USA Roadtrip – Las Vegas -häät

Lähdimme kesäkuussa 2017 kiertämään läntistä USA:ta autolla. Mukana parin viikon reissulla oli ystäväpariskunta. Menimme myös reissussa naimisiin, siitä tässä julkaisussa. Matkapäiväkirja on siirretty tänne muualta…

Just married! 🙂

Tänään oli suuri päivä, vihkiminen. Ajattelin kirjoitella erillisen kirjoituksen vielä vinkeistä Las Vegas -vihkimiseen, mutta tässä kirjoituksessa kerron enemmän päivän kulusta, syistä miksi päätimme mennä naimisiin Vegasissa, ja jaan myös meidän omia kuvia.

Olemme molemmat olleet aiemmin naimisissa, lapsemme ovat aiemmista suhteista. Olemme siis viettäneet ne ”perinteiset” häät aikoinaan. Emme halunneet tehdä omista häistämme vanhan toisintoa, vaan tehdä naimisiinmenosta itsemme näköistä. Puoli vuotta ennen reissua aloimme miettiä aluksi vitsaillen, että vihkimisenhän voisi tehdä myös Vegasissa. Onhan Las Vegas amerikan hääpääkaupunki. USA:ssa joka 20. avioliitto solmitaan Vegasissa (lähde: IL:n juttu vuodelta 2010).

Mitä enemmän ajatusta pyöritettiin, sitä innostuneempia olimme asiasta. Ystävämme olivat lähdössä reissulle kanssamme, heille kerroimme suunnitelmistamme n. kuukautta ennen reissua. Samalla heistä tuli kaaso ja bestman.

Reissusuunnittelu sai uusia mausteita, kun aloimme tehdä samalla hääjärjestelyjä. Lisäksi aloimme suunnitella ja järjestää syksylle Las Vegas -teemaista hääjuhlaa ystäville ja läheisille. Emme halunneet Elvis-häitä, vaan tyylikkään ja vakavasti otettavan vihkitilaisuuden. Moni tuntee Las Vegasin kreiseinä bling bling -häinä, joissa vihkijänä toimii Elvis-kopio tai paikkana, jossa naimisiin mennään päähänpistona kesken kostean bileillan, mutta kaupunki on itseasiassa täynnä hääkappeleita, joissa voi järjestää häät jopa monelle sadalle hengelle. Monista kappeleista saa ostaa myös kaikki häihin liittyvät palvelut kukista pukuihin ja valokuvauksesta tarjoiluihin.

Me varasimme noin puolen tunnin ajomatkan päässä hotelliltamme kappelin nimeltä Sunset Gardens, tykkäsimme nettisivujen perusteella kappelin ulkoasusta sekä tarjotuista vihkimispaketeista. Olimme etukäteen valinneet vihkimisen sisällä kappelissa ja hyvä niin, ilma oli edelleen järkyttävän kuuma. Otimme kappelista valmiin paketin, johon kuului vihkiminen, hääkukat, musiikki, shampanja sekä valokuvaus. Tilasimme lisäksi vielä videokuvauksen. Vihkijälle pitää aina maksaa palkkio erikseen.

Aamu meni nopeasti laittautuessa hääkuntoon. Vaatteet, kampaus ja meikki. Tällä kertaa nämä piti suorittaa itse, sillä olin muistanut asian niin viimetingassa, etten löytänyt hotellimme läheisyydestä kampaajaa tai meikkaajaa. Olin varannut etukäteen valkoisen limusiinin hakemaan meidät hotellilta. Limusiini kurvasi aluksi väärän oven eteen, mutta onneksi asia selvisi soittaessani limusiinifirmaan, kun autoa ei näkynyt sovittuna aikana.

Limusiini oli juuri sellainen kuin pitikin, mutta harmittelimme, ettemme ottaneet kuohujuomaa myös automatkalle mukaan. Kappeli oli myös kuten kuvissa, astuimme sisään ja meidät ohjattiin eräänlaiseen pukeutumistilaan, johon oli tuotu shampanjaa ja lasit. Ennen vihkimistä vihkijä tuli jutustelemaan kanssamme ja täytimme paperit. Vihkijä oli mukava naispastori, joka oli todella innoissaan, että sai vihkiä parin Suomesta. Hän halusi mm. jakaa facebook-tililleen kuvan meidän kanssamme 🙂 Otimme osan hääkuvista jo ennen vihkimistä. Valokuvaaja otti meistä kuvia erikseen ja yhdessä, sekä sisällä että ulkona. Tommin puolesta hieman hirvitti ulkokuvat, sillä musta puku ei ollut ihan paras vaatetus kuumaan ilmaan.

