Suomen suurin matkablogiyhteisö
Aasia Indonesia Komodon kansallispuisto Matkailu

Risteily Komodon kansallispuistossa – päivä 2.

25/08/2019

Kaupallinen yhteistyö: PT. Flores Komodo tours

On pilkkopimeää ja herään kuiskaisuun joka kuuluu hyttimme ovelta, ”morning”. Kello on 5 aamulla ja on aika nousta toisen risteilypäivän ensimmäiseen ohjelmaan. Puen unisena vaatteet päälle ja istun aamiaispöytään, kokki on tehnyt meille pannukakkuja ja Nutellaa. ”Syökää, tarvitsette energiaa” – oppaamme Sergio kehottaa. Matkatessamme pienellä veneellä lähisaaren laiturille, on edelleen pimeää, vain taskulamppujen valoja näkyy sielä täällä. Sergio kertoo että edessämme olisi yli 800 rappusen kiipeäminen kukkulan päälle, josta katsoisimme auringonnousun.

Nousu saaren huipulle kestää noin puolituntia. Viimeisen hiekkarinteen kivuttuani istahdan nurmikkopeitteelle hikisenä ja jalat aivan maitohapoilla. Onneksi nyt ei tarvitse muuta kun istua ja odottaa. Ilma on lempeän lämmin kun auringon ensimmäiset oranssit värit pilkahtavat taivaanrannassa. Hetkessä on jotain todella maagista. Keskityn hetkeen ja maisemaan, en anna ympärillä pyörivien kovaäänisen kiinalaisen turistiryhmän ja ympärillä pörräilevien dronen pilata tätä hetkeä.

Auringon noustua kävelen huipun toiselle puolelle. Edessäni avautuu näkymä Padar-saaren kolmelle eri lahdelle, jossa jokaisessa on eri väristä hiekkaa. Mustaa, vaaleanpunaista ja valkoista. Näkymä on ehkä kaunein mitä olen koskaan nähnyt.

En voi uskoa olevani täällä!

Saapuessamme takaisin laivalle, kello lähestyy jo aamu yhdeksää. Aikaisen herätyksen vuoksi, meillä on jo lounas aika. Veneen kokki oli loihtinut herkullista Nasi Gorengia, ja se maistui niin hyvälle aamuisen reippailun jälkeen.

Risteilypäiviimme sisältyi aamiainen, lounas ja illallinen, sekä herkullisia välipaloja, kuten tuoreita vesimeloni-mehuja ja paistettuja banaaneja Nutellan kanssa. Paattimme keittiö näytti ehkä vähän vaatimattomalta, mutta sielä syntyneet ruoat olivat taivaallisia. Parasta Indonesialaista ruokaa mitä söimme koko lomamme aikana.

 

Ruokalevon jälkeen oli aika suunnata päivän toiseen kohteeseen, Pink Beachille. Rannalle, jonka hiekka on vaaleanpunaista, johtuen punaisen korallin sekoittumisesta valkoiseen hiekkaan. Jos poikaystäväni oli odottanut Komodovaraanien näkemistä, minä olin puolestani odottanut vaaleanpunaisen rannan näkemistä. Ja ranta oli juuri niin kaunis ja hiekka niin vaaleanpunaista, mitä olin kuvissa nähnyt. Ja suureksi iloksi voin myös todeta, kuinka roskaton tämä ja muutkin Komodon kansallispuiston rannat olivat!

Vietimme rannalla hyvän tovin, snorklaillen ja kävellen rantaviivaa pitkin, ennen kun palasimme veneellemme ja jatkoimme matkaa..

Girl walking at the pink colored beach

Otimme suunnan kohti päivän viimeistä kohdetta, pientä hiekkasärkkää keskellä merta. Matkan varrella pysähdyimme vielä Manta point- alueelle, jossa pääsimme seuraamaan Mantoja, eli paholaisrauskuja. Kovien virtauksien vuoksi emme päässeet mereen, vaan seurailimme niitä laivan kannelta. Aluksi niitä oli vaikea nähdä, mutta pian sitä alkoi huomaamaan isoja mustia hahmoja merenpinnan alla.  Miten uskomattomia eläimiä! Olin lukenut että voisimme nähdä Mantoja, mutta en uskonut että olisimme niin onnekkaita että niitä oikeasti näkisimme.

Särkkä, jolle rantauduimme oli valkohiekkainen ja pieni. Kuin pala paratiisia joka vain kellui keskellä merta. Merivesi oli kirkkaan turkoosia, ja särkän matalalla rannalla pystyi kahlaamaan pitkälle kohti merta. Merenelämä oli vilkasta, ja näimme satojen värikkäiden kalojen lisäksi kilpikonnia ja pienen hain.

Manta ray swimming in the ocean

girl walking in a white sand beach

Päivät merellä kuluvat nopeasti ja pimeys laskeutuu päälle jo varhain. Söimme herkullisen illallisen, jonka jälkeen oli taas aika vetäytyä kannelle katsomaan auringonlaskua, viimeistä sellaista tällä venematkalla. Siinä auringonlaskua ihastellessa, en voinut olla miettimättä mitä kaikkea olin nähnyt sen jälkeen, kun olin aamulla seurannut samaisen palluran nousemista horisontista. Päivän kokemukset, kauniit maisemat ja upeat rannat saivat kyllä tuntemaan itsensä niin kiitolliseksi, että pääsee näkemään näin upeita asioista.

Kello taisi olla puoli kahdeksan kun vetäydyimme väsyneinä, mutta onnellisina hyttiin nukkumaan.

sunset at the sea

 

Lue myös juttuni ensimmäisestä risteilypäivästä Komodon kansallispuistossa sekä kohtaamisesta Komodovaraanien kanssa.

 

Suvin matkassa -blogia voit seurata myös Facebookissa @suvinmatkassa ja Instagramissa @suvin_matkassa

You Might Also Like

13 Comments

  • Reply Sini 26/08/2019 at 11:20

    Maisemat Padarilla näyttävät kauniilta. Hyvä, kun siellä pinkbeachillä on siivottu, kun kuukausi tai pari sitten törmäsin somessa juttuun, jossa samasta rannasta oli tosi roskainen kuva ja siinä, puhuttiin, ettei paikka olisi sellainen kuin kuvissa näyttää. Mustahiekkaiset rannat näyttävät kyllä hienoilta myös. Törmättiin niihin, kun ajeltiin ympäri Floresin saarta.

    • Reply Suvi / suvinmatkassa 28/09/2019 at 11:46

      Musta tuntuu että se roskaisuus rannoilla voi olla myös riippuvaista vuodenajoista / merivirroista ja siihen miten niitä huuhtoutuu rannalle. En tiedä, voi olla et se oli myös vaan siivottu. Mutta positiivista oli se, että paikka näytti juuri siltä miltä kuvissa, toivotaan että asia myös pysyy näin.

  • Reply Sandra / Terveiset päiväntasaajalta 26/08/2019 at 14:45

    En kestä näitä maisemia! :D Niiiiiin kovasti toivon, että saadaan järjestymään reissu tuonne vielä tänä talvena kun matkakin on vielä niillä jemmassa meille! :D Huh. Auringonnousut tuollaisissa paikoissa on niin kauniita!

    • Reply Suvi / Suvin matkassa 28/09/2019 at 11:47

      No en mäkään kestä :) Toivottavast säkin pääset pian kokemaan tämän mahtavan paikan!

  • Reply Anna | Muuttolintu 31/08/2019 at 00:51

    Samoissa maisemissa tuli seikkailtua viime vuonna, ihan huikee reissu ja lähtisin uudestaan vaikka heti. Mantat jäi meillä tosi näkemättä, vaikka hypättiin kovaan aallokkoon vielä niitä etsimään. Padar ja pinkki ranta taisi jäädä kohokohdiksi.

    • Reply Suvi / Suvin matkassa 28/09/2019 at 11:48

      Joo samoin, lähtisin heti uudelleen jos vaan mahdollisuus tulisi eteen! Ja juurikin Padar ja pinkki ranta <3

  • Reply miiamerissa 31/08/2019 at 21:09

    Vautsi mikä paikka! Kiitos vinkistä, en olekkaan aikasemmin kuullut kyseisestä paikasta. Tuli vahva fiilis, että tonne on joku päivä päästävä :)

    • Reply Suvi / Suvin matkassa 28/09/2019 at 11:49

      Suosittelen, yksi upeimmista paikoista missä olen käynyt!! Musta tuntuu että munkin on päästävä tonne vielä joku päivä uudelleen :)

  • Reply Outi / Maa Quzuu 31/08/2019 at 21:25

    Ihana Indonesia! Koodin kansallispuistot ovat olleet siitä lähtien haaveissa kun kävimme vuosia takaperin Indonesiassa. Täytyy kyllä myöntää etten tiennytkään näistä vaaleanpunaisista hiekkarannoista. Aivan mahtavan näköistä!

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 02/09/2019 at 18:38

    Todella kauniita maisemia. Meillä on myös syksyllä risteily Komodon kansallispuistossa osana Indonesian matkaamme. Mielellään tuonne lähtisi kyllä vaikka saman tien. :)

    Toivottavasti meilläkin on onnea Mantojen kanssa!

    • Reply Suvi / Suvin matkassa 28/09/2019 at 11:51

      Ihanaa matkaa Komodolle, toivon että tekin pääsette näkemään Mantoja!!

      • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 28/11/2019 at 22:38

        Nähtiin tosiaan Mantoja. Valitettavasti tuuli jonkin verran ja meressä oli aaltoja, jonka vuoksi niiden näkeminen (ja varsinkin kuvaaminen) oli vaikeaa. Muutamaan kertaan yritettiin hypätä myös veteen niitä katsomaan, mutta ei onnistuttu näkemään niitä enää pinnan alla.

    Leave a Reply