Pakenimme Kakolan vankimielisairaalasta

Tommi sai syntymäpäivälahjaksi pakohuone-elämyksen hyvässä seurassa. Veljeni vaimoineen antoivat lahjan ja lahjaan sisältyi pakeneminen lahjan antajien seurassa, mikä oli tietenkin mahtavaa. Menimme Turkuun, Kakolan entiseen vankimielisairaalaan.

Pakohuonetta pyörittää Live Exit Games ja pakohuone on alkuperäisessä kunnossa olevissa vankilan selleissä. Kakolan rakennukseen on muuten rakennettu asuntoja, joten kovin paljon ei sellejä ole ilmeisesti säilytetty. Tiedän, että sinne saa ostaa myös ravintolaelämyksiä, joten lienee joitain muitakin sellejä säilytetty.

En paljasta tietenkään pakohuoneen salaisuuksia sen enempää, mutta kerron vähäsen kokemuksesta.

Aluksi katsoimme ohjevideon, jonka jälkeen meidät vietiin selleille. Meidän neljän hengen porukka jakautui kahteen selliin ja ideana oli tehdä yhteistyötä. Toiseen selliin ei näe, mutta katsekontaktin saa peilin kautta. Kommunikointi tapahtuu huutamalla.

Tehtävien ratkaisuun tarvitaan molempien sellien yhteistyötä, sillä molemmissa selleissä oli eri rekvisiittaa ja osa ratkaisuista. Pakohuoneena kokemus oli aika perinteinen pakohuone, mutta muutamia erikoisuuksiakin oli tarjolla. Kaikkinensa käytimme alle kymmenen vihjettä, pari niistä harmitti jälkeenpäin, mutta kaikkea ei vaan voi tajuta.

Tavoitteena on paeta molemmista selleistä, jonka jälkeen pakohuone on ratkaistu. Pääsimme ulos ja aikaa jäi vielä reipas viisi minuuttia eli suorastaan ruhtinaallisesti, heh. Meidän porukka tykkäsi pakohuoneesta ja yhteistyö sujui mahtavasti. Sen voisi sanoa vinkkinä, että kannattaa kommunikoida paljon. Kaikki mitä näkee kannattaa huudella toiselle puolelle ja keskittyä myös kuunteluun. Meidän porukalla ideoita tuli jokaiselta ja saimme ratkaistua monia kohtia aika sujuvasti. Vihjeitäkin kannattaa kohtuullisen helposti pyytää, sillä kaikkea ei välttämättä hoksaa ihan helpolla.

Pakohuoneen jälkeen menimme vielä syömään Woolshed Australian Gastropubiin.
Koko porukka otti saman annoksen, no eipähän tullut annoskateutta. Woolshed on hinta-laatusuhteeltaan kiva paikka. Annokset ovat sopivan kokoisia ja ruoka maistuvaa. Burgeriateria maksoi noin 14€.

Talviretkellä Teijon kansallispuistossa

Minulla ja lapsella oli perjantaina vapaapäivä ja päätimme lähteä pienelle retkelle. Teijon kansallispuisto on meiltä noin puolentunnin ajomatkan päässä, joten sinne suuntasimme. Päätimme mennä sille tutuimmalle eli Matildanjärven reitille.

Talvella Teijolla on rauhallista. Emme nähneet koko aikana kuin kolme ihmistä. Maisema oli myös aivan ihana. Kasvit olivat pienen huurteen peitossa ja järvi oli pienessä jäässä. Pitkospuut olivat pikkuisen liukkaat, mutta ei mitenkään häiritsevästi.

Kävelimme yhteensä vajaa neljä kilometriä pitkospuilla. Lapsi rakastaa pitkospuita ja vaikka paikoin pitkospuut olivat kehnossa kunnossa, pääosin reitti oli näin talvellakin ihan mukavaa käveltävää. Koska nyt ei ole lunta ja on satanut paljon, joissain kohdissa oli reippaasti vettä molemmin puolin pitkospuita. Piti siis olla tarkkana, ettei jalka lipsahda puulta ja kenkä kastu.

Ilma oli mahtava, pikkuisen kirpakka pakkanen ja auringonpaiste. Täydellinen keli retkeilyyn. Oli myöskin ihana kävellä kaikessa rauhassa, niin ettei nähnyt juuri muita ihmisiä. Sinitiainen kävi meitä moikkaamassa muutaman kerran ja korppikin kierteli raakkuen yläpuolellamme.

Suosittelen luontoretkeä myös näin talviaikaan! Jos haluat apua retken suunnitteluun, löydät tietoa reiteistä ja puistosta Luontoon.fi-sivustolta.

 

Alexander Reichsteinin Ajan myötä -näyttely

Salon Veturitallissa oli Alexander Reichsteinin näyttely nimeltä Ajan myötä. Alexander Reichstein (s. 1957) on moskovalaissyntyinen taiteilija, joka on asunut ja työskennellyt Helsingissä vuodesta 1990 lähtien. Reichstein tekee taidetta usein lapsille ja lasten kanssa. Näyttelyt ovat usein interaktiivisia.

Ajan myötä näyttely on ollut jo syyskuusta lähtien Veturitallissa ja tarkoitus on ollut käydä katsomassa se lapsen kanssa. Aika on kuitenkin vaan kulunut, eikä ole tullut mentyä. Nyt näyttely on pikkuhiljaa tulossa loppua kohti, sillä se on enää viikon verran Veturitallissa. Joka kuun ensimmäisenä perjantaina Veturitalliin pääsee ilmaiseksi sisälle, joten viime perjantaina oli hyvä tilaisuus käydä katsomassa näyttely koko perheen voimin. Porukkaa olikin liikkeellä aika paljon, monella varmasti oli sama tilanne, että visiitti oli jäänyt vähän viime tinkaan.

Näyttely sisälsi useamman osion. Ensimmäisenä oli He olivat täällä -osio, joka esittää entisajan ihmisiä, jotka ovat jääneet ikään kuin aaveiksi tai haamuiksi paikalle. Tilassa käytettiin uv-valoa, jolloin tunnelma oli todellakin aavemainen. Visuaalinen tila oli lähes epätodellisen tuntuinen.

Toisessa tilassa oli patsaitten osia ja niistä sai rakennettua oman patsaansa. Löytyi neniä, kuonoja, korvia, käsiä, häntiä jne. Tämä osio oli lapsen kanssa ehkä kaikkein hauskin. Patsaita oli mukavaa rakentaa ja saimmekin pikkumiehen kanssa aikaiseksi komean yksisarvisen krokotiilin tai dinosauruksen tai mikä se nyt sitten olikaan.

Seuraavassa huoneessa oli kirjoista rakennettu labyrintti. Pikkumiestä oli lähes mahdoton saada kävelemään labyrintin läpi, hän olisi halunnut juosta ja piiloutua. Labyrintti oli rakennettu sillä tavalla hauskasti, ettei samaa reittiä tultu takaisin, vaan labyrintti lähti keskeltä uutta reittiä ulos.

Labyrinttihuoneen vieressä oli pieni huone, joka sisälsi pieniä rautalankahahmoja. Hahmot harrastivat ja tekivät eri asioita. Joku hahmo pyöritti hulavannetta, toinen pissasi, kolmas nukkui sängyssä, osa soitti erilaisia soittimia jne.

Viimeisessä huoneessa oli vuodenaikapuu. Puussa oli osio joka kuukaudelle. Huoneessa oli myös pöytiä, joissa oli askartelutarvikkeita. Jokainen sai valita oman pöytänsä ja askarrella jotain, joka kuvaa omaa syntymäkuuta. Askartelut sai sitten ripustaa puuhun oman kuukauden kohdalle. Askartelu on meidän pojan mielipuuhaa tällä hetkellä, siksipä meidän pitikin pysähtyä parissakin eri pöydässä askartelemassa.

Meidän perhe tykkäsi näyttelystä. Pienten lasten kanssa tuollainen interaktiivinen toimi tosi hyvin ja näyttely ei käynyt tylsäksi. Aikuisenakin näyttely oli hauska.

Näyttely on auki vielä 12.1.2020 asti Salon Veturitallissa.