Viikon päästä New York

New York, George Washingtonin silta. Kuva: Pixabay

Enää reipas viikko ja lähdemme reissuun. Olemme tulostaneet kaikki varaukset/liput yms., varasin meille istumapaikat kaikille lennoille sekä menomatkalle jopa pientä syötävää. On mukavaa, kun lento lähtee iltapäivällä, jolloin ei tarvitse herätä kukonlaulun aikaan, etenkin, kun lentokenttä ei ole nurkan takana, vaan matkaa kentälle tulee meiltä kotoa yli tunti. Olen seuraillut New Yorkin säätä viime viikkoina ja lämpötilat ovat suht samoissa, kuin täällä Suomessakin. Muutamia sadepäiviä on ollut, mutta myös aurinkoa. Toivon, että meidän vieraillessa kaupungissa, osuisi kauniit ja aurinkoiset päivät. Jos jonain päivänä pitää sataa, niin toivottavasti se on meidän lähtöpäivänä.

Mitä mukaan reissulle?

Olen tässä tehnyt pikkuisen listaa siitä, mitä mukaan reissulle. Yleensä meidän perheessä minulla on se rooli, että pidän huolen, että mukana reissuilla on kaikki se, mitä tarvitaan. Tykkään listoista, joten minulla on aina pakkauslista, josta voi ruksia pois pakatut ja näin pysyä kärryillä, mitä ei ole vielä pakattuna. Olemme tällä kertaa reissussa vain to-ti, joten mitään mahdottomia määriä ei tavaraa tarvita.

Kuva: Pixabay

Tässä minun pakkauslistani
(vaatteet tässä listassa vain oman, mutta oikeasti listalla on myös miehen ja lapsen vaatteet):

  • 3 mekkoa
  • 1 housut
  • 2 paitaa
  • alusvaatteet ja sukat joka päivälle
  • 3 sukkahousut tai legginsit (mekkojen kanssa)
  • Neuletakki
  • Jakku
  • Sateenvarjo + sadeviitta
  • Kengät
  • Päivälaukku
  • Silmälasit, aurinkolasit ja kotelo
  • Tarvittavat korut ja hiustarvikkeet
  • Kosmetiikka ja hygieniatarvikkeet (hammasharja ja -tahna, hiusharja, matkasetti shampoo, saippua…) – nesteet litran pussukkaan
  • Lääkkeet ja vitamiinit
  • Hiertymälaastarit
  • Kännykät ja laturit, selfietikku, kuulokkeet
  • Rahat, kortit, passit, tulostetut paperit mm. varaukset, liput, esta ja matkaopaskirjat
  • Sähköadapterit (jokaiselle matkalaiselle oma)
  • Pelikortit, vihko ja kynät
  • Kirja lentomatkalle

Emme ota reissulle ruumaan menevää laukkua, vain pelkät käsimatkatavarat. Katsoin ennakkoon lentoyhtiön sivulta käsimatkatavaraohjeistukset ja laukun koon, sillä nekin pikkuisen vaihtelevat riippuen lentoyhtiöstä. Esim. Icelandairilla on mahdollista ottaa käsimatkatavaralaukun lisäksi käsilaukku tai reppu mukaan. Käsimatkatavaralaukku pitää mahtua ylhäällä olevaan matkatavarahyllyyn ja tuo extrakassi pitää mahtua edessä olevan penkin alle. Moni lentoyhtiö ei anna lupaa ottaa koneeseen kuin yhden laukun.

Uusperheellinen – muista tärkeät paperit

Uusperheellisen on hyvä muistaa muutama tärkeä seikka. Jos reissussa on vain toisen aikuisen lapsia, pitää mukana olla myös joko matkustuslupa kotimaahan jäävältä huoltajalta tai todistus yksinhuoltajuudesta. Tämä on tärkeä muistaa, sillä ulkomailla saattaa tulla vaikeuksia muuten. Tuon todistuksen yksinhuoltajuudesta saa tilaamalla maistraatista ja matkustuslupa pyydetään tietenkin lapsen toiselta huoltajalta. Paperit on syytä olla englanniksi.Itse en ole jokaista matkaa varten erikseen pyytänyt maistraatista todistusta, vaan olemme kulkeneet samalla paperilla vuosia.

Kuva: Pixabay

Läheskään aina ei ole kysytty näitä papereita matkustaessa, mutta kerran muistan tilanteen, kun alkoivat lentokoneeseen mennessä ihmettelemään lapsen eri sukunimeä. Hassuinta tässä oli se, että henkilökunta oli todella hämillään ja selkeästi miettivät mitä pitäisi tehdä. Sanoin sitten, että minulla on kyllä todistus siitä, että olen lapsen ainoa huoltaja. Henkilökunta näytti hyvin helpottuneelta ja iloisesti toivotti meidät tervetulleeksi koneeseen. Koneessa kuiskasin miehelle, että kukaanhan ei koskaan tarkistanut sitä paperia. Henkilökunta oli vaan niin helpottunut kuullessaan, että sellainen oli. Tuossa kohtaa kuitenkin totesin, että on todella tärkeää olla nuo todistukset mukana. Lapsikaappauksia tapahtuu maailmalla ja Suomessakin, ja rajoilla voidaan olla tarkkana näissä. Nykyään tuo todistus on lapsen passin välissä valmiina ja usein rajalla kurkkaavat paperin sisällön.

Viikon päästä New York, mahtavaa! Tätä ollaan perheen kanssa odotettu. Viime reissusta on aikaa kohta vuosi ja muutenkaan ei olla lomailtu lähes vuoteen. Aletaan olla loman tarpeessa. Lapsi kertoi viime viikolla, että koulussa on ennen vappua disko. Kerroin, ettei pääse diskoon, koska olemme juuri silloin lentokoneessa. Yllättäin lasta ei harmittanut yhtään.

New Yorkin nähtävyyksien varausta

Olemme lähdössä ensi kuussa New Yorkiin, ja viikonloppuna oli aika tehdä New Yorkin nähtävyyksien varausta. Päätin varailla muutamia nähtävyyksiä ennakkoon, jotta voimme varmistua siitä, että pääsemme juuri siihen aikaan kuin haluamme. Toki ennakkoon varaamisessa piilee aina riski, että aikataulullisesti juuri se varattu aika ei sopisikaan tai että tulee jokin muu este, mutta ajattelimme edetä näiden varausten ehdoilla.

New Yorkin katukuvaa. Kuva: Pixabay.

Monelle ennakkoon varaaminen ei sovi ja on varmasti paljon ihmisiä, jotka ihmettelevät, miksi varauksia ei voisi tehdä paikan päällä tai miksi ei voisi mennä vain flown mukana ja jonottaa haluamanaan aikana. Itse tykkään suunnitella ja varata myös ennakkoon, kunhan varattuja asioita ei ole liian paljon. Loppuaika jää sitten sille flowlle.

Huhtikuussa ei onneksi pitäisi vielä olla niin ruuhkaista kuin myöhemmin kesällä, mutta eiköhän New Yorkissa turisteja ole reippaasti jo huhtikuussakin. Voi olla, ettei varauksia olisi vielä tarvinnut tehdä tai saattaa olla, että paikkoihin olisi päässyt myös varaamatta. Joka tapauksessa meillä on nyt varattu jokaiselle täydelle päivälle kaksi juttua, muu aika käytetään vapaamuotoisemmin.

Museoita, elämyksiä ja näköaloja

Ainakin museoita, elämyksiä ja näköaloja on luvassa, sillä varasin meille liput Rockefeller Centerin Top of the Rock -näköalatasanteelle sekä elämysliput Summit One Vanderbiltiin. Jälkimmäiseen varaukseen otin myös jonkun kuvauspaketin, josta en tiedä tarkkaan, mitä se sisältää. Oletan, että siellä on jotain automaattikameroita jossain kohdissa ja kuvat voi sitten lunastaa itselleen. Top of the Rock on näistä se perinteinen näköalatasanne, kun taas Summit One Vanderbilt on taiteen, teknologian ja arkkitehtuurin kanssa maustettu näköalaelämys.

Tein varauksen myös väreihin keskittyvään taidenäyttelyyn, Color Factoryyn, johon otin myös valokuvapaketin. Color Factorya on kehuttu ja ilmeisesti siellä näyttelyt vaihtuvat vuodenaikojen mukaan. Pääsemme näkemään kevätnäyttelyn. Color Factoryn jälkeen samana päivänä, tulee myös toinen värikäs kokemus, The Museum of Ice Cream , joka on kokemuksellinen elämys, jossa saa etsiä sisäistä lastaan.

Näköaloja New Yorkissa. Kuva: Pixabay.

Edellämainittujen varausten lisäksi, meillä oli ennestään varattu liput Blue Man Groupin esitykseen, jossa pääsemme nauttimaan showsta kakkosrivillä. Ostin liput myös Intrepid Sea, Air & Space -museoon, jossa pääsemme tutustumaan merenkäynnin, lentämisen ja avaruusmatkailun ihmeelliseen maailmaan. Tarkoituksenani on vielä varata liput Luonnontieteen museoon, mutta kalenteri ei ollut vielä avautunut sille päivälle, jolloin olemme menossa.

Rahanvaihtotarpeiden mietintää

Tulostin kaikki varaukset ja liput. Yleensä en sitä kotimaassa tee, mutta minusta tuntui varmemmalta, että kaikki on tulostettuna. Tulostin samaan nippuun myös ESTA-päätöksen, passinkopiot sekä lento- ja hotellivaraukset.

Mietin myös rahanvaihtoasioita. Nykypäivänä, etenkin USA:ssa ostamiset sujuvat kortilla, mutta ajattelin silti, että otamme mukaan myös käteistä. Nyt pitäisi vain vielä päättää, minkä verran käteistä on hyvä määrä. Forexilta voi tilata ennakkoon valuuttaa joko lähipostiin tai lentokentälle. Uskoisin, että meidän tarvitsema valuuttamäärä, varsinkin kun kyse on US dollareista, löytyy kyllä varaamattakin valuuttapisteestä. Harvinaisempaa valuuttaa vaihtaessa kannattaa kuitenkin harkita ennakkoon tilaamista. Postiin tilatusta valuutasta menee vielä jonkinlainen kuljetusmaksu, muistaakseni parinkympin luokkaa.

Mitä matkalle mukaan?

Suurinta päänvaivaa reissua miettiessä aiheuttaa pakkaaminen. Vielä ei tokikaan tarvitse pakata, mutta olen pikkuhiljaa miettinyt minkälaisia vaatteita tarvitsemme mukaan. Haluamme mennä käsimatkatavaroilla, joten kauheasti ei voi olla ylimääräistä mukana. Kelien puolesta vastaan voi tulla mitä vaan. Huhtikuussa New Yorkissa voi olla vielä aika viileää, kylmimmillään vuorokauden lämpötila voi olla vain 5 astetta, lämpimimmillään 15 astetta. Toukokuussa lämpötila voi kivuta lämpimimmillään jo 20 asteeseenkin. Olemme reissussa juuri huhti-toukokuun vaihteessa, joten lämpötilat voivat olla mitä tahansa 5 ja 20 asteen välissä.

Huhti-toukokuussa New Yorkissa on myös sateisin aika eli ilmat voivat olla epävakaiset. Sateinen sää on ehkä kaikista huonoin vaihtoehto reissun sääksi. Pikkuisen viileät kelitkin on siedettävissä, jos on poutaa.Toivonkin meille poutapäiviä reissulle.

Kuva: Pixabay.

Kerrospukeutuminen mielessä

Kaikista fiksuinta olisi varmastikin kerrospukeutua, jotta voi tarvittaessa lisätä ja vähentää vaatteita. Ajattelin, että ottaisimme pari lyhythihaista ja pari pitkähihaista paitaa, parit housut, neuletakin ja lapselle hupparin sekä alusvaatteita ja sukkia. Itselleni lisäksi pidempi mekko ja sen alle pyöräilyshortsit, jotta ei hiostuessa hinkkaa reidet yhteen. Koko porukalle otetaan sadetakit tai -viitat ja ulkotakit. Hyvät, kävelyyn sopivat kengät on tärkeä olla. Kenkiä emme varmastikaan pysty ottamaan mukaan kuin yhdet, joten täytyy katsoa, että kengät ovat mahdollisimman mukavat jalassa ja kävelyyn sopivat. Lapselle ja minulle on ostettava uudet kengät, sillä lapsen jalka on kasvanut viime vuotisista ulos ja minulla ei myöskään ole sopivia kenkiä. Kengät on syytä ostaa pian, jotta ne ehtii vielä sisäänajaa ennen reissua.

Tarvitsemme myös adapterit pistorasioihin. Olisi hyvä olla 2-3 adapteria, jotta jokainen voi ladata kännykkänsä samanaikaisesti. Meiltä löytyy varmasti ainakin kaksi adapteria vanhoilta reissuilta. Eipä reissulle sitten paljon muuta tarvitakaan, passit, rahat ja kortit, lääkkeet sekä hygieniavälineet. Kännykät ja laturit toki mukaan myös. Jos jotain unohtuu, niin sieltä voi ostaa mitä tahansa. Olisi hyvä, jos laukkuun jäisikin vähän ekstratilaa, jotta voi ostaa myös tuliaisia.

Upeat suon värit Torronsuon kansallispuistossa

Teimme eilen päiväretken Torronsuon kansallispuistoon Tammelassa. Reitin pituus on vain noin 9 km, joten mikään hurjan pitkä reitti ei ole kyseessä. Mielestäni kuitenkin hyvä reitti, kun mukana oli 7-vuotias. Pikkumies alkoi vasta viimeisen parin kilometrin aikana kyselemään, koska ollaan autolla. Torronsuon kansallispuiston reitti kulkee Suomen syvimmän suon alueella ja yli puolet reitistä saa ihailla upeaa suomaisemaa.

Torronsuon parkkipaikka sijaitsi Kiljamossa, osoitteessa Somerontie 732, Tammela. Parkkipaikalle oli hyvät opasteet. Onneksemme parkkipaikka ei ollut täysin piukassa autoja, ja koko retken aikana näimme muita ihmisiä vain kourallisen. Lähdimme kiertämään reittiä puomilla suljetun, leveän hiekkapolun puolelta. Tämä polku johdatteli meidät korkealle lintutornille, johon en korkeanpaikankammoisena kyennyt kiipeämään. Tornin yhteydessä oli myös huussit sekä grillauspaikka. 

Perheen miehet kiipesivät korkeaan lintutorniin.

Lintutorni reitin alkupäässä.

Näkymä lintutornista oli komea. (Kuva: Tommi Karhu)

 

Pian lintutornin jälkeen pääsimme pois hiekkapolulta. Tästä kohtaa puuttui opaskyltti, mutta puiden lomasta pilkisti pitkospuut, joten suuntasimme sinne. Pääsimmekin suoraan noin neljän kilometrin suo-osuudelle, jossa olisi saattanut aurinkoisella säällä olla turhankin kuuma. Onneksi lähdimme retkelle hieman viileämmällä kelillä. 

Pitkospuut oli juuri kunnostettu.

 

Suo oli kaunis ja värikäs, näimme monia suon kasveja; suopursua, lakkaa, tupasvillaa jne. Sisiliskoja vilisti pitkospuilla myös kiitettävästi. Matkan varrelle oli rakennettu levähdyspaikkoja. Yhdelle tällaiselle penkille pysähdyimme syömään eväitä. Lapsen kanssa retkeillessä eväät on tärkeä osa retkeä.

Pitkospuut oli kunnostettu tältä osuudelta. Vanhat pitkospuiden raadot olivat vielä valitettavasti kasoina pitkospuiden vieressä ja se pikkuisen pilasi maisemaa. Suolla oli kuitenkin rauhallista ja pysähtelimmekin jatkuvasti ihailemaan milloin mitäkin kasvia tai ötökkää. 

Suoluonto on kiehtovaa.

Lakkoja kypsymässä.

 

Noin puolessa välissä reittiä, metsäpolun varrella on vanha louhos, josta on aikanaan louhittu kvartsia lasituotantoon. Metsäpolku kulki myös mielenkiintoisessa ja vaihtelevassa maisemassa. Loppupuoliskolla sijaitsi myös toinen lintutorni (johon minäkin pystyin kiipeämään) sekä laavu. Lintutornista näimme neljä joutsenta. Loppupään suoalueella pitkospuut olivatkin melko huonossa kunnossa, sillä niitä ei oltu ehditty vielä korjaamaan. Ennen parkkipaikkaa oli vielä noin 1,5 kilometrin metsäpätkä.

Toisen lintutornin maisemaa.

Pitkospuita oli osassa matkaa uusittu.

 

Kaikenkaikkiaan meidän perhe tykkäsi Torronsuon kansallispuistosta. Upea suoluonto ja erämaamainen maisema mataline puineen ja monipuolisine kasvustoineen oli kiintoisa ja rauhoittava. Tulemme tähän puistoon varmaan joskus vielä uudelleenkin. 

Lue lisää Torronsuon kansallispuistosta Luontoon-sivustolta

Matkasuunnittelua keskellä pimeää

Tämä pimeys on ihan mahdotonta! Toki monena vuonna tähän aikaan on ollut edes jonkin verran lunta, jolloin maisema on heti valoisampi. Nyt, kun lunta ei ole, on pimeää jatkuvasti. Joinain päivinä aurinko saattaa hetken pilkahtaa, mutta koska se on niin matalalla, ei se välttämättä kauheasti näy koko päivänä.

Koska edellisestä reissusta on jo kulunut aikaa (puoli vuotta), alkaa pikkuhiljaa olemaan sellainen olo, että jonnekin pitäisi taas päästä. Meillä on tälle vuodelle kaksi matkasuunnitelmaa. Toista olemme miettineet jo pidempään ja toinen tupsahti mieleen kuukausi sitten.

Italia kutsuu kesälomailijaa

Kesällä haluaisimme mennä Italiaan. Serkkuni perheineen asuu Italian länsirannikolla, Massassa, ja olemme käyneet viimeksi heitä moikkaamassa, kun poikani oli alle vuoden ikäinen eli yli viisi vuotta sitten. Serkullani on saman ikäinen poika myös ja olen haaveillut jo jonkin aikaa heidän näkemisestään uudelleen. Olemme jo alustavasti puhuneet serkkuni kanssa, että voisimme mennä sinne kesäkuussa, silloin he ovat lomalla ja voisivat viettää meidänkin kanssa enemmän aikaa.


Edellisellä Italian reissulla pikkumies oli vasta 10 kk:n ikäinen

Olemme pyöritelleet erilaisia vaihtoehtoja reissulle. Vanhempani haluaisivat lähteä mukaan ja koska he käyvät todella harvoin ulkomailla, haluaisin yhdistää kyläreissun lisäksi jonkun Italian suuren kaupungin. Rooma olisi noin viiden tunnin junamatkan päässä kyläilypaikastamme, joten se voisi olla yksi vaihtoehto. Parhaiten homma onnistuisi, jos voisimme lentää Roomaan ja olla siellä esim. neljä päivää, matkustaa sitten junalla Massaan (jossa serkkuni asuu) ja lentää jostain lähempää esim. Firenzestä takaisin Suomeen. Kesäkuussa lennot ovat kuitenkin kalliimmat, varsinkin, jos ottaa lennot siten, että meno ja paluu ovat eri kaupunkiin/kaupungista.

Rooma tuntuu kyllä houkuttelevalta, sillä koko porukasta vain minä olen käynyt siellä aiemmin. Omastakin Rooman matkasta on kulunut jo kaksitoista vuotta. Uskon, että Rooma olisi koko porukalle mieluinen kohde ja onhan se paikka, jossa jokaisen matkustavan pitäisi ainakin kerran käydä. Roomasta pääsee kätevästi yhdellä vaihdolla junalla Massaan. Näin talviaikaan junamatka kestää vain noin 3,5 tuntia, mutta kesällä vähintään 5,5 tuntia. Mikä siihen on syynä, sitä en tiedä.


Viimeksi olin Roomassa toukokuussa 2008. Kuvassa Pantheon.

Uuteen-Seelantiin, jos säästösuunnitelma onnistuu

Toinen aikeemme ja haaveemme on Uusi-Seelanti. Mieheni on haaveillut tästä kohteesta jo pitkään ja itse ihastuin ajatukseen sen jälkeen, kun olimme pari vuotta sitten vierailleet Islannissa. Uudella-Seelannilla ja Islannilla on paljon yhteistä, molemmista löytyy tulivuoria ja jäätikköä sekä upeita maisemia. Islannin reissun jälkeen päätimme, että seuraava pidempi reissu tehdään Uuteen-Seelantiin.

Tarkoituksemme on lähteä sinne jo tänä vuonna, jos saamme kerättyä riittävästi rahaa reissua varten. Pelkät lennot meidän perheeltä maksavat minimissään 2000€. Olemme suunnitelleet olevamme reissussa reippaan kolme viikkoa joulu-tammikuussa. Tarkoitus on viettää joulu ja uusi vuosi siellä.

Ajattelimme vuokrata Campervanin, jonka kanssa majoituskin sujuisi hienosti. Todennäköinen reitti olisi lentää Aucklandiin, josta vielä sisäisellä lennolla Christchurchiin. Sieltä vuokraisimme auton ja ajaisimme ensin eteläisen saaren ympäri päätyen lopulta pohjoissaaren puolelle lautalla. Pohjoissaari ajeltaisiin alhaalta ylös ja hieman ristiin rastiin päätyen lopulta jälleen Aucklandiin, josta lentäisimme takaisin kotiin.

Riippuen mitkä lennot otettaisiin, olisi mahdollista pysähtyä muutamaksi päiväksi välilaskukaupungissa. Vaihtoehtoja ovat esim. Qatarin Doha tai joku Kiinan kaupunki. Pyrimme kuitenkin ensisijaisesti löytämään kohtuullisen edulliset lennot ja välipysähdys tehdään sen mukaan.

Vinkit Islannin kiertomatkalle

Teimme kesällä 2018 kiertomatkan Islannissa. Jos haaveissasi on Islannin matka, tässä sinulle muutama vinkki reissua varten.

  1. Hanki hyvä matkaopaskirja

    Hyvä matkaopaskirja antaa sinulle vinkkejä myös niiden perusturistikohteiden ulkopuolelta. Suosittelen Tripsterin Islanti matkaopasta, kirjoittanut Satu Rämö.

  2. Varaa matkaan ainakin kaksi viikkoa

    Islanti on periaatteessa kierrettävissä ympäri melko lyhyessäkin ajassa. Jos kuitenkin haluat nähdä enemmänkin, kannattaa varata riittävästi aikaa. Islannissa on paljon nähtävää ja myös hyvät mahdollisuudet esimerkiksi vaeltamiseen tai muuhun retkeilyyn. Islannissa on myös paljon pieniä ja jopa huonokuntoisia teitä. Matkan kilometrimäärä ei läheskään aina kerro totuutta siitä, kuinka kauan matka paikasta A paikkaan B kestää.

  3. Harkitse matka-ajankohta

    Matka-ajankohta kannattaa miettiä. Kelien puolesta parhaimmat kelit ovat kesäkuukausina kesä-elokuussa. Olen kuullut, että talvellakin Islanti on kaunis. Joka tapauksessa Islannissa ei ole koskaan kuuma ja samalle reissulle mahtuu varmasti monenlaista keliä.

    Talvella osa teistä on suljettu. Kannattaa pitää myös huoli, että auto on talvella etenkin hyvin varusteltu. Sesonkiaikaan kesäkuukausina on kaikista kalleinta matkustaa Islannissa, mutta majoitusmahdollisuuksia on paremmin.

  4. Tee vähintään karkea matkasuunnitelma

    Islannissa on paljon nähtävää, joten suosittelen tekemään vähintään karkean matkasuunnitelman. Suunnittelemalla säästät aikaa paikan päällä. Kun tietää minne haluaa mennä, mitä tehdä ja mitä nähdä, osaa varautua myös oikeanlaisella autolla ja varusteilla.

  5. Budjetoi riittävästi rahaa

    Islanti on kallis maa piste. Etenkin sesonkiaikana. Telttailemalla luonnossa säästät reippaasti rahaa, mutta olet kelien armoilla. Jos et aio telttailla, kannattaa varata riittävästi rahaa. Rahaa nimittäin kulu enemmän kuin kuvittelisi.

  6. Vuokraa hyvä auto

    Islannin tiet voivat olla haasteellisia. Kapeita vuoristoteitä sekä muhkuraisia sorateitä. Näillä teillä haluat, että autosi on kunnossa, renkaat kestävät ja jarrut toimivat. Lisäksi jos haluat ajella F-teillä, tarvitset siihen nelivetoauton. Perusautollakin pystyy tekemään mukavasti reissun monessa paikassa, mutta pidä huoli, että auto on kunnossa. Älä ota siis halvinta vuokra-autoa.

  7. Navigaattori tai tiekartta on hyvä ykköstien ulkopuolella

    Vaikka ykköstie menee näppärästi koko Islannin ympäri, on hyvä tiekartta tai navigaattori hyvä olla olemassa.

  8. Varaa majoitus etukäteen

    Jos et aio  majoittua teltoissa, kannattaa majoitukset varata hyvissa ajoin etukäteen. Telttailu on suosittu tapa majoittua ja Islannissa saakin majoittua melkein missä vain. Jos kuitenkaan telttailu ei kiinnosta, kannattaa majoitukset reissulle varata ajoissa. Ajoissa varaamisen hyvä puoli on se, että silloin pääsee valitsemaan myös edullisempia vaihtoehtoja.

    Islannissa on käytännössä vain kaksi isompaa kaupunkia, muuten kaupungit ovat lähinnä kyliä. Majoitusvaihtoehtojakaan ei näin ollen ole ihan mahdottomasti. Itse koimme Airbnb:n olevan hyvä vaihtoehto, sitä kautta löysimme myös mm. farmimajoitusta.

  9. Pakkaa säänmukaiset varusteet

    Sää vaihtelee Islannissa usein. Samana päivänä voi paistaa aurinko, sataa vettä, rakeita tai lunta. Kannattaa ottaa siis myös sateen ja tuulen kestäviä vaatteita. Kerrospukeutuminen on hyvä ajatus. Kannattaa myös miettiä etukäteen mitä aiot reissussa tehdä ja valita sen mukaisia varustuksia.

  10. Vietä aikaa Reykjavikin ulkopuolella

    Reykjavik on ihan kiva pikkukaupunki, mutta jos haluat nähdä Islannin, lähde Reykjavikin ulkopuolelle. Eteläisessä Islannissa tuntui vielä turisteja riittävän, mutta muualla olikin rauhallisempaa ja sai ajella usein teitä ihan rauhassa.

  11. Pakkaa matkaan seikkailumieltä

    Varaudu mystisiin ja upeisiin maisemiin, satoihin lampaisiin ja mahtaviin kokemuksiin.

Matka Albaniaan – kohti Korfua Saranden kautta

Albanian matka tehtiin vajaan kymmenen hengen porukalla kesällä 2016. Siirrän tekstit toisesta blogista tänne…

Hotellin parvekkeelta avautui kohtuullisen komea maisema aamulla kun herättiin. Kun tulimme illalla, oli jo niin pimeä, ettei maisemaa nähnyt. Pikkumies söi aamiaisella ilmeisesti lounaan ennakkoon, veteli nimittäin yhdeksän nakkia.

Lähdimme kymmenen aikoihin taas matkaan. Olimme vielä vuorilla ja maisemat olivat edelleen hienot. Silloin tällöin tien pientareella näkyi lehmä tai aasi, välillä jopa lampaita. Monien talojen pihakatoksissa kasvoi viiniköynnöksiä, joissa roikkui komeita rypäleterttuja.

Saavuimme Sarandeen puolenpäivän aikaan. Käytiin hoitamassa kaikkien raha-asiat kuntoon eli rahan vaihdot ja nostot, vuokra-auto käytiin tankkaamassa myös. Sitten meidän perhe jäi rantakadulle ja loppuporukka meni viettämään aikaa viikon takaiselle rannalle.

Kävimme heti alkuun syömässä. Lupasin pikkumiehelle, että käymme katsomassa näkyykö rantakivillä taas rapuja, ja näkyihän niitä. Kävimme myös tuliaiskojuja kiertämässä.

Kolmen aikoihin suunnistimme laivaterminaaliin. Olimme käyneet lunastamassa jo aiemmin lippumme. Meillä kävi hyvä tuuri, pääsimme samantien passitiskille ja odottelemaan laivaan pääsyä ulos penkeille. Laivaan pääsimme myös jo puolisen tuntia ennen laivan lähtöä. Laivareissu oli jälleen mukava hienoine maisemineen. Korfun päässä jouduimme pikkuisen aikaa jonottamaan passintarkastukseen, mutta sekin meni sujuvammin ja nopeammin kuin menomatkalla. Koska oli jo ilta, lähemmäs kello seitsemän, päräytimme taksilla hotellille.

Hotelli on vanha ja hotellihuoneet pienet, mutta viihtyisät. Käväistiin lähikaupasta hakemassa pientä syötävää, ja kaupan vanhempi rouva antoi pikkumiehelle suklaapatukan. Huomenna aamulla lennämme takaisin Suomeen. Hieman haikea fiilis, vaikka on toisaalta ihan kiva taas pystyä kävelemään pari sataa metriä ilman, että on älytön hiki ja naama tomaatinpunainen.

Kiitokset mahtaville matkanjärjestäjillemme Jounille ja Kustille! Järjestitte meille upean matkan 🙂

Matka Albaniaan – henkeä salpaavat maisemat

Albanian matka tehtiin vajaan kymmenen hengen porukalla kesällä 2016. Siirrän tekstit toisesta blogista tänne…

Aamupalan jälkeen matka jatkui. Ajelimme alkuun samankaltaisissa maisemissa kuin aiempinakin päivinä; viljelyksiä, rakennuksia, eläinsuojia, pieniä kaupunkeja ja kyliä. Saavuimme lounasaikaan upeaan merenrantakaupunkiin, jonka reunalla oli rantaa rannan perään. Pysähdyimme valokuvaamaan kohtaan, jossa tie oli ylempänä kallion päällä. Paikalla oli myös hotelli-ravintola, johon päätimme jäädä syömään. Söin jälleen mereneläviä, kun niitä meren rannalla on luonnollisesti hyvin saatavilla. Ruoka oli hyvää ja maisema ruokapöydästä mahtava.

Matka jatkui vuorille. Kapeita teitä ja rankkaa ylämäkeä. Pysähdyimme kahville jo tovin nousun jälkeen, sillä auto alkoi keittää. Annoimme auton jäähtyä ja koneeseen lisättiin vettä, jotta saimme jatkettua matkaa.

Serpentiinitietä, vuohia tiellä, mehiläispesiä, paljon ihmeteltävää… otimme uuden valokuvaustauon näköalapaikalla, josta oli reipas pudotus alas. Paikalla oli pari pientä myyntikojua, missä myytiin mausteita ja hunajaa. Ostin nuorelta pojalta tuliaisiksi kotiin purkin hunajaa. Kun maanviljelysseuduilla myyntikojuissa oli poikkeuksetta hedelmiä, vuoristossa niissä oli aina vähintäänkin hunajaa.

Ajelimme seuraavaksi vaihteeksi alas ja merenrannalle. Siellä Kusti esitteli meille kauniit kiviset rannat, joille oli pieni kävelymatka. Tien hiekka oli punaista ja kuivaa. Meidän perhe jäi kivisistä rannoista ensimmäiselle. Meidän lisäksemme rannalla ei ollut muita kuin kuskimme. Pikkumies heitteli sileitä kiviä veteen ja keräsi aarteita kotiin vietäväksi. Tommi ja minä heitimme kengät jaloista ja annoimme aaltojen huuhdella päivän pölyt pois varpaista.

Noin puolen tunnin päästä kävelimme Kustin kanssa takaisin auton vieressä olleelle rannalle. Kusti käväisi uimassa ja me kävimme ottamassa oluet rantabaarissa. Loput porukasta tulivat myöhemmin autolle.

Viimeinen ajopätkä hotellille jatkui edelleen jylhissä maisemissa. Kiivettiin autolla ylös mutkaista tietä. Aurinko alkoi jo laskea ja lopulta painui vuorten taakse. Uskomattomissa maastoissa lehmätkin laiduntavat, yksi oli aivan kaiteen takana jyrkänteen reunalla.

Saavuimme Lukoveen iltasella, ja hotelliin. Huoneen kanssa oli pientä säätöä ja yllättäin lastensänkyä ei taaskaan ollut. Kustin ja Jounin sänkyostos kannettiin siis autosta jälleen käyttöön, henkilökunta kuitenkin kasasi sängyn. Tilasimme pientä syötävää huoneeseen.

Pitkä päivä, mutta se oli sen arvoista. Usein ei näin huikeita maisemia näe

Matka Albaniaan – shoppailua Tiranassa ja lasillinen biofarmilla

Albanian matka tehtiin vajaan kymmenen hengen porukalla kesällä 2016. Siirrän tekstit toisesta blogista tänne…

Tänään lähdimme lähes koko porukka Tiranaan. Matka kesti noin tunnin verran, sillä kaupunkiin tullessa oli vähän ruuhkaa. Matkan varrella oli jälleen paljon pikkuyrityksiä, mutta myös eläimiä ja peltoja. Kaupunkiin tullessa tulijoita tervehti suuri, kaksipäinen kotka.

Ajoimme Tiranan läpi ja haimme bussille parkkipaikan. Lähdimme kävellen katselemaan ympärillemme. Kaupunki ei ole kauhean suuri, asukkaita on puolen miljoonan paikkeilla. Katselimme alkuun nähtävyyksiä; presidentin linna, vanha tv-talo, kansallisteatteri, vanha moskeija jne.

Menimme vierailulle kansallismuseoon, jossa käytiin läpi Albanian historiaa. Näimme museon seinällä kuvan Kustin nyt 75-vuotiaasta sedästä, joka istui aikanaan poliittisena vankina kymmenen vuotta vankilassa. Näimme myös karun, pienen sellin, joka oli samanlainen kuin missä hän nuo vuodet vietti. Kustin setä ei kuitenkaan noista vuosista katkeroitunut, vaan hänestä tuli myöhemmin kansanedustaja ja suurlähettiläs. Hän kävi meitä tänään myös myöhemmin tervehtimässä, kun olimme lounaalla.

Museon jälkeen olikin hyvä aika hieman shoppailla. Aloitimme kauppakujalta, jossa oli melko paljon feikkitavaraa. Kujalla myytiin pääsääntöisesti vaatteita, laukkuja ja kenkiä. Kuja päättyi varsinaiselle ostoskadulle, jossa oli runsaasti kauppoja ja monissa alennusmyyntejä. Käytiin juomassa virvokkeita ja jatkoimme sitten ostoskadun kierroksella. Lopulta tuliaisiksi lähti Tommille pari paitaa, minulle pari laukkua ja pikkumiehellekin paita.

Shoppailun jälkeen maistui ruoka. Kävimme syömässä Tivoli-nimisessä ravintolakompleksissa. Ruoka oli hyvää ja edullista, myös palvelu pelasi. Ruuan jälkeen kävelimme takaisin autolle.

Päivän lopuksi menimme käymään biofarmilla. Farmilla kasvatetaan monenlaista luonnonmukaisin menetelmin. Farmi tekee erilaisia kokeiluja kasvattamisen, lannoituksen ja tuholaistorjunnan suhteen. Farmi ei markkinoi itseään isosti, vaan haluavat, että heidät löytävät sellaiset ihmiset, jotka ovat aidosti kiinnostuneita. Heillä kasvatetaan mm. viinirypäleitä, granaattiomenoita, kiivejä, omenoita, sitruunoita, tomaatteja, munakoisoja, kirsikoita ja paprikoita sekä paljon muuta. Farmi tuottaa myös punaviiniä ja heillä on oma ravintola. Jäimme kierroksen jälkeen maistamaan lasilliset viiniä ja ostimme myös pullon kotiinviemisiksi. Oli nimittäin todella hyvänmakuinen viini.

Iltasella saavuttiin taas meluiseen hotelliympäristöön. Huomenna jatketaan matkaa. Valitettavasti Jouni ja Santtu joutuvat huomenna palaamaan kotimaahan, mutta Kusti jatkaa matkaa kanssamme.

Kiitos Jouni jo tässä vaiheessa kaikesta!

Matka Albaniaan – matkapäivän maalaismaisemat

Albanian matka tehtiin vajaan kymmenen hengen porukalla kesällä 2016. Siirrän tekstit toisesta blogista tänne…

Saimme Hotelli Gjirokasterissa todella hyvän, pöytiin tarjoillun aamiaisen. Jopa alkumatkan huonosti syönyt pikkumies veteli aamupalalla kolme leipää ja vesimelonia. Ehdimme tekemään aamiaisen jälkeen pienen kävelylenkin hotellin lähimaastossa. Ystävällinen kulkukoira päätti lyöttäytyä seuraamme koko kävelyretken ajaksi.

 

Kymmeneltä hyppäsimme bussiimme ja lähdimme ajelemaan alaspäin Gjirokasterin kapoisia katuja. Gjirokasterin kapeat kadut olivat vieraat kuskillemme ja kerran onnistuimme jumiutumaan keskelle risteystä. Joka kerran, kun kuski yritti peruuttaa, auto sammui ja valuimme vähän eteenpäin kohti erään putiikin postikorttitelinettä. Lopulta kadulta hyppäsi toinen kaveri ratin taakse ja pääsimme pois pinteestä.

Ajelimme karujen sekä kauniiden maisemien halki. Joka puolella oli melko kuivaa. Näimme joen uomia, joissa ei ollut paljoakaan vettä. Kuivunutta kasvistoa joka puolella. Koko matkan ajan näkyi jossain ilmansuunnassa vuoria. Tiet olivat paikoittain melko huonokuntoiset, töyssyistä menoa. Meidän koti-Suomen routavauriotkin jäävät toiseksi. Reissumme aikana sää on ollut hyvin lämmin, ajoittain autossamekin on ollut tukala matkustaa, sillä ilmastointi ei toimi kunnolla.

Saavuimme pitkähkön ja lämpöisen ajomatkan jälkeen Beratiin. Kaupunki on sievä vanhoine rakennuksineen ja linnakin siellä on. Menimme syömään linnan alueella olevaan hotelli-ravintolaan. Söimme moussakaa ja pikkumiehelle tuotiin ranskalaisia ja isoja paikallisia lihapullia. Palvelu oli tosi hyvää! Kun kysyimme esimerkiksi ketsuppia eikä sitä ravintolasta löytynyt, nuorehko mies kävi sitä jostain hakemassa, jotta pikkumies sai ranskalaisiinsa ketsuppia. Iso peukku tälle yritykselle!

Ruuan jälkeen teimme pienen kierroksen linnan alueella. Tämä linna oli erilainen eiliseen verrattuna, sillä tämän linnan alueella asuu ihmisiä ja linnan kaduilla ajetaan autoilla. Linnan muureilta näkyi hienosti koko kaupungin yli. Katujen kivet ovat käytössä kuluneet niin liukkaiksi, että ihan sileäpohjaisilla kengillä niitä ei kannata kävellä tai ainakin saa olla hyvin varovainen.

Ajelimme bussilla alas linnalta pientä ja kapeaa, kivistä katua. Alhaalla pysähdyimme vielä ihailemaan kaupungin vanhoja rakennuksia.

Jounilta lainattu kuva (kuva: Kuvaamo Sirpa Ryyppö) Vähän erilaatuinen kuin nämä kännyräpsyt, joita tässä blogissa muuten on 🙂

Pari tuntia ajeltiin vielä kohti Durresia. Matkalla näimme paljon paikallista viljelyä. Maissipeltoja, meloniviljelmiä, hedelmäpuita… Näimme ihmisiä peltotöissä, välillä aasin vetämässä kärryjä. Lammaspaimen ohjasi isoa lammaslaumaa, kaksi naista paimensi kalkkunoita. Monilla pihoilla oli kanoja ja pienillä peltotilkuilla yksi tai kaksi lehmää. Aika ajoin tien varressa oli hedelmä- ja vihanneskojuja, joissa myytiin pääsääntöisesti meloneja ja sipulia. Maanviljelys näyttäisi olevan tärkeä elinkeino monille, mutta sitä ilmeisesti harjoitetaan aika alkeellisesti.

Matkalla ohitimme myös paljon keskeneräisiä tai siltä näyttäviä rakennuksia sekä monenlaisia yrityksiä autokorjaamoista kahviloihin. Bensa on täällä hyvin kallista, Suomen hinnoissa. Sen vuoksi tavalliset albanialaiset eivät juuri autolla ajele, moni albanialainen ei matkusta elämänsä aikana pois kotikaupungistaan.

Saavuimme iltasella Durresiin tai ilmeisesti jonkinlaiseen turistikeskittymään Durresin lähellä. Tämä paikka on selvästi rantalomakohde eli hotelleja, ruokapaikkoja ja kojuja, joista voi ostaa rantasandaalit, uikkarit tai uimarenkaat.

Hotelli Dea ei minun sydäntäni juurikaan lämmittänyt. Hotellissa ei haluta lapsia ottaa huomioon eli lastensänkyä ei saanut ja huoneen sängyt olivat vaarallisia lapsen nukkua. Huoneen vessanpöntön rengas ja kansi ovat kokonaan irti. Illalla naapurihotellin livemusiikki soi myös kovalla volyymilla myöhään ja se kuului huoneeseen aivan kuin olisi ollut ravintolassa kuuntelemassa, joten nukkuminen onnistui kun musiikki päättyi puolenyön jälkeen. Paikka sopii siis pikkuisen paremmin aikuisille. Jouni ja Kusti kävivät ostamassa lastensängyn, nostan taas miehille ison peukun. Otamme sängyn mukaamme bussiin kun lähdemme, heh.

Kävimme illalla perheen kesken syömässä pizzat ja kävelemässä rannalla. Pikkumies tykkäsi vedestä ja hyppi siellä kuin sammakko konsanaan. Ranta näytti kauniilta iltahämärissä.

Huomenna käymme Tiranassa ja tulemme tänne vielä toiseksi yöksi.

Matka Albaniaan – seuraava etappi on Gjirokaster

Albanian matka tehtiin vajaan kymmenen hengen porukalla kesällä 2016. Siirrän tekstit toisesta blogista tänne…

Aamukasilta taas aamupalalle ja vähän ennen kymmentä huoneen luovutus. Kusti yritti neuvotella hyvitystä lastensänkyepisodin vuoksi, mutta vastaus oli hieman tyly. Todennäköisesti asiakaspalvelukulttuuri ei ole vielä ihan kaikilla veressä täälläpäin. No, tämä episodi ei meidän fiilistämme pilannut ja yötkin menivät kuitenkin ihan mukavasti. Kiitos matkanjärjestäjillemme siitä, että haluavat kaiken onnistuvan meille hyvin.

Aikataulut ovat näköjään täälläpäin maailmankolkkaa hyvin joustavat, sillä tänäänkin automme saapui reippaan puolisen tuntia myöhässä. Ensimmäisenä ajoimme automaatille, jotta porukka sai nostettua rahaa. Seuraavaksi kävimme autofirman toimistossa maksamassa auton vuokran ja täyttämässä asiaan kuuluvat paperit. Saipa pikkumies samalla pysähdyksellä lastenistuimenkin autoon. Nyt on hyvä katsella maisemia vähän korkeammalta.

Ajelimme erikoisten maisemien läpi Sarandesta ensimmäiseen kohteeseen, Blue Eyen lähteelle (Syri i Kaltër). Tie oli töyssyinen, mutta ehdottomasti vaivan arvoinen matka. Lähde on todella syvä, vuoren sisältä pulppuava ja virkistävän kylmä. Lähteeseen on kuulemma päästy sukeltamaan n. 50 metriin asti, mutta se jatkuu vielä syvemmälle. Käytiin kastamassa jalkamme, ja jotkut porukasta kävivät myös hyppäämässä lähteeseen. Vedessä pystyi olemaan vain pienen hetken, niin kylmää se oli. Vesi oli myös niin puhdasta, että pohja näkyi selvästi. Jalat tuntuivat kastautumisen jälkeen hyvin pehmeiltä.

Palasimme bussille ja matkasimme vielä tunnin verran serpentiinitietä alas Gjirokasterin kaupunkiin, joka on yksi Unescon maailmanperintökohteista. Matkalla näimme lehmiä, vuohia, aaseja ja bunkkereitakin. Ajelimme kapeita kaupungin katuja hotellille. Maisemat hotellin pihalta olivat upeat, taloja jyrkillä rinteillä, linna sekä vuoristomaisemaa.

Istuimme hotellin pihalle huoneiden jakoa varten. Ihmettelin kun kaikki muut saivat avaimensa, mutta meille ei tullut omaamme. Kun melkein kaikki muut oli viety huoneisiinsa, tuli meidän vuoromme. Tommi oli järkännyt minulle Jounin ja Kustin avustuksella yllätyksen. Meillä oli mahtavan upea huone ja huoneessa hedelmiä ja kuohuvaa odottamassa. Olin ja olen vieläkin fiiliksissä! Ihana yllätys.

Suihkun ja kuohuvan jälkeen menimme pieneen hotellin baariin, jossa muut jo olivatkin. Jouni ja Kusti antoivat hotellin upealle omistajapariskunnalle pienet kuvalahjat ja rouva tarjosi meille maljat. Miehet saivat raki-snapsit ja meille naisille tuli viinilasit. Raki oli puhtaasti rypäleistä hotellin isännän valmistamaa.

Lähdimme syömään myöhäistä lounasta keskustaan. Ravintolan terassi oli jättimäisen vaahteran alla. Tilasimme Tommin kanssa puoliksi annoksen perunasiivuja, annoksen talon erikoisuutta eli sammakon koipia sekä annoksen grillattua possua. Pikkumiehelle tilattiin perunasiivuja ja salaattia ja lisäksi pöytään tuli leipää. Ruoka oli hyvää, sammakon koivet maistuivat vähän kanalta, mutta myös kalalta.

Ruuan jälkeen lähdimme reippaasti kävelemään kohti Gjirokastren linnaa suuren mäen päällä. Tehtiin kierros linnan pihalla ja muureilla. Paikka oli hyvin kuvauksellinen vanhoine muureineen ja tykkeineen. Kävely linnalta takaisin hotellille ei ollut enää pitkä, mutta huoneeseen saavuttua päätin käydä uudelleen suihkussa, sen verran oli hiki pinnassa.

Kymmeneltä illalla meille oli varattu vielä illallinen hotellin emännän valmistamana. Istuttiin ulkona pitkän pöydän ääressä, ja naiset toivat eteemme erilaisia ruokia. Söimme mm. kevätkääryleitä, jauhelihapötköjä, salaattia, pinaattipiirakkaa, vuohenjuustoa, täytettyä munakoisoa sekä lammasta ja naudanlihaa. Jälkiruokaakin saatiin. Ruoka oli hyvää ja oli mukavaa istua matkaporukan kanssa saman pöydän ääreen.

Jatkamme huomenna valitettavasti jo matkaa, tänne olisi voinut jäädä toiseksikin yöksi. Jos tulet tänne päin, laitahan mieleesi Gjirokastra ja upea Hotel Gjirokastra.