Ja niin tammikuu vierähti helmikuuksi ja kotonakin ollaan oltu jo kuukausi Thaimaan loman jälkeen. Niin se aika kuluu. Sitä odottaa innoissaan tulevia asioita, tapahtumia ja matkoja sekä muistelee lämmöllä tai haikeudella menneitä. Samalla joka hetkestä pitäisi osata nauttia. Välillä oikein pelottaa että osaako sitä nauttia elämästä ja elää täysillä. Elääkö sitä hetkessä, vai haaveissa ja tulevissa asioissa? Ehkä kummassakin. Matkoilla tämä hetkessä eläminen oikein kulminoituu, kun on sitä valoa ja aurinkoa, pitää rentoutua, ruskettua, saada hyviä kuvia, kokea kaikkea uutta,…
