USA Roadtrip – hullua kävelyä San Franciscossa

Lähdimme kesäkuussa 2017 kiertämään läntistä USA:ta autolla. Mukana parin viikon reissulla oli ystäväpariskunta. Menimme myös reissussa naimisiin, siitä myöhemmässä julkaisussa. Matkapäiväkirja on siirretty tänne muualta…

Tänään kierrettiin San Franciscoa urakalla. Askelia tuli mittariin yli 30000, ja melkoinen määrä niistä ylämäkeä. Ja mäkeä täällä todellakin riittää.

Aamulla kävelimme lähellä majapaikkaamme olevalle ratikkapysäkille, josta on näppärin päästä keskustaan. Ratikassa oli todella hankala maksusysteemi. Tiesin mitä ryhmämme liput maksoivat yhteensä, mutta raha piti kolikkoina tiputtaa laitteeseen, joka ei kertonut minkä verran rahaa oli jo laitettu ja minkä verran puuttui. Menin laskuissani sekaisin ja töykeä kuski ei ollut kovinkaan yhteistyöhaluinen kertomaan minkä verran rahaa puuttui. Liput lopulta saatiin, mutta yksi kynsi siinä touhussa katkesi (MINUN HÄÄKYNTENI! 🙁 ) Tämän jälkeen en suostunut menemään kolikoilla enää julkisiin, vaan ostimme liput aina etukäteen.

Menimme ratikalla Financial -alueelle, missä oli korkeita rakennuksia ja vilinää. Lähdimme siitä kävellen kohti pohjoista rantaa ja satama-aluetta. Ensin alkuun lähdimme vahingossa väärään suuntaan, mutta onneksi huomasimme erehdyksemme pian.

Kävelimme kiinalaisen alueen läpi ja muutenkin pitkin poikin katuja. Tulimme rantakadulle, jossa oli sitä tyypillistä turistivilinää katuperformansseineen. Löysimme tiemme laiturille 39, jonka ympärillä merileijonat makoilivat. Emme menneet tuolle laiturille, vaan viereiselle, jolta saimme katsella maisemia ja bongata merileijonia ilman väentungosta.

Kävimme välissä syömässä ja jatkoimme matkaa pitkin satama-aluetta. Löysimme rannan, jossa hetken aikaa liotimme jalkojamme. Pikkumies tottakai pyllähti lopulta veteen kastellen housunsa. Tietenkään juuri nyt ei ollut mukana ylimääräisiä housuja, joten lapsi oli loppumatkan rattaissa pelkissä vaipoissa ja housut kuivasivat sillä aikaa rattaitten tangossa.


Bongasimme Golden Gate -sillankin, mutta silta oli kaukana, emmekä saaneet siitä hyviä valokuvia. Jostain tipahti oikea kuningasidea ja päätimme lähteä kävelemään kohti majapaikkaamme. Tässä hetkessä on kerrottava, että meidän motellimme ei ollut lähelläkään ranta-aluetta, vaan melkoisen kaukana. Lisäksi San Franciscon kadut eivät ole tasaisimmasta päästä, vaan siellä todellakin saa kirjaimellisesti kiivetä katuja ylös.

Idea ei ollut fiksu, mutta kun kävelyä oli riittävästi takana, ei ollut oikein muutakaan vaihtoehtoa, kuin kävellä motellille asti. Näimme matkalla hulppeita asuinalueita ja hienoja maisemiakin, ja viimeiset kilometrit kävelimme isossa puistossa, joka näytti olevan suosittu lenkkeilypaikka.    

Jalat muusina pääsimme vihdoin illalla motellille. Meidän perhe haki viereiseltä huoltoasemalta illaksi purtavaa, ystävämme jaksoivat kävellä vielä pari korttelia ravintolaan syömään.


Kävelyreittimme satamasta motellille

 

USA Roadtrip – Pacific Coast Highway

Lähdimme kesäkuussa 2017 kiertämään läntistä USA:ta autolla. Mukana parin viikon reissulla oli ystäväpariskunta. Menimme myös reissussa naimisiin, siitä myöhemmässä julkaisussa. Matkapäiväkirja on siirretty tänne muualta…

Tänään kävimme aamulla Morro Bayn isolla kivellä ja rannalla. Rannalta löysimme Hietadollarien ”luurankoja”. Emme olleet koskaan aiemmin nähneet niitä ja valitettavasti emme saaneet yhtäkään näistä luonnon pienistä ihmeistä säilytettyä kotiin asti. Hietadollari on merisiilin sukulainen ja nimi tulee sen litteästä muodosta. Eläviä hietadollareita ilmeisesti harvemmin näkee, mutta kuollessaan luurangot ajautuvat rantaan ja hiekalle.


Löytämämme hietadollarin luuranko

Pikkumies oli fiiliksissä myös massiivisesta kaktuksista, joita nähtiin ison kiven vierellä. Pieni draama koettiin kolmevuotiaan kanssa, kun piti lähteä rannalta jatkamaan matkaa. Olin kurja äiti, enkä antanut pikkumiehen pitää edes löytämäänsä irrallista ravun saksea.

Tankki täyteen ja sitten matkaan. Alkuperäisen suunnitelmamme mukaan meidän piti ajella San Franciscoon rantatietä pitkin. Koska muutama kuukausi sitten maanvyörymä oli kuitenkin vienyt Big Surin kohdalta tien mennessään, ei tuon reitin käyttäminen ollut mahdollista. Päätimme ajella pieniä teitä aina kun mahdollista, jotta maisemat pysyisivät mielenkiintoisina. Ajelimme jänniä reittejä, niin moottoritiellä kuin kapeilla vuoristoteilläkin. Matkalla näimme silmänkantamattomiin viljelyksiä, etenkin viiniviljelmiä oli runsaasti.

Halusimme kuitenkin päästä ajelemaan rantatietä, joten ajelimme ensin Montereyhin, josta sitten ajoimme rantatietä alaspäin Big Suriin asti. Toki jouduimme sitten ajelemaan takaisin samaa reittiä, sillä San Franciscoon oli tarkoitus päästä illaksi. Tuo lenkki kannatti! Maisemat rantatiellä olivat huikeat ja näkemisen arvoiset.

Saavuimme San Franciscoon iltasella, rannan lähellä oleva motellimme löytyi helposti. Rannallekin pääsee helposti, pitää ylittää vain tie.

USA Roadtrip – autonvuokraus ja Morro Bay

Lähdimme kesäkuussa 2017 kiertämään läntistä USA:ta autolla. Mukana parin viikon reissulla oli ystäväpariskunta. Menimme myös reissussa naimisiin, siitä myöhemmässä julkaisussa. Matkapäiväkirja on siirretty tänne muualta…

Aamusta aamupala nassuun ja sitten taksi tilaukseen. Autonvuokraus meni mukavasti. Olimme varanneet auton ennakkoon. Otimme seitsemän hengen auton, jotta meillä viidellä olisi sopivasti tilaa matkustaa pitkiä matkoja. Otimme pikkumiehelle myös lastenistuimen sekä matkamme turvaksi navigaattorin.

Los Angelesista kohti Morro Bayta

Minä sain ensimmäisen ajovuoron. Lähdimme heti suuntaamaan rannikkoa kohti. Pientä kinaa oli alussa, kun ei päästy oikein yhteisymmärrykseen mikä on oikea reitti pois Los Angelesista. Reitti löytyi ja pääsin ajelemaan valtaosaksi ruuhkatonta reittiä.

Ajelimme Santa Monican, Malibun ja Santa Barbaran läpi. Upeita rantamaisemia ja mukavaa ajelua.

Pysähdyimme matkalla pikkukaupunkiin lounaalla. Löysimme mukavan meksikolaisruokaa tarjoavan paikan. Hyvää ja edullista ruokaa, kaupungin nimeä en kirjoittanut ylös.

Idyllinen Morro Bay meren rannalla

Saavuimme Morro Bayhin hyvissä ajoin, kävimme hotellilla viemässä laukut huoneeseen.

Lähdimme tutustumaan paikkaan. Morro Bay on pieni kaupunki, jossa asuu vain noin 10 000 ihmistä. Kaupungin talous on riippuvainen kalastuksesta ja ravintolat tarjoavatkin paljon kalaa ja mereneläviä.

Kävelimme Morro Bayn rantakatua  edestakaisin. Kävimme rannassa katsomassa maisemia ja bongaamassa yksinäisen hylkeen, joka piti kovaa ääntä löhöillessään vedessä. Rannalla tuuli todella, hyvä ettei hiukset irronneet päästä. Ihailimme myös kaupungin keskeisintä nähtävyyttä Morro Rockia, joka on vulkaaninen suojeltu lohkare sataman edustalla.

Kävimme myös paikallisessa Salt water taffy -kaupassa, joka myy siis eri makuisia toffeita. Ostimme toki myös tulijaisia kotiin.

Koitimme löytää jotain illallispaikkaa, missä olisi myyty jotain muuta kuin leivitettyä kalaa ja ranskalaisia. Lopulta löysimme ravintolan, jonka lista näytti sopivalta. Otin paikallista kalakeittoa sekä salaatin. Ruoka ei ollut mitään ihmeellistä, mutta nälkäänsä söi.

Mukava ilta ja kaunis, pieni kaupunki. Huomenna jatkamme taas matkaa, suuntana San Francisco.

USA Roadtrip – Universal studiot

Lähdimme kesäkuussa 2017 kiertämään läntistä USA:ta autolla. Mukana parin viikon reissulla oli ystäväpariskunta. Menimme myös reissussa naimisiin, siitä myöhemmässä julkaisussa. Matkapäiväkirja on siirretty tänne muualta…

Toinen päivä Los Angelesissa oli suunniteltu käytettäväksi Universal Studioilla. Lähdimme liikkeelle aamusta. Tänään lapsi halusi aamiaiseksi pelkkiä pannareita, eikä enää värikkäitä muroja. Kävelimme taas metrolle, tällä kertaa lähemmälle pysäkille. Nyt mentiin vihreän, sinisen ja punaisen linjan lisäksi myös oranssia linjaa. Näppärästi metrolla pääsi lähelle Universal studioita. Päätimme jättää väliin bussin ja kävellä puistoon. Kunnon kuntoilu saatiinkin aikaiseksi, sillä bussipysäkin kohdalta saatiin kuntoilla kunnon mäki ylös puistolle.

Päivä meni huvipuistossa nopeasti, sillä joka paikkaan saa jonottaa. Emme loppujen lopuksi käyneet kovinkaan monessa ”laitteessa”, enimmäkseen kiertelimme ja katselimme ympärillemme.

Leffakulissikierrosta ja huvittelua

Ensimmäisenä lähdimme etsimään leffakulissikierrosta, josta olin lukenut etukäteen. Kierrokselle pääsimme samantien ilman jonoja. Kierros tehtiin junamaisessa vaunussa, joka kiersi pitkän aikaa leffakulisseissa. Lisäksi kierroksella oli 4D-osuus, jossa nähtiin King kongin ja dinosaurusten taistelua. Näimme mm. ”pikkukaupunkeja”, meksikolaistyyppisen kylän, Jurassic park -maisemaa, leffa-autoja, täydelliset naiset -kadun, tappajahai-näkymän, lento-onnettomuuskulissit sekä Bates motellin. Kierros oli hauska ja lapsikin viihtyi pikkuisen tylsän alun jälkeen hienosti.

Leffakulissikierroksen jälkeen menimme Stunt showhun. Olin nähnyt Floridan reissulla muutama vuotta aiemmin vastaavan shown ja ajattelin, että se on myös lapselle hauska. Floridassa show sisälsi hienoja hyppyjä ja tulenlieskoja. Menimme katsomoon jonnekin keskelle, virhe! Showssa ensimmäisenä tehtiin stuntti, missä yksi henkilö iski veitsen toisen henkilön käteen. Äkkiä käsi lapsen silmien eteen. En siis suosittele tätä showta pienten lasten kanssa, ihmettelen miksi se oli sallittu kaiken ikäisille. Onneksi show oli loppua kohti vähän lepsumpi.

Tommin kanssa halusimme mennä The Walking Dead -kierrokselle. Tämä on kävellen tehtävä zombie-kierros, jossa oli zombie-”näyttelijöitä” mukana. Sillä aikaa pikkumies pääsi ystäviemme kanssa pienempien lasten alueelle.

Muu porukka kävi Harry Potter -ajelulla ja minä kiertelin sillä aikaa lapsen kanssa. Tommi taas oli pikkumiehen kanssa, kun me muut olimme Transformers-laitteessa. Lounaalla kävimme sellaisessa kahvilassa, josta löytyi koko porukalle pöytä. Lounas oli kyllä älyttömän kallis, yli 70$. Ostimme lounaaksi täytetyt patongit, hedelmäsalaattia, juomat sekä hervottoman suuren donitsin. Muutenkaan Universal Studiot ei ole mitään hupia halvimmasta päästä. Meidän perheen liput huvipuistoon maksoivat yhteensä n. 340 $.

Päivä oli ihan mukava, lähdettiin iltapäivällä takaisin motellille päin metrolla. Metromatka oli mielenkiintoinen. Samaan vaunuun mahtui hyvin outoa porukkaa. Eniten jännitti joku hyypiömäinen tyyppi, jolla oli teräase. Tyyppi vielä leikki aseensa kanssa ja lopulta siirryin pikkumiehen kanssa kauemmas istumaan. Söimme jälleen simppeliä roskaruokaa motellin nurkilta.

Huomenna vuokraamme auton ja lähdemme ajamaan kohti Morro Bayta.

USA Roadtrip – Los Angeles

Lähdimme kesäkuussa 2017 kiertämään läntistä USA:ta autolla. Mukana parin viikon reissulla oli ystäväpariskunta. Menimme myös reissussa naimisiin, siitä myöhemmässä julkaisussa. Matkapäiväkirja on siirretty tänne muualta…

Ensimmäinen etappimme reissussa on Los Angeles. Majoittaudumme motellissa Inglewoodin alueella, melkoisen kaukana Los Angelesin turistialueista. Majapaikkamme sijaitsee keskellä hiljaisia asuinalueita. Saavuimme eilen illalla tänne ja eilen jaksoimmekin käydä syömässä lähi Burger Kingissä ja kaupassa ostamassa jotain pientä. Matkaväsymys painoi silmissä. Lensimme Norwegianilla tänne Tukholman kautta. Oli mahtavaa, kun ainoa vaihto tapahtui niin alkuvaiheessa matkaa ja pystyimme sitten rauhassa matkustamaan loppumatkan perille saakka. Lentomatka oli vilkkaalle kolmevuotiaalle aika raskas, sillä paikoillaan pysyminen ei ole hänen vahvuutensa. No, kohtuullisen hyvin matka sujui kuitenkin.

Tänään söimme motellin aamupalan (muroja, paahtoleipää ja pannukakkuja) ja lähdimme sitten kävellen etsimään metropysäkkiä. Olimme katsoneet kartasta väärän pysäkin ja kävelimme vähän turhan pitkän matkan. Metrolla piti tehdä pari vaihtoakin, mutta ihan kätevästi sillä pääsi kulkemaan.

Kuvahaun tulos haulle metrokartta los angeles

Meidän majapaikkamme on tuolla vihreän linjan varrella. Ajelimme ensin vihreää, siitä vaihdoimme siniselle ja lopulta punaiselle linjalle. Ylhäällä oleva oranssi linja vie Universal studioille.

Kävimme lounaalla ennen viimeistä metron vaihtoa, sinisen linjan päässä, keskellä businesaluetta. Löysimme hauskan burgeripaikan, jossa sai itse pättää koko burgerinsa sisällön ja lisukkeet. Saimme eteemme listan, josta ruksittiin minkälainen leipä, minkälainen pihvi, mitä kasviksia, mitä kastikkeita jne. Oli oikein hyvät burgerit.

Jatkoimme lounaan jälkeen matkaamme must see -nähtävyyksille. Metro tuli suoraan kadulle Hollywood Boulevardille. Tuntui kuin olisi tullut aivan eri maailmaan motellin ympäristön ja metroajelun jälkeen. Joka puolella oli hurjasti ihmisiä ja välkkyviä valoja, jonkinlainen karnevaalitunnelma päällä. Kävimme jollain ostarin tapaisella kurkistelemassa Hollywood-kylttiä, Chinese Theatressa katsomassa julkkisten kädenjälkiä ja kävelimme pitkin boulevardia bongailemassa kuuluisuuksien tähtiä. 

Hollywood Walk of Fame oli yksi must see -paikoista. Se on osa Hollywood Boulevardin ja Vine Streetin jalkakäytäviä. Kaduilla on yli 2500 tähteä, jotka ovat omistettu viihdeteollisuuden julkkiksille. Tähtiin nimensä saaneet ovat saavuttaneet jotain elokuva-, teatteri-, radio-, televisio- tai musiikkialalla. Osa julkkiksista ei ole oikeita ihmisiä, vaan satuhahmoja tai elokuvissa esiintyneitä eläimiä. Kadulta löytyy Aku Ankka ja Lassie.

Miehelleni Tommille etsimme Johnny Deppin tähteä ja lopulta löysimme sen toiselta puolelta katua. Minulla ei ollut ketään tiettyä julkkista, jonka tähden olisin halunnut bongata. Suurempi juttu oli vain kävellä tuolla kadulla ja nähdä kaikki livenä.

Chinese Theatre oli myös mielenkiintoinen paikka. Sen nimi on ollut aikanaan Grauman’s Chinese Theatre, nykyisin viralliselta nimeltään TCL Chinese Theatre. Elektroniikkayhtiö TCL osti vuonna 2013 teatterin nimioikeudet kymmeneksi vuodeksi.

Kyse on siis elokuvateatterista, joka on rakennettu Hollywoodin kulta-aikaan jo vuonna 1927. Chinese Theatre on yksi Los Angelesin suosituimmista nähtävyyksistä, sillä teatterin edessä on betonilaattoihin ikuistettu eri tähtien käden- ja jalanjäljet. Teatterissa on järjestetty myös Oscar-gaaloja. Bongasimme useita tuttuja nimiä ja joidenkin jalanjälkien koko yllätti, olipa pienet jalat!

Tottakai meidän piti käydä myös krääsäkaupassa katselemassa ja hauskuuttamassa itseämme.

Kun olimme kävelleet jalkamme kipeiksi aloimme harkita metron etsimistä ja motellin kulmille matkaamista. Kävellessämme Hollywood Boulevardia pitkin meidät pysäytti jonkun kiertoajelufirman tyyppi ja alkoi kauppaamaan meille Berverly Hillsin ja Bel Airin kierrosta. Kyse oli kait jonkinlaisesta julkkisten asuntojen bongailuajelusta. Noin puolen tunnin päästä oli lähdössä päivän viimeinen kierros ja lupasivat sen tietenkin alennuksella. Koska jalat olivat poikki ja hinta ei ollut kovinkaan suuri, niin päätimme ottaa tuon kierroksen vielä.

Ensimmäisenä meille esiteltiin rakennus, jossa oli kuvattu Pretty Womanin parvekekohtaus. Sitten ajelimme kukkuloille ja näimme Hollywood-kyltin uudelleen, tosin emme kauhean läheltä tälläkään kerralla.

Näimme ajelulla hulppeita asuntoja, mutta sitäkin enemmän pusikkoa, jossa kuulemma oli talo. Näimme myös rautaportteja ja isoja pensasaitoja. Meitä vähän naurattikin, kun opas kertoi kuka oli missäkin paikassa joskus asunut ja muita Hollywood-juoruja. Mietimme kuinka moni tarinoista oikeasti piti paikkansa, ja olikohan niissä taloissa oikeasti asunut niitä henkilöitä.

Vaikka meille ei sinällään ollut niin kauhean väliä nähdäkään julkkisten asumuksia, oli kierros kyllä antoisa. Nyt pääsimme näkemään Beverly Hillsiä ja Bel Airia, joten pystyimme vetämään nuo listaltamme samalla.

Kun kierros päättyi, alkoikin hämärtää ja menimme rivakasti metrolle. Emme olleet innostuneita kävelemään pimeässä motellille, sillä motellimme ei ole sellaisella alueella, missä haluaisi kävellä pimeässä välttämättä.

Melko hämärää kuitenkin oli, kun saavuimme takaisin motellille. Tällä kertaa ystävät menivät syömään illallista motellin läheiseen etniseen ravintolaan ja meidän perhe suunnisti Subwaylle ja kauppaan. Halusimme ostaa jotain helppoa, jota voisimme syödä motellilla huoneessa.

Mukava päivä ja suomalaisille sopiva lämpötila, noin 23 astetta.