Islannin kiertomatka – laavamuodostelmia ja kraattereita

Teimme Islannin roadtripin kesällä 2018. Mukana matkassa mieheni Tommi ja 4-vuotias poikani.

7.7.2018

Tämän päivän matkakertomus on jaettu kahteen kirjoitukseen. Tämä kirjoitus on kakkososa. Edellisessä kirjoituksessa kävimme Hveririn avaruusmaisemissa ja Grjótagján luolalla, nyt jatkamme matkaa Myvatnin järven ympäristön muihin kohteisiin.

Hverfjallin kraatteri – iso kasa tuhkaa

Hverfjallin tai toiselta nimeltään Hverfellin kraatterille suuntasimme seuraavaksi. Jätimme auton noin kilometrin päähän kraatterista, sillä pikkutie perille vaikutti autollemme liian rajulta. Loppujen lopuksi tienpätkän olisi varmasti voinut ajaakin, kun muutamasta pahemmasta paikasta olisi ensin päässyt yli. Ei meitä kuitenkaan tuo kilometrin kävely haitannut.

Hverfell on tulivuori, joka purkautui runsas 2500 vuotta sitten. Kraatterin reunalle ylös pääsee kiipeämään sorapolkua pitkin. Kraatterin halkaisija on noin kilometri ja sen reunalla kiertävällä polulla voi kävellä koko tulivuoren ympäri. Kraatterin kiertävä polku on reipas kolme kilometriä.

Sorapolkua kraatterille kiipeäminen oli yllättävän raskasta ja tottakai polku oli pidempi kuin miltä se alhaalta katsottuna näytti. Itselleni korkeat paikat ovat pikkuisen heikko kohta. En erityisemmin tykkää niistä, mutta jostain syystä löydän itseni useinkin kiipeämästä jonnekin korkealle. Olenkin monesti nauranut, että onko tämä nyt sitä epämukavuusalueelle menemistä? Minulla ei ole myöskään mitenkään kauhean hyvä kunto, mutta usein tulee siltikin rääkättyä itseäni kaikenlaisilla kummallisilla ”urheilusuorituksilla”. Minusta kuoriutuu aina lomalla sellainen aktiivimatkailija, että välillä hymyilyttää.

Polku ylös kraatterille ei ole kovinkaan jyrkkä, eikä irtokiviä tarvitse pahemmin pelätä. Sinne siis voi hyvin kiivetä, vaikka korkeat paikat hieman pelottaisivatkin. Polku on myös kohtuullisen leveä, joten ei tarvitse huolehtia muista kulkijoista, sillä ohittamaan pääsee oikein hyvin. Kiipesimme ylös saakka, mutta emme nähneet tarpeelliseksi lähteä kiertämään koko kraatteria.

Hverfell on muodostunut ymmärtääkseni tefrasta eli pyroklastisesta tuhkasta. Kun tulivuori purkautuu, saattaa siitä syntyä purkauspilvi, jossa on sekoitus tuhkaa, pisaramuotoisena sulaa laavaa sekä purkauskaasuja. Tämä seos on nimeltään tefra. Tefrapilvi syntyessään liikkuu hurjaa vauhtia ja on lämpötilaltaan monta sataa astetta eli tappaa reitiltään kaiken elävän. Tefraa on kulkeutunut purkauksen aikana toki myös muualle Myvatn-järven alueelle. Tiesitkö muuten, että pyroklastinen pilvi hautasi aikanaan myös esim. Pompeijin kaupungin Italiassa.

Kun päivän urheilusuoritus oli tehty, päätimme jatkaa matkaa. Koska päivästä oli tulossa pitkä, olimme todenneet jo etukäteen, että ihan kaikilla nähtävyyksillä emme pysty pysähtymään. Ja sehän se idea onkin, teemme oman näköisen reissun, se on meidän matkamme. Matkustaessa on syytä hyväksyä se, että jos ei käytettävissä ole rajattomasti aikaa ja rahaa, tulee kohteesta nähtyä vain murto-osa, eikä siitä kannata murhetta kantaa.

Näimme ajellessamme eteenpäin Dimmuborgirin laavakentän omituisen muotoiset kivet. Emme kuitenkaan pysähtyneet ja käyneet tutustumassa niihin tarkemmin tällä kertaa. Sinällään paikka olisi ollut mielenkiintoinen ja varsinkin Game of Thrones fanin ehdoton visiittipaikka. Laavakentillä kuvattiin nimittäin kyseistä sarjaa ja tuo alue oli sarjassa Mance Rayderin villien leiri.

Höfdin puisto kuin suoraan sadusta

Yksi varmasti pikkuisen huomaamaton ja väheksyttykin nähtävyys on Höfði. Höfdin vehreässä puistossa voi nähdä järvessä erikoisia laavamuodostelmia. Pysähdyimme pienelle parkkipaikalle, jonka reunassa seisoi myös huussi. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Olimme ottaneet tavaksi käydä vessassa joka kerta, kun näimme missään vessan. Koskaan ei voinut tietää milloin seuraava vessa ilmaantuisi, joten vessan olemassaolo piti hyödyntää, vaikka ei niin kauhea hätä olisi ollutkaan. Varsinkin lasten kanssa matkatessa pitkiä reissuja, kannattaa jokainen vessa huomioida.

