Avainsana-arkisto: los angeles

USA Roadtrip – tervahautoja ja seikkailua

, kirjoittanut
Vastaa

Lähdimme kesäkuussa 2017 kiertämään läntistä USA:ta autolla. Mukana parin viikon reissulla oli ystäväpariskunta. Menimme myös reissussa naimisiin. Matkapäiväkirja on siirretty tänne muualta…

24.6.2017

Tänään on reissumme toiseksi viimeinen päivä. Palautimme aamupäivällä vuokra-automme lentokentän lähellä olevaan vuokraamon pisteeseen. Auton palautuspisteellä joku henkilökuntaan kuuluva tyyppi kävi todella nopsaan kurkkaamassa automme ja olimme vapautetut. Auto ei ollut mikään ihanteellisin kulkupeli, mutta uskollisesti kuljetti meidät koko reissun ajan. Jarrut tuppasivat kuumenemaan vuoristossa ja automaattivaihteissa oli jotain häikkää. Pärjäsimme kuitenkin kohtuullisen hyvin aika hurjissa olosuhteissa auton kanssa, joten olemme tyytyväisiä.

Kävelimme vuokraamolta lähimmälle metropysäkille ja sinne olikin kohtuullisen pitkä matka. Meillä oli suunnitelmissa käydä tänään tervahaudoilla ja sinne ei päässyt aivan lähelle metrolla. Jäimme lähimmällä metropysäkillä ja kävelimme loppumatkan. Matka olikin pikkuisen pidempi kuin mitä kartta antoi ymmärtää. Pääsimme kuitenkin lopulta perille.

La Brean tervahaudat on Los Angelesin keskustassa sijaitseva fossiilialue, jossa pääsee näkemään tervahautojen lisäksi kaivauksia sekä samassa yhteydessä olevaa museota. Tervahaudan terva on paksua maaöljyä, joka nousee pinnalle maanalaisesta esiintymästä. Öljyyn on jäänyt kiinni tuhansia kasveja ja eläimiä 40 000 vuoden aikana. Eläinten luut ja kasvien osat ovat säilyneet öljyssä täydellisinä. Öljy on ollut niin tahmeaa, että jopa isot eläimet kuten mammutit, ovat jääneet siihen kiinni. Kiinni jääneet eläimet ovat houkutelleet petoja, jotka puolestaan ovat jääneet öljyyn kiinni. Öljystä on löydetty hirviösusia, sapelihammaskissoja, mammutteja, jättiläislaiskiaisia, sammakkoeläimiä, matelijoita, lintuja sekä hyönteisiä ja kasveja. Jopa yksi ihminen on löytynyt haudoista.

Fossiileja on kaivettu esiin jo 1900-luvun alusta alkaen, ja nykypäivänä vain yhdessä haudassa tehdään enää kaivauksia muiden ollessa jo tyhjiä. Vilkaisimme myös meneillään olevia kaivauksia haudassa numero 91. Museossakin teimme kierroksen.

Kun matkaa on takana jo lukuisia päiviä, päätimme tervahautakäynnin jälkeen mennä takaisin motellille. Saimme jonkun oudon älynväläyksen ja päätimme lähteä kävelemään majapaikallemme. Se ei sinällään ollut kauhean hyvä idea, sillä motellimme sijaitsi aika epämääräisellä alueella, todella kaukana tervahaudoilta, emmekä tienneet mitään siinä välissä olevista alueista.

Alkuun kävelimme hienostoalueiden läpi, sitten asuinalueet alkoivat näyttää enemmän ränsistyneiltä ja hieman pelottaviltakin. Kaduilla ei kauheasti muita ihmisiä näkynytkään. Jonkin verran näkyi rikkinäisiä ikkunoita ja kaltereitakin. Ne vähät ihmiset, jotka tulivat vastaan, kuitenkin moikkasivat meitä.

