Valehtelijan peruukki Turun kaupunginteatterissa

Kävin eilen Turun kaupunginteatterissa katsomassa KOM-teatterin Valehtelijan peruukin. Kävimme teatterissa meidän teatteritaiteen perusopetuksen kurssiryhmän kanssa.

Valehtelijan peruukki on Pirkko Saision ja Marja Packalénin elämästä kertova teos. Se on esitys muistamisesta ja minuksi tulemisesta. Näytelmän on ohjannut Heidi Junkkaala.

Näytelmä oli katsaus Saision ja Packalénin elämään. Seitsemänkymppiset naiset kertovat elämästään ja kuolemasta sekä ihmissuhteistaan, niin lapsistaan ja vanhemmuudesta, omista vanhemmistaan kuin parisuhteistaan.

Naisten elämän ihmisiä esittivät telineisiin ripustetut vaatteet, muuta rekvisiittaa ei lavalla ollut. Useimmista hahmoista ei käytetty nimiä, vaan hahmot oli nimetty ”salanimillä”; Farkku, Kravatti, Silkki, Kaulus, Naru jne. Oli upeaa, miten taitava näyttelijä herättää henkiin elämänsä hahmot ja miten näytelmä piti otteessaan. Ihailin myös naisten rohkeutta kertoa avoimesti elämästään ja sen heikoista hetkistä.

Kun esitys päättyi, siitä riitti porukallemme juttua koko kotimatkan ajaksi. Oli mielenkiintoista miten eri tavalla eri ihmiset olivat kokeneet ja ymmärtäneet eri kohtaukset. Pakko myöntää, että pohdimme myös keitä olivat nuo salaperäiset hahmot Saision ja Packalénin elämässä. Googleakin ehkä vähän käytettiin tirsk.


Turun kaupunginteatterin herkulliset alku- tai väliaikatarjoilut.

Ennen kaikkea esityksestä jäi hyvä fiilis. Saisio ja Packalén ovat huikean hyviä näyttämöllä ja upeita elämänkokemuksen tuomalla varmuudella. Näiden mahtavien naisten lavakarisma oli vahvaa ja yhteistyö toimi. Nähtäväksi jää onko tulossa vielä trilogian kolmas osa.

Oman muistini varassa kirjoitettu lainaus näytelmän yhdestä mieleenpainuvimmista kohtauksesta Saision ja hänen kymmenen vuotta nuoremman tuttavansa kanssa. Nuoremman henkilön ”surkutellessa” Saision ikää, Saisio sanoi tuttavalleen:

”Olen elänyt kymmenen vuotta kauemmin kuin sinä. Mennyttä ei voi kukaan ottaa minulta pois. Saatko sinä vielä sen kymmenen vuotta, sitä ei voi kukaan luvata.”

Suosittelen tätä näytelmää lämpimästi!

Italia kutsuu – matka varattu!

Ihanaa, tämän vuoden ensimmäinen matka on varattu! Aiemmin kerroinkin, että serkkuni asuu Italiassa ja olemme viimeksi nähneet kuusi vuotta sitten. Vanhempani ovat nähneet serkkuani viimeksi 20 vuotta sitten. Nyt lähdemme porukalla Italiaan, matkassa lisäkseni Tommi, pikkumies sekä vanhempani.

Eilen varasimme vihdoin kesäkuisen reissumme lennot sekä pääosin majoituksetkin. Lennämme Roomaan, jossa vietämme neljä yötä ja siitä jatkamme matkaa junalla Massaan, jossa olemme vielä kolme yötä. Tämän jälkeen menemme junalla Firenzeen, jossa olemme yhden yön ja lennämme sitten aikaisella aamulennolla takaisin Suomeen.

Lennot saatiin kohtuullisen kivalla hinnalla ottaen huomioon, että lennämme eri paikkaan kuin mistä lähdemme pois. Lennot maksoivat 225€/hlö. Menomatkalla meillä on suora lento ja takaisin teemme välilaskun Amsterdamissa, mutta siinäkin pääsemme lyhyellä odotuksella. Majoitukset otimme Airbnb:n kautta. Roomassa olemme lähellä rautatieasemaa huoneistossa ja Massasta löysimme meille talon keskustasta. Airbnb on mielestäni paras valinta varsinkin silloin, kun matkassa on suurempi porukka ja tarvitaan enemmän tilaa. Lisäksi keittiö on kätevä, jolloin voi myös kokkailla.

Nyt on jotain mitä odottaa. Vielä pitää varata viimeisen yön majoitus sekä junamatkat. Ajattelin ostaa myös valmiiksi ainakin Colosseumin liput.

Onko sinulla jotain hyviä Rooma-vinkkejä? Jotain ei niin tuttuja kohteita? Katakombit ajattelin ainakin ottaa listalle, mutta mitä muuta?

Campervan vai tavallinen auto Uuteen-Seelantiin?

Olemme viime päivinä pohtineet tulevaa Uuden-Seelannin reissua. Vaikka matkaan on vielä tuhottomasti aikaa, säästäminen pitää aloittaa nyt, jos meinaa reissuun lähteä. Koska menemme juuri pahimman sesongin aikaan, kaikki on kallista ja varaukset pitää tehdä hyvissä ajoin. Monet ovat kertoneet, että campervan on paras vaihtoehto reissaamiseen Uudessa-Seelannissa. Sitä on kehuttu myös kustannustehokkaimmaksi vaihtoehdoksi. Olemme siis alusta asti puhuneet, että se on meillekin se ratkaisu. Mutta nyt, kun aloin sitten todenteolla etsimään campervaneja ja katsomaan niiden hintoja, totesin, että eipä sekään kauhean edullista ole.

Campervan sesonkiaikana on laajalla hintahaarukallakin kallis, ellei ota niitä kaikkein halvimpia ja hankalimpia malleja. Islannin reissussa meillä oli törkeän huono vuokra-auto ja siksi emme halua riskeerata reissua ottamalla halvinta mahdollista autoa. Lisäksi meitä on kolme, joten ne kaikista halvimmat ja pienimmät mallit eivät meille siksikään sovi. No, campervanin vuokran lisäksi tarvitaan vakuutus, joka on kallis. Osa vuokrafirmoista ottaa deposit-maksun, joka on lähes saman verran kuin itse auton vuokra (toki se palautetaan matkan jälkeen, mutta sen verran ylimääräistä pitää olla). Campervan kuluttaa enemmän bensaa kuin tavallinen henkilöauto. Campervanin lauttamaksu on myös lähes puolet korkeampi kuin tavallisen henkilöauton. Kaikenlisäksi joutuisimme ottamaan myös joiksikin öiksi muun majoituksen ja leirintäalueillekin menee jonkinlainen maksu. Ei siis ihan halpaa lystiä.

Alettiin pohtia minkä verran oikeasti on eroa, jos vuokraisi henkilöauton ja ottaisi majoitukset esim. Airbnb:n kautta. Tiukkaa googletusta, vaihtoehtojen vertailua ja laskelmia. Kävimme läpi suunnitelmamme kaikki paikat, joissa olimme ajatelleet olla yötä. Etsimme Airbnb:n vaihtoehdot ja valitsimme sieltä kiinnostavimmat ja hinnaltaan sopivimmat talteen. Laskin sitten kaikki majoituskustannukset. Kun laskin tavallisen auton vuokran, majoituskustannukset, alhaisemman lauttamaksun jne., huomasin, että kustannukset ovat lähes samat. Kun siihen vielä huomioidaan alhaisempi polttoaineen kulutus, saattaa olla että campervan tulisi kuitenkin kalliimmaksi.

Näillä näkymin olemme siis ehkä kuitenkin päätymässä tavalliseen autoon. Jos hinta on lähes sama, majoitumme mieluummin asunnoissa, joissa on kunnon sängyt ja keittiöt sekä suihku ja vaatteiden pesumahdollisuus. Löysimme joka paikasta mukavasti asuntoja. Monissa asunnoissa oli kivat pihat ja upeat maisemat. Nyt meillä on muutenkin tarkempi budjetti tiedossa ja totesimme, että säästämisen pitäisi olla aikataulullamme mahdollista. Ehkäpä me tosiaan lähdemme tänä vuonna Uuteen-Seelantiin!

Pakenimme Kakolan vankimielisairaalasta

Tommi sai syntymäpäivälahjaksi pakohuone-elämyksen hyvässä seurassa. Veljeni vaimoineen antoivat lahjan ja lahjaan sisältyi pakeneminen lahjan antajien seurassa, mikä oli tietenkin mahtavaa. Menimme Turkuun, Kakolan entiseen vankimielisairaalaan.

Pakohuonetta pyörittää Live Exit Games ja pakohuone on alkuperäisessä kunnossa olevissa vankilan selleissä. Kakolan rakennukseen on muuten rakennettu asuntoja, joten kovin paljon ei sellejä ole ilmeisesti säilytetty. Tiedän, että sinne saa ostaa myös ravintolaelämyksiä, joten lienee joitain muitakin sellejä säilytetty.

En paljasta tietenkään pakohuoneen salaisuuksia sen enempää, mutta kerron vähäsen kokemuksesta.

Aluksi katsoimme ohjevideon, jonka jälkeen meidät vietiin selleille. Meidän neljän hengen porukka jakautui kahteen selliin ja ideana oli tehdä yhteistyötä. Toiseen selliin ei näe, mutta katsekontaktin saa peilin kautta. Kommunikointi tapahtuu huutamalla.

Tehtävien ratkaisuun tarvitaan molempien sellien yhteistyötä, sillä molemmissa selleissä oli eri rekvisiittaa ja osa ratkaisuista. Pakohuoneena kokemus oli aika perinteinen pakohuone, mutta muutamia erikoisuuksiakin oli tarjolla. Kaikkinensa käytimme alle kymmenen vihjettä, pari niistä harmitti jälkeenpäin, mutta kaikkea ei vaan voi tajuta.

Tavoitteena on paeta molemmista selleistä, jonka jälkeen pakohuone on ratkaistu. Pääsimme ulos ja aikaa jäi vielä reipas viisi minuuttia eli suorastaan ruhtinaallisesti, heh. Meidän porukka tykkäsi pakohuoneesta ja yhteistyö sujui mahtavasti. Sen voisi sanoa vinkkinä, että kannattaa kommunikoida paljon. Kaikki mitä näkee kannattaa huudella toiselle puolelle ja keskittyä myös kuunteluun. Meidän porukalla ideoita tuli jokaiselta ja saimme ratkaistua monia kohtia aika sujuvasti. Vihjeitäkin kannattaa kohtuullisen helposti pyytää, sillä kaikkea ei välttämättä hoksaa ihan helpolla.

Pakohuoneen jälkeen menimme vielä syömään Woolshed Australian Gastropubiin.
Koko porukka otti saman annoksen, no eipähän tullut annoskateutta. Woolshed on hinta-laatusuhteeltaan kiva paikka. Annokset ovat sopivan kokoisia ja ruoka maistuvaa. Burgeriateria maksoi noin 14€.

Talviretkellä Teijon kansallispuistossa

Minulla ja lapsella oli perjantaina vapaapäivä ja päätimme lähteä pienelle retkelle. Teijon kansallispuisto on meiltä noin puolentunnin ajomatkan päässä, joten sinne suuntasimme. Päätimme mennä sille tutuimmalle eli Matildanjärven reitille.

Talvella Teijolla on rauhallista. Emme nähneet koko aikana kuin kolme ihmistä. Maisema oli myös aivan ihana. Kasvit olivat pienen huurteen peitossa ja järvi oli pienessä jäässä. Pitkospuut olivat pikkuisen liukkaat, mutta ei mitenkään häiritsevästi.

Kävelimme yhteensä vajaa neljä kilometriä pitkospuilla. Lapsi rakastaa pitkospuita ja vaikka paikoin pitkospuut olivat kehnossa kunnossa, pääosin reitti oli näin talvellakin ihan mukavaa käveltävää. Koska nyt ei ole lunta ja on satanut paljon, joissain kohdissa oli reippaasti vettä molemmin puolin pitkospuita. Piti siis olla tarkkana, ettei jalka lipsahda puulta ja kenkä kastu.

Ilma oli mahtava, pikkuisen kirpakka pakkanen ja auringonpaiste. Täydellinen keli retkeilyyn. Oli myöskin ihana kävellä kaikessa rauhassa, niin ettei nähnyt juuri muita ihmisiä. Sinitiainen kävi meitä moikkaamassa muutaman kerran ja korppikin kierteli raakkuen yläpuolellamme.

Suosittelen luontoretkeä myös näin talviaikaan! Jos haluat apua retken suunnitteluun, löydät tietoa reiteistä ja puistosta Luontoon.fi-sivustolta.

 

Salon teatterin Mustapukuinen nainen

Kävimme katsomassa Salon teatterissa kauhunäytelmän Mustapukuinen nainen. Olin ostanut liput yleisöennakkoon. Koska kyse oli vielä harjoituksesta, siihen on saattanut tulla vielä muutoksia sen jälkeen.