Mukanamme viemämme musiikki-cd ei toiminut kappelin laitteissa, joten häämusiikki tuli talon puolesta. Kävelimme alttarille yhdessä. Vihkijän puhe oli hyvin henkilökohtainen. Vihkijä oli aivan meidän vieressämme ja puhui koko ajan suoraan meille. Se oli aika erilaista kuin mitä Suomessa on tottunut ja välillä teki mieli astua askel kauemmas (oma tila, you know). Olimme valinneet itse valamme ja ne menivät pienillä takelteluilla läpi. Meidän piti myös puhua muutama sana suomeksi, mutta sen vihkijä oli unohtanut.

Mukana oli myöskin hiekkaseremonia, mikä oli juuri sopiva lisä tilaisuuteen. Hiekkaseremonian idea on, että molemmat kaatavat eri väristä hiekkaa pulloon yhdessä. Hiekat edustavat kummankin henkilökohtaista elämää ja historiaa. Kun hiekat kaadetaan pulloon yhdessä, nuo elämät yhdistyvät ja ne ovat edelleen erilliset, mutta niitä on mahdoton enää erottaa. Tilaisuuden jälkeen kaadoimme joukkoon vielä pikkumiehen hiekan, jolloin yhdistyimme perheeksi.

Kun vihkiminen oli ohi, otettiin vielä muutamia kuvia ja maksettiin vihkijän palkkio kirjekuoressa. Otimme kappelin ulkopuolella muutaman valokuvan limusiinin kanssa ja lähdimme takaisin kohti hotellia. Kuumasta ilmasta johtuen jouduimme kiertämään hotellille Stripin ohi. Iso limusiini ei olisi kuulemma kestänyt jatkuvaa pysähtelyä liikennevaloihin ja ruuhkaa tässä kelissä.

Hotellilla menimme huoneeseemme kippistelemään. Kävimme myös syömässä yhdessä hotellin ravintoloista hääillallisen.

Nyt olemme naimisissa! Todella epätodellinen olo. Päivä meni kyllä sellaisessa sumussa, että tuskin tajuaa mitä tapahtui. Vihkiminen oli kuitenkin juuri sellainen kuin piti ja kaikki meni hienosti. Nyt on luvassa vielä pientä ”paperisotaa”, ennen kuin vihkiminen saadaan viralliseksi Suomessa.

Las Vegas – hääjärjestelyjä ja Strip

Lähdimme kesäkuussa 2017 kiertämään läntistä USA:ta autolla. Mukana parin viikon reissulla oli ystäväpariskunta. Menimme myös reissussa naimisiin, siitä myöhemmässä julkaisussa. Matkapäiväkirja on siirretty tänne muualta…

Tänään ystävämme jäivät nukkumaan pitkään, kun meidän perhe lähti hoitamaan vihkimiseen liittyviä asioita. Ensimmäisenä ajeltiin Avioliittolupatoimistolle, josta saimme vihkiluvan. Olin tehnyt hakemuksen etukäteen netissä, joten saimme kävellä ohituskaistaa pitkin tiskille. Kun vihkilupa oli kädessä, ajelimme kauppakeskusalueelle. Halusimme löytää astiat vihkimisen yhteydessä olevaan hiekkaseremoniaan. Olimme ottaneet matkan varrelta hiekkaa mukaan, mutta halusimme löytää yhden värihiekan myös. Löysimme seremoniasetin sekä hiekkaa toisesta kaupasta. Ostimme myös kauniita minimuffinseja ”hääkakuksi”.


Tähän paperiin sitten puumerkit vihkijältä ja lisäksi muutakin paperia

Kun olimme saaneet tarvikkeet hankittua, lähdimme takaisin hotellille, jossa treffasimme ystävämme. Päätimme kierrellä ensin Stratosphere towerin ”nähtävyydet”. Menimme hissillä ylös torniin. Sieltä oli hienot maisemat. Tornin huipulla on huvipuistotoimintaa eli ainakin jonkinlainen vuoristorata sekä mahdollisuus hypätä valjailla alas. Emme menneet ylös saakka, vaan jäimme maisematasolle. Oli hurjaa katsella, kun ihmiset hyppäsivät alas. Minulle riitti kyllä aivan hyvin maisemien katselu lasin takaa. Ostimme Tower creamerysta herkulliset aikuisten pirtelöt (sisälsivät alkoholia) ja lapselle jäätelöä.

Pirtelön jälkeen olikin hyvä hetki lähteä ulkoilmaan. 47 asteen lämpö iski kasvoille samantien, kun pääsimme ovista ulos. Lähdimme kävelemään Stripiä eteenpäin ja pääsimme Circus Circukselle saakka. Kuumuus tuntui pahalta, päässäni alkoi tykyttää, enkä uskaltanut enää edetä. Tuntui siltä, että päässä poksahtaa kohta. Menimme sisälle Circus Circukseen ja kävimme katsomassa sirkusesityksiä. Monissa kasinoissa on ilmaista ohjelmaa. Lisäksi kasinojen yhteydessä on yleensä hotelli, ravintola sekä sen verran palveluja, ettei asiakkaiden ole pakko poistua kasinon tiloista koko lomansa aikana.

Päätimme jatkaa matkaa ilmastoidulla bussilla. Stripiä (viihdekatu) kulkee edestakaisin hop-on-hop-off -tyyppinen bussi, jolla voi yhdellä maksulla mennä kasinolta toiselle. Otimme päivälipun bussiin ja ajelimme sillä samantien Stripin päähän, josta löytyy Luxor-kasino. Tiesitkö, että lähes seitsemän kilometriä pitkä Strip ei oikeasti ole osa Las Vegasia, vaan kuuluu kaupungille nimeltä Paradise? Strip yhdistyy kuitenkin aina puheissa Las Vegasiin.

Kävimme Luxorissa sisällä ja teimme pienen kierroksen. Luxor on nimensä mukaisesti egyptiteemainen kasino. Kävelimme Stripiä takaisin pikkuhiljaa käväisten joidenkin kasinoiden sisällä. Menimme myös jonkun pätkän bussilla. Bellagion musiikin tahtiin tanssivat suihkulähteet oli pakko käydä kurkkaamassa myös ja ystävämme kävivät sisällä laittamassa dollarin pelikoneeseen. Vierailu jäi hyvin kevyeksi, sillä lapsen kanssa kasinoilla ei voinut oikein kierrellä ja ulkona oli niin järkyttävän kuuma, ettei henki kunnolla kulkenut.

Minulle tämä oli kolmas kerta Las Vegasissa. Olen käynyt täällä nytkin mukana olevan ystäväni kanssa 2000-luvun alussa eli melkein kaksikymmentä vuotta sitten. Kävin täällä myös kymmenen vuotta sitten messuilla. Silläkin reissulla oli aikaa kierrellä kasinoita. Halusimme näyttää paikan miehillemme, mutta mitään suurta intoa ei sinällään ollut. Stripin alue oli mielestäni jämähtänyt sinne kahdenkymmenen vuoden päähän. Kaikki näytti samalta, pelikoneet tunkkaisten kokolattiamattojen päällä. Pari uutta kasinoa oli rakennettu ja Bellagion suihkulähdettä vastaan kilpaileva, toinen musiikin tahdissa tanssiva lähde oli ilmestynyt.

Toki jos meillä olisi enemmän aikaa kiertelylle, menisimme uudelle ostosalueelle, joka tänne on tuon ensimmäisen reissun jälkeen rakentunut, mutta emme tällä kertaa. Tämä riitti meille, eivätkä miehetkään näyttäneet kaipaavan enempää Vegasia.   

Kun ilta alkoi hämärtää, päätimme lähteä meidän perheen kanssa takaisin hotellille, ystävämme lähtivät vielä kiertelemään. Käväisimme syömässä ja ostimme hotellin lähellä olevasta alkoholikaupasta pullon fresitaa huomista vihkipäivää varten. Ajoissa nukkumaan, jotta on skarppina huomenna ja osaa sanoa tahdon oikeassa paikassa.

Huomenna on jännä päivä!

 

USA Roadtrip – Death Valley

Lähdimme kesäkuussa 2017 kiertämään läntistä USA:ta autolla. Mukana parin viikon reissulla oli ystäväpariskunta. Menimme myös reissussa naimisiin, siitä myöhemmässä julkaisussa. Matkapäiväkirja on siirretty tänne muualta…

Tänään meillä oli melko pitkä päivä ajettavana. Tarkoitus oli ajaa Bridgeportista Las Vegasiin Death Valleyn kautta. Matka yllätti minut monella tavalla. Koska Las Vegas on keskellä autiomaata, olin jotenkin ajatellut myös matkan olevan aukeaa autiomaata. Ajoimme kuitenkin tänään paljon vuorten keskellä ja Death Valley vuoristoteineen yllätti todella. Näimme kyllä myös pehmeää hiekkaa ja tasaistakin.

Meillä oli myös suunnitelmissa ottaa hääkuvia Death Valleyssa. Olin nähnyt kuvia suorista, kilometrien mittaisista tienpätkistä, ja halusin olla niissä maisemissa häävaatteissa. Otimme siis häävaatteemme valmiiksi laukuista.

Alkuun näimme lumihuippuja ja karuja maisemia. Pysähdyimme välillä ihailemassa maisemia. Lämpöasteita tällä puolella vuoristoa oli reippaasti, rannikolla meri oli varmastikin pitänyt lämpötilan miellyttävänä. Death Valleyssa lämpötila oli jo yli 50 astetta. Kyse oli todellakin kuolemanlaaksosta, sillä tuo mahdoton kuumuus on tappavaa. Kun ajelimme Death Valleyn vuoristoisilla teillä, jännitimme automme puolesta, nousuissa ilmastointi piti ottaa pois päältä, jotta auto selviäisi nousuista. Alaspäin mennessä taas jarrut kuumenivat ja jouduimme välillä pysähtymään ja jäähdyttämääm niitä. Iltasanomat kirjoittivat samaan aikaan tuosta helteestä jutunkin.

Olimme varustautuneet eväillä mm. pähkinöillä, ja lisäksi meillä oli useampi iso tonkka vettä mukana. Onneksi vesitonkkia ei kuitenkaan normaalia enempää tarvittu, sillä auto kesti matkan ja kuljetti meitä eteenpäin.

 

Löysimme mieluisan tien hääkuvien ottamiselle, kilometrejä pitkä suora tie keskellä karua autiomaata… Puimme hääkuteet tien varressa, järkyttävän kuumassa kelissä. Olimme nähneet tien varsilla varoituskylttejä, jotka varoittivat vaarallisen kuumasta ilmasta. Puimme kuitenkin vaatteet ja aloimme ottamaan kuvia. Ystävämme tulivat ottamaan kuvia aina, kun oli sopiva autoton hetki. Kun tuli auto, menimme takaisin omaan autoon ja ilmastoinnin vaikutusalueelle. Kun tie oli taas tyhjä, otettiin muutama kuva. Kun kuvat oli otettu, vaatteet taas vaihtoon ja matka jatkui.

 

Kun Death Valley oli ohitettu, kävimme syömässä hupaisassa Alien Centerissä Amargosa Valleyssa. Alien Centerin Diner ei laadultaan ollut erikoinen, mutta saimme vatsamme täyteen. Sitten matka jatkui kohti Vegasia. Oli jotenkin hassua, kun ensin ajettiin erämaassa ja sitten oltiinkin useamman kaistan kaupunkimotarilla. Olimme varanneet huoneet Stratosphere Towerin hotellista ja ajaminen hotellille osoittautuikin pikkuisen haasteelliseksi, sillä hotellia ympäröivät tietyöt estivät ajamisen suoraan hotellille. Navigaattori ohjasi koko ajan tietyöreiteille. Lisäksi osa kaduista oli yksisuuntaisia, joten hotellin parkkipaikalle oli vaikea päästä. Hotelli kyllä näkyi, niin lähellä, mutta niin kaukana. Lähdimme kiertämään vähän kauempaa ja pääsimmekin lopulta hotellin parkkihalliin. Hikisinä ja kuumissamme tulimme hotelli-casinon viileään aulaan.

Huoneemme olivat melko korkealla ja huoneesta olikin hienot maisemat kaupungille. Lähdimme vielä pienelle iltakävelylle ja samalla etsimään ruokapaikkaa. Vaikka oli ilta, lämpöasteita oli edelleen hurjasti. Kävelimme pätkän ja tulimme Circus Circus -casinolle, josta löysimme buffet-ravintolan. Ruoka ei ollut mitenkään ihmeellistä, mutta jälkiruokapöytä oli runsas ja herkullinen. Ruuan jälkeen kävelimme takaisin hotellillemme.

Pienen lapsen kanssa matkustelu Vegasissa tuntuu olevan hieman hankalaa. Hotellimme aula on casino, mutta samalla lapsen kanssa ei voi pysähtyä casinon tiloissa edes käytävillä. Pysähtyessämme ottamaan valokuvia tai vessaan, meille tultiin heti sanomaan, että lapsen kanssa ei saa oleilla casinon tiloissa. Voimme siis samantien heittää hyvästit ajatukselle kiertää casinoilla katsomassa ja unohtaa ajatus dollarin laittamisesta pelikoneeseen. Kieltämättä tuntuu hieman tekopyhältä, mutta näillä säännöillä mennään..

Jännittävä ja hieno päivä! Upeat paikat ja maisemat, oltiin korkealla vuorilla ja taas merenpinnan alapuolella. Kilometrien edestä suoraa tietä, sellainen kuumuus, jota en ole kokenut koskaan ennen.