Pääsimme lopulta motellille. Kävelimme vielä ostamaan lähellä olevalta pikaruokapaikkojen alueelta ruokaa, jalat olivat aika poikki. Askeleita tuli tänään askelmittariin reippaat 27000 askelta. Huh! Huomenna olisi lähtö kotiin…

25.6.2017

Alkaa matka olla ohi… tämä päivä on otettu levon kannalta, että jaksetaan illalla lähteä istumaan lentokoneeseen 😉🚀 Hieno reissu on ollut, on nähty mahtavia paikkoja ja ajettu yhteensä n. 3600 kilometriä moottoriteitä, pikkuteitä ja vuoristoteitä. On koettu sellaista kuumuutta, että hengitys salpaantuu ja jännitetty kestääkö auto. Niin, eikä vähimmäiseksi jää naimisiinmeno, vaikka hetki menee vielä, että saadaan liitto viralliseksi myös Suomessa. Rahaa on mennyt enemmän kuin budjetoitiin, eikä yllätyksiltäkään ole vältytty. Mutta monia kokemuksia rikkaampana tullaan kotiin!

USA Roadtrip – matka takaisin Los Angelesiin

, kirjoittanut
Vastaa

Lähdimme kesäkuussa 2017 kiertämään läntistä USA:ta autolla. Mukana parin viikon reissulla oli ystäväpariskunta. Menimme myös reissussa naimisiin. Matkapäiväkirja on siirretty tänne muualta…

23.6.2017

Viimeinen ajopäivä! Matka alkaa uhkaavasti lähestyä loppuaan.  Lähdimme aamusta ajelemaan kohti Los Angelesia. Olin jo kotona bongannut surffaillessani netissä, matkasuunnitelmaa tehdessäni, suositun 50-luvun dinerin. Päätimme tähdätä lounaalle sinne. Olimme myös haaveilleet löytävämme jonkun vanhoista hylätyistä kaivoskaupungeista, mutta niitäkään emme olleet onnistuneet aiemmin bongaamaan. Kerran olimme jo lähellä erästä kaupunkia, mutta uusien tiejärjestelyjen vuoksi tienhaara sinne oli kadonnut. Navigaattori kyllä ohjasi, mutta tietä ei löytynyt mistään. Nyt oli meidän viimeinen mahdollisuutemme löytää myös kaivoskaupunki.

Ilma oli edelleen kohtuullisen kuuma. Ei ehkä ihan niin ahdistavan kuuma kuin edellisinä päivinä, mutta tuskainen vieläkin. Ajelimme hyvin kuivalta näyttävissä maisemissa tänäänkin. Näimme matkan varrella mainoksia Peggy Suen dinerista. Kylteissä kerrottiin dinerin lähestyvän, mutta mitä lähemmäs pääsimme, sitä epäilevämmiksi muutuimme. Olimme nimittäin todellakin keskellä-ei-mitään, voisiko sellainen ruokapaikka oikeasti olla vielä olemassa. Kyltit näyttivät ainakin vanhoilta. Lopulta saavuimme pikkuruiseen kaupunkiin ja siellä oli Peggy Suen 50’s diner!

Astuimme sisään dineriin ja aluksi paikka näytti todella pieneltä. Kysyimme löytyisikö seurueellemme tilaa ja meidät ohjattiinkin ensimmäisestä tilasta eteenpäin. Diner jatkuikin useampaan huonetilaan ja mahduimme hyvin istumaan. Listalta löytyi perinteisiä ruokia. Päätimme kokeilla rehellistä Peggy Suen mureketta ja jälkiruuaksi perinteistä marjapiirakkaa. Ruoka oli hyvää, mutta parasta kuitenkin oli dinerin 50-lukulainen sisustus, jota tähdittivät samaan tyyliin pukeutunut henkilökunta. Mukava ruokapaikka!

Lähtiessämme jatkamaan matkaa huomasimme kyltin Calico Ghost Town. Nyt oli pakko lähteä katsomaan. Kyse on entisestä hopeakaivoskaupungista, joka perustettiin vuonna 1881. Parikymmentä vuotta kaupunki oli toiminnassa ja asukkaita oli parhaimmillaan 3500. Sitten hopean hinta romahti ja kaupunki autioitui vuosisadan vaihteessa. Nykyisin kaupungissa on rakennuksia, jotka on restauroitu toimintavuosiensa näköisiksi. Kaupunki on avoin turisteille ja siellä järjestetään erilaisia tapahtumia, ja on kauppoja yms. Luin jostain, että kaupungissa voi jopa yöpyä teltalla.