WhatsApp Image 2019-11-12 at 15.16.17.jp

Mustapukuinen nainen on Susan Hillin kauhuromaaniin The woman in black perustuva näytelmä. Salon teatterin mukaan näytelmää on esitetty Lontoossa jo yli 30 vuotta. Tarinassa nuori asianajaja Kipps lähetetään erakkona eläneen rouva Drablow’n hautajaisiin Ankeriasrämeelle, syrjäiseen Englannin kolkkaan. Samalla hänen pitää käydä läpi rouvan jäämistö. Rouvan talolle pääsee vain laskuveden aikaan. Vierailun aikana Kippsille alkaa selvitä talon salaisuudet, jotka eivät jätä häntä rauhaan tämän jälkeen vuosikymmeniin.

Näytelmä esitetään mielenkiintoisesta näkökulmasta. Kipps harjoittelee läpi tarinaansa näyttelijän kanssa tarkoituksenaan esittää näytelmä läheisilleen ja sitä kautta päästä eroon kauheista tapahtumista, jotka ovat vainonneet häntä vuosia. 

Näytelmässä oli vain kolme näyttelijää, jotka vetivät suorituksensa sujuvasti ja hienosti. Erityisesti tykkäsin Mikko Rosendahlin muuntautumisesta eri hahmoihin. Jerry Sarlin oli uskottava omassa roolissaan nuorena Kippsinä tai oikeastaan näyttelijänä, joka esitti Kippsiä.

Lavastus, puvustus, äänet ja valot olivat onnistuneet ja tukivat toisiaan. Tarinalle oli luotu hyvät puitteet. Esitys eteni soljuvasti ja huomasin miettiväni tarinan edetessä mistä kaikessa on kyse ja miten se päättyy. Miehen kanssa tykättiin molemmat näytelmästä, vaikka se ei meille mitään pelon väristyksiä aiheuttanutkaan. Näytelmään oli kuitenkin saatu vangittua hienosti tilanteiden synkkä tunnelma. Esitys kesti noin kaksi tuntia.

Alkuperäisteos Susan Hill, käsikirjoitus Stephen Mallatratt, suomennos Marja Alopaeus, ohjaus Pauliina Salonius, sävellys ja äänisuunnittelu Jouni Lehtonen, lavastus Riku Suvitie, pukusuunnittelu Taija Jokilehto, valosuunnittelu Timo A. Aalto, rooleissa Mikko Rosendahl, Jerry Sarlin ja Johanna Saarinen.

Näytelmän ehtii käydä katsomassa Salon teatterissa helmikuuhun asti. Viimeinen näytös esitetään sunnuntaina 2.2.2020. Näytelmän suositusikäraja on 12 v.

Alexander Reichsteinin Ajan myötä -näyttely

Salon Veturitallissa oli Alexander Reichsteinin näyttely nimeltä Ajan myötä. Alexander Reichstein (s. 1957) on moskovalaissyntyinen taiteilija, joka on asunut ja työskennellyt Helsingissä vuodesta 1990 lähtien. Reichstein tekee taidetta usein lapsille ja lasten kanssa. Näyttelyt ovat usein interaktiivisia.

Ajan myötä näyttely on ollut jo syyskuusta lähtien Veturitallissa ja tarkoitus on ollut käydä katsomassa se lapsen kanssa. Aika on kuitenkin vaan kulunut, eikä ole tullut mentyä. Nyt näyttely on pikkuhiljaa tulossa loppua kohti, sillä se on enää viikon verran Veturitallissa. Joka kuun ensimmäisenä perjantaina Veturitalliin pääsee ilmaiseksi sisälle, joten viime perjantaina oli hyvä tilaisuus käydä katsomassa näyttely koko perheen voimin. Porukkaa olikin liikkeellä aika paljon, monella varmasti oli sama tilanne, että visiitti oli jäänyt vähän viime tinkaan.

Näyttely sisälsi useamman osion. Ensimmäisenä oli He olivat täällä -osio, joka esittää entisajan ihmisiä, jotka ovat jääneet ikään kuin aaveiksi tai haamuiksi paikalle. Tilassa käytettiin uv-valoa, jolloin tunnelma oli todellakin aavemainen. Visuaalinen tila oli lähes epätodellisen tuntuinen.

Toisessa tilassa oli patsaitten osia ja niistä sai rakennettua oman patsaansa. Löytyi neniä, kuonoja, korvia, käsiä, häntiä jne. Tämä osio oli lapsen kanssa ehkä kaikkein hauskin. Patsaita oli mukavaa rakentaa ja saimmekin pikkumiehen kanssa aikaiseksi komean yksisarvisen krokotiilin tai dinosauruksen tai mikä se nyt sitten olikaan.

Seuraavassa huoneessa oli kirjoista rakennettu labyrintti. Pikkumiestä oli lähes mahdoton saada kävelemään labyrintin läpi, hän olisi halunnut juosta ja piiloutua. Labyrintti oli rakennettu sillä tavalla hauskasti, ettei samaa reittiä tultu takaisin, vaan labyrintti lähti keskeltä uutta reittiä ulos.

Labyrinttihuoneen vieressä oli pieni huone, joka sisälsi pieniä rautalankahahmoja. Hahmot harrastivat ja tekivät eri asioita. Joku hahmo pyöritti hulavannetta, toinen pissasi, kolmas nukkui sängyssä, osa soitti erilaisia soittimia jne.

Viimeisessä huoneessa oli vuodenaikapuu. Puussa oli osio joka kuukaudelle. Huoneessa oli myös pöytiä, joissa oli askartelutarvikkeita. Jokainen sai valita oman pöytänsä ja askarrella jotain, joka kuvaa omaa syntymäkuuta. Askartelut sai sitten ripustaa puuhun oman kuukauden kohdalle. Askartelu on meidän pojan mielipuuhaa tällä hetkellä, siksipä meidän pitikin pysähtyä parissakin eri pöydässä askartelemassa.

Meidän perhe tykkäsi näyttelystä. Pienten lasten kanssa tuollainen interaktiivinen toimi tosi hyvin ja näyttely ei käynyt tylsäksi. Aikuisenakin näyttely oli hauska.

Näyttely on auki vielä 12.1.2020 asti Salon Veturitallissa.

Matkasuunnittelua keskellä pimeää

Tämä pimeys on ihan mahdotonta! Toki monena vuonna tähän aikaan on ollut edes jonkin verran lunta, jolloin maisema on heti valoisampi. Nyt, kun lunta ei ole, on pimeää jatkuvasti. Joinain päivinä aurinko saattaa hetken pilkahtaa, mutta koska se on niin matalalla, ei se välttämättä kauheasti näy koko päivänä.

Koska edellisestä reissusta on jo kulunut aikaa (puoli vuotta), alkaa pikkuhiljaa olemaan sellainen olo, että jonnekin pitäisi taas päästä. Meillä on tälle vuodelle kaksi matkasuunnitelmaa. Toista olemme miettineet jo pidempään ja toinen tupsahti mieleen kuukausi sitten.

Italia kutsuu kesälomailijaa

Kesällä haluaisimme mennä Italiaan. Serkkuni perheineen asuu Italian länsirannikolla, Massassa, ja olemme käyneet viimeksi heitä moikkaamassa, kun poikani oli alle vuoden ikäinen eli yli viisi vuotta sitten. Serkullani on saman ikäinen poika myös ja olen haaveillut jo jonkin aikaa heidän näkemisestään uudelleen. Olemme jo alustavasti puhuneet serkkuni kanssa, että voisimme mennä sinne kesäkuussa, silloin he ovat lomalla ja voisivat viettää meidänkin kanssa enemmän aikaa.


Edellisellä Italian reissulla pikkumies oli vasta 10 kk:n ikäinen

Olemme pyöritelleet erilaisia vaihtoehtoja reissulle. Vanhempani haluaisivat lähteä mukaan ja koska he käyvät todella harvoin ulkomailla, haluaisin yhdistää kyläreissun lisäksi jonkun Italian suuren kaupungin. Rooma olisi noin viiden tunnin junamatkan päässä kyläilypaikastamme, joten se voisi olla yksi vaihtoehto. Parhaiten homma onnistuisi, jos voisimme lentää Roomaan ja olla siellä esim. neljä päivää, matkustaa sitten junalla Massaan (jossa serkkuni asuu) ja lentää jostain lähempää esim. Firenzestä takaisin Suomeen. Kesäkuussa lennot ovat kuitenkin kalliimmat, varsinkin, jos ottaa lennot siten, että meno ja paluu ovat eri kaupunkiin/kaupungista.

