Vinkit Islannin kiertomatkalle

Teimme kesällä 2018 kiertomatkan Islannissa. Jos haaveissasi on Islannin matka, tässä sinulle muutama vinkki reissua varten.

  1. Hanki hyvä matkaopaskirja

    Hyvä matkaopaskirja antaa sinulle vinkkejä myös niiden perusturistikohteiden ulkopuolelta. Suosittelen Tripsterin Islanti matkaopasta, kirjoittanut Satu Rämö.

  2. Varaa matkaan ainakin kaksi viikkoa

    Islanti on periaatteessa kierrettävissä ympäri melko lyhyessäkin ajassa. Jos kuitenkin haluat nähdä enemmänkin, kannattaa varata riittävästi aikaa. Islannissa on paljon nähtävää ja myös hyvät mahdollisuudet esimerkiksi vaeltamiseen tai muuhun retkeilyyn. Islannissa on myös paljon pieniä ja jopa huonokuntoisia teitä. Matkan kilometrimäärä ei läheskään aina kerro totuutta siitä, kuinka kauan matka paikasta A paikkaan B kestää.

  3. Harkitse matka-ajankohta

    Matka-ajankohta kannattaa miettiä. Kelien puolesta parhaimmat kelit ovat kesäkuukausina kesä-elokuussa. Olen kuullut, että talvellakin Islanti on kaunis. Joka tapauksessa Islannissa ei ole koskaan kuuma ja samalle reissulle mahtuu varmasti monenlaista keliä.

    Talvella osa teistä on suljettu. Kannattaa pitää myös huoli, että auto on talvella etenkin hyvin varusteltu. Sesonkiaikaan kesäkuukausina on kaikista kalleinta matkustaa Islannissa, mutta majoitusmahdollisuuksia on paremmin.

  4. Tee vähintään karkea matkasuunnitelma

    Islannissa on paljon nähtävää, joten suosittelen tekemään vähintään karkean matkasuunnitelman. Suunnittelemalla säästät aikaa paikan päällä. Kun tietää minne haluaa mennä, mitä tehdä ja mitä nähdä, osaa varautua myös oikeanlaisella autolla ja varusteilla.

  5. Budjetoi riittävästi rahaa

    Islanti on kallis maa piste. Etenkin sesonkiaikana. Telttailemalla luonnossa säästät reippaasti rahaa, mutta olet kelien armoilla. Jos et aio telttailla, kannattaa varata riittävästi rahaa. Rahaa nimittäin kulu enemmän kuin kuvittelisi.

  6. Vuokraa hyvä auto

    Islannin tiet voivat olla haasteellisia. Kapeita vuoristoteitä sekä muhkuraisia sorateitä. Näillä teillä haluat, että autosi on kunnossa, renkaat kestävät ja jarrut toimivat. Lisäksi jos haluat ajella F-teillä, tarvitset siihen nelivetoauton. Perusautollakin pystyy tekemään mukavasti reissun monessa paikassa, mutta pidä huoli, että auto on kunnossa. Älä ota siis halvinta vuokra-autoa.

  7. Navigaattori tai tiekartta on hyvä ykköstien ulkopuolella

    Vaikka ykköstie menee näppärästi koko Islannin ympäri, on hyvä tiekartta tai navigaattori hyvä olla olemassa.

  8. Varaa majoitus etukäteen

    Jos et aio  majoittua teltoissa, kannattaa majoitukset varata hyvissa ajoin etukäteen. Telttailu on suosittu tapa majoittua ja Islannissa saakin majoittua melkein missä vain. Jos kuitenkaan telttailu ei kiinnosta, kannattaa majoitukset reissulle varata ajoissa. Ajoissa varaamisen hyvä puoli on se, että silloin pääsee valitsemaan myös edullisempia vaihtoehtoja.

    Islannissa on käytännössä vain kaksi isompaa kaupunkia, muuten kaupungit ovat lähinnä kyliä. Majoitusvaihtoehtojakaan ei näin ollen ole ihan mahdottomasti. Itse koimme Airbnb:n olevan hyvä vaihtoehto, sitä kautta löysimme myös mm. farmimajoitusta.

  9. Pakkaa säänmukaiset varusteet

    Sää vaihtelee Islannissa usein. Samana päivänä voi paistaa aurinko, sataa vettä, rakeita tai lunta. Kannattaa ottaa siis myös sateen ja tuulen kestäviä vaatteita. Kerrospukeutuminen on hyvä ajatus. Kannattaa myös miettiä etukäteen mitä aiot reissussa tehdä ja valita sen mukaisia varustuksia.

  10. Vietä aikaa Reykjavikin ulkopuolella

    Reykjavik on ihan kiva pikkukaupunki, mutta jos haluat nähdä Islannin, lähde Reykjavikin ulkopuolelle. Eteläisessä Islannissa tuntui vielä turisteja riittävän, mutta muualla olikin rauhallisempaa ja sai ajella usein teitä ihan rauhassa.

  11. Pakkaa matkaan seikkailumieltä

    Varaudu mystisiin ja upeisiin maisemiin, satoihin lampaisiin ja mahtaviin kokemuksiin.

Matka Albaniaan – kohti Korfua Saranden kautta

Albanian matka tehtiin vajaan kymmenen hengen porukalla kesällä 2016. Siirrän tekstit toisesta blogista tänne…

Hotellin parvekkeelta avautui kohtuullisen komea maisema aamulla kun herättiin. Kun tulimme illalla, oli jo niin pimeä, ettei maisemaa nähnyt. Pikkumies söi aamiaisella ilmeisesti lounaan ennakkoon, veteli nimittäin yhdeksän nakkia.

Lähdimme kymmenen aikoihin taas matkaan. Olimme vielä vuorilla ja maisemat olivat edelleen hienot. Silloin tällöin tien pientareella näkyi lehmä tai aasi, välillä jopa lampaita. Monien talojen pihakatoksissa kasvoi viiniköynnöksiä, joissa roikkui komeita rypäleterttuja.

Saavuimme Sarandeen puolenpäivän aikaan. Käytiin hoitamassa kaikkien raha-asiat kuntoon eli rahan vaihdot ja nostot, vuokra-auto käytiin tankkaamassa myös. Sitten meidän perhe jäi rantakadulle ja loppuporukka meni viettämään aikaa viikon takaiselle rannalle.

Kävimme heti alkuun syömässä. Lupasin pikkumiehelle, että käymme katsomassa näkyykö rantakivillä taas rapuja, ja näkyihän niitä. Kävimme myös tuliaiskojuja kiertämässä.

Kolmen aikoihin suunnistimme laivaterminaaliin. Olimme käyneet lunastamassa jo aiemmin lippumme. Meillä kävi hyvä tuuri, pääsimme samantien passitiskille ja odottelemaan laivaan pääsyä ulos penkeille. Laivaan pääsimme myös jo puolisen tuntia ennen laivan lähtöä. Laivareissu oli jälleen mukava hienoine maisemineen. Korfun päässä jouduimme pikkuisen aikaa jonottamaan passintarkastukseen, mutta sekin meni sujuvammin ja nopeammin kuin menomatkalla. Koska oli jo ilta, lähemmäs kello seitsemän, päräytimme taksilla hotellille.

Hotelli on vanha ja hotellihuoneet pienet, mutta viihtyisät. Käväistiin lähikaupasta hakemassa pientä syötävää, ja kaupan vanhempi rouva antoi pikkumiehelle suklaapatukan. Huomenna aamulla lennämme takaisin Suomeen. Hieman haikea fiilis, vaikka on toisaalta ihan kiva taas pystyä kävelemään pari sataa metriä ilman, että on älytön hiki ja naama tomaatinpunainen.

Kiitokset mahtaville matkanjärjestäjillemme Jounille ja Kustille! Järjestitte meille upean matkan 🙂

Matka Albaniaan – henkeä salpaavat maisemat

Albanian matka tehtiin vajaan kymmenen hengen porukalla kesällä 2016. Siirrän tekstit toisesta blogista tänne…

Aamupalan jälkeen matka jatkui. Ajelimme alkuun samankaltaisissa maisemissa kuin aiempinakin päivinä; viljelyksiä, rakennuksia, eläinsuojia, pieniä kaupunkeja ja kyliä. Saavuimme lounasaikaan upeaan merenrantakaupunkiin, jonka reunalla oli rantaa rannan perään. Pysähdyimme valokuvaamaan kohtaan, jossa tie oli ylempänä kallion päällä. Paikalla oli myös hotelli-ravintola, johon päätimme jäädä syömään. Söin jälleen mereneläviä, kun niitä meren rannalla on luonnollisesti hyvin saatavilla. Ruoka oli hyvää ja maisema ruokapöydästä mahtava.

Matka jatkui vuorille. Kapeita teitä ja rankkaa ylämäkeä. Pysähdyimme kahville jo tovin nousun jälkeen, sillä auto alkoi keittää. Annoimme auton jäähtyä ja koneeseen lisättiin vettä, jotta saimme jatkettua matkaa.

Serpentiinitietä, vuohia tiellä, mehiläispesiä, paljon ihmeteltävää… otimme uuden valokuvaustauon näköalapaikalla, josta oli reipas pudotus alas. Paikalla oli pari pientä myyntikojua, missä myytiin mausteita ja hunajaa. Ostin nuorelta pojalta tuliaisiksi kotiin purkin hunajaa. Kun maanviljelysseuduilla myyntikojuissa oli poikkeuksetta hedelmiä, vuoristossa niissä oli aina vähintäänkin hunajaa.

Ajelimme seuraavaksi vaihteeksi alas ja merenrannalle. Siellä Kusti esitteli meille kauniit kiviset rannat, joille oli pieni kävelymatka. Tien hiekka oli punaista ja kuivaa. Meidän perhe jäi kivisistä rannoista ensimmäiselle. Meidän lisäksemme rannalla ei ollut muita kuin kuskimme. Pikkumies heitteli sileitä kiviä veteen ja keräsi aarteita kotiin vietäväksi. Tommi ja minä heitimme kengät jaloista ja annoimme aaltojen huuhdella päivän pölyt pois varpaista.

Noin puolen tunnin päästä kävelimme Kustin kanssa takaisin auton vieressä olleelle rannalle. Kusti käväisi uimassa ja me kävimme ottamassa oluet rantabaarissa. Loput porukasta tulivat myöhemmin autolle.

Viimeinen ajopätkä hotellille jatkui edelleen jylhissä maisemissa. Kiivettiin autolla ylös mutkaista tietä. Aurinko alkoi jo laskea ja lopulta painui vuorten taakse. Uskomattomissa maastoissa lehmätkin laiduntavat, yksi oli aivan kaiteen takana jyrkänteen reunalla.

Saavuimme Lukoveen iltasella, ja hotelliin. Huoneen kanssa oli pientä säätöä ja yllättäin lastensänkyä ei taaskaan ollut. Kustin ja Jounin sänkyostos kannettiin siis autosta jälleen käyttöön, henkilökunta kuitenkin kasasi sängyn. Tilasimme pientä syötävää huoneeseen.

Pitkä päivä, mutta se oli sen arvoista. Usein ei näin huikeita maisemia näe

Matka Albaniaan – shoppailua Tiranassa ja lasillinen biofarmilla

Albanian matka tehtiin vajaan kymmenen hengen porukalla kesällä 2016. Siirrän tekstit toisesta blogista tänne…

Tänään lähdimme lähes koko porukka Tiranaan. Matka kesti noin tunnin verran, sillä kaupunkiin tullessa oli vähän ruuhkaa. Matkan varrella oli jälleen paljon pikkuyrityksiä, mutta myös eläimiä ja peltoja. Kaupunkiin tullessa tulijoita tervehti suuri, kaksipäinen kotka.

Ajoimme Tiranan läpi ja haimme bussille parkkipaikan. Lähdimme kävellen katselemaan ympärillemme. Kaupunki ei ole kauhean suuri, asukkaita on puolen miljoonan paikkeilla. Katselimme alkuun nähtävyyksiä; presidentin linna, vanha tv-talo, kansallisteatteri, vanha moskeija jne.

Menimme vierailulle kansallismuseoon, jossa käytiin läpi Albanian historiaa. Näimme museon seinällä kuvan Kustin nyt 75-vuotiaasta sedästä, joka istui aikanaan poliittisena vankina kymmenen vuotta vankilassa. Näimme myös karun, pienen sellin, joka oli samanlainen kuin missä hän nuo vuodet vietti. Kustin setä ei kuitenkaan noista vuosista katkeroitunut, vaan hänestä tuli myöhemmin kansanedustaja ja suurlähettiläs. Hän kävi meitä tänään myös myöhemmin tervehtimässä, kun olimme lounaalla.

Museon jälkeen olikin hyvä aika hieman shoppailla. Aloitimme kauppakujalta, jossa oli melko paljon feikkitavaraa. Kujalla myytiin pääsääntöisesti vaatteita, laukkuja ja kenkiä. Kuja päättyi varsinaiselle ostoskadulle, jossa oli runsaasti kauppoja ja monissa alennusmyyntejä. Käytiin juomassa virvokkeita ja jatkoimme sitten ostoskadun kierroksella. Lopulta tuliaisiksi lähti Tommille pari paitaa, minulle pari laukkua ja pikkumiehellekin paita.

Shoppailun jälkeen maistui ruoka. Kävimme syömässä Tivoli-nimisessä ravintolakompleksissa. Ruoka oli hyvää ja edullista, myös palvelu pelasi. Ruuan jälkeen kävelimme takaisin autolle.

Päivän lopuksi menimme käymään biofarmilla. Farmilla kasvatetaan monenlaista luonnonmukaisin menetelmin. Farmi tekee erilaisia kokeiluja kasvattamisen, lannoituksen ja tuholaistorjunnan suhteen. Farmi ei markkinoi itseään isosti, vaan haluavat, että heidät löytävät sellaiset ihmiset, jotka ovat aidosti kiinnostuneita. Heillä kasvatetaan mm. viinirypäleitä, granaattiomenoita, kiivejä, omenoita, sitruunoita, tomaatteja, munakoisoja, kirsikoita ja paprikoita sekä paljon muuta. Farmi tuottaa myös punaviiniä ja heillä on oma ravintola. Jäimme kierroksen jälkeen maistamaan lasilliset viiniä ja ostimme myös pullon kotiinviemisiksi. Oli nimittäin todella hyvänmakuinen viini.

Iltasella saavuttiin taas meluiseen hotelliympäristöön. Huomenna jatketaan matkaa. Valitettavasti Jouni ja Santtu joutuvat huomenna palaamaan kotimaahan, mutta Kusti jatkaa matkaa kanssamme.

Kiitos Jouni jo tässä vaiheessa kaikesta!

Matka Albaniaan – matkapäivän maalaismaisemat

Albanian matka tehtiin vajaan kymmenen hengen porukalla kesällä 2016. Siirrän tekstit toisesta blogista tänne…

Saimme Hotelli Gjirokasterissa todella hyvän, pöytiin tarjoillun aamiaisen. Jopa alkumatkan huonosti syönyt pikkumies veteli aamupalalla kolme leipää ja vesimelonia. Ehdimme tekemään aamiaisen jälkeen pienen kävelylenkin hotellin lähimaastossa. Ystävällinen kulkukoira päätti lyöttäytyä seuraamme koko kävelyretken ajaksi.

 

Kymmeneltä hyppäsimme bussiimme ja lähdimme ajelemaan alaspäin Gjirokasterin kapoisia katuja. Gjirokasterin kapeat kadut olivat vieraat kuskillemme ja kerran onnistuimme jumiutumaan keskelle risteystä. Joka kerran, kun kuski yritti peruuttaa, auto sammui ja valuimme vähän eteenpäin kohti erään putiikin postikorttitelinettä. Lopulta kadulta hyppäsi toinen kaveri ratin taakse ja pääsimme pois pinteestä.

Ajelimme karujen sekä kauniiden maisemien halki. Joka puolella oli melko kuivaa. Näimme joen uomia, joissa ei ollut paljoakaan vettä. Kuivunutta kasvistoa joka puolella. Koko matkan ajan näkyi jossain ilmansuunnassa vuoria. Tiet olivat paikoittain melko huonokuntoiset, töyssyistä menoa. Meidän koti-Suomen routavauriotkin jäävät toiseksi. Reissumme aikana sää on ollut hyvin lämmin, ajoittain autossamekin on ollut tukala matkustaa, sillä ilmastointi ei toimi kunnolla.

Saavuimme pitkähkön ja lämpöisen ajomatkan jälkeen Beratiin. Kaupunki on sievä vanhoine rakennuksineen ja linnakin siellä on. Menimme syömään linnan alueella olevaan hotelli-ravintolaan. Söimme moussakaa ja pikkumiehelle tuotiin ranskalaisia ja isoja paikallisia lihapullia. Palvelu oli tosi hyvää! Kun kysyimme esimerkiksi ketsuppia eikä sitä ravintolasta löytynyt, nuorehko mies kävi sitä jostain hakemassa, jotta pikkumies sai ranskalaisiinsa ketsuppia. Iso peukku tälle yritykselle!

Ruuan jälkeen teimme pienen kierroksen linnan alueella. Tämä linna oli erilainen eiliseen verrattuna, sillä tämän linnan alueella asuu ihmisiä ja linnan kaduilla ajetaan autoilla. Linnan muureilta näkyi hienosti koko kaupungin yli. Katujen kivet ovat käytössä kuluneet niin liukkaiksi, että ihan sileäpohjaisilla kengillä niitä ei kannata kävellä tai ainakin saa olla hyvin varovainen.

Ajelimme bussilla alas linnalta pientä ja kapeaa, kivistä katua. Alhaalla pysähdyimme vielä ihailemaan kaupungin vanhoja rakennuksia.

Jounilta lainattu kuva (kuva: Kuvaamo Sirpa Ryyppö) Vähän erilaatuinen kuin nämä kännyräpsyt, joita tässä blogissa muuten on 🙂

Pari tuntia ajeltiin vielä kohti Durresia. Matkalla näimme paljon paikallista viljelyä. Maissipeltoja, meloniviljelmiä, hedelmäpuita… Näimme ihmisiä peltotöissä, välillä aasin vetämässä kärryjä. Lammaspaimen ohjasi isoa lammaslaumaa, kaksi naista paimensi kalkkunoita. Monilla pihoilla oli kanoja ja pienillä peltotilkuilla yksi tai kaksi lehmää. Aika ajoin tien varressa oli hedelmä- ja vihanneskojuja, joissa myytiin pääsääntöisesti meloneja ja sipulia. Maanviljelys näyttäisi olevan tärkeä elinkeino monille, mutta sitä ilmeisesti harjoitetaan aika alkeellisesti.

Matkalla ohitimme myös paljon keskeneräisiä tai siltä näyttäviä rakennuksia sekä monenlaisia yrityksiä autokorjaamoista kahviloihin. Bensa on täällä hyvin kallista, Suomen hinnoissa. Sen vuoksi tavalliset albanialaiset eivät juuri autolla ajele, moni albanialainen ei matkusta elämänsä aikana pois kotikaupungistaan.

Saavuimme iltasella Durresiin tai ilmeisesti jonkinlaiseen turistikeskittymään Durresin lähellä. Tämä paikka on selvästi rantalomakohde eli hotelleja, ruokapaikkoja ja kojuja, joista voi ostaa rantasandaalit, uikkarit tai uimarenkaat.

Hotelli Dea ei minun sydäntäni juurikaan lämmittänyt. Hotellissa ei haluta lapsia ottaa huomioon eli lastensänkyä ei saanut ja huoneen sängyt olivat vaarallisia lapsen nukkua. Huoneen vessanpöntön rengas ja kansi ovat kokonaan irti. Illalla naapurihotellin livemusiikki soi myös kovalla volyymilla myöhään ja se kuului huoneeseen aivan kuin olisi ollut ravintolassa kuuntelemassa, joten nukkuminen onnistui kun musiikki päättyi puolenyön jälkeen. Paikka sopii siis pikkuisen paremmin aikuisille. Jouni ja Kusti kävivät ostamassa lastensängyn, nostan taas miehille ison peukun. Otamme sängyn mukaamme bussiin kun lähdemme, heh.

Kävimme illalla perheen kesken syömässä pizzat ja kävelemässä rannalla. Pikkumies tykkäsi vedestä ja hyppi siellä kuin sammakko konsanaan. Ranta näytti kauniilta iltahämärissä.

Huomenna käymme Tiranassa ja tulemme tänne vielä toiseksi yöksi.

Matka Albaniaan – seuraava etappi on Gjirokaster

Albanian matka tehtiin vajaan kymmenen hengen porukalla kesällä 2016. Siirrän tekstit toisesta blogista tänne…

Aamukasilta taas aamupalalle ja vähän ennen kymmentä huoneen luovutus. Kusti yritti neuvotella hyvitystä lastensänkyepisodin vuoksi, mutta vastaus oli hieman tyly. Todennäköisesti asiakaspalvelukulttuuri ei ole vielä ihan kaikilla veressä täälläpäin. No, tämä episodi ei meidän fiilistämme pilannut ja yötkin menivät kuitenkin ihan mukavasti. Kiitos matkanjärjestäjillemme siitä, että haluavat kaiken onnistuvan meille hyvin.

Aikataulut ovat näköjään täälläpäin maailmankolkkaa hyvin joustavat, sillä tänäänkin automme saapui reippaan puolisen tuntia myöhässä. Ensimmäisenä ajoimme automaatille, jotta porukka sai nostettua rahaa. Seuraavaksi kävimme autofirman toimistossa maksamassa auton vuokran ja täyttämässä asiaan kuuluvat paperit. Saipa pikkumies samalla pysähdyksellä lastenistuimenkin autoon. Nyt on hyvä katsella maisemia vähän korkeammalta.

Ajelimme erikoisten maisemien läpi Sarandesta ensimmäiseen kohteeseen, Blue Eyen lähteelle (Syri i Kaltër). Tie oli töyssyinen, mutta ehdottomasti vaivan arvoinen matka. Lähde on todella syvä, vuoren sisältä pulppuava ja virkistävän kylmä. Lähteeseen on kuulemma päästy sukeltamaan n. 50 metriin asti, mutta se jatkuu vielä syvemmälle. Käytiin kastamassa jalkamme, ja jotkut porukasta kävivät myös hyppäämässä lähteeseen. Vedessä pystyi olemaan vain pienen hetken, niin kylmää se oli. Vesi oli myös niin puhdasta, että pohja näkyi selvästi. Jalat tuntuivat kastautumisen jälkeen hyvin pehmeiltä.

Palasimme bussille ja matkasimme vielä tunnin verran serpentiinitietä alas Gjirokasterin kaupunkiin, joka on yksi Unescon maailmanperintökohteista. Matkalla näimme lehmiä, vuohia, aaseja ja bunkkereitakin. Ajelimme kapeita kaupungin katuja hotellille. Maisemat hotellin pihalta olivat upeat, taloja jyrkillä rinteillä, linna sekä vuoristomaisemaa.

Istuimme hotellin pihalle huoneiden jakoa varten. Ihmettelin kun kaikki muut saivat avaimensa, mutta meille ei tullut omaamme. Kun melkein kaikki muut oli viety huoneisiinsa, tuli meidän vuoromme. Tommi oli järkännyt minulle Jounin ja Kustin avustuksella yllätyksen. Meillä oli mahtavan upea huone ja huoneessa hedelmiä ja kuohuvaa odottamassa. Olin ja olen vieläkin fiiliksissä! Ihana yllätys.

Suihkun ja kuohuvan jälkeen menimme pieneen hotellin baariin, jossa muut jo olivatkin. Jouni ja Kusti antoivat hotellin upealle omistajapariskunnalle pienet kuvalahjat ja rouva tarjosi meille maljat. Miehet saivat raki-snapsit ja meille naisille tuli viinilasit. Raki oli puhtaasti rypäleistä hotellin isännän valmistamaa.

Lähdimme syömään myöhäistä lounasta keskustaan. Ravintolan terassi oli jättimäisen vaahteran alla. Tilasimme Tommin kanssa puoliksi annoksen perunasiivuja, annoksen talon erikoisuutta eli sammakon koipia sekä annoksen grillattua possua. Pikkumiehelle tilattiin perunasiivuja ja salaattia ja lisäksi pöytään tuli leipää. Ruoka oli hyvää, sammakon koivet maistuivat vähän kanalta, mutta myös kalalta.

Ruuan jälkeen lähdimme reippaasti kävelemään kohti Gjirokastren linnaa suuren mäen päällä. Tehtiin kierros linnan pihalla ja muureilla. Paikka oli hyvin kuvauksellinen vanhoine muureineen ja tykkeineen. Kävely linnalta takaisin hotellille ei ollut enää pitkä, mutta huoneeseen saavuttua päätin käydä uudelleen suihkussa, sen verran oli hiki pinnassa.

Kymmeneltä illalla meille oli varattu vielä illallinen hotellin emännän valmistamana. Istuttiin ulkona pitkän pöydän ääressä, ja naiset toivat eteemme erilaisia ruokia. Söimme mm. kevätkääryleitä, jauhelihapötköjä, salaattia, pinaattipiirakkaa, vuohenjuustoa, täytettyä munakoisoa sekä lammasta ja naudanlihaa. Jälkiruokaakin saatiin. Ruoka oli hyvää ja oli mukavaa istua matkaporukan kanssa saman pöydän ääreen.

Jatkamme huomenna valitettavasti jo matkaa, tänne olisi voinut jäädä toiseksikin yöksi. Jos tulet tänne päin, laitahan mieleesi Gjirokastra ja upea Hotel Gjirokastra.

Matka Albaniaan – Butrintin historiallinen kaupunki

Albanian matka tehtiin vajaan kymmenen hengen porukalla kesällä 2016. Siirrän tekstit toisesta blogista tänne…

Nukuimme yli kymmenen tunnin yöunet ja heräsimme täysin eri ihmisinä. Osa porukasta oli käynyt illalla vielä kaupungilla. Tänään ryhmämme hajaantui, osa vietti päivänsä rannalla ja meillä oli muita suunnitelmia. Kusti jäi toisen porukan kanssa rannalle ja Jouni lähti meidän matkaoppaaksemme.

Lähdimme pikkubussilla ensin koko porukalla. Ajeltiin Mucobega hotellin rantaan. Suurin osa porukasta meni varailemaan rannasta aurinkotuolit, me jäimme rantabaariin odottelemaan kuskimme kahvitauon päättymistä. Ranta näytti kivalta, emme vain ole rantalöhöilyihmisiä, joten jätimme sen homman muille. Odottaessamme pikkumies etsi kiviaarteita ja toi niitä äidin laukkuun talteen.

Kun kuski lopetti taukonsa, hän vei meidät rahanvaihtopisteelle, jotta saimme eurot vaihdettua lekeiksi. Yksi euro vastasi n. 133 lekeä. Kävelimme vähän isompaan markettiin, josta saimme ostettua lapselle eväitä sekä juotavaa. Ostimme myös minulle aurinkohatun, Tommille sandaalit ja aurinkolasit.

Taksilla Butrintin kaupunkiin

Saimme lähibaarista tilattua ”taksin”. Kolmellakymmenellä eurolla mies lupasi viedä meidät Butrintin historialliseen kaupunkiin, odottaa siellä meitä ja tuoda meidät takaisin. Parkkipaikalla meitä odotti tukahduttavan kuuma, vanha mersu. Ikkunat auki ja autokin viileni nopeasti siedettäväksi.

”Butrint on Kaakkois-Albaniassa sijaitseva Albanian ja koko Balkanin yksi merkittävimmistä arkeologisista kohteista. Arkeologisissa kaivauksissa on havaittu asutuksen merkkejä Butrintin alueella jo neoliittisella kaudella ja ensimmäinen kaupunkimainen asutus ja linnoitus paikalle rakennettiin illyyrialaiskaudella 700-luvulla eaa. Rooman valloitettua kaupungin 167 eaa. Butrintista tuli merkittävä roomalainen keskus, jossa sijaitsi mm. Julius Caesarin ja Augustuksen aikana laivastotukikohta ja viljavarasto Rooman armeijalle. Merkittävimmät Butrintin rauniot ovat peräisin juuri roomalaisajalta. Butrint valittiin  UNESCOn maailmanperintöluetteloon vuonna 1992.”
-Wikipedia-

Butrintin sisäänpääsymaksu oli 500 lekeä. Hinnasto tosin sanoi, että ulkomaalaisilta 700, mutta emme joutuneet sitä maksamaan. Kun pääsimme portista sisälle, ilman täytti huumaava kaskaiden soitanta. Kurkimme puiden oksille nähdäksemme yhden hyönteisen. Olen kuullut niiden soitantaa monesti, mutta en ole koskaan aiemmin nähnyt otusta. Kyllähän sieltä puusta sitten muutaman bongasin, yhden jopa lähietäisyydeltä.

Vanhat rauniot olivat mielestäni näkemisen arvoiset. Etenkin amfiteatteri oli vaikuttava. Testasimme teatterin äänen kantokykyä, ja kyllä se vaan toimi. Ääni kuului todella hyvin katsomoon. Kiersimme alueesta vain osan, sillä rattailla olisi voinut olla hankalaa kiertää joka puolella. Kaskaiden lisäksi bongasimme myös mustan käärmeen, joka luikersi kovaa vauhtia edestämme kävelypolun yli.

Butrint-retken jälkeen palasimme takaisin hotellille ja lounaan jälkeen pidimme lepohetken huoneessa. Alkuillasta lähdimme Jounin ja Santun (Jounin poika) kanssa keskustaan. Kävelimme rantakatua ja tutkailimme myyntikojujen tarjontaa. Rantakivillä kökötteli kymmeniä rapuja. Päätimme mennä syömään ravintolaan, josta saisi lapselle jotain mieluista syötävää. Löysimme Ravintola Krahun, josta pikkumies sai salaattia ja ranskalaisia ja me muut erilaisia mereneläviä. Kuuman ilman, n.35 astetta, vuoksi lasta on saanut monin keinoin houkutella syömään ja juomaan. Viiden hengen seurueemme söi ja joi 40 eurolla vatsan täyteen.

Kävelimme ruuan jälkeen rantakatua takaisinpäin taksitolpalle. Ihmisiä oli paljon liikkeellä. Rantakatu oli täynnä tivolimeininkiä, erilaisia kojuja ja kauppiaita, musiikki vaihteli kojusta toiseen. Vilkkuvia ja välkkyviä leluja, hennatatuointeja ja pelikoneita. Välillä nenään tunkeutui popcornin tai paistetun maissin tuoksu . Tunnelma oli mukava ja kadulla kävelikin paljon perheitä. Oli myös kiva huomata, etteivät kaupustelijat tungetelleet tai tyrkyttäneet.

Olimme hotellilla kymmenen maissa. Hotellin ravintolan terassilta bongasimme loppuporukan, heilläkin oli ilmeisesti ollut hyvä päivä rannalla.

Huomenna jatkamme matkaa

Matka Albaniaan – saapuminen Sarandeen

Albanian matka tehtiin vajaan kymmenen hengen porukalla kesällä 2016. Siirrän tekstit toisesta blogista tänne…

Suuntana Albania

Kirjoitan tätä tekstiä kännykällä, joten antakaa anteeksi mahdolliset virheet. Tarkoituksenani oli ottaa tabletti reissulle mukaan, mutta siellähän se kotona odottelee.

Meidän tämän vuoden reissu suuntautuu siis Albaniaan. Tommin kaverit Jouni ja Kushtrim halusivat järjestää kaveriporukalle reissun. Kushtrim eli Kusti on syntyjään albanialainen ja Jouni on käynyt useamman kerran maassa ihastuen näkemäänsä. Keväällä miehet keräsivät porukan kasaan ja tänään matkalle lähti kahdeksan hengen porukka. Perillä meitä odottivat matkanjärjestäjämme sekä Jounin poika, joka on mukana.

Lähdimme oman perheen kanssa matkaan jo torstaina, sillä lento lähti aamulla jo niin aikaisin, että halusimme olla reissua edeltävä yön lentokentän lähellä. Yövyimme Hiltonissa, joka on viiden minuutin kävelymatkan päässä Helsinki-Vantaan lentokentältä.

4-5 tunnin yöunien jälkeen heräsimme pussit silmien alla klo 2.50. Aamutoimet sekä lentokenttärutiinit menivät onneksi vaivattomasti. Lensimme Korfulle suoralla lomalennolla. Mielessäni kiittelin sitä henkilöä, joka on keksinyt kannettavan dvd-soittimen. Pikkumies katseli tyytyväisenä suurimman osan lennosta piirrettyjä.

Korfulta laivalla Sarandeen

Päästyämme Korfulle, ajelimme takseilla laivamatkanjärjestäjän toimistolle lunastamaan aiemmin varattujen laivamatkojen liput. Liput maksoivat aikuisilta n. 23 € ja 2-vuotiaalta euron. Sitten päräytimme taksilla satamaan odottelemaan laivamatkan alkua. Laivan oli määrä lähteä yhdeltä ja puoli tuntia aikaisemmin piti päästä passintarkastukseen ja laivaan. Odottelimme jonossa ulkona, terminaalin oven takana. Laiva olikin sitten reippaammin myöhässä ja tottakai aurinkorasvat matkalaukun pohjalla alimmaisena ja matkaa varten ostamani hattu autossa kotimaassa. Ystävällinen matkakaveri onneksi huolehti ja antoi rasvaa. Ihmiset myös jonossa tekivät tilaa varjoiseen nurkkaan pienelle miehelle, joka oli nukahtanut rattaisiin.

Lopulta pääsimme turvatarkastukseen, passintarkastukseen ja laivaan. Matkalaukut jätettiin autokannelle ja kavuttiin yläkannelle nauttimaan laivamatkasta. Matka kesti 1,5 tuntia, mutta osa matkoista tehdään kuulemma pienemmällä ja nopeammalla aluksella, jolloin matka-aika on vain 45 minuuttia. Tämä pidempi kesto ei kyllä haitannut, sillä kerrassaan oli upeat maisemat! Merellä käynyt tuuli vilvoitti mukavasti, mutta oli myös petollinen. Emme onneksi kärähtäneet auringossa.

Kieltämättä kaksivuotiaalle pikkumiehelle oli pikkuisen liikaa näin monen tunnin matkustaminen. Laivan saavuttua Sarandeen, Albaniaan, pääsimme jälleen jonottamaan passintarkastukseen. Meidät tosin sitten ohjattiin puolessa välissä jonotusta koko passijonon ohi, pikkumiehen vuoksi.

Lähdimme satamasta takseilla halki kaupungin kohti hotellia (Hotel Kent). Huone oli iso, mutta ilmeisesti paikalliseen tapaan aika vaatimaton. Suihkusta tuli kuitenkin vettä (myös lämmintä), ilmastointi toimi ja huoneessa on parveke merinäköalalla.

Kävimme syömässä alakerran ravintolassa herkullisen pasta-annoksen. Ruuan jälkeen kävimme parinkymmenen metrin päässä pienessä kaupassa ostamassa vähän vettä ja suolakeksejä. Pikkumies sai kamalan raivarin pitkän päivän, lämmön ja väsymyksen vuoksi. Päätimme, ettemme lähde enää mihinkään, vaan menemme ajoissa nukkumaan.

Sänkykatastrofi rautalangoilla kuriin

Huoneeseen oli pyydetty pinnasänky. Pikkumiehemme on kovin vilkasta laatua ja tottunut nukkumaan pinnasängyssä. Pinnasänky oli jostain huoneeseen raahattu, mutta sänky oli sellainen, etten olisi uskaltanut poikaa siihen laittaa nukkumaan. Sängyn pohja oli tyhjän päällä ja sänky keikkui joka suuntaan.

Sängystä tulikin aikamoinen episodi. Sänkyä yritti joku käydä korjaamassa onnettomilla välineillä. Meille luvattiin uusi sänky hetken kuluttua, mutta sitä ei kuulunut, ja lopulta kun kysyimme löytyisikö jostain edes nippusiteitä, tuli kaveri rautalangan kanssa paikalle. Sänky saatiin viriteltyä sellaiseksi, että pikkumiehen uskalsi siihen laittaa.

Nyt unille, huomenna on uusi päivä!

 

Tervetuloa matkalle!

Hihii, olen innoissani! Minulla on nyt ihkaensimmäinen matka- ja elämysblogi! Olen bloggaillut aiemmin muista aiheista, hyvinvoinnista, remontoinnista yms. Nyt ajattelin aloittaa kirjoittelemaan blogia, joka keskittyy matkailuun ja muihin kokemuksiin.

Harrastus jo 20 vuotta

Olen matkaillut noin 20 vuotta mahdollisuuksien mukaan. Vuosien mittaan olen käynyt usealla mantereella ja lukuisissa maissa. Viimeisen laskennan mukaan olen käynyt 30  maassa (luku päivitetty 08/2018), joissain niistä useitakin kertoja. Olen reppureissaillut ja omatoimimatkaillut, muutamia kertoja ollut pakettimatkallakin, mutta ryhmämatkustaminen ei ole minun juttuni. Minusta matkan suunnittelu on iso osa matkailukokemusta ja selvitänkin yleensä etukäteen matkakohteestani mahdollisimman paljon. Vaikka jonkin verran suunnittelenkin reissujani etukäteen, pyrin aina jättämään tilaa matkan varren oivalluksille ja löydöille.

Aikaisemmin matkustin paljon ystävien kanssa, nykyään matkoillani ovat useimmiten mukana mieheni ja neljävuotias poikani.  Silloin tällöin käyn kuitenkin reissussa myös ystävien kanssa. Olen huomannut, että lapsen mukanaolo vaikuttaa hieman reissuihin. En ota nykyään enää niin paljon riskejä ja usein varaan majoituksiakin aika paljon ennakkoon. Hostelleissa en ole yöpynyt perheen kanssa.

Reissaamisessa koitan usein hakea edullisia lentoja ja majoituksia. Käytän rahaa mieluummin kokemuksiin ja elämyksiin matkoillani. Nykyään olen sen verran mukavuudenhaluinen (ehkä ekologinenkin), että yritän löytää joko suorat lennot tai mahdollisimman vähillä välilaskuilla.

Bloggaan tulevasta ja mennestä

Blogini keskittyy matkailuun, elämyksiin ja kokemuksiin. Voin siis blogata myös vaikkapa teatterista tai konserteista. Kerron todennäköisesti myös vanhoista reissuistani, joista löytyy tekstejä ja valokuvia. Seuraavaksi tulevia reissuja ovat perheen viikonloppumatka Tallinnaan, toukokuussa Prahaan ystävän kanssa, ja heinäkuussa perheen kanssa Islannin kiertomatkalle. Näistä kohteista Islanti on minulle uusi tuttavuus, ollut haaveenani jo pitkään. Mikä on sinun mielestäsi Islannin must see -paikka? Mihin ehdottomasti meidän pitäisi mennä tutustumaan?

Tervetuloa blogini pariin!