Olimme liikkeellä sen verran myöhään, että kaupunki oli sulkemassa porttinsa tunnin päästä. Ystävällinen lipunmyyjä päästi meidät ilmaiseksi sisään, koska aikaa ei ollut enää paljon. Koska ilma oli edelleen tukahduttavan kuuma, emme kyllä enempää aikaa olisi tarvinneetkaan, sillä ulkona ei pystynyt kauaa olemaan. Oli kuitenkin mielenkiintoista kierrellä ja tutustua kaivoskaupungin historiaan. Itse olisin ehkä vielä mieluummin käynyt sellaisesssa aidosti hylätyssä kaupungissa, jossa ei olisi mitään toimintaa. Tällä kertaa emme kuitenkaan päässeet sellaiseen tutustumaan.

Jatkoimme vielä matkaa Los Angelesiin. Pääsimme kokemaan Los Angelesin iltapäiväruuhkan moottoritiellä, sillä olimme liikkeellä juuri sopivasti pahimpaan ruuhka-aikaan. Otimme ruuhkan kuitenkin mielenkiintoisena kokemuksena, eikä se nyt ihan mahdoton ollut. Majapaikkamme oli tälläkin Los Angeles -käynnillä pikkuisen sivussa, kohtuullisen lähellä lentokenttää, hieman epäilyttävällä seudulla tosin.

USA Roadtrip – Universal studiot

, kirjoittanut
Vastaa

Lähdimme kesäkuussa 2017 kiertämään läntistä USA:ta autolla. Mukana parin viikon reissulla oli ystäväpariskunta. Menimme myös reissussa naimisiin, siitä myöhemmässä julkaisussa. Matkapäiväkirja on siirretty tänne muualta…

Toinen päivä Los Angelesissa oli suunniteltu käytettäväksi Universal Studioilla. Lähdimme liikkeelle aamusta. Tänään lapsi halusi aamiaiseksi pelkkiä pannareita, eikä enää värikkäitä muroja. Kävelimme taas metrolle, tällä kertaa lähemmälle pysäkille. Nyt mentiin vihreän, sinisen ja punaisen linjan lisäksi myös oranssia linjaa. Näppärästi metrolla pääsi lähelle Universal studioita. Päätimme jättää väliin bussin ja kävellä puistoon. Kunnon kuntoilu saatiinkin aikaiseksi, sillä bussipysäkin kohdalta saatiin kuntoilla kunnon mäki ylös puistolle.

Päivä meni huvipuistossa nopeasti, sillä joka paikkaan saa jonottaa. Emme loppujen lopuksi käyneet kovinkaan monessa ”laitteessa”, enimmäkseen kiertelimme ja katselimme ympärillemme.

Leffakulissikierrosta ja huvittelua

Ensimmäisenä lähdimme etsimään leffakulissikierrosta, josta olin lukenut etukäteen. Kierrokselle pääsimme samantien ilman jonoja. Kierros tehtiin junamaisessa vaunussa, joka kiersi pitkän aikaa leffakulisseissa. Lisäksi kierroksella oli 4D-osuus, jossa nähtiin King kongin ja dinosaurusten taistelua. Näimme mm. ”pikkukaupunkeja”, meksikolaistyyppisen kylän, Jurassic park -maisemaa, leffa-autoja, täydelliset naiset -kadun, tappajahai-näkymän, lento-onnettomuuskulissit sekä Bates motellin. Kierros oli hauska ja lapsikin viihtyi pikkuisen tylsän alun jälkeen hienosti.

Leffakulissikierroksen jälkeen menimme Stunt showhun. Olin nähnyt Floridan reissulla muutama vuotta aiemmin vastaavan shown ja ajattelin, että se on myös lapselle hauska. Floridassa show sisälsi hienoja hyppyjä ja tulenlieskoja. Menimme katsomoon jonnekin keskelle, virhe! Showssa ensimmäisenä tehtiin stuntti, missä yksi henkilö iski veitsen toisen henkilön käteen. Äkkiä käsi lapsen silmien eteen. En siis suosittele tätä showta pienten lasten kanssa, ihmettelen miksi se oli sallittu kaiken ikäisille. Onneksi show oli loppua kohti vähän lepsumpi.

Tommin kanssa halusimme mennä The Walking Dead -kierrokselle. Tämä on kävellen tehtävä zombie-kierros, jossa oli zombie-”näyttelijöitä” mukana. Sillä aikaa pikkumies pääsi ystäviemme kanssa pienempien lasten alueelle.

