Islannin kiertomatka – vierailu länsivuonoilla

Teimme Islannin roadtripin kesällä 2018. Mukana matkassa mieheni Tommi ja 4-vuotias poikani.

10.7.2018

Voimakas tuuli jatkui tänäänkin… Valitettavasti aikamme ei tällä reissulla riitä koko länsivuonojen alueen kiertämiseen, mutta tänään päätimme ajella länsivuonojen alueelle niin pitkälle kuin on päivässä mahdollista.

Ajelimme upeita vuonomaisemia kaikessa rauhassa. Välillä satoi vettä, välillä paistoi aurinko. Tuuli edelleenkin voimakkaasti ja päivä oli pääosin pilvinen. Ihmettelimme rannoilla näkyviä ajopuita. Puut olivat harmaita ja suuria, joten paikallisesta puuttomasta maisemasta ei tuollaisia tukkeja tule. Pohdimme arvoitusta kurvaillessamme kiemuraisia teitä, mistä kaukaa puutavaraa on tuollaiset määrät rantautunut?

Yhtäkkiä Tommi huomasi hylkeen eräillä rantakivillä. Meidän oli pakko tehdä u-käännös ja mennä katsomaan. Lähelle hyljettä ei päässyt, joten tiirailimme sitä tieltä. Hylje oli sen verran kaukana, ettei sitä kovinkaan hyvin erottanut.

Päätimme pysähtyä Holmavikissä syömässä. Emme olleet varsinaisesti päättäneet miten pitkälle ajelemme tänään, mutta toiveissa oli päästä sen verran eteenpäin, että voisi sanoa vuonoilla käyneensä. Kävimme yhdessä ravintolassa syömässä ruuan ja toisessa jälkiruuan.

Jatkoimme matkaa vielä eteenpäin. Holmavik oli viimeinen kaupunki meidän reitillämme ja sen jälkeen ei maisemassa näkynyt kuin muutamia yksittäisiä taloja muuten hyvin karussa ja autiossa maisemassa. Länsivuonoillekaan ei talviaikaan ole asiaa eli siellä asutaan silloin hyvin eristyksissä.

Tiet olivat näin kesäaikaankin välillä hieman arvelluttavia. Osa kapeista hiekkatien pätkistä oli jopa pelottavia serpentiinikurveineen ja pehmeine reunoineen. Olipa jonkun loma meidän kierroksen aikana päättynyt jeepin kanssa katolleen noilla teillä.

 

Ajelimme jälleen lumirajassa ja bongasimme kivikkoista maisemaa, paljon vesiputouksia sekä hylkeen lisäksi ison määrän vesilintuja. Olimme lähteneet liikkeelle hyvin aikaisin aamusta ja takaisin majapaikalla olimme vasta iltamyöhällä. Hyvä päivä!

Islannin kiertomatka – kylpy kuumassa lähteessä

Teimme Islannin roadtripin kesällä 2018. Mukana matkassa mieheni Tommi ja 4-vuotias poikani.

9.7.2018

Oli aika jättää pieni Olafsfjördurin kylä ja jatkaa matkaa. Päivän tavoitteena oli päästä Skagaströndin kaupunkiin muutaman sadan kilometrin päähän.

Tänään päätimme kylpeä kuumassa lähteessä. Olimme kuulleet Grettirslaug-luonnonlähteestä, joka on hieman syrjässä. Oma haaveeni oli löytää kuuma lähde, jossa pääsisimme kylpemään ilman suurtaa ruuhkaa. Lähdimme ajoissa aamulla liikkeelle ja osan matkaa ajelimme jo aiemmilta päiviltä tuttua reittiä. Kun tulimme lähemmäs kuumia lähteitä, tie vaihtui hiekkatieksi. Ajelimme pikkuista hiekkatietä ihaillen upeaa turkoosia merta.

      

Tänään on ollut kova tuuli, paikoin jopa 24 m/s. Auton kanssa oli taas omat haasteensa pysyä tiellä. Lähes tyhjä hiekkatie antoi lupausta rauhallisesta paikasta.

Taivas oli synkkä ja tuuli teki ilmasta melkoisen vilpoisen. Käytiin maksamassa kylpymaksu kahvilarakennuksessa. Samalla alueella oli myös leirintäalue tai ainakin mökkien vuokrausta. Kävimme vaihtamassa uikkarit päälle pukuhuone/suihkukopeissa. Samaan aikaan miesten puolella oli porukka kovaäänisiä ruotsalaisia nuoria miehiä, jotka olivat jo tulossa pois lähteestä, huh… Pihassa oli myös pieni poukama veneineen, melko idyllinen paikka.

Paikalla oli kaksi pyöreää lähdettä ja ne olivat täysin tyhjät. Lähteeseen piti mennä varovasti, sillä lähteeseen johtavat rappuset ja pohjan kivet voivat olla liukkaita. Kieltämättä kuuma lähde tuntui ihanalta kylmässä ja tuulisessa ilmassa, paikoin lähteen pohja tuntui jalkapohjissa jopa polttavalta. Kuuman lähteen vesi on lämmin johtuen maankuoren geotermisestä lammöstä, joka lämmittää pohjavettä.

Pari ihmistä kävi lähteen reunalla kurkkimassa, mutta eivät tarjenneet vaihtaa uikkareita kovan ja kylmän tuulen vuoksi. Yritimme sanoa, että vesi on niin lämmintä, että koleassa ilmassa pulahdus on jopa nautinnollisempaa kuin muuten. Saimme siis juuri sen mitä toivoimme, täysin privaatin kylvyn.

Kylvyn jälkeen päätimme käydä katsomassa kahvilassa olisiko siellä jotain syötävää. Nuori kesätyöntekijä teki meille hodarit ja sen voimin jaksoikin lähteä taas jatkamaan matkaa.

Ajelimme virkistävän kylvyn jälkeen kauniissa maisemissa, välillä pysähdellen mielenkiintoisen näköisissä paikoissa. Yhden pysähdyksen teimme pienessä ”kylässä”, jossa oli kirkko sekä ruohokattoisia rakennuksia.

Islannin maisemiin ei kyllästy, mutta tämä karuus yllättää joka päivä. Lampaita on  todella paljon, niitä on aitauksissa, mutta myös teiden varsilla ja teilläkin. Hevosia näkyy myös aitauksissa ja lehmiäkin silloin tällöin. Olemme koko perhe viihtyneet Islannissa todella hyvin. On ollut kiva ajella rauhassa joka puolella, kun muita autoja näkyy vain silloin tällöin ja varsinkin täällä pohjoisessa on todella rauhallista.

Kova tuuli jatkui koko ajoreittimme ajan ja välillä taivaan täyttivät lähes mustat pilvet. Välillä oli pakko pysähtyä ja tulla ulos autosta ihailemaan maisemia. Tuulen vuoksi pysähdykset jäivät kuitenkin kerrallaan melko lyhyiksi.

          

Seuraava ”kotikylämme” on Skagaströnd, joka on pieni, vajaan 500 asukkaan kaupunki. Olemme varanneet huoneen Airbnb-asunnosta. Asunnossa on yhteensä neljä huonetta sekä yhteisinä tiloina kylppäri, olohuone ja keittiö. Talon omistajat ovat mukavia, ja ovat tuoneet meille jääkaappiin jogurttia ja omien kanojensa munia. Lähellä on hevostila, joka on asunnon omistajan vanhempien. Saimme luvan kävellä halutessamme myös hevostilan mailla.

Ennen talolle tuloa kävimme pikaisesti naapurikylällä kaupassa sekä ravintolassa syömässä. Koko päivä oli mennyt kuitenkin melko köykäisillä eväillä.

 

Islannin kiertomatka – idän vuonot

24Teimme Islannin roadtripin kesällä 2018. Mukana matkassa mieheni Tommi ja 4-vuotias poikani.

5.7.2018

Tänään ajelimme Islannin itävuonoilla. Koska matkanteko on hyvin hidasta, emme oikeastaan kiertäneet kuin yhden isomman vuonon ja sitten jatkoimme matkaa ylöspäin.

Maisemat vaihtelivat matkalla. Välillä ajelimme meren rantaa, välillä vuoristotietä. Usein vastaan tuli kapeita siltoja, joissa ei ole kuin yksi kaista. Sääntönä on, että kumpi tulee ensin sillalle, saa mennä ensin ja jälkimmäisenä tullut väistää. Toki jos samaan suuntaan on jo joku ylittämässä siltaa, perässä tulevat ajavat myös sillalle. Teimme pari pysähdystä upeiden maisemien vuoksi. Aina pitää vaan olla tarkkana missä pysähtyy. Tien penkalle ei voi ajaa, koska penkka saattaa sortua ja kapeilla teillä ei reunaankaan voi pysähtyä, ellei tiellä ole sopiva levike pysähtymistä varten.

Pysähdyimme pienessä vuonokylässä, Djupivogurissa. Kylä oli idyllinen paikka, jossa oli yksi ravintola. Olimme suunnitelleet käyvämme syömässä tuossa ravintolassa, mutta meitä ennen oli tullut paikalle turistibussillinen porukkaa ja ravintola oli aivan täynnä. Kiertelimme pikkuisen kävellen kaupungin keskustaa ja jatkoimme sitten matkaa pitkin vuonon rantaa. Ikäväksemme jouduimme ajamaan useita kilometrejä soratietä, kun vanha asfaltti oli ilmeisesti purettu pois. Olimme varmoja, ettei kamala pikkupurkkimme kestä tuota tärinää, olihan jo ensipäivinä siitä tippunut yksi pölykapseli sekä peilin takaosa matkan varrelle.

Päästyämme eteenpäin vuonolta koimme tuulen, jollaista emme ole ennen kokeneet.  Pikkuinen kärrymme pysyi hädintuskin tiellä ja autosta poistuessa piti joko työntää ovea lujaa tai pidellä siitä kaksin käsin kiinni. Muutama isompi matkailuvaunuyhdistelmä tuntui välillä kulkevat lähes kylki edellä, nyt olimme tyytyväisiä pieneen autoon. Säätiedotusten mukaan tuulen nopeus oli 25-26 m/s. Koska lounas oli jäänyt vuonokylässä väliin ja matkan varrella ei juuri lounaspaikkoja ollut, päätimme tarrautua ensimmäiseen Kaffi-kylttiin, jonka näimme. Ajelimme jännittävän peltihallin pihaan, jossa oli pieni kahvila/baari. Olimme paikan ainoat asiakkaat ja paikan vegemakkarat perunalisukkeineen olivat aika kamalat. No, saimmepahan vähän ruokaa vatsan täytteeksi. Paikkaa pyörittävä nainen kertoi, että noin kovissa myrskylukemissa oleva tuuli ei ole tyypillinen siellä.

Vihdoin saavuimme Egilsstaðirin kaupunkiin. Kaupungissa asuu noin 2500 henkeä ja siellä onkin sitten enemmän kauppoja ja palveluita. Seuraava majapaikkamme piti löytyä tästä kaupungista, mutta huomasimme ettei Airbnb-sovelluksessa ollutkaan osoitetta perille. Pienen googlettellun jälkeen löysin jonkin osoitteen, jota lähdimme etsimään. Tuo osoite vei kaupungin ulkopuolelle hyvin syrjäiselle seudulle. Mitä lähemmäksi tulimme osoitetta, sitä enemmän alkoi myös kännykkämme pätkimään. Lopulta näimme kyltin ja pienen hiekkatien, joka johti mäen päälle lammasfarmin yläpuolella kököttävän pienen talon pihaan.

   

Talon ovessa oli lappu, jossa pyydettiin soittamaan lapussa olevaan numeroon. Muutaman soittoyrityksen jälkeen sain yhteyden numeroon ja pian lammasfarmilta lähti auto ajelemaan ylös tietä. 

Majapaikkamme on siis pienen maatilan emännän Elisan lisäbisnes. Pienessä talosessa oli useampi huone sekä yhteiset kylpyhuoneet, keittiö ja oleskelutila. Talo nitisi kovassa tuulessa ja olin varma, että heräämme huomenna ilman kattoa.

Elisa kutsui meidät tutustumaan farmin eläimiin jossain vaiheessa. Lähdimme ajelemaan Egilsstaðiriin kaupoille. Kun tulimme illalla kaupasta, päätimme lähteä alas farmille koputtelemaan. Ehkä ei ihan fiksuin idea, sillä keli oli kamala. Järkyttävä myrskytuuli sekä tihkusade tekivät ilmasta kalsean.

Ränsistynyttä maatilaa pitää sinnikäs Elisa lapsineen. Tilalta löytyy ainakin lampaita, hevosia ja kanoja sekä pieni tilakauppa. Pääsimme ruokkimaan nälkäisiä karitsoja sekä pelastamaan myrskyn vuoksi karanneet kanat. Pikkuiset karitsat rynnivät luoksemme tullessamme laitumelle höyryävän lämpimien maitopullojemme kanssa. Karitsat joivat hurjaa vauhtia pullomme tyhjiksi. Elisa halusi kuulla myös Suomesta, ja keskustelimmekin hänen kanssaan mm. suomalaisesta koulutusjärjestelmästä.