Matka Albaniaan – matkapäivän maalaismaisemat

Albanian matka tehtiin vajaan kymmenen hengen porukalla kesällä 2016. Siirrän tekstit toisesta blogista tänne…

Saimme Hotelli Gjirokasterissa todella hyvän, pöytiin tarjoillun aamiaisen. Jopa alkumatkan huonosti syönyt pikkumies veteli aamupalalla kolme leipää ja vesimelonia. Ehdimme tekemään aamiaisen jälkeen pienen kävelylenkin hotellin lähimaastossa. Ystävällinen kulkukoira päätti lyöttäytyä seuraamme koko kävelyretken ajaksi.

 

Kymmeneltä hyppäsimme bussiimme ja lähdimme ajelemaan alaspäin Gjirokasterin kapoisia katuja. Gjirokasterin kapeat kadut olivat vieraat kuskillemme ja kerran onnistuimme jumiutumaan keskelle risteystä. Joka kerran, kun kuski yritti peruuttaa, auto sammui ja valuimme vähän eteenpäin kohti erään putiikin postikorttitelinettä. Lopulta kadulta hyppäsi toinen kaveri ratin taakse ja pääsimme pois pinteestä.

Ajelimme karujen sekä kauniiden maisemien halki. Joka puolella oli melko kuivaa. Näimme joen uomia, joissa ei ollut paljoakaan vettä. Kuivunutta kasvistoa joka puolella. Koko matkan ajan näkyi jossain ilmansuunnassa vuoria. Tiet olivat paikoittain melko huonokuntoiset, töyssyistä menoa. Meidän koti-Suomen routavauriotkin jäävät toiseksi. Reissumme aikana sää on ollut hyvin lämmin, ajoittain autossamekin on ollut tukala matkustaa, sillä ilmastointi ei toimi kunnolla.

Saavuimme pitkähkön ja lämpöisen ajomatkan jälkeen Beratiin. Kaupunki on sievä vanhoine rakennuksineen ja linnakin siellä on. Menimme syömään linnan alueella olevaan hotelli-ravintolaan. Söimme moussakaa ja pikkumiehelle tuotiin ranskalaisia ja isoja paikallisia lihapullia. Palvelu oli tosi hyvää! Kun kysyimme esimerkiksi ketsuppia eikä sitä ravintolasta löytynyt, nuorehko mies kävi sitä jostain hakemassa, jotta pikkumies sai ranskalaisiinsa ketsuppia. Iso peukku tälle yritykselle!

Ruuan jälkeen teimme pienen kierroksen linnan alueella. Tämä linna oli erilainen eiliseen verrattuna, sillä tämän linnan alueella asuu ihmisiä ja linnan kaduilla ajetaan autoilla. Linnan muureilta näkyi hienosti koko kaupungin yli. Katujen kivet ovat käytössä kuluneet niin liukkaiksi, että ihan sileäpohjaisilla kengillä niitä ei kannata kävellä tai ainakin saa olla hyvin varovainen.

Ajelimme bussilla alas linnalta pientä ja kapeaa, kivistä katua. Alhaalla pysähdyimme vielä ihailemaan kaupungin vanhoja rakennuksia.

Jounilta lainattu kuva (kuva: Kuvaamo Sirpa Ryyppö) Vähän erilaatuinen kuin nämä kännyräpsyt, joita tässä blogissa muuten on 🙂

Pari tuntia ajeltiin vielä kohti Durresia. Matkalla näimme paljon paikallista viljelyä. Maissipeltoja, meloniviljelmiä, hedelmäpuita… Näimme ihmisiä peltotöissä, välillä aasin vetämässä kärryjä. Lammaspaimen ohjasi isoa lammaslaumaa, kaksi naista paimensi kalkkunoita. Monilla pihoilla oli kanoja ja pienillä peltotilkuilla yksi tai kaksi lehmää. Aika ajoin tien varressa oli hedelmä- ja vihanneskojuja, joissa myytiin pääsääntöisesti meloneja ja sipulia. Maanviljelys näyttäisi olevan tärkeä elinkeino monille, mutta sitä ilmeisesti harjoitetaan aika alkeellisesti.

Matkalla ohitimme myös paljon keskeneräisiä tai siltä näyttäviä rakennuksia sekä monenlaisia yrityksiä autokorjaamoista kahviloihin. Bensa on täällä hyvin kallista, Suomen hinnoissa. Sen vuoksi tavalliset albanialaiset eivät juuri autolla ajele, moni albanialainen ei matkusta elämänsä aikana pois kotikaupungistaan.

Saavuimme iltasella Durresiin tai ilmeisesti jonkinlaiseen turistikeskittymään Durresin lähellä. Tämä paikka on selvästi rantalomakohde eli hotelleja, ruokapaikkoja ja kojuja, joista voi ostaa rantasandaalit, uikkarit tai uimarenkaat.

Hotelli Dea ei minun sydäntäni juurikaan lämmittänyt. Hotellissa ei haluta lapsia ottaa huomioon eli lastensänkyä ei saanut ja huoneen sängyt olivat vaarallisia lapsen nukkua. Huoneen vessanpöntön rengas ja kansi ovat kokonaan irti. Illalla naapurihotellin livemusiikki soi myös kovalla volyymilla myöhään ja se kuului huoneeseen aivan kuin olisi ollut ravintolassa kuuntelemassa, joten nukkuminen onnistui kun musiikki päättyi puolenyön jälkeen. Paikka sopii siis pikkuisen paremmin aikuisille. Jouni ja Kusti kävivät ostamassa lastensängyn, nostan taas miehille ison peukun. Otamme sängyn mukaamme bussiin kun lähdemme, heh.

Kävimme illalla perheen kesken syömässä pizzat ja kävelemässä rannalla. Pikkumies tykkäsi vedestä ja hyppi siellä kuin sammakko konsanaan. Ranta näytti kauniilta iltahämärissä.

Huomenna käymme Tiranassa ja tulemme tänne vielä toiseksi yöksi.