Lähdimme kulkemaan vihreää polkua pitkin, keskellä kaunista luontoa. Oli jotenkin outoa kävellä kasvillisuuden ympäröimänä puiden keskellä, kun olimme kuitenkin nähneet koko päivän vain karuja laavakiven, tuhkan ja mudan kuorruttamia maisemia. Meitä hieman harmitti, ettei mukana ollut eväitä, sillä sen parempaa eväiden syömispaikkaa en olisi voinut kuvitella. En olisi oikeastaan yhtään yllättynyt, jos polulla olisi vastaan kävellyt pieni menninkäinen, niin sadunomaiselta tuo polku välillä näytti.

Kävelimme rauhassa koko luontopolun ja näimme myös järvessä seisovat laavamuodostelmat. Siellä ne kököttivät hiljaisuudessa, järvenpintaa rikkoi vain sorsapesueen uintiharjoitukset. Koko kierroksella näimme vain pari ihmistä, se oli poikkeuksellista verrattuna muihin kohteisiin.

   

Skútustaðagígarin pseudokraatterit

Skútustaðagígarin pseudokraatterit olivat tämän päivän viimeinen suunniteltu pysähdyspaikka. Keli oli muuttunut taas pilviseksi ja näytti siltä, että kohta saattaisi tulla sade.

Skútustaðagígarin pseudokraatterit ovat suurimmat pseudokraatterit Islannissa ja ne, kuten kaikki muukin täällä, ovat hyvin mielenkiintoisia luonnon ilmiöitä. Pseudokraatterit syntyivät noin 2300 vuotta sitten Lúdentaborgirin ja Þrengslaborgirin purkauksessa. Pseudokraatterit ovat syntyneet, kun kuuma laava on törmännyt kosteaan pintaan kuten järveen tai suohon. Pseudokraattereiden rakennusaineena on ollut myös tefraa, josta ylempänä kerroinkin.

Pseudokraatterit ovat niin sanotusti juurettomia, joka tarkoittaa, että se on vulkaaninen kraatteri ilman sitä aukkoa, josta laava purkautuu. Eli niinsanottu kanava magmalle puuttuu. Jostain syystä minulle tulee tästä mieleen nykyinen rakentamisen laatu. Tässä on ikäänkuin talo, johon unohdettiin rakentaa viemärit. Heh, mikä mielikuva!

Kaikille kraattereille ei pääse, mutta muutaman kraatterin alueelle on rakennettu kävelyreitit. Kraatterit ovat eri kokoisia ja syvyisiä, kuitenkin melko loivarinteisiä. Toisten kraatterien pohjalla lilluu vettä, osa on heinikon peittämiä. Monet Islannin nähtävyydet sijaitsevat yksityisten mailla, niin näyttivät nämäkin olevan, sillä keskellä aluetta oli lammasaita ja portti.

Voin kuvitella miten hienolta pseudokraatterit näyttäisivät ylempää esim. helikopterista katseltuna. Kyllähän niitä näinkin toki katseli. Sopivasti kierroksemme loppuvaiheessa alkoi sitten sataa, joten suuntasimme autolle.

Ajaessamme eteenpäin törmäsimme vielä kyltteihin, joita emme voineet ohittaa. Nimittäin hyvin lähellä tietä oli Goðafossin vesiputous, jota kutsutaan jumalten vesiputoukseksi. Päätimme piipahtaa katsomassa, vaikka ilma olikin sateinen ja vilpoinen. Vesiputoukset ovat siitä mahtavia, että niiden jylinä on korviahuumaavaa ja lisäksi ne saavat maankin vavahtelemaan. Siinä liikkuu vettä sellaisella voimalla, ettei pieni ihminen pysty sen voimaa edes kuvittelemaan.

Alkoi olemaan jo aika myöhä ja matkaa seuraavaan majapaikkaan vielä jäljellä. Ensin ajelimme pohjoisen pääkaupunkiin Akureyriin, joka on sen verran iso kaupunki, että siellä on jopa liikennevaloja. Akureyri on Reykjavikin lisäksi ainoa suurempi kasvukeskus ja siellä asuu reipas 17 000 ihmistä. Akureyrissa on iso satama, johon tulee ja josta lähtee isoja matkustusaluksia. Emme pysähtyneet kaupunkiin sen enempää, vaan jatkoimme matkaa eteenpäin.

Akureyrista matka jatkui vielä pohjoiseen vuonomaisemia. Ennen seuraavaa kotikyläämme Olafsfjörduria oli myös jännittävä tunneli. Tunnelissa oli vain yksi kaista ja etelän suunnasta tuleva väistää. Tunnelissa oli muutaman sadan metrin välein levikkeitä, jonne pääsi väistämään vastaantulijoita. Pimeässä tunnelissa oli vaikea arvioida välimatkoja, joten välillä tuli väistettyä vähän liiankin aikaisin. Kohtuullisen jännää koko päivän pitkän ajomatkan jälkeen!

 

Pari seuraavaa yötä vietämme meren rannalla, pienessä Olafsfjördurin kylässä, jossa meillä on oma huoneisto. Tänne tullessamme näin myöhään sunnuntai-iltana emme tajunneet, että kauppa oli jo mennyt kiinni. Meillä ei ollut oikeastaan mitään syötävää jäljellä ja kylän ainoa kahvilakin oli menossa kiinni. Onneksi kahvilassa säälivät meitä sen verran, että saimme ostettua vielä kakut ja sillä pärjäämmekin sitten huomiseen.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *