Suomen suurin matkablogiyhteisö

Sveitsi, osa 1, Grindelwald ja Oeschinensee

Ajatus kolmen yön pysähdyksestä Sveitsiin syntyi sattumalta. Kumpikaan meistä ei ollut aiemmin käynyt siellä ja kun mieheni heitti ajatuksen ilmoille, en ollut kovinkaan vakuuttunut paikan hintatason tietäen. Pienen pohdiskelun jälkeen tulin kuitenkin samaan tulokseen, että now or never, koska varta vasten Sveitsiin suuntautuvaa lomaa tulisimme tuskin koskaan toteuttamaan. Minulla ei ollut tosiaan Sveitsistä muuta tietoa että kuin kaikki maksaa ja paljon, siellä on vuoria ja pääkaupunki on Zurich. Piti siis ottaa Google ja Instagram hyötykäyttöön ja alkaa tutkimaan vaihtoehtoja kiinnostavien majapaikkojen suhteen. Hyvin nopeasti sain haarukoitua Lauterbrunnen-nimisen kylän keskeltä Sveitsiä, joka on tunnettu upeista vesiputouksistaan. Harmillisesti kuitenkin järkevähintaisen majoituksen löytyminen osoittautui haastavaksi koirien kanssa, joten vaihdoimme kohteen naapurikylä Grindelwaldiin, josta löytyikin sopiva Airbnb-yksiö.

Ennen Sveitsiin tuloa piti muistaa täyttää maahantulolomake (jota kukaan ei kysynyt) ja tarkistaa vaaditaanko autoon lumiketjut, riippuen millä alueella liikkuu ja mihin vuodenaikaan. Meillä ne olivat matkassa mukana, koska ne ovat pakolliset myös osissa Pohjois-Italiaa. Samoin tietullitarra piti muistaa hankkia ennen maahantuloa. Me emme vaihtaneet käteistä, koska oletimme että kortilla pärjää ja olimme siinä täysin oikeassa.

Rajan ylitys ja Grindelwald

Auton tuulilasi alkaa hiljalleen muistuttamaan tarrakirjaa. Tässä Sveitsin tietullitarra.

Lähdimme ajamaan Heilbronnista kohti Sveitsiä vähän ennen puoltapäivää, mapsin antaessa ajoajaksi vajaa 5h. Ennen rajaa Saksan puolella oli jälleen pysähdyttävä huoltoasemalla hakemassa auton tuulilasiin Sveitsin tietullitarra. Tarra maksoi n. 40€ ja on voimassa vuoden loppuun saakka kattaen kaikki tiemaksut Sveitsissä, lukuunottamatta paria erikseen maksettavaa tunnelia. Pohtiessani että automme tuulilasi alkaa hiljalleen muistuttaa tarrakirjaa, lähestyimme Sveitsin rajaa. Minulla oli kaikki koirien ja meidän paperit tunnollisesti kourassa, mutta arvatkaa kiinnostiko ketään (taaskaan) pätkän vertaa… No ei.

Asia minkä olimme unohtaneet, että Sveitsihän ei tosiaan kuulu EU:hun. Tai kyllä me sen muistimme, mutta asia mihin emme olleet tajunneet varautua oli se mitä se tarkoitti meidän puhelinliittymillemme. Äkkiä mobiilidatasta tuli järjettömän hintaista käyttää, miehelläni taisi giga olla 4 euroa, eivätkä puhelutkaan kuuluneet hintaan. No ei siinä, mobiilidata sukkelasti pois päältä ja lounaan venyttyä kurvasimme rajan läheisyydessä olleelle mäkkärille järkevähintaisen ruuan toivossa. Sekin toivo oli turha, tilasimme 2 bigmac ateriaa, joille tuli yhteishintaa yli 30€. Tässä kohtaa aloin laskea paljonko on aikaa palkkapäivään ja mietin että kai pussinuudeleilla selviää kolme päivää. Jos jotain positiivista (?), niin polttoaine sentään oli Suomen hinnoissa. En tosin tiedä kertooko se enemmän Suomesta vai Sveitsistä. Söimme ateriamme samalla ladaten offline-karttoja mäkkärin ilmaisella WiFi:llä ja jatkoimme matkaa. Näin jälkiviisaana sanoisin että oltaisiin toki voitu syödä myös siellä Saksan puolella.

Tässä ollaan päästy jo Interlakenin ohi ja ollaan Grindelwaldiin vievällä tiellä

Reittimme kulki Bernin ohi Interlakeniin, josta irtaannuimme keskelle vuoria vievälle tielle. Luulin tietäväni mitä vuoristo on, olimmehan juuri viime syksynä käyneet Lofooteilla ja aikanani menin Münchenistä Salzburgiin ja takaisin junalla, mutta jouduin myöntämään että olin väärässä automme lipuessa yli 2km korkeiden huippujen välistä aina vain syvemälle vuoristoon. Siinä missä koen vaikkapa Italian vuoret kaukaa siintävine siluetteineen rauhoittaviksi, olivat Sveitsin vuoret jopa hieman ahdistavia niiden syleillessä väliinsä jääviä kyliä korkeina ja rosokylkisinä, ja öisin antaen vain vihjeitä korkeudestaan peittämällä tähtitaivaan takanaan.

Majapaikkamme Grindelwaldissa sijaitsi maalla ennen kylän keskustaa, söpön alppimökin alakerrassa olevassa yksiössä. Mökki oli vuoren rinteellä, josta oli hulppeat näkymät edessä siintävän, lähes 4km korkean Eigerin lumihuipulle. Talolle johti vain yksi hyvin kapea tie, jonka reunasta luonnollisesti oli pudotus joitain kymmeniä metrejä alaspäin. Itse onnistuin ulkoistamaan ajovuorot siten, etten joutunut kertaakaan ajamaan tuota ”pihatietä”, sillä pelkästään kyydissä istuminen tuotti tuskaa. Ensimmäisenä iltana tutkailimme lähistöltä löytyviä aktiviteetteja ja kävimme pyörähtämässä keskustassa. Grindelwald on sympaattinen pikkukylä, jonka keskusta koostuu pääasiassa hotelleista. Paikka on uskomattoman kaunis vuorien reunustaessa sitä joka suunnasta ja lehmien laiduntaessa kylän rinteillä. Alhaalta laaksosta lähti cable car reittejä läheisille vuorille ja joita ketjuttamalla olisi päässyt Wengenin tai Firstin huipuille saakka, sekä juna, joka vie Euroopan korkeimmalle juna-asemalle Jungfraulle (3 454m). Hinnat olivat kuitenkin sen verran arvokkaita, juna Jungfraulle ja takaisin olisi maksanut yli 150€/hlö, joten päätimme passata nämä vaihtoehdot ja pitäytyä hieman lähempänä merenpinnan tasoa. Harmikseni en tajunnut ottaa Grindelwaldin keskustasta kuvia, mutta uskokaa pois, paikka on visiitin arvoinen.

Paikallinen aamuruuhka suoraan ulko-oven edessä

Vuoristojärvi Oeschinensee

Cable carin kyydissä. Hytissä ei ollut muita kuin me, joten maskin uskalsi ottaa pois.

Jälleen instagramista bongattu paikka, joka oli vain vajaan tunnin ajomatkan päässä Grindelwaldista ja joka tarjosi reittejä kaiken tasoisille patikoijille. Pakkasimme siis aamulla reppuun eväitä ja lähdimme kohti Kanderstegia, josta pääsi cable carin kyydillä järvelle. Satuimme taas cable carin viimeiselle aukioloviikolle, joten emme olleet varautuneet isoihin ihmismääriin sesongin ollessa jo ohi. Paikalle saapuessamme totesimme olleemme väärässä, kun paikan isoista parkkipaikoista ensimmäinen oli jo täynnä ja toinen oli täyttymässä hyvää vauhtia. Saimme auton parkkiin, maksoimme pysäköinnin ja kävimme hakemassa liput cable cariin ja varmistimme samalla että koirat saavat tulla mukaan, mikä oli ok. Edestakainen lippu maksoi 30 frangia, eli suunnilleen saman euroina ja koirat saivat tulla mukaan ilmaiseksi. Koronan takia kaikilla piti olla maskit ja seurueet saivat aina mahdollisuuksien mukaan oman vaunun, kuten mekin. Kumpikaan meistä ei erityisemmin nauti cable car kyydeistä, mutta määränpäätä tai jalkoja tuijottaessa matka ei tuntunut kovin pahalta.

Ylhäällä!

Oikealla rannalla näkyy maanvyörymän jälkiä

Ylhäälle päästyämme järvelle oli vähän reilu 1,5km kävely cable car asemalta, mutta maisemat hurmasivat välittömästi päästyämme 1500m korkeuteen vuorten keskelle. Muutamat kuvat räpsittyämme lähdimme kävelemään leveää tietä järvelle. Paikassa toimii talvisin laskettelukeskus ja järven rannasta löytyy mm. hotelli ja ravintola. Ihailimme jäänsinisenä hohtavaa järveä ja mietimme hiljaa miten mikään vesi voi olla sen väristä, Etelä-Suomen savipuroihin tottuneina. Järven oikeanpuoleinen ranta aukeni eteen kivikkoisena ja pienen matkan päästä ranta oli erotettu köysillä. Mietimme hetken että miksi, kunnes saimme selville että alueella on ollut maanvyöryjä ja kyseinen osuus oli siksi suljettu. Otimme siis suunnan vasemmalle lähtevälle, järveä mukailevalle polulle ja lähdimme kipuamaan ylöspäin. Reitti vaikutti olevan todella suosittu paikallisten keskuudessa ja meitä vastaan tulikin tasaiseen tahtiin muita ihmisiä, osa farkut päällä ja meikit naamassa samalla kun itse hikoilin lähinnä naamaani irti. Reitti olisi kiertänyt lenkin, mutta lähdimme kävelemään sitä väärään suuntaan ja muutenkin epäilen että kuntoni olisi kestänyt reittiä loppuun, joten nousimme rinteillä näkyneille mökeille ja asetuimme syömään eväitä ihaillen samalla sinistä vettä ja sen yläpuolella näkyviä lumihuippuja.

Olo oli jotenkin surrealistinen kun kyseiset maisemat aukenivat omien silmien edessä. Eihän tälläista ole kuin postikorteissa!

Tankattuamme tarpeeksi uskomattoman kauniita maisemia, otimme suunnan takaisin alas järvelle. Lenkin kiertävä reitti nousi vielä huomattavasti korkeammalle rinteille (edellisen kuvan oikeaa reunaa pitkin) ja näytti mielettömän hienolta, eli jos kunto kestää, niin kannattaa ihmeessä mennä! Normaalisti koko järven pääsisi myös kiertämään, mutta kesällä 2021 sattuneiden maanvyörymien takia järven toinen puoli oli kokonaan suljettu. Mielestämme paikka oli tajuttoman upea ja n.30€ suuruinen cable car maksu oli todellakin hintansa väärti. Loppuun vielä kuvia maisemista (koska miksi ei).

Previous Post Next Post

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 23/01/2022 at 21:32

    Uskomattaman hienoja maisemia ja uskomattoman hieno paikka muutenkin! Olimme noissa maisemissa myös patikoimassa kesällä 2020 ja ihastuttiin. Jätettiin tuo Jungfraulla käynti myös väliin, kun oltiin oltu Aiguille du Midillä Chamonix’ssa muutamia päiviä aemmin.

  • Leave a Reply