Islannin kiertomatka – vesisadetta ja kuumia kylpyjä

Teimme Islannin roadtripin kesällä 2018. Mukana matkassa mieheni Tommi ja 4-vuotias poikani.

12.7.2018

Viimeinen matkapäivä. Lähdimme liikkeelle aikaisin aamusta, sillä matkaa oli vielä jäljellä reippaasti.

Ajelimme jälleen hienojen maisemien läpi kohti Reykjavikia. Olimme päättäneet tehdä vielä yhden pysähdyksen matkalla tai paremminkin olimme päättäneet tehdä pienen koukauksen länteen. Luin nimittäin opaskirjasta, että siellä on pienen pieni luonnon kuumalähde Landrotalaug.

Lähdettä sai pikkuisen etsiä, mutta löysimme sen pienen punaisen hiekkatien päässä. Paikan päällä oli itseasiassa kaksi lähdettä, toinen oli suurempi ja toinen hyvin pieni lähde. Pieni lähde näytti olevan juuri varattuna, joten menimme ensin pientä polkua pitkin suuremmalle lähteelle. Vaihdoin uikkarit päälle, mutta kokeillessani lähteen vettä, se tuntui aivan liian kuumalta. En halunnut mennä lähteeseen.

Samalla huomasimme pienellä lähteellä olleen pariskunnan tekevän lähtöä. Päätimme kokeilla mennä sinne. Lähteelle pääsy vaati puron ylityksen kiviä pitkin hypellen. Ei kastuttu paljoa. Pulahdimme pikkuruiseen lähteeseen, siihen mahtui juuri kaksi ihmistä. Pikkumies ei halunnut kylpeä, joten hän odotteli lähteen reunalla. Ihana kylpy muutoin sateisessa ja viileässä ilmassa ja mahtava päätös reissulle.

Ajelimme vielä pätkän kaupunkiin. Täältä suunnalta piti vielä mennä maksullisesta tunnelista Reykjavikiin. Veimme auton takaisin vuokramoon ja samalla annoin vahvan palautteen järkyttävän huonosta vuokra-autosta, joka oli täysin lahoamispisteessä.

Päästyämme majapaikkaan totesimme matkabudjettimme ylittyneen reippaasti. Kävimme vielä majapaikan lähellä olevassa ravintolassa syömässä burgeriateriat. Majapaikkamme on lähellä lentokenttää ja pyysimmekin respan asiakaspalvelijaa tilaamaan meille aamuksi taksin kentälle.

Kahden viikon aikana ajelimme Islantia 3512 km ristiinrastiin. Mahtava reissu! Pikkumieskin totesi, että ikävä tulee tätä maata! ❤️ Aamulla kohti kotia…

Islannin kiertomatka – autonvuokrauskatastrofi

Teimme Islannin roadtripin kesällä 2018. Mukana matkassa mieheni Tommi ja 4-vuotias poikani.

2.7.2018

Tänään oli ns.välipäivä. Päätimme vielä tänään kierrellä kaupungilla ja katsella keskustan alueen nähtävyyksiä.

Ensin alkuun luovutettiin majapaikan avaimet ja lähdettiin matkatavaroiden kanssa kohti keskustassa sijaitsevaa autovuokraamoa. Olisihan sitä tietysti epäilys voinut herätä, kun vuokraamon nimi oli Cheap Car Rental Iceland. No, koska kyse oli Islannista, autonvuokraus edes halvalta vuokraamolta, ei ole oikeasti halpaa. Olin kuitenkin jotenkin ajatellut, että Islanti on sen verran samaa kastia muiden pohjoismaiden kanssa, ettei ihan kauheita killeripelejä kuitenkaan tulisi vastaan. Kuinka väärässä olinkaan!

Ensimmäinen outous vuokraamossa oli väärä osoite, joka oli dokumentteihin laitettu. Vuokraamo ei ollut kauhean kaukana väärästä osoitteesta ja kysymällä ohikulkijalta löysimme oikean paikan, outoa se silti oli. Vuokraamon henkilökunta oli sinällään hieman tympeää, mutta ajattelimme sen vain kuuluvan islantilaiseen luonteeseen, koska missään emme ole saaneet erityisen hyvää palvelua. Saimme paperinivaskan luettavaksi ja allekirjoitettavaksi. Huomiota olisi pitänyt kiinnittää enemmän siihen, että asiakas vastaa auton rengasrikoista itse eli on velvollinen korvaamaan renkaat, jos ne hajoavat.

Tyhmyyteni auton kanssa jatkui, kun kävin tarkistamassa auton. Sain mukaani paperin, johon piti merkata kaikki autossa näkyvät viat ja niitähän todellakin riitti. Merkkailin kaikki mahdolliset kolhut paperiin, mutta en tajunnut tarkistaa renkaita. Ehkäpä olisi kannattanut myös käynnistää auto ja ajaa pari metriä taaksepäin ja eteenpäin.

Se auto on aivan kauhea!!! Sen lisäksi, että se minikokoinen koppi on täynnä kolhuja ja ruostetta, sen renkaat ovat aivan loppukuluneet ja kytkin pitää ääntä ja on todella hankala. Kaikista hankalinta on tämän auton kytkimen kanssa päästä lähtemään ylämäkeen, sain auton muutaman kerran sammumaan keskustan mäkilähdöissä. No, nyt auto on ajettu Guest Housen eteen odottamaan huomisaamua.

Auto näyttää kaukana kuvassa kohtuullisen hyvältä. Voin sanoa, ei ole…

Jälleen kerran satoi vettä, onneksi otimme kotoa sadeviitat mukaan. Kävimme lounaalla Chuck Norris Grillissä ja sieltä saimmekin yhdet parhaimmista burgereista, mitä olemme syöneet koskaan. Jälkiruuat käytiin nauttimassa kulttuuritalon kahvilassa.

Nyt alkaa selvästi olemaan jo aika siirtyä matkalla eteenpäin. Näin jälkeenpäin ajateltuna Reykjavikiin olisi riittänyt vähemmän aikaa, yhden päivän olisi voinut ainakin nipistää. Menimme Guest Houseen jo hyvissä ajoin, majapaikka on aika vaatimaton, mutta sopii yhden yön majoitukseen. Ilta käytettiin jatkoreissun suunnitteluun.

Huomasinpa tässä yhden pikkumokan. Olimme varanneet huomiselle reissun Vestmannasaarille ja samalla olin varannut sieltä Airbnb-majoituksen tai niinpä luulin. Oikeasti se Airbnb-majoitus oli lähellä eilisen retken kohdetta eli geysireitä. Airbnb oli siis tarjonnut minulle ”lähellä” olevaa majoitusta, koska sillä ei ollut tarjota mitään saarilta. En vain valitettavasti ollut huomannut sitä ja varasin majoituksen sieltä. Tämä aiheutti vähän ylimääräisiä sydämentykytyksiä ja uutta järjesteltävää. Olin nimittäin ostanut meille myös lauttaliput saarille siten, että huomenna on meno ja paluu seuraavana päivänä. Sain onneksi ostettua meille verkosta vielä uuden lipun takaisin samalle päivälle, auton kanssa matkustettaessa lauttalippujen saaminen ei ole välttämättä helppoa, kun lautat myydään usein täyteen. Nyt asia on järjestyksessä ja voimme mennä yöksi varattuun majapaikkaamme.

Islannin kiertomatka – Golden circle

Teimme Islannin roadtripin kesällä 2018. Mukana matkassa mieheni Tommi ja 4-vuotias poikani.

1.7.2018

Tänään oli retkipäivä. Bussiretkemme yksi noutopaikka oli hyvin lähellä majapaikkaamme. Kävelimme noutopaikalle hyvissä ajoin ja katselimme, kun porukkaa tuli ja meni. Samaisen hotellin edestä haettiin ihmisiä monille eri retkille. Meidän retkemme oli sillä tavalla luksusretki, että retki tehtiin pikkubussilla ja meitä oli yhteensä 10 hengen porukka. Oppaamme kertoi ajomatkalla tarinoita Islannista ja islantilaisista. Kuulimme niin kulttuurista, luonnosta kuin politiikastakin.

Teimme Golden circle -reitin, joka sisältää lähes kaikki Islannin eniten käydyt kohteet Reykjavikin lähistöllä. Alunperin olimme ajatelleet skipata tuon kultaisen renkaan kokonaan, mutta nyt kun meillä ikään kuin jäi ylimääräistä aikaa, tämä retki kannatti tehdä.

Kraaterijärvi Kerid Crater

Ensimmäinen etappi retkellämme oli Kerid Crater. Se on vulkaaninen kraaterijärvi ja yksi useasta alueen kraaterijärvestä. Kraaterijärvet sijaitsevat Islannin läntisellä vulkaanisella vyöhykkeellä.

Kraateri oli väritykseltään upea, reunoiltaan punaisen ja vihreän sävyissä. Se on syvyydeltään n. 55 metriä ja leveydeltään toiseen suuntaan 170m ja toiseen 270 m. Kraaterin pohjalla olevan järven syvyys on vain 7-14 metriä. Kraateri on noin 3 000 vuotta vanha.

Kraaterin ympäristössä oli paljon pieniä ärsyttäviä kärpäsiä, mitkä yrittivät tunkea kasvoille.

Seuraavaksi ajelimme hevostilalle, jossa kuulimme islanninhevosista ja näimme myös ratsastusnäytöksen. Nainen, joka esitteli meille hevosia oli kotoisin Ahvenanmaalta, mutta asui nykyisin Islannissa.

Strokkur ja muut geysirit

Saavuimme lounasaikaan geotermiselle alueelle, jossa on lukuisia kuumia lähteitä. Meidät päästettiin bussista omatoimisesti tutkimaan aluetta. Päätimme perheen kanssa mennä ensin syömään alueen yhteen ruokapaikkaan. Se olikin järkevä ajatus, sillä saimme ruokamme todella sujuvasti ja löysimme pöydänkin. Luulen, että puolen tunnin päästä tilanne olisi ollut toinen. Söimme kalliit perushamppariateriat ja lähdimme sitten tutustumaan ympäristöön.

Alueen tunnetuin kuuma lähde on Geysir, joka ei kuitenkaan enää purkaudu kovin usein. Sen vieressä Strokkur, joka purkautuu 5-10 minuutin välein ruiskuttaen vettä jopa 20 metrin korkeuteen. Alueella on paljon myös muita pulputtavia ja höyryäviä lähteitä, joista ei ruisku vettä. Koko alueen maasto näyttää mahtavalta, voisin tuijottaa höyryävää maata tuntikaupalla, se on jotenkin terapeuttista. Odoteltiin Strokkurin purkautuminenkin muutamaan kertaan.

Strokkur on wikipedian mukaan ollut aktiivinen vuodesta 1789, jolloin maanjäristys avasi sille purkauskanavan. Vuonna 1896 toinen maanjäristys sulki kanavan ja vuonna 1963 paikalliset avasivat kanavan uudelleen, jonka jälkeen Strokkur on purkautunut säännöllisesti.

Gullfossin vesiputous

Retkemme kaukaisin kolkka oli Gullfossin vesiputous. Putous löytyy Hvitájoen mutkasta, Lanjökullin jäätikön läheltä. Massiivinen vesiputous saa osan voimastaan jäätiköltä sulavasta vedestä. Koko vesiputouksen ympäristö oli sumuinen ja kostea. Koska vesi tulee putouksessa valtavalla voimalla, siitä muodostuu sankka vesisumu. Näimme myös aikaisemmin toisen, paljon pienemmän putouksen.

Þingvellir – geologinen nähtävyys ja politiikan näyttämö

Viimeinen kohteemme tälle päivälle oli Þingvellir, joka sijaitsee Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaattojen erkaantumiskohdassa. Sen lisäksi paikalla on käräjäkivet, joilla kokoontui Islannin parlamentti, yksi Euroopan vanhimmista parlamenteista. Paikka toimi tuomioistuimena, siellä säädettiin lakeja, ja noin vuonna 1000, siellä julistettiin kristinusko Islannin viralliseksi uskonnoksi. 17.6.1944 Þingvellirissä Islanti julistettiin itsenäiseksi.

Kävimme katsomassa käräjäkivet, mutta toki myös ihasteltiin mannerlaattojen erkaantumiskohtaa. Taas tuli mietittyä kuinka ihmeellinen luonto on.

Mukava retkipäivä ja hyvä opas. Sää oli tänäänkin sateinen, mutta pääosin kuitenkin melko poutainen. Pilvistä oli kyllä koko ajan. Nähtiin ja kuultiin paljon mielenkiintoista. Kävimme vielä ennen majapaikkaan menoa ostamassa lähikaupasta herkkuja, huomenna vaihdamme majapaikkaa viimeiseksi Reykjavik-yöksi. Tämä majapaikka oli huomenna varattu.

Lopuksi vielä tämänpäiväisen oppaamme neuvo:

”Jos eksyt islantilaiseen metsään, nouse seisomaan ja tiedät missä olet.”

Islannin kiertomatka – kävellen Reykjavikissa

Teimme Islannin roadtripin kesällä 2018. Mukana matkassa mieheni Tommi ja 4-vuotias poikani.

29.6.2018

Saavuimme Islantiin. Lennon operoi Island Air, ja lennolla parasta oli turvallisuusvideo, jonka jaksoi helposti katsoa, sillä se oli hieno. Lentokentällä Reykjavikissa matkalaukkua odotellessa Tommi kävi ostamassa punaviinipullon. Olimme kuulleet etukäteen, että alkoholi on Islannissa superkallista ja edullisimmin voi viiniä ostaa lentokentältä.

Lentokenttäbussilla keskustaan

Olin ostanut ennakkoon bussiliput lentokenttäbussiin. Bussifirmoja on useampi ja kaikki bussit lähtevät samalta alueelta lentokenttärakennuksen ulkopuolelta. Bussimatka keskustaan kestää noin 45 minuuttia. Bussilippuja voit ostaa etukäteen netistä esim. Airportdirect:n, Flybus:n tai Graylinen sivuilta. Reykjavikin kenttä on pieni ja sen piha vielä pienempi. Tullessamme ulos ovista, näimme pienen kävelymatkan päässä busseja. Kävin kyselemässä kuljettajilta mihin bussiin pitää nousta ja löytyihän se bussi sieltä helposti. Hypättiin kyytiin ja lähdettiin matkaan kohti keskustaa. Bussimatkalla pääsimme jo Islannin makuun, en ollut tajunnutkaan, että matkalla lentokentältä pääsee jo ihailemaan laavapeltoja. Huikeaa!

Ensimmäisen päivän ohjelma oli hyvin kevyt. Aluksi etsimme parin ensimmäisen yön majoituspaikkamme, joka oli yksityisen huoneistonvuokraajan asunto. Saimme käyttöömme koko asunnon, vaikka alunperin tarkoitus oli, että meillä olisi ollut vain yksi huone ja yhteiset tilat jaettuna. Kun olimme hoitaneet kotiutumisen, päätimme lähteä lyhyelle kävelyretkelle ympäristöön. Ilma oli aika sateinen, mutta kävelimme keskustaan saakka ja takaisintulomatkalla käväisimme majoituspaikkamme lähistöllä olevassa ruokakaupassa.

30.6.2018

Lähdimme tänään aamulla kävelemään taas keskustaan. Ihastelimme värikkäitä taloja ja upeita seinämaalauksia talojen seinissä. Keskusta-alue on aika pieni ja sitä pystyy vallan hienosti kiertämään kävellen. Vähän väliä tihkutti vettä, mutta emme antaneet sen häiritä. Kävimme keskustassa yhdessä infopisteessä, josta saimme mukaamme oppaita eri puolille Islantia. Oppaissa oli hyvät tiekartat mukana sekä mainoksia palveluista.

Lähdimme kävelemään kohti satamaa. Matkalla pysähdyimme Saga-museoon, jossa kerrotaan Islannin historiasta. Saga-museo sijaitsee osoitteessa Grandagardi 2 ja se on auki päivittäin klo 10-18. Pääsyliput maksavat (vuonna 2019) aikuisilta 16€ ja lapsilta 6€. Museossa pystyi kuuntelemaan audio-oppaan avulla tarinoita. Kierroksen päätyttyä siellä oli myös tila, jossa pystyi pukemaan historiallisia varusteita päälle ja ottamaan kuvia niiden kanssa. Neljävuotias ei jaksanut kauheasti keskittyä museon puolella, mutta tykkäsi pukeutumisleikeistä. Kierros oli siis meille suhteessa kallis, koska emme ehtineet lapsen takia keskittyä kunnolla museon tarinan kuunteluun.

Seuraavaksi jatkoimme matkaa valasmuseoon, Whales of Iceland -näyttelyyn. Tänään oli jostain syystä koko näyttely ilmainen ja siksi ihmisiä olikin pikkuisen liikaa. Näyttely oli hieno, tilassa oli eri valaiden malleja oikeassa koossaan. Täällä lapsi olisi viihtynyt pidempäänkin ihailemassa käsittämättömän kokoisia valaita ja kurkkimassa niiden suihin. Näyttely löytyy osoitteesta Fiskislóð 23-25, ja se on auki päivittäin klo 10-17. Pääsyliput (2019) maksavat aikuisilta 20,50€, 7-15-vuotiailta 11€ ja alle 7-vuotiaat veloituksetta. Näyttelyyn myydään myös ryhmä- ja perhelippuja.

Sataman läheltä löysimme lounaspaikan. Menimme Reykjavik Fish Restaurant -nimiseen ravintolaan. Ruoka ei ollut ihmeellistä, söimme Fish&ships -tyyppisen ruuan. No, se oli friteerattua kalaa ja ranskalaisia.

Jatkoimme kiertelyä keskustassa, päätimme mennä vielä yhteen museoon, nimittäin Islannin Phallologiseen museoon eli penismuseoon. Perhematkoilla emme useinkaan käy taidemuseoissa. Yleensä pyrimme valitsemaan nähtävyydet sen mukaisesti, että myös perheen pienin jaksaa matkassa mukana. Penismuseo vaikutti mielenkiintoiselta koko perheelle sopivalta kohteelta. Olin nähnyt siitä vilauksen mm. Aku ja 7 ihmettä -ohjelmassa.

Penismuseo ei todellakaan ole mikään vitsi, vaan ainoa museo, jossa on suuri kokoelma eri lajien sukupuolielimiä. Kokoelmiin kuuluu yli 280 penistä lähes sadalta eläinlajilta. Kokoelmista löytyy myös ihmisen penis. Näyttely oli todella mielenkiintoinen, suurin penis oli miestä suurempi sinivalaan elin ja pienin hamsterin 0,08 tuuman kokoinen, suurennuslasilla nähtävä penis. Museosta löytyi myös näyttely taruolentojen elimistä. Museo on ollut toiminnassa yli 20 vuotta.

Penismuseo löytyy osoitteesta Laugavegur 116, ja se on avoinna päivittäin klo 10-18. Sisäänpääsymaksu on (2019) 12€ aikuisilta. Museon yhteydessä on myös pieni kauppa, josta voi ostaa penisaiheisia esineitä.

Illalla totesimme Reykjavikin olevan suurin piirtein nähty. Paikka on pieni ja sateisesta ilmasta johtuen hieman tylsä. Olimme varanneet Reykjavikiin useamman päivän ja auton vuokraus oli alkamassa vasta parin päivän päästä, joten tarvitsimme ohjelmaa. Päätimme siis googletella sopivia päiväretkiä huomiselle päivälle. Löysimmekin yhden pikkubussireissun, jonka saimme vielä varattua.