Rooma tuntuu kyllä houkuttelevalta, sillä koko porukasta vain minä olen käynyt siellä aiemmin. Omastakin Rooman matkasta on kulunut jo kaksitoista vuotta. Uskon, että Rooma olisi koko porukalle mieluinen kohde ja onhan se paikka, jossa jokaisen matkustavan pitäisi ainakin kerran käydä. Roomasta pääsee kätevästi yhdellä vaihdolla junalla Massaan. Näin talviaikaan junamatka kestää vain noin 3,5 tuntia, mutta kesällä vähintään 5,5 tuntia. Mikä siihen on syynä, sitä en tiedä.


Viimeksi olin Roomassa toukokuussa 2008. Kuvassa Pantheon.

Uuteen-Seelantiin, jos säästösuunnitelma onnistuu

Toinen aikeemme ja haaveemme on Uusi-Seelanti. Mieheni on haaveillut tästä kohteesta jo pitkään ja itse ihastuin ajatukseen sen jälkeen, kun olimme pari vuotta sitten vierailleet Islannissa. Uudella-Seelannilla ja Islannilla on paljon yhteistä, molemmista löytyy tulivuoria ja jäätikköä sekä upeita maisemia. Islannin reissun jälkeen päätimme, että seuraava pidempi reissu tehdään Uuteen-Seelantiin.

Tarkoituksemme on lähteä sinne jo tänä vuonna, jos saamme kerättyä riittävästi rahaa reissua varten. Pelkät lennot meidän perheeltä maksavat minimissään 2000€. Olemme suunnitelleet olevamme reissussa reippaan kolme viikkoa joulu-tammikuussa. Tarkoitus on viettää joulu ja uusi vuosi siellä.

Ajattelimme vuokrata Campervanin, jonka kanssa majoituskin sujuisi hienosti. Todennäköinen reitti olisi lentää Aucklandiin, josta vielä sisäisellä lennolla Christchurchiin. Sieltä vuokraisimme auton ja ajaisimme ensin eteläisen saaren ympäri päätyen lopulta pohjoissaaren puolelle lautalla. Pohjoissaari ajeltaisiin alhaalta ylös ja hieman ristiin rastiin päätyen lopulta jälleen Aucklandiin, josta lentäisimme takaisin kotiin.

Riippuen mitkä lennot otettaisiin, olisi mahdollista pysähtyä muutamaksi päiväksi välilaskukaupungissa. Vaihtoehtoja ovat esim. Qatarin Doha tai joku Kiinan kaupunki. Pyrimme kuitenkin ensisijaisesti löytämään kohtuullisen edulliset lennot ja välipysähdys tehdään sen mukaan.

Perhereissu Tanskaan – Givskudin eläintarha ja dinopuisto

Teimme kesällä 2019 perhereissun Tanskaan. Olimme reissussa neljä päivää ja matkassa oli mukana mieheni, poikani sekä mieheni tytär poikansa kanssa.

Tänään oli vuorossa Givskudin eläintarha, jossa on eläintarhan lisäksi dinosauruspuisto sekä jääkausipuisto. Eläintarhassa voi liikkua jalkaisin sekä aluetta kiertävällä bussilla tai safarityyppisesti omalla autolla.

Onnistuimme taas löytämään sellaisen tien ja reitin, jossa ei paljon muita autoja näkynyt. Ajelimme jotain pientä tietä pitkin ja välillä meinasi epäusko vallata, ettei tämä mitenkään voisi johtaa suosittuun eläintarhaan. Mutta niin vaan lopulta päädyimme perille, mutta näytimme tosiaankin tulevan aivan eri suunnasta kuin kaikki muut.

Aluksi liikenteenohjaaja kysyi meiltä aiommeko mennä puistoon omalla autolla. Jos olisimme menneet kävellen, olisi meidät ohjattu puiston ulkopuolella olevalle parkkipaikalle. Päätimme mennä omalla autolla. Meidät ohjattiin köysillä erotetulle alueelle, jossa oli riveissä autojonoja. Autot päästettiin sitten jono kerrallaan lipunmyyntijonoon. Liput ostettiin autossa istuen ja sitten piti pähkäillä mihin mennä.

Meille oli suositeltu aloittamaan leijona-alueesta. Eläintarha oli jaettu useaan alueeseen ja kaikilla alueilla oli parkkipaikka, jotta voi käydä samalla sen alueen jalkaisin tavoitettavia kohteita.

Leijona-alueelle otettiin muutama auto kerrallaan. Ensin oli portti, josta päästiin aidattuun käytävään. Kun käytävällä oli neljä tai viisi autoa, sen portti suljettiin ja käytävän toisesta päästä avattiin portti, että pääsimme ajamaan alueelle. Kyse on tietenkin varotoimesta, etteivät leijonat pääse karkaamaan muualle alueelle.

Näimme heti muutaman leijonan makoilemassa auringossa. Tällä alueella auton ikkunat piti tietenkin pitää kiinni ja kurkkia leijonia ikkunan läpi.

Jatkoimme autolla muille alueille. Näimme puhveleita, seeproja, laamoja, kirahveja sekä antilooppeja ajaessamme eri alueiden läpi. Lapsille kokemus oli huikea, kun pääsimme niin lähelle eläimiä. Itse olen ollut joskus oikealla safarilla Tansaniassa, joten ihan sille tasolle ei tällä ajelulla päästy. Joka tapauksessa hieno kokemus!

   

Välillä pysähdyimme eri alueiden parkkipaikoille ja menimme kävellen niihin osiin, joihin ei autolla päässyt.

Alue oli tosi kivasti rakennettu, pääsimme esim. kävelemään apinoiden keskelle ja näimme myös mm. elefantteja, gorilloja, susia, karhun sekä kameleita. Alueella oli myös vuohiaitaus, jonne pääsi silittelemään vuohia.

Eläintarhan jälkeen kävelimme Jääkausipuiston läpi. Jääkausipuistossa oli sen aikaisia eläimiä aidon kokoisina patsaina. Oli mammutteja ja sapelihammastiikereitä, mammuttien keskellä juoksenteli oikeita poroja. Pääsimme myös itse tekemään amuletit luusta, nahkanauhasta ja poronkarvasta.

Jääkausipuiston jälkeen saavuimme Dinosauruspuistoon. Puistossa oli paljon eri aikakausien dinosauruksia aidon kokoisina patsaina. Lapset olivat todella innoissaan dinosauruspuistosta.

   

Ennen poislähtöä kävimme vielä matkamuistokaupassa ja ostamassa jäätelöt. Givskudin eläintarha saa meidän perheeltä täydet pisteet, koko porukka viihtyi ja kaikille löytyi katseltavaa ja elämyksiä. Dinosauruspuisto oli hieno luonnon keskellä olevine dinosauruksineen ja autolla ajelu safarityyliin eläinten keskellä oli elämys. Jälkeenpäin mietittynä olisi kannattanut ottaa puistoon eväät mukaan. Siellä oli useampi paikka, jossa olisi voinut nauttia eväitä pöytien ääressä.

Kun pääsimme takaisin Vejleen, kävelimme hetken Vejlen kävelykatua ja kävimme kahvilassa kahvilla ja jätti-isolla kokiksella. Vejle vaikutti kokonaisuutenaan kaupungilta, jossa olisi voinut viihtyä pidempäänkin.

Päivä oli hyvin onnistunut ja seuraavana päivänä olikin matka takaisin kotiin.

 

Kotimatkan päivästä en kirjoita erikseen tekstiä. Ajelimme rauhassa takaisin Köpenhaminaan. Pysähdyimme matkalla syömässä. Saimme palautettua auton moitteettomassa kunnossa autonvuokraamoon ja lentokentällä olimme hyvissä ajoin. Lentomatkalla bongasimme vielä yhden legohahmon ja pikkupojat pääsivät hahmon kanssa poseraamaan. Lentomme kotiin lähti vähän myöhässä, mutta Helsinki-Vantaalla olimme kuitenkin ajoissa illalla.

Hieno reissu ja lapsille ihan mahtava! Lapset nostivat peukut ylös kotimatkalla, kun kysyin miten reissu oli mennyt.

Perhereissu Tanskaan – Legoland

Teimme kesällä 2019 perhereissun Tanskaan. Olimme reissussa neljä päivää ja matkassa oli mukana mieheni, poikani sekä mieheni tytär poikansa kanssa.

