Suomen suurin matkablogiyhteisö

Elephant Nature Park – ikimuistoinen päivä elefanttien kanssa

Kun Thaimaan matkamme yhdeksi kohteeksi valikoitui Chiang Mai, oli minulle heti selvää että tulemme vierailemaan Elephant Nature Parkissa. Puistossa, jossa erinäisistä olosuhteista pelastetut elefantit viettävät ansaitsemaansa hyvää loppuelämää.  Olin lukenut paikasta kaikki nettiarvostelut, sekä myös VeeraBiancan että Rimman oikein kattavat postaukset, sillä halusin olla aivan varma ettei paikka ole turistiansa. Siltikin, pieni epäilys hiipi minuun, kun saapuessamme puistoon ohitimme toisen puiston, jossa näkyi ihmisiä ratsastavan elefanteilla..

Päivä alkoi puistossa iloisissa ja hämmentävissä tunnelmissa, sillä en ollut eläessäni nähnyt elefanttia. Miten kauniita ja isoja ne olivat! Saimme syöttää heille vesimeloneja ja banaaneja, ennen kuin aloitimme kierroksen puistossa.

Puisto sijaitsee vuorten vehreässä laaksossa, ja se on uskomaton paikka. Elefantit vaeltava vapaina, sulassa sovussa paikan muiden eläinten, kuten vesipuhveleiden ja koirien kanssa. Välillä poiketaan syömään, sitten jokeen kylpemään ja lopuksi mutalammikkoon viilentymään. Jokaisella elefantilla on oma ”hoitaja”, eli mahout mukanaan, ja tietenkin satoja turisteja kintereillä seuraamassa heidän touhuja. Me turistit saimme seurata hyvinkin läheltä elefantteja, jopa silittää ja kuvata heitä. Silti toiminta tapahtui elefantin ehdoilla ja tiettyjä sääntöjä noudattaen, kuten ”no food, no friend”. Eli ilman makupaloja ei ollut mitään asiaa elefanttien luokse :)

Voisin siis todeta, että puistossa oleville elefanteille tämä on toiseksi paras vaihtoehto elää, täyden vapauden jälkeen.

Elefantit syövät järkyttävän määrän ruokaa päivässä, ja pääsimmekin seuraamaan kuinka heille valmistettiin riisibanaaninyyttejä puiston keittiössä. Paikka pyörii suurelta osin vapaaehtoisvoimin, sekä lahjoitusten ja turisteilta saatujen tulojen avulla. Päiväretkien lisäksi puistoon on siis mahdollista mennä myös vapaaehtoistöihin.

Elefanttien tarinat olivat sydäntäsärkeviä. Osa oli ollut pakkotyössä ja katukerjäämässä, muutama oli astunut maamiinaan ja he linkkasivat repaleisen jalan kanssa puistossa. Oli sirkusta ja muita turistihuvituksia sekä monta muuta kohtaloa, joissa valitettavasti vielä niin moni elefantti elää ja kärsii. Päivän päätteeksi kysyin oppaaltamme, että miten voi olla että tällaisen paikan naapurissa on puisto jossa ratsastetaan elefanteilla? Opas kertoi, että koska valtio tukee sen toimintaa ja muidenkin vastaanvanlaisten (koska turistit = raha) ja he eivät voi muuta kun yrittää omalla toiminnallaan opettaa ihmisiä. Ja samaa opetusta haluan myös minä nyt omalta osaltani jakaa.

Tiesitkö, 

että norsut kaapataan niiden ollessa pentuja.

että aluksi pentunorsut pidetään todella brutaaleissa oloissa vankeina ja niitä kidutetaan eri keinoin, koska norsun oma tahto viedään pois ja niiden sielu rikotaan, ja siten siitä tulee ihmisten ohjattavissa oleva.

että koukku, jolla norsuja ohjaillaan korvanjuuresta, on tarkoitus muistuttaa norsua koulutusvaiheen kidutuksen kivusta.

että ihmisten ratsastaessaan norsuilla, nousee sen selässä oleva paino yli 500 kiloon. Ja norsut tekevät sitä työtä tunnista toiseen joka päivä.

että norsut ovat lähes kaksi vuotta tiineenä, ja nämä painavien lastien kantamiset aiheuttaa norsuille myös keskenmenoja.

että kun norsu on työnsä tehnyt, ja sille ei ole enää mitään virkaa, se jätetään ilman ruokaa ja juomaa köytettynä puuhun tekemään hidasta kuolemaa.

että sirkustemput, maalaaminen, puutyöt ja ihmisten kuljettaminen eivät ole norsulle luontaisia tehtäviä, luonnossa vapaan eläminen on.

Päivä elefanttien kanssa oli ikimuistoinen ja silmiä avaava. Kaiken sen pahuuden jälkeen, mitä nämä suuret ja ihmeelliset eläimet olivat kokeneet ihmisten kanssa, he silti päästivät meidät lähelleen. Uskomatonta. Ei voi muuta sanoa, kuin että elefantin sydän on puhdasta kultaa <3

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Emilia Alexandra / Enkeleitä hiuksissani 22/01/2018 at 10:11

    Voi, näitä ihania kuvia ihastelin just instassakin<3 Harmi että ei keretty joitakin vuosia sitten Chiang Maissa ollessamme käymään tuonne, tosin voi olla että meillä ei olisi ollut tietoa, että kaksi noin eri periaatteella pyörivää paikkaa olisi vierekkäin! Niin karuja tarinoita noilla reppanoilla, onneksi ovat päässeet tuonne ♥ 8)

    • Reply suvinmatkassa 22/01/2018 at 19:40

      Joo onneksi ovat <3 Ja voi kun ne viereisen paikan norsut pääsisivät karkaamaan tänne sielä pakkotyöstä.
      Onneksi näitä paikkoja on muuallakin maailmassa, niin ehkä pääset vielä vierailemaan norsujen luona. Parastahan olisi tietty päästä seuraamaan niitä vapaana luonnossa :)

  • Reply Niina 22/01/2018 at 19:37

    Ihana ja samalla todella koskettava postaus! <3 :( Haluaisin joskus mennä myös katsomaan norsuja ihan luontoon tai tekemään jotakin työtään heidän vuokseen :) Tätä postausta oli mielenkiintoista lukea, varmasti hyvä kokemus!

    • Reply suvinmatkassa 22/01/2018 at 19:43

      Kiitos Niina, kokemus oli hyvä ja ikimuistoinen! Ja ehkä joku päivä lähdet vaikka kyseiseen paikkaan töihin auttelemaan norsuja ?

    Leave a Reply