Muu porukka kävi Harry Potter -ajelulla ja minä kiertelin sillä aikaa lapsen kanssa. Tommi taas oli pikkumiehen kanssa, kun me muut olimme Transformers-laitteessa. Lounaalla kävimme sellaisessa kahvilassa, josta löytyi koko porukalle pöytä. Lounas oli kyllä älyttömän kallis, yli 70$. Ostimme lounaaksi täytetyt patongit, hedelmäsalaattia, juomat sekä hervottoman suuren donitsin. Muutenkaan Universal Studiot ei ole mitään hupia halvimmasta päästä. Meidän perheen liput huvipuistoon maksoivat yhteensä n. 340 $.

Päivä oli ihan mukava, lähdettiin iltapäivällä takaisin motellille päin metrolla. Metromatka oli mielenkiintoinen. Samaan vaunuun mahtui hyvin outoa porukkaa. Eniten jännitti joku hyypiömäinen tyyppi, jolla oli teräase. Tyyppi vielä leikki aseensa kanssa ja lopulta siirryin pikkumiehen kanssa kauemmas istumaan. Söimme jälleen simppeliä roskaruokaa motellin nurkilta.

Huomenna vuokraamme auton ja lähdemme ajamaan kohti Morro Bayta.

USA Roadtrip – Los Angeles

, kirjoittanut
Vastaa

Lähdimme kesäkuussa 2017 kiertämään läntistä USA:ta autolla. Mukana parin viikon reissulla oli ystäväpariskunta. Menimme myös reissussa naimisiin, siitä myöhemmässä julkaisussa. Matkapäiväkirja on siirretty tänne muualta…

Ensimmäinen etappimme reissussa on Los Angeles. Majoittaudumme motellissa Inglewoodin alueella, melkoisen kaukana Los Angelesin turistialueista. Majapaikkamme sijaitsee keskellä hiljaisia asuinalueita. Saavuimme eilen illalla tänne ja eilen jaksoimmekin käydä syömässä lähi Burger Kingissä ja kaupassa ostamassa jotain pientä. Matkaväsymys painoi silmissä. Lensimme Norwegianilla tänne Tukholman kautta. Oli mahtavaa, kun ainoa vaihto tapahtui niin alkuvaiheessa matkaa ja pystyimme sitten rauhassa matkustamaan loppumatkan perille saakka. Lentomatka oli vilkkaalle kolmevuotiaalle aika raskas, sillä paikoillaan pysyminen ei ole hänen vahvuutensa. No, kohtuullisen hyvin matka sujui kuitenkin.

Tänään söimme motellin aamupalan (muroja, paahtoleipää ja pannukakkuja) ja lähdimme sitten kävellen etsimään metropysäkkiä. Olimme katsoneet kartasta väärän pysäkin ja kävelimme vähän turhan pitkän matkan. Metrolla piti tehdä pari vaihtoakin, mutta ihan kätevästi sillä pääsi kulkemaan.

Kuvahaun tulos haulle metrokartta los angeles

Meidän majapaikkamme on tuolla vihreän linjan varrella. Ajelimme ensin vihreää, siitä vaihdoimme siniselle ja lopulta punaiselle linjalle. Ylhäällä oleva oranssi linja vie Universal studioille.

Kävimme lounaalla ennen viimeistä metron vaihtoa, sinisen linjan päässä, keskellä businesaluetta. Löysimme hauskan burgeripaikan, jossa sai itse pättää koko burgerinsa sisällön ja lisukkeet. Saimme eteemme listan, josta ruksittiin minkälainen leipä, minkälainen pihvi, mitä kasviksia, mitä kastikkeita jne. Oli oikein hyvät burgerit.

Jatkoimme lounaan jälkeen matkaamme must see -nähtävyyksille. Metro tuli suoraan kadulle Hollywood Boulevardille. Tuntui kuin olisi tullut aivan eri maailmaan motellin ympäristön ja metroajelun jälkeen. Joka puolella oli hurjasti ihmisiä ja välkkyviä valoja, jonkinlainen karnevaalitunnelma päällä. Kävimme jollain ostarin tapaisella kurkistelemassa Hollywood-kylttiä, Chinese Theatressa katsomassa julkkisten kädenjälkiä ja kävelimme pitkin boulevardia bongailemassa kuuluisuuksien tähtiä. 

