Islannin kiertomatka – idän vuonot

24Teimme Islannin roadtripin kesällä 2018. Mukana matkassa mieheni Tommi ja 4-vuotias poikani.

5.7.2018

Tänään ajelimme Islannin itävuonoilla. Koska matkanteko on hyvin hidasta, emme oikeastaan kiertäneet kuin yhden isomman vuonon ja sitten jatkoimme matkaa ylöspäin.

Maisemat vaihtelivat matkalla. Välillä ajelimme meren rantaa, välillä vuoristotietä. Usein vastaan tuli kapeita siltoja, joissa ei ole kuin yksi kaista. Sääntönä on, että kumpi tulee ensin sillalle, saa mennä ensin ja jälkimmäisenä tullut väistää. Toki jos samaan suuntaan on jo joku ylittämässä siltaa, perässä tulevat ajavat myös sillalle. Teimme pari pysähdystä upeiden maisemien vuoksi. Aina pitää vaan olla tarkkana missä pysähtyy. Tien penkalle ei voi ajaa, koska penkka saattaa sortua ja kapeilla teillä ei reunaankaan voi pysähtyä, ellei tiellä ole sopiva levike pysähtymistä varten.

Pysähdyimme pienessä vuonokylässä, Djupivogurissa. Kylä oli idyllinen paikka, jossa oli yksi ravintola. Olimme suunnitelleet käyvämme syömässä tuossa ravintolassa, mutta meitä ennen oli tullut paikalle turistibussillinen porukkaa ja ravintola oli aivan täynnä. Kiertelimme pikkuisen kävellen kaupungin keskustaa ja jatkoimme sitten matkaa pitkin vuonon rantaa. Ikäväksemme jouduimme ajamaan useita kilometrejä soratietä, kun vanha asfaltti oli ilmeisesti purettu pois. Olimme varmoja, ettei kamala pikkupurkkimme kestä tuota tärinää, olihan jo ensipäivinä siitä tippunut yksi pölykapseli sekä peilin takaosa matkan varrelle.

Päästyämme eteenpäin vuonolta koimme tuulen, jollaista emme ole ennen kokeneet.  Pikkuinen kärrymme pysyi hädintuskin tiellä ja autosta poistuessa piti joko työntää ovea lujaa tai pidellä siitä kaksin käsin kiinni. Muutama isompi matkailuvaunuyhdistelmä tuntui välillä kulkevat lähes kylki edellä, nyt olimme tyytyväisiä pieneen autoon. Säätiedotusten mukaan tuulen nopeus oli 25-26 m/s. Koska lounas oli jäänyt vuonokylässä väliin ja matkan varrella ei juuri lounaspaikkoja ollut, päätimme tarrautua ensimmäiseen Kaffi-kylttiin, jonka näimme. Ajelimme jännittävän peltihallin pihaan, jossa oli pieni kahvila/baari. Olimme paikan ainoat asiakkaat ja paikan vegemakkarat perunalisukkeineen olivat aika kamalat. No, saimmepahan vähän ruokaa vatsan täytteeksi. Paikkaa pyörittävä nainen kertoi, että noin kovissa myrskylukemissa oleva tuuli ei ole tyypillinen siellä.

Vihdoin saavuimme Egilsstaðirin kaupunkiin. Kaupungissa asuu noin 2500 henkeä ja siellä onkin sitten enemmän kauppoja ja palveluita. Seuraava majapaikkamme piti löytyä tästä kaupungista, mutta huomasimme ettei Airbnb-sovelluksessa ollutkaan osoitetta perille. Pienen googlettellun jälkeen löysin jonkin osoitteen, jota lähdimme etsimään. Tuo osoite vei kaupungin ulkopuolelle hyvin syrjäiselle seudulle. Mitä lähemmäksi tulimme osoitetta, sitä enemmän alkoi myös kännykkämme pätkimään. Lopulta näimme kyltin ja pienen hiekkatien, joka johti mäen päälle lammasfarmin yläpuolella kököttävän pienen talon pihaan.

   

Talon ovessa oli lappu, jossa pyydettiin soittamaan lapussa olevaan numeroon. Muutaman soittoyrityksen jälkeen sain yhteyden numeroon ja pian lammasfarmilta lähti auto ajelemaan ylös tietä. 

Majapaikkamme on siis pienen maatilan emännän Elisan lisäbisnes. Pienessä talosessa oli useampi huone sekä yhteiset kylpyhuoneet, keittiö ja oleskelutila. Talo nitisi kovassa tuulessa ja olin varma, että heräämme huomenna ilman kattoa.

Elisa kutsui meidät tutustumaan farmin eläimiin jossain vaiheessa. Lähdimme ajelemaan Egilsstaðiriin kaupoille. Kun tulimme illalla kaupasta, päätimme lähteä alas farmille koputtelemaan. Ehkä ei ihan fiksuin idea, sillä keli oli kamala. Järkyttävä myrskytuuli sekä tihkusade tekivät ilmasta kalsean.

Ränsistynyttä maatilaa pitää sinnikäs Elisa lapsineen. Tilalta löytyy ainakin lampaita, hevosia ja kanoja sekä pieni tilakauppa. Pääsimme ruokkimaan nälkäisiä karitsoja sekä pelastamaan myrskyn vuoksi karanneet kanat. Pikkuiset karitsat rynnivät luoksemme tullessamme laitumelle höyryävän lämpimien maitopullojemme kanssa. Karitsat joivat hurjaa vauhtia pullomme tyhjiksi. Elisa halusi kuulla myös Suomesta, ja keskustelimmekin hänen kanssaan mm. suomalaisesta koulutusjärjestelmästä.

Islannin kiertomatka – majoitusta hevostilalla

Teimme Islannin roadtripin kesällä 2018. Mukana matkassa mieheni Tommi ja 4-vuotias poikani.

Ensimmäinen yö Reykjavikin jälkeen oli mahtavalla hevostilalla keskellä-ei-mitään. Nähtyämme majapaikkamme harmitti, että juuri tämä majoitus oli vain yhdeksi yöksi ja meidän koko päivä meni Vestmannasaarilla. Tulimme majapaikkaamme vasta lähes yöllä ja seuraavana aamunakaan emme tiukasta aikataulusta johtuen voineet viipyä kauaa.

Ehdimme kuitenkin aamulla syömään aamupalaa ja vierailemaan talleilla katsomassa hevosia. Tommi juoksi myös aamulenkin matalassa maisemassa. Ystävällinen, mutta ujohko isäntä esitteli meille paikkoja ja pikkumies näki taas hevosia lähietäisyydeltä. Tilalla oli myös koira ja pari kissaa, joten lapsi oli hyvinkin innoissaan paikasta.

Totesimme yhdessä, että jos tulemme takaisin Islantin jonain päivänä, vuokraamme tämän saman majoituksen useammaksi päiväksi. Paikka sopisi myös isommalle porukalle, sillä samassa pihapiirissä oli kaksi taloa ja pelkästään siinä meidän talossa oli yöpymistilat kuudelle.

Islannin kiertomatka – suunnittelu ja lähtö

1,5 vuotta sitten saimme Tommin kanssa idean lähteä Islantiin. Islanti on ollut sellainen maa, jonne molemmat olemme haaveilleet joskus pääsevämme. Kohde on ollut vaan mielikuvissa kallis ja jostain syystä muutenkin jäänyt aina muiden kohteiden jalkoihin. Kun sitten sain keväällä 2018 töistä tulospalkkion, päätimme, että nyt lähdemme tuolle unelmamatkalle. Ostimme tulospalkkioilla perheelle lentoliput Islantiin. Tästä kirjoituksesta löydät omia huomioitamme Islannin matkan suunnitteluvaiheesta.

Olin lukenut monien kokemuksia ja kertomuksia Islannin reissuista ja valtaosa tuntui viettävän Islannissa muutaman päivän tai maksimissaan viikon. Me päätimme ottaa koko maan haltuun kunnolla ja varasimme reissun kahdeksi viikoksi.

Autonvuokraus

Hoidimme heti toisena asiana lentojen buukkauksen jälkeen auton vuokrauksen. Vuokra-autot olivat hyvin kalliita. Jo heti alussa kävi selväksi, että emme voisi budjetillamme vuokrata sellaista kunnon maastoautoa tai mitään muutakaan isompaa autoa. Islannissahan täytyy olla sellainen kunnon maastoauto, jos mielii kaikille teille. Osa teistä (F-tiet) on siinä kunnossa, ettei niihin tavallisella henkilöautolla ole asiaa. Eikä edes saa mennä. Sanottakoon kuitenkin, että parin viikon reissulla ajan saa kyllä kulumaan pikkuauton mentävillä teilläkin, joten ei se normaali henkilöautokaan isona esteenä ole.

Löysin lopulta yhden kohtuuhintaisen, melko pienen auton vuokrattavaksi. Siinä kohdassa todellisuus alkoi pikkuhiljaa valjeta, Islanti on todella kallis maa!

Tässä kohtaa on hyvä muistuttaa muutamista asioista autoon liittyen. Islannin keliolosuhteet ovat autolle rankkoja, joten on hyvä huolehtia, että sinulla on siellä hyvä auto käytössäsi ja hyvät vakuutukset. Meidän autovalintamme ei mennyt ihan nappiin, mutta kerron siitä tarkemmin tulevissa Islannin päivityksissä. Islannissa tarjotaan autoon esim. tuulivakuutusta. Se voi olla jopa hyvä idea, sillä välillä tuulee niin kovaa, että auton ovea avatessa saattaa ovi tempautua viereisen auton kylkeen. Myös auton renkaat ja jarrut on syytä olla hyvät, vuoristo- ja sorateillä ajaessa on ikävää, jos rengas hajoaa tai jarrut eivät pidä.

Ajankohta

Päätimme lähteä Islantiin kesä-heinäkuussa. Silloin on yleensä parhaat ja lämpimimmät kelit, mutta myös eniten porukkaa. Päätimme ottaa riskin ja kärsiä muut turistit, tosin samalla hyväksyimme myös sen, että joka puolella on huimasti kalliimpaa, kun on sesonkiaika.

Ystävämme kävivät samana vuonna Islannissa toukokuussa. Heidän reissunsa oli ollut kelien puolesta enemmän kuin hurja. Rakeita, lunta, vettä ja hirmuista tuulta. Sään puolesta kesäaika on varmempi, tosin Islannissa säätila voi vaihdella monta kertaa päivässä ihan mihin vuodenaikaan tahansa.

Majoitus – teltalla vai katto pään päällä?

Koska majoitukset ovat Islannissa vähän kortilla ja hyvin kalliita, ja Islanti on upea luontokohde, päätimme alusta asti, että menemme reissuun teltalla. Telttailu luonnon keskellä on mahtava elämys ja samalla säästää ison määrän euroja. Islannissa on lupa telttailla lähes missä vain, joten se kuulosti hyvältä suunnitelmalta.

Aloin selvitellä retkeilytarvikevuokraamoja Reykjavikistä, sillä retkeilytarvikkeiden roudaus Suomesta voisi olla aika hankalaa. Löysin vuokraamon, mutta sieltä ei koskaan vastattu viesteihini. Lopulta minulle selvisi vuokraamon facebook-sivuille laittamani palautteen kommentista, että kyseinen yritys olikin mennyt konkurssiin. No, sitten aloimme miettiä josko kuitenkin raahaisimme kaikki tarvikkeet Suomesta mukanamme. Aloimme kerätä ison matkalaukun päälle tarvittavia tarvikkeita; teltta, makuupussit kolmelle, puhallettavat matkapatjat ja -tyynyt, ensiapulaukku, trangia ja astiat, narua jne. Tavaraa oli paljon. Lisäksi Islannin vaihtelevan sään vuoksi vaatteitakin tarvitaan monen sorttista, varsinkin jos meinaa nukkua taivasalla.

Kun reissu lähestyi, katselimme huolissamme Islannin sääennusteita. Koko ensimmäiselle viikolle ennuste lupasi sadetta joka päivälle. Totesimme, että matkustaminen voi olla vähän kurjaa, jos varusteet on märät koko ajan.

Emme tulisi tekemään unelmiemme Islannin reissua teltalla. Alkoi tiivis googlettelu, kun puoliepätoivoisena aloin etsiä majoituksia reissun jokaiselle päivälle. Viimeistään tässä vaiheessa tajusin, että suunnittelemamme matkabudjetti ei tulisi pitämään, edes lähellekään. Tässä kohtaa sanottakoon, että majoitusten löytäminen Islannista ei välttämättä ole aina helppoa. Islannissa ei nimittäin ole montaakaan isoa kaupunkia, joten majoituspaikkojakaan ei siten ole mahdottomasti isojen kaupunkien ulkopuolella. Ja kun majoituspaikkoja on vähän, on hinnatkin tietenkin sen mukaiset. Löysimme kuitenkin jokaiselle yölle majoituksen, kaikki joko Airbnb:stä tai Wimdusta.

Matkareitti

Islantia kiertää yksi ”iso” tie, tie numero 1. Pienempiäkin teitä toki on, mutta tuo ykköstie kiertää koko maan. Päätimme ajaa pääsääntöisesti ykköstietä pitkin ja tarvittaessa poiketa muille teille. Koska meillä on käytössä henkilöauto, on osa teistä meille liian huonokuntoisia ja vaarallisia. Kartoissa F-kirjaimella merkityt tiet on tarkoitettu nelivetoautoille, joten niille ei henkilöautolla ole asiaa. Ei pidä uskoa aina karttoja, vaan joku aiemmin henkilöautokelpoinen tie voi myöhemmin muuttua F-tieksi. Sen tietää oikeastaan vasta paikan päällä, sillä tienhaarassa on yleensä merkki, jos kyseessä on F-tie.

Mitä mukaan matkalle?

Islannissa sää vaihtelee. Kun lännessä ja etelässä on sateista, on pohjoisessa ja idässä poutaa, ja toisinpäin. Monenlaisia varusteita siis tarvitaan. Jos mielii kiivetä tulivuorelle tai patikoida luonnossa, on varusteet mietittävä siltä kannalta. Tässä muutama vinkki siitä, mitä kannattaa ottaa mukaan:

  • Matkaopaskirja. Suosittelen Satu Rämön kirjoittamaa Tripsteri matkaopas Islantiin -kirjaa. Tämä opas antaa hyviä vinkkejä koko Islantiin ja sen avulla teimme koko reissun. Lämmin suositus!
  • Lämpimiä vaatteita; neule, pitkikset, tuulenpitävät housut ja takki, hattu, villasukat
  • Sadevarusteet (enkä tarkoita sateenvarjoa)
  • Hyvät kengät maastossa liikkumiseen (sellaiset, jotka eivät ole liukkaat märälläkään kelillä)
  • Perusvaatteita; alusvaatteita, sukkia, paitoja, housut jne.
  • Muut: kamera ja hullusti muistikorttitilaa, kännykästä vanhat kuvat pois, jotta voit täyttää muistin uusilla, laturit kännykälle ja kameralle, hygieniatarvikkeet…

Näillä eväillä lähdimme siis matkaan 29.6.2018. Edellisenä päivänä tein päivityksen facebookiin: