranenstr. 14 Prenzlauerbergin kaupunginosassa, ja on siis viinibaari. Konsepti on seuraava: klo 20 alkaen menet kassan kautta, johon maksat kaksi euroa. Saat viinilasin, jota saat täyttää tarjolla olevilla eri puna- ja valkoviineillä koko illan niin paljon kuin napa (maksa) vetää. Tarjoilijoita ei ole, ja lasit käydään täyttämässä itse tiskillä. Jossain vaiheessa iltaa pöytään kannetaan ruokaa, ja sitäkin saa sitten vetää buffettyyliin oman jaksamisen mukaan. Lähtiessäsi maksat oven vieressä olevaan kupposeen omantunnon mukaan valitsemasi summan.

Liian hyvää ollakseen totta?

 Paikka oli aivan ihana istuskelupaikka ja viinit olivat omaan makuuni ihan kelpo tavaraa. Ruoka oli yksinkertaista – tarjolla oli pestopastaa, salaattia ja patonkia. Maistui. Kaiken kaikkiaan siis hyvä paikka vaikkapa aloitteluille. Itse taisin maksaa noin kymmenen euroa viidestä viinilasillisesta ja ruoasta. Paikka on suhteellisen pieni, ja sisustus lämmin ja kodikas. Suosittelen siis vahvasti, mikäli näillä kulmilla liikkuu ja etko- tai istuskelupaikka on kiikarissa.

Kun kello alkoi lähennellä kahta, suuntasimme läheiselle metroasemalle ja lähdimme kohti Kreuzbergin pikkubaareja, joissa sitten vietimme loppuyön. Lopuksi tietysti dönereiden kautta kämpille! (kuva täältä)

Weinerei (kuva )

Toisena iltana kohteemme oli pienen aloittelupubin jälkeen klubi nimeltään Wilde Renate Friedrichshainissa. Wilde Renate on monikerroksinen klubi, jossa on useita eri huoneita vähän erilaisilla musiikkityyleillä, kaikki kuitenkin teknopainotteisia tietenkin. Jono oli pitkä, mutta sisällä oli hyvät bileet ja jaksoimmekin tampata aamuun asti musiikin tahdissa.Sisustus on ”teatraalinen”. Paikka ei ole kauhean iso, sellainen keskikokoinen. Plussaa kuitenkin isosta pihasta, josta löytyy myös baaritiski. Toimii varmasti kesällä! Extraplussaa: koska olimme tuolla halloweenin aikaan, oli klubille rakennettu ”kauhukäytävä”. Klubi oli vanhassa rakennuksessa, ja kauhukäytävä oli rakennettu sen kellarikerrokseen ja siellä kulkeviin käytäviin, jotka olivat osittain niin matalia, että meidän oli kontattava päästäksemme etenemään. Käytävän varrella oli oikeita ihmisiä säikyttelemässä meitä miten milloinkin. Sydän pomppasi kurkkuun muun muassa silloin, kun katossa roikkuneista hirtetyistä ”ihmisistä” (siis nukeista tietenkin) yksi olikin oikea ihminen, joka tarrasi käteen kiinni. Heh.

(kuva täältä)

Salon Zur Wilden Renate

Kolmantena iltana meitä kutsui klubi nimeltä Kosmonaut. Kosmonaut sijaitsee Lichtenstainin kaupunginosassa. Vaihtariystävänikin oli tuolla ensimmäistä kertaa, ja olimme hieman hämillämme saapuessamme klubille. Ketään ei näkynyt missään, eikä puhettakaan, että paikkaan olisi ollut jonoa. Joku kaveri tätä oli kuitenkin suositellut. Rakennus oli syrjässä ja näytti… No, jokseenkin epäilyttävältä. Päätimme kuitenkin mennä sisään. Maksoimme 13 euron sisäänpääsyn ja päädyimme jälleen tanssimaan aamutunneille asti. Kosmonautissa on kaksi erillistä huonetta tanssilattioineen ja yksi baaritiski. Lisäksi ulkona on tilaa hengailuun (ja mikä tärkeintä: hodarivaunu!). Kosmonaut oli jännittävä paikka. Turisteja ei näkynyt, ja täällä jos missä huomasi jengin tamppaavan aika lailla muun kuin alkoholin voimalla. Hyvät bileet anyway, vaihtarikaverini mukaan ”niin berliiniläinen mesta ku olla ja voi”. :D

Berghainiin asti en itse tällä reissulla päässyt. Jos joku ei tiedä, niin Berghain on varmasti yksi Berliinin ja ehkäpä koko maailman kuuluisimmista klubeista. Jono on yleensä tunteja ja tunjea pitkä, ja vain pieni osa jonottajista pääsee sisään. Poket päättävät mielivaltaisesti, keitä onnekkaita minäkin iltana onnistaa. Netti on täynnä keskusteluja siitä, millä taktiikalla saa poket vakuutettua päästämään itsensä sisääni. Tästä vielä lisää jäljempänä.  Olin tosiaan enemmän tai vähemmän kipeänä koko reissun, ja Kosmonautissa oli aamuseitsemän aikaan pakko luovuttaa ja jättää tytöt tanssimaan ja lähteä itse kotiin nukkumaan flunssaa pois. Tytöt olivat sitten jatkaneet Berghainin aamubileisiin, josta palasivat kämpälle yhden aikaan päivällä. Ja bileet olivat kuulemma olleet maineensa mukaiset.

Watergate – Tänne asti emme päässeet tänä viikonloppuna, mutta kuuleman mukaan mahtava paikka. Luotan siis ystävieni arvioihin ja suosittelen paikkaa kaikille. Täällä on ilmeisesti myös jokseenkin löysempi linja turistien suhteen, ja sisäänpääsyn pitäisi olla melko helppoa. Se ei nimittäin ole turisteille mikään itsestäänselvyys tuossa muuten niin ihanassa kaupungissa. Turisteista ei varsinaisesti pidetä. Muistan lukeneeni muutama vuosi sitten Hesarista artikkelin siitä, kuinka berliiniläiset kampanjoivat turisteja ja muualta Euroopasta Berliiniin muuttavia vastaan. Pointti taisi olla se, että Berliinin ollessa nyt erityisen trendikäs kaupunki, sinne virtaa ihmisiä joka puolelta asumaan, työskentelemään ja opiskelemaan. Tämä taas johtaa siihen, että kilpailu asunnoista kiristyy ja paljasjalkaiset berliiniläiset joutuvat muuttamaan uusille alueille vuokrahintojen räjähtäessä kysynnän ollessa niin valtavaa ja ulkomaalaisten ollessa valmiita maksamaan korkeita vuokria. Sain kuulla, että lähes kaikki Berliinissä asuvatkin vuokralla ja kommuunit ovat hyvin yleisiä myös perheiden ja keski-ikäisten keskuudessa.

Berliinissä on tietenkin satoja muitakin klubeja. Parhaat vinkit saa luonnollisesti paikallisilta, mutta googlaamallakin löytyy. Uusia klubeja syntyy jatkuvasti. Yksi mielenkiintoimmista paikoista joista kuulin, oli klubi nimeltä Stattbad. Vanha uimahalli pahamaineisessa Weddingin kaupunginossa. Bileet tyhjän uima-altaan pohjalla. Valitettavasti emme päässeet paikkaa testaamaan!

 Hintataso

Kosmonautissa ja Wilde Renatessa sisäänpääsy oli molemmissa muistaakseni tuon 13 euroa, ja se taisi olla ihan perushinta Berliinissä. Juomat sitten tietenkin olivat halvempia kuin Suomessa – shotit muutaman euron, samoin viini ja bisse noin kolme euroa. Drinkit vähän kalliimpia, ehkä kuuden euron paikkeilla. Ja kuten postauksessani Berliinin hintatasosta kirjoitinkin, yömättö eli ts. tietty dönerit ovat naurettavan halpoja, joten siihen ei uppoa loppuillasta (tai aamusta) kovin montaa euroa vaikka nälkä yllättäisikin.

Jonot ja sisään pääseminen

Lähes kaikille klubeille saa jonottaa. Todennäköisesti pitkään. Wilde Renateen jonotimme tunnin, Berghainiin voi joskus olla jopa neljän tunnin jonot. Ei auta. Jos haluat sisään niin jonotat. End of story. Tai sitten menet Kosmonautiin. :D

Siinä vaiheessa kun olet jonottanut pari tuntia, et varmasti halua tulla käännytetyksi ovella. Poket siis oikeasti valitsevat sisään pääsevää porukkaa ihan oman mielensä mukaan; naamaraja siis. Tämä kuulostaa tietenkin suomalaiselle oudolta, täällähän pääsee kuka tahansa sisään mihin tahansa, ja mikä meteli siitä nousisi jos näin ei olisi. Vaihtarikaveriltani sekä hänen ystäviltään opin niksejä, joilla sisäänpääsyyn voi vaikuttaa. Seuraavassa niistä muutamia. Ja jos nämä jonkun mielestä tuntuvat naurettavilta, niin voin kertoa ettei paljon naurattanut niitä useita tyyppejä, joilta meidän edeltämme Wilde Renaten jonossa jostain tuntemattomasta syystä sisäänpääsy evättiin. ”Try again tomorrow.”

1. Käytös jonossa – Älä ryypiskele, huutele tai käyttäydy muutenkaan huomiota herättävästi, etenkään lähestyessäsi sisäänkäyntiä. Pidä naama peruslukemilla – bitch face voi joskus jopa auttaa.

2. Pukeutuminen – Useimmissa paikoissa kannattaa suosia aika normaaleja vaatteita, tyyliä mustat farkut ja tennarit. Meininki ainakin vierailemissamme paikoissa oli melko erilainen kuin Suomessa; tyttöjen ei tarvitse tälläytyä tuntitolkulla iltaa varten vaan less is more. Rento meininki siis.

3. Kieli – Jos osaat saksaa niin good for you. Jos et… Opettele mikäli mahdollista. Mekin Wilde Renaten jonossa yritimme kaverin opastuksellatankata pari lausetta muistiin. Useimmiten kuulemma kysytään mm. ikää, tai sitä että mihin klubille olet tulossa. Jos et osaa vastata niin soronoo.

Me päästiin kuin päästiinkin Wilde Renateen sisälle, vaikka kieltämättä jonossa vähän jännitti. Lisäjännitystä toi se, että tiesimme siellä olevan halloweenbileet ja lähes jokaisella muulla jonottajalla oli halloweenmaalaukset naamassaan. Ruotsalaiset pojat edessämme kauluspaidoissaan ja trenssitakeissaan eivät päässeet sisään, eivätkä heidän edessään olleet (mielestäni aivan tavallisen näköiset) tytötkään. Kun meidän vuoromme tuli, kysyi portsari heti jotakin saksaksi (myöhemmin mulle selvisi että hän kysyi, kuinka monta meitä on). Onneksi ystäväni puhuu jo sujuvaa saksaa ja vastasi, että me kolme. Portsari skannasi meidät tiukalla katseellaan ja nyökkäsi. Jee! Siitä alkoikin sitten aamun asti kestänyt tiukka biletys, joka oli kyllä kaiken jonottamisen arvoista.

Siinä päällimmäisiä mietteitä Berliinin yöelämästä. Palaan asiaan tulevissa Berliini-postauksissa, jos jotain muuta tulee vielä mieleen.

Mä aion ehdottomasti palata Berliiniin, toivottavasti mahdollisimman pian. Kuulisinkin siis mielelläni muidenkin mielipiteitä yöelämästä tuolla – mikä on paras paikka, onko kuumottavia portsarikokemuksia, minne et menisi enää uudestaan?

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply