Islannin kiertomatka – boheemi Seyðisfjörður

Teimme Islannin roadtripin kesällä 2018. Mukana matkassa mieheni Tommi ja 4-vuotias poikani.

6.7.2018

Aamusella oli kiva herätä keskellä Islannin luontoa ja nähdä lampaita pihalla, kun katsoo ulos ikkunasta. Tämä paikka on vain niin upea! Voin kyllä uskoa, ettei elämä täällä maaseudulla ole aina helppoa, mutta näin lomailumielessä täällä sielu lepää.

Tämän päivän ohjelmassa oli pari pientä kylää koilisella rannikolla. Tarkoituksena oli tehdä majapaikastamme päiväretkiä ja tulla sitten takaisin illalla. Olin lukenut Satu Rämön Islanti-oppaasta näistä pienistä kylistä itärannikolla ja halusimme lähteä käymään visiitillä. Jaan nämä retket kahteen eri blogikirjoitukseen, tässä kirjoituksessa aamupäivän ajeluita.

Aamusella katseltiin sääennusteita ja tehtiin sen perusteella suunnitelma. Aikamoiseksi sääennustehifistelyksi meni, sillä katselimme tarkkaan sateen aikatauluja ja suuntaa. Ennusteiden perusteella päätimme käydä ensin taiteilijoiden boheemissa Seyðisfjörðurissa. Kylässä asuu vajaa 700 ihmistä, ja alue on kerännyt asukkaikseen paljon taiteilijoita. Kylän pienestä väkiluvusta huolimatta siellä on paljon palveluita, jopa kaksi elokuvateatteria. Seyðisfjörðurissa on myös satama ja sinne tuleekin risteilyaluksia muualta, lähinnä kai Tanskasta. Tämä satama on ymmärtääkseni ainoa satama Islannissa, jonne pääsee laivalla autolla. Tiesittekö muuten, että Ylenkin esittämä islantilaissarja Loukussa sijoittuu juuri tänne, ja on osaksi myös kuvattu täällä.

Matka Seyðisfjörðuriin kulki upeiden maisemien läpi. Ajelimme kylään hienojen lumihuippujen yli ja alas vuorien juurelle. Seyðisfjörður sijaitsee 18 km pitkän vuonon pohjukassa ja talviaikaan on ilmeisestikin välillä vaikea päästä sinne vuorten yli.

Kylään tultuamme päätimme tehdä pienen kävelyretken alueella. Värikkäitä puurakennuksia ja ympärillä vuoret, pienelle kirkolle johti katuun maalattu ”räsymatto”. Seyðisfjörðurissa ei ollut avoinna vielä kahviloita tai ravintoloita, kello oli kuitenkin jo sen verran, että nälkä kurni. Päätimme käydä kaupassa etsimässä jotain syötävää. Löysimmekin paistopisteestä pikkupitsoja tarjouksella, ei hullumpaa! Ruoka on täällä hyvin kallista, varsinkin ulkona syödessä, joten tarjouspitsat olivat tervetulleita.

Kun kylä oli nähty, lähdimme ajelemaan jälleen vuorten yