Teimme eilen päiväretken Torronsuon kansallispuistoon Tammelassa. Reitin pituus on vain noin 9 km, joten mikään hurjan pitkä reitti ei ole kyseessä. Mielestäni kuitenkin hyvä reitti, kun mukana oli 7-vuotias. Pikkumies alkoi vasta viimeisen parin kilometrin aikana kyselemään, koska ollaan autolla. Torronsuon kansallispuiston reitti kulkee Suomen syvimmän suon alueella ja yli puolet reitistä saa ihailla upeaa suomaisemaa.



Torronsuon parkkipaikka sijaitsi Kiljamossa, osoitteessa Somerontie 732, Tammela. Parkkipaikalle oli hyvät opasteet. Onneksemme parkkipaikka ei ollut täysin piukassa autoja, ja koko retken aikana näimme muita ihmisiä vain kourallisen. Lähdimme kiertämään reittiä puomilla suljetun, leveän hiekkapolun puolelta. Tämä polku johdatteli meidät korkealle lintutornille, johon en korkeanpaikankammoisena kyennyt kiipeämään. Tornin yhteydessä oli myös huussit sekä grillauspaikka. 

Perheen miehet kiipesivät korkeaan lintutorniin.

Lintutorni reitin alkupäässä.

Näkymä lintutornista oli komea. (Kuva: Tommi Karhu)

 

Pian lintutornin jälkeen pääsimme pois hiekkapolulta. Tästä kohtaa puuttui opaskyltti, mutta puiden lomasta pilkisti pitkospuut, joten suuntasimme sinne. Pääsimmekin suoraan noin neljän kilometrin suo-osuudelle, jossa olisi saattanut aurinkoisella säällä olla turhankin kuuma. Onneksi lähdimme retkelle hieman viileämmällä kelillä. 

Pitkospuut oli juuri kunnostettu.

 

Suo oli kaunis ja värikäs, näimme monia suon kasveja; suopursua, lakkaa, tupasvillaa jne. Sisiliskoja vilisti pitkospuilla myös kiitettävästi. Matkan varrelle oli rakennettu levähdyspaikkoja. Yhdelle tällaiselle penkille pysähdyimme syömään eväitä. Lapsen kanssa retkeillessä eväät on tärkeä osa retkeä.

Pitkospuut oli kunnostettu tältä osuudelta. Vanhat pitkospuiden raadot olivat vielä valitettavasti kasoina pitkospuiden vieressä ja se pikkuisen pilasi maisemaa. Suolla oli kuitenkin rauhallista ja pysähtelimmekin jatkuvasti ihailemaan milloin mitäkin kasvia tai ötökkää. 

Suoluonto on kiehtovaa.

Lakkoja kypsymässä.

 

Noin puolessa välissä reittiä, metsäpolun varrella on vanha louhos, josta on aikanaan louhittu kvartsia lasituotantoon. Metsäpolku kulki myös mielenkiintoisessa ja vaihtelevassa maisemassa. Loppupuoliskolla sijaitsi myös toinen lintutorni (johon minäkin pystyin kiipeämään) sekä laavu. Lintutornista näimme neljä joutsenta. Loppupään suoalueella pitkospuut olivatkin melko huonossa kunnossa, sillä niitä ei oltu ehditty vielä korjaamaan. Ennen parkkipaikkaa oli vielä noin 1,5 kilometrin metsäpätkä.

Toisen lintutornin maisemaa.

Pitkospuita oli osassa matkaa uusittu.

 

Kaikenkaikkiaan meidän perhe tykkäsi Torronsuon kansallispuistosta. Upea suoluonto ja erämaamainen maisema mataline puineen ja monipuolisine kasvustoineen oli kiintoisa ja rauhoittava. Tulemme tähän puistoon varmaan joskus vielä uudelleenkin. 

Lue lisää Torronsuon kansallispuistosta Luontoon-sivustolta