Tutkimusmatkalla Boholin saarella

Koska allekirjoittaneen aivokapasiteetti on kulunut viimeiset kaksi viikkoa juuri palautetun opinnäytetyön kirjoittamiseen ja viimeistelyyn, on uusien juttujen kirjoittaminen blogiin ollut suoraan sanottuna mahdotonta, vähän jopa toissijaista. Nyt onneksi voin todeta opinnäytetyön olevan arvioitavana, ja sen myötä alkaa elämässä ja mielenpäältä vapautumaan enemmän tilaa myös blogille. Mikä on h u i p p u juttu!

Ennen kun siirrytään blogin puolella loppuvuoden matkasuunnitelmiin, palataan vielä hetkeksi Filippiineille, tarkemmin ottaen kokemuksiini Boholin saaresta.

 

Jaoin aiemmin kokemuksia Filippiinien Cebusta, ja seikkailusta Kawasanin vesiputouksilla. Nyt jatketaan matkaa Boholin saarelle, kun kerron mitä kaikkea saarella oli meille annettavana. 

Mielestäni yksi paras tapa tutustua eri paikkoihin, on vuokrata skootteri alle ja lähteä tutkimusmatkalle. Skootterin kyydissä näkee paljon ja pysähtyminen tien laitaan maisemia ihastelemaan, ja kuvia ottamaan on vaivatonta. Vaikka Boholin kauniit rannat houkuttelivat meitä viettämään rantapäivää, päätimme kuitenkin lähteä saarikierrokselle. Asetimme päivän päämääräksi saaren tunnetuimman nähtävyyden, suklaakukkulat, jotka sijaitsivat noin 80km päässä majapaikastamme Alona beachilta.

Ja näin tutkimusmatkamme, jolle lähdimme vieläpä ilman karttaa, pääsi alkamaan.

Ajaessamme Boholin pääkaupungista Tagbilaranista eteenpäin, meidät ympyröi heti vehreät riisipellot ja sademetsät. Luonto oli kaunista ja koskematonta! Välillä tuntui että olimme tien päällä kaksin, välillä jaoimme matkaa skootterin perässä, jonka kyydissä oli koko perhe ja possu. Matkan varrella ajoimme pienten kaupunkien ja kylien läpi, ja vaikka ympärillä näkyi köyhyyttä ja hyvin askeettisia puumajoja koteina, et samalla voinut olla huomaamatta ihmisten aitoa vilpitöntä ystävällisyyttä, kun lapset vilkuttivat tienlaidassa ja viljelijä huuteli hyvät joulut keskeltä peltoa.

Matkalla kohti suklaakukkuloita pysähdyimme katsomaan tarsiereita, eli kummituseläimiä. Boholin saarella on kaksi eri suojelualuetta, joissa pääset tutustumaan näihin pieniin, vain 20 cm kokoisiin suurisilmäisiin ihmetyksiin. Tarsierit ovat muuten äärimmäisen herkkiä eläimiä ja hermostuessaan ovat taipuvaisia jopa tekemään itsemurhia. Sen vuoksi vierailu suojelualueella oli hyvin ohjattua ja valvottua.

Kuva lainattu täältä.

Juuri ennen saapumistamme suklaakukkuloille, reittimme vei meidät vielä läpi kauniin ja viileän, yli 2 km pitkän metsän läpi jossa suuret mahonkipuut reunustavat tietä. Tässä metsässä oli jotain taianomaista!

Kuva lainattu täältä.

Ja viimeinkin, kun edessäsi nousee 1 247 kukkulaa sademetsästä, näyttäen siltä kun joku olisi istuttanut ne sinne, voi näkyä kuvailla ikimuistoiseksi ja ihmeelliseksi. Kuivana kautena aurinko paahtaa kukkulat ruskean värisiksi, ja siitä myös nimi suklaakukkulat tulee. Päivä skootterin kyydissä ja pitkä ajomatka oli kyllä ehdottomasti tämän näyn arvoisia. Ja ennen paluumatkan alkua istuimmekin tovin näköalatasanteella maisemaa ihmetellen.

Lopulta, istuessani paluumatkalla kaoottisessa ruuhkassa keskellä Tagbilarinin kaupunkia, auringon alkaessa laskeutumaan kohti horisonttia ja istutut kilometrit jomottaen pakaroissa, en voinut kun ihmetellä tätä elämää. Elämää kotona ja elämää muualla maailmassa. Tämä päivä jäi yhdeksi parhaimmaksi muistokseni Filippiineiltä, eikä oikeastaan vain nähtyjen nähtävyyksien vuoksi, vaan sen kokonaisuuden perusteella mitä koko päivän aikana näin, koin ja tunsin.

Ja juuri siksi matkustaminen on niin ihanaa <3