Lähdimme aamulla ajelemaan kohti Legolandia. Keli oli melko pilvinen ja jopa sateinen. Ajelimme hauskoja pikkuteitä ja selkeästi olimme löytäneet reitin, jota ei kukaan muu ollut ajelemassa. Nauroimme, ettei uskoisi meidän olevan menossa kohtuullisen suureen huvipuistoon, sillä olimme lähes ainoat tiellä. Myöhemmin syy selvisi, kun huomasimme, että kaikki muut autot olivat tulossa vastakkaisesta suunnasta puistoon. Jätimme auton parkkipaikalle, joka oli hiljalleen täyttymässä.

Parkkipaikalta oli pieni kävelymatka Legolandin portille. Portilta pääsimmekin jonottamaan lippujonoon. Mietimme siinä pitkään jonottaessamme kuinka paljon tehokkaampaa olisi, jos paikalla olisi lippuautomaatteja. Olimme saaneet majapaikasta kupongit, joilla lapset pääsivät puistoon ilmaiseksi yhden täysihintaisen aikuisen kanssa.

Liput saatuamme menimme puistoon. Puisto on jaettu eri teemojen alueisiin. Löytyy minimaailma, duplo-, ninjago-, jää-, merirosvo-, seikkailu- ja legoredomaailmat sekä merimaailma. Aloitimme minimaailmasta, jossa on eri maita ja kaupunkeja rakennettu legoista, alueelta löytyy myös mm. satama ja lentokenttä.

Pikkumiehetkin jaksoivat hyvin ihmetellä pientä legomaailmaa ja sen yksityiskohtia. Oli mahtavaa, kun satamissa, kaupungeissa ja kylissä oli liikkuvia elementtejä; autoja, lentokoneita, laivoja ja junia. Joissain paikoissa oli myös käytetty äänitehosteita.

Menimme katselemaan koko Legolandin yli näköalatorniin ja jatkoimme sen jälkeen kierrosta. Oma pikkumieheni on todellinen Ninjago-fani ja mennessämme Ninjago-maahan, oli mahtavaa nähdä lapsen tuikkivat silmät ja kuulla kuinka poika tuntee kaikki Ninjago-hahmot, joita on tehty legoista eri puolille aluetta. Kävimme koko porukalla Ninjago the ride -laitteessa. Siellä kuului käsillä huitomalla ampua ”pahiksia”. Toki meistä oli kaikessa tohinassa otettu myös kuvat, jotka sai ostaa ajelun jälkeen.

  

Kiersimme myös muita alueita ja kävimme välillä ostamassa hodarit. Jatkoimme sitten kiertämistä ja kävimme muutamissa laitteissa. The Dragon oli hauska laite pikkumiehen kanssa, jossa oli yhdistetty vauhtia ja legoista rakennettuja juttuja. Ghost – the haunted house oli kummitustalo, jossa käveltiin ja lopuksi oli hetken vemputtava laite. The Temple oli laite, jossa istuttiin vaunuissa ja ammuttiin pitkin matkaa eri kohteita. Vikings River Splash oli perinteinen koskenlasku, jossa kyydissä olijat istuvat ringissä. Kävimme myös juna- ja veneajeluilla, joista jälkimmäisessä nähtiin hauskoja legoista rakennettuja hahmoja. Meidän porukasta hauskimpia olivat laitteet, joissa pääsi ampumaan interaktiivisesti.

Kaupassakin oli pakko vierailla ja ostaa legoja, joihin oli etukäteen säästetty rahaa myymällä vanhoja leluja pois. Mahtava kauppa oli se, jossa pääsimme itse rakentamaan omia legohahmoja. Siellä oli samanlaiset lokerot kuin irtokarkkikaupassa ja lokeroissa oli erilaisia osia, joista sai valita omiin hahmoihinsa parhaat osat.

Päivän päätteeksi kävimme vielä merimaailmassa, joka oli mahtava. Siellä oli isot akvaariot täynnä upeita kaloja mm. haita, rauskuja yms. Meidän porukka tykkäsi erityisesti lasikuvuista, joissa pääsi keskelle akvaariota.

Meidän perhe antaa Legolandille hyvät pisteet. Huvipuistossa riitti katsottavaa niin aikuisille kuin lapsillekin ja viihdyimme hyvin. Sääkin suosi valtaosan päivästä ja iltapäivällä tuli välillä jopa kuuma. Hyvät kengät on tärkeät, sillä päivän aikana tulee käveltyä ja seistyä paljon. Meidän perheelle riitti kyllä yksi päivä ja olimme tyytyväisiä, että teimme jo etukäteen päätöksen olla vain yhden päivän siellä.