Matka Albaniaan – kohti Korfua Saranden kautta

Albanian matka tehtiin vajaan kymmenen hengen porukalla kesällä 2016. Siirrän tekstit toisesta blogista tänne…

Hotellin parvekkeelta avautui kohtuullisen komea maisema aamulla kun herättiin. Kun tulimme illalla, oli jo niin pimeä, ettei maisemaa nähnyt. Pikkumies söi aamiaisella ilmeisesti lounaan ennakkoon, veteli nimittäin yhdeksän nakkia.

Lähdimme kymmenen aikoihin taas matkaan. Olimme vielä vuorilla ja maisemat olivat edelleen hienot. Silloin tällöin tien pientareella näkyi lehmä tai aasi, välillä jopa lampaita. Monien talojen pihakatoksissa kasvoi viiniköynnöksiä, joissa roikkui komeita rypäleterttuja.

Saavuimme Sarandeen puolenpäivän aikaan. Käytiin hoitamassa kaikkien raha-asiat kuntoon eli rahan vaihdot ja nostot, vuokra-auto käytiin tankkaamassa myös. Sitten meidän perhe jäi rantakadulle ja loppuporukka meni viettämään aikaa viikon takaiselle rannalle.

Kävimme heti alkuun syömässä. Lupasin pikkumiehelle, että käymme katsomassa näkyykö rantakivillä taas rapuja, ja näkyihän niitä. Kävimme myös tuliaiskojuja kiertämässä.

Kolmen aikoihin suunnistimme laivaterminaaliin. Olimme käyneet lunastamassa jo aiemmin lippumme. Meillä kävi hyvä tuuri, pääsimme samantien passitiskille ja odottelemaan laivaan pääsyä ulos penkeille. Laivaan pääsimme myös jo puolisen tuntia ennen laivan lähtöä. Laivareissu oli jälleen mukava hienoine maisemineen. Korfun päässä jouduimme pikkuisen aikaa jonottamaan passintarkastukseen, mutta sekin meni sujuvammin ja nopeammin kuin menomatkalla. Koska oli jo ilta, lähemmäs kello seitsemän, päräytimme taksilla hotellille.

Hotelli on vanha ja hotellihuoneet pienet, mutta viihtyisät. Käväistiin lähikaupasta hakemassa pientä syötävää, ja kaupan vanhempi rouva antoi pikkumiehelle suklaapatukan. Huomenna aamulla lennämme takaisin Suomeen. Hieman haikea fiilis, vaikka on toisaalta ihan kiva taas pystyä kävelemään pari sataa metriä ilman, että on älytön hiki ja naama tomaatinpunainen.

Kiitokset mahtaville matkanjärjestäjillemme Jounille ja Kustille! Järjestitte meille upean matkan 🙂

Matka Albaniaan – Butrintin historiallinen kaupunki

Albanian matka tehtiin vajaan kymmenen hengen porukalla kesällä 2016. Siirrän tekstit toisesta blogista tänne…

Nukuimme yli kymmenen tunnin yöunet ja heräsimme täysin eri ihmisinä. Osa porukasta oli käynyt illalla vielä kaupungilla. Tänään ryhmämme hajaantui, osa vietti päivänsä rannalla ja meillä oli muita suunnitelmia. Kusti jäi toisen porukan kanssa rannalle ja Jouni lähti meidän matkaoppaaksemme.

Lähdimme pikkubussilla ensin koko porukalla. Ajeltiin Mucobega hotellin rantaan. Suurin osa porukasta meni varailemaan rannasta aurinkotuolit, me jäimme rantabaariin odottelemaan kuskimme kahvitauon päättymistä. Ranta näytti kivalta, emme vain ole rantalöhöilyihmisiä, joten jätimme sen homman muille. Odottaessamme pikkumies etsi kiviaarteita ja toi niitä äidin laukkuun talteen.

Kun kuski lopetti taukonsa, hän vei meidät rahanvaihtopisteelle, jotta saimme eurot vaihdettua lekeiksi. Yksi euro vastasi n. 133 lekeä. Kävelimme vähän isompaan markettiin, josta saimme ostettua lapselle eväitä sekä juotavaa. Ostimme myös minulle aurinkohatun, Tommille sandaalit ja aurinkolasit.

Taksilla Butrintin kaupunkiin

Saimme lähibaarista tilattua ”taksin”. Kolmellakymmenellä eurolla mies lupasi viedä meidät Butrintin historialliseen kaupunkiin, odottaa siellä meitä ja tuoda meidät takaisin. Parkkipaikalla meitä odotti tukahduttavan kuuma, vanha mersu. Ikkunat auki ja autokin viileni nopeasti siedettäväksi.

”Butrint on Kaakkois-Albaniassa sijaitseva Albanian ja koko Balkanin yksi merkittävimmistä arkeologisista kohteista. Arkeologisissa kaivauksissa on havaittu asutuksen merkkejä Butrintin alueella jo neoliittisella kaudella ja ensimmäinen kaupunkimainen asutus ja linnoitus paikalle rakennettiin illyyrialaiskaudella 700-luvulla eaa. Rooman valloitettua kaupungin 167 eaa. Butrintista tuli merkittävä roomalainen keskus, jossa sijaitsi mm. Julius Caesarin ja Augustuksen aikana laivastotukikohta ja viljavarasto Rooman armeijalle. Merkittävimmät Butrintin rauniot ovat peräisin juuri roomalaisajalta. Butrint valittiin  UNESCOn maailmanperintöluetteloon vuonna 1992.”
-Wikipedia-

Butrintin sisäänpääsymaksu oli 500 lekeä. Hinnasto tosin sanoi, että ulkomaalaisilta 700, mutta emme joutuneet sitä maksamaan. Kun pääsimme portista sisälle, ilman täytti huumaava kaskaiden soitanta. Kurkimme puiden oksille nähdäksemme yhden hyönteisen. Olen kuullut niiden soitantaa monesti, mutta en ole koskaan aiemmin nähnyt otusta. Kyllähän sieltä puusta sitten muutaman bongasin, yhden jopa lähietäisyydeltä.

Vanhat rauniot olivat mielestäni näkemisen arvoiset. Etenkin amfiteatteri oli vaikuttava. Testasimme teatterin äänen kantokykyä, ja kyllä se vaan toimi. Ääni kuului todella hyvin katsomoon. Kiersimme alueesta vain osan, sillä rattailla olisi voinut olla hankalaa kiertää joka puolella. Kaskaiden lisäksi bongasimme myös mustan käärmeen, joka luikersi kovaa vauhtia edestämme kävelypolun yli.

Butrint-retken jälkeen palasimme takaisin hotellille ja lounaan jälkeen pidimme lepohetken huoneessa. Alkuillasta lähdimme Jounin ja Santun (Jounin poika) kanssa keskustaan. Kävelimme rantakatua ja tutkailimme myyntikojujen tarjontaa. Rantakivillä kökötteli kymmeniä rapuja. Päätimme mennä syömään ravintolaan, josta saisi lapselle jotain mieluista syötävää. Löysimme Ravintola Krahun, josta pikkumies sai salaattia ja ranskalaisia ja me muut erilaisia mereneläviä. Kuuman ilman, n.35 astetta, vuoksi lasta on saanut monin keinoin houkutella syömään ja juomaan. Viiden hengen seurueemme söi ja joi 40 eurolla vatsan täyteen.

Kävelimme ruuan jälkeen rantakatua takaisinpäin taksitolpalle. Ihmisiä oli paljon liikkeellä. Rantakatu oli täynnä tivolimeininkiä, erilaisia kojuja ja kauppiaita, musiikki vaihteli kojusta toiseen. Vilkkuvia ja välkkyviä leluja, hennatatuointeja ja pelikoneita. Välillä nenään tunkeutui popcornin tai paistetun maissin tuoksu . Tunnelma oli mukava ja kadulla kävelikin paljon perheitä. Oli myös kiva huomata, etteivät kaupustelijat tungetelleet tai tyrkyttäneet.

Olimme hotellilla kymmenen maissa. Hotellin ravintolan terassilta bongasimme loppuporukan, heilläkin oli ilmeisesti ollut hyvä päivä rannalla.

Huomenna jatkamme matkaa

Matka Albaniaan – saapuminen Sarandeen

Albanian matka tehtiin vajaan kymmenen hengen porukalla kesällä 2016. Siirrän tekstit toisesta blogista tänne…

Suuntana Albania

Kirjoitan tätä tekstiä kännykällä, joten antakaa anteeksi mahdolliset virheet. Tarkoituksenani oli ottaa tabletti reissulle mukaan, mutta siellähän se kotona odottelee.

Meidän tämän vuoden reissu suuntautuu siis Albaniaan. Tommin kaverit Jouni ja Kushtrim halusivat järjestää kaveriporukalle reissun. Kushtrim eli Kusti on syntyjään albanialainen ja Jouni on käynyt useamman kerran maassa ihastuen näkemäänsä. Keväällä miehet keräsivät porukan kasaan ja tänään matkalle lähti kahdeksan hengen porukka. Perillä meitä odottivat matkanjärjestäjämme sekä Jounin poika, joka on mukana.

Lähdimme oman perheen kanssa matkaan jo torstaina, sillä lento lähti aamulla jo niin aikaisin, että halusimme olla reissua edeltävä yön lentokentän lähellä. Yövyimme Hiltonissa, joka on viiden minuutin kävelymatkan päässä Helsinki-Vantaan lentokentältä.

4-5 tunnin yöunien jälkeen heräsimme pussit silmien alla klo 2.50. Aamutoimet sekä lentokenttärutiinit menivät onneksi vaivattomasti. Lensimme Korfulle suoralla lomalennolla. Mielessäni kiittelin sitä henkilöä, joka on keksinyt kannettavan dvd-soittimen. Pikkumies katseli tyytyväisenä suurimman osan lennosta piirrettyjä.

Korfulta laivalla Sarandeen

Päästyämme Korfulle, ajelimme takseilla laivamatkanjärjestäjän toimistolle lunastamaan aiemmin varattujen laivamatkojen liput. Liput maksoivat aikuisilta n. 23 € ja 2-vuotiaalta euron. Sitten päräytimme taksilla satamaan odottelemaan laivamatkan alkua. Laivan oli määrä lähteä yhdeltä ja puoli tuntia aikaisemmin piti päästä passintarkastukseen ja laivaan. Odottelimme jonossa ulkona, terminaalin oven takana. Laiva olikin sitten reippaammin myöhässä ja tottakai aurinkorasvat matkalaukun pohjalla alimmaisena ja matkaa varten ostamani hattu autossa kotimaassa. Ystävällinen matkakaveri onneksi huolehti ja antoi rasvaa. Ihmiset myös jonossa tekivät tilaa varjoiseen nurkkaan pienelle miehelle, joka oli nukahtanut rattaisiin.

Lopulta pääsimme turvatarkastukseen, passintarkastukseen ja laivaan. Matkalaukut jätettiin autokannelle ja kavuttiin yläkannelle nauttimaan laivamatkasta. Matka kesti 1,5 tuntia, mutta osa matkoista tehdään kuulemma pienemmällä ja nopeammalla aluksella, jolloin matka-aika on vain 45 minuuttia. Tämä pidempi kesto ei kyllä haitannut, sillä kerrassaan oli upeat maisemat! Merellä käynyt tuuli vilvoitti mukavasti, mutta oli myös petollinen. Emme onneksi kärähtäneet auringossa.

Kieltämättä kaksivuotiaalle pikkumiehelle oli pikkuisen liikaa näin monen tunnin matkustaminen. Laivan saavuttua Sarandeen, Albaniaan, pääsimme jälleen jonottamaan passintarkastukseen. Meidät tosin sitten ohjattiin puolessa välissä jonotusta koko passijonon ohi, pikkumiehen vuoksi.

Lähdimme satamasta takseilla halki kaupungin kohti hotellia (Hotel Kent). Huone oli iso, mutta ilmeisesti paikalliseen tapaan aika vaatimaton. Suihkusta tuli kuitenkin vettä (myös lämmintä), ilmastointi toimi ja huoneessa on parveke merinäköalalla.

Kävimme syömässä alakerran ravintolassa herkullisen pasta-annoksen. Ruuan jälkeen kävimme parinkymmenen metrin päässä pienessä kaupassa ostamassa vähän vettä ja suolakeksejä. Pikkumies sai kamalan raivarin pitkän päivän, lämmön ja väsymyksen vuoksi. Päätimme, ettemme lähde enää mihinkään, vaan menemme ajoissa nukkumaan.

Sänkykatastrofi rautalangoilla kuriin

Huoneeseen oli pyydetty pinnasänky. Pikkumiehemme on kovin vilkasta laatua ja tottunut nukkumaan pinnasängyssä. Pinnasänky oli jostain huoneeseen raahattu, mutta sänky oli sellainen, etten olisi uskaltanut poikaa siihen laittaa nukkumaan. Sängyn pohja oli tyhjän päällä ja sänky keikkui joka suuntaan.

Sängystä tulikin aikamoinen episodi. Sänkyä yritti joku käydä korjaamassa onnettomilla välineillä. Meille luvattiin uusi sänky hetken kuluttua, mutta sitä ei kuulunut, ja lopulta kun kysyimme löytyisikö jostain edes nippusiteitä, tuli kaveri rautalangan kanssa paikalle. Sänky saatiin viriteltyä sellaiseksi, että pikkumiehen uskalsi siihen laittaa.

Nyt unille, huomenna on uusi päivä!