Hollywood Walk of Fame oli yksi must see -paikoista. Se on osa Hollywood Boulevardin ja Vine Streetin jalkakäytäviä. Kaduilla on yli 2500 tähteä, jotka ovat omistettu viihdeteollisuuden julkkiksille. Tähtiin nimensä saaneet ovat saavuttaneet jotain elokuva-, teatteri-, radio-, televisio- tai musiikkialalla. Osa julkkiksista ei ole oikeita ihmisiä, vaan satuhahmoja tai elokuvissa esiintyneitä eläimiä. Kadulta löytyy Aku Ankka ja Lassie.

Miehelleni Tommille etsimme Johnny Deppin tähteä ja lopulta löysimme sen toiselta puolelta katua. Minulla ei ollut ketään tiettyä julkkista, jonka tähden olisin halunnut bongata. Suurempi juttu oli vain kävellä tuolla kadulla ja nähdä kaikki livenä.

Chinese Theatre oli myös mielenkiintoinen paikka. Sen nimi on ollut aikanaan Grauman’s Chinese Theatre, nykyisin viralliselta nimeltään TCL Chinese Theatre. Elektroniikkayhtiö TCL osti vuonna 2013 teatterin nimioikeudet kymmeneksi vuodeksi.

Kyse on siis elokuvateatterista, joka on rakennettu Hollywoodin kulta-aikaan jo vuonna 1927. Chinese Theatre on yksi Los Angelesin suosituimmista nähtävyyksistä, sillä teatterin edessä on betonilaattoihin ikuistettu eri tähtien käden- ja jalanjäljet. Teatterissa on järjestetty myös Oscar-gaaloja. Bongasimme useita tuttuja nimiä ja joidenkin jalanjälkien koko yllätti, olipa pienet jalat!

Tottakai meidän piti käydä myös krääsäkaupassa katselemassa ja hauskuuttamassa itseämme.

Kun olimme kävelleet jalkamme kipeiksi aloimme harkita metron etsimistä ja motellin kulmille matkaamista. Kävellessämme Hollywood Boulevardia pitkin meidät pysäytti jonkun kiertoajelufirman tyyppi ja alkoi kauppaamaan meille Berverly Hillsin ja Bel Airin kierrosta. Kyse oli kait jonkinlaisesta julkkisten asuntojen bongailuajelusta. Noin puolen tunnin päästä oli lähdössä päivän viimeinen kierros ja lupasivat sen tietenkin alennuksella. Koska jalat olivat poikki ja hinta ei ollut kovinkaan suuri, niin päätimme ottaa tuon kierroksen vielä.

Ensimmäisenä meille esiteltiin rakennus, jossa oli kuvattu Pretty Womanin parvekekohtaus. Sitten ajelimme kukkuloille ja näimme Hollywood-kyltin uudelleen, tosin emme kauhean läheltä tälläkään kerralla.

Näimme ajelulla hulppeita asuntoja, mutta sitäkin enemmän pusikkoa, jossa kuulemma oli talo. Näimme myös rautaportteja ja isoja pensasaitoja. Meitä vähän naurattikin, kun opas kertoi kuka oli missäkin paikassa joskus asunut ja muita Hollywood-juoruja. Mietimme kuinka moni tarinoista oikeasti piti paikkansa, ja olikohan niissä taloissa oikeasti asunut niitä henkilöitä.

Vaikka meille ei sinällään ollut niin kauhean väliä nähdäkään julkkisten asumuksia, oli kierros kyllä antoisa. Nyt pääsimme näkemään Beverly Hillsiä ja Bel Airia, joten pystyimme vetämään nuo listaltamme samalla.

Kun kierros päättyi, alkoikin hämärtää ja menimme rivakasti metrolle. Emme olleet innostuneita kävelemään pimeässä motellille, sillä motellimme ei ole sellaisella alueella, missä haluaisi kävellä pimeässä välttämättä.

Melko hämärää kuitenkin oli, kun saavuimme takaisin motellille. Tällä kertaa ystävät menivät syömään illallista motellin läheiseen etniseen ravintolaan ja meidän perhe suunnisti Subwaylle ja kauppaan. Halusimme ostaa jotain helppoa, jota voisimme syödä motellilla huoneessa.

Mukava päivä ja suomalaisille sopiva lämpötila, noin 23 astetta.