USA Roadtrip – hullua kävelyä San Franciscossa

Lähdimme kesäkuussa 2017 kiertämään läntistä USA:ta autolla. Mukana parin viikon reissulla oli ystäväpariskunta. Menimme myös reissussa naimisiin, siitä myöhemmässä julkaisussa. Matkapäiväkirja on siirretty tänne muualta…

Tänään kierrettiin San Franciscoa urakalla. Askelia tuli mittariin yli 30000, ja melkoinen määrä niistä ylämäkeä. Ja mäkeä täällä todellakin riittää.

Aamulla kävelimme lähellä majapaikkaamme olevalle ratikkapysäkille, josta on näppärin päästä keskustaan. Ratikassa oli todella hankala maksusysteemi. Tiesin mitä ryhmämme liput maksoivat yhteensä, mutta raha piti kolikkoina tiputtaa laitteeseen, joka ei kertonut minkä verran rahaa oli jo laitettu ja minkä verran puuttui. Menin laskuissani sekaisin ja töykeä kuski ei ollut kovinkaan yhteistyöhaluinen kertomaan minkä verran rahaa puuttui. Liput lopulta saatiin, mutta yksi kynsi siinä touhussa katkesi (MINUN HÄÄKYNTENI! 🙁 ) Tämän jälkeen en suostunut menemään kolikoilla enää julkisiin, vaan ostimme liput aina etukäteen.

Menimme ratikalla Financial -alueelle, missä oli korkeita rakennuksia ja vilinää. Lähdimme siitä kävellen kohti pohjoista rantaa ja satama-aluetta. Ensin alkuun lähdimme vahingossa väärään suuntaan, mutta onneksi huomasimme erehdyksemme pian.

Kävelimme kiinalaisen alueen läpi ja muutenkin pitkin poikin katuja. Tulimme rantakadulle, jossa oli sitä tyypillistä turistivilinää katuperformansseineen. Löysimme tiemme laiturille 39, jonka ympärillä merileijonat makoilivat. Emme menneet tuolle laiturille, vaan viereiselle, jolta saimme katsella maisemia ja bongata merileijonia ilman väentungosta.

Kävimme välissä syömässä ja jatkoimme matkaa pitkin satama-aluetta. Löysimme rannan, jossa hetken aikaa liotimme jalkojamme. Pikkumies tottakai pyllähti lopulta veteen kastellen housunsa. Tietenkään juuri nyt ei ollut mukana ylimääräisiä housuja, joten lapsi oli loppumatkan rattaissa pelkissä vaipoissa ja housut kuivasivat sillä aikaa rattaitten tangossa.


Bongasimme Golden Gate -sillankin, mutta silta oli kaukana, emmekä saaneet siitä hyviä valokuvia. Jostain tipahti oikea kuningasidea ja päätimme lähteä kävelemään kohti majapaikkaamme. Tässä hetkessä on kerrottava, että meidän motellimme ei ollut lähelläkään ranta-aluetta, vaan melkoisen kaukana. Lisäksi San Franciscon kadut eivät ole tasaisimmasta päästä, vaan siellä todellakin saa kirjaimellisesti kiivetä katuja ylös.

Idea ei ollut fiksu, mutta kun kävelyä oli riittävästi takana, ei ollut oikein muutakaan vaihtoehtoa, kuin kävellä motellille asti. Näimme matkalla hulppeita asuinalueita ja hienoja maisemiakin, ja viimeiset kilometrit kävelimme isossa puistossa, joka näytti olevan suosittu lenkkeilypaikka.    

Jalat muusina pääsimme vihdoin illalla motellille. Meidän perhe haki viereiseltä huoltoasemalta illaksi purtavaa, ystävämme jaksoivat kävellä vielä pari korttelia ravintolaan syömään.


Kävelyreittimme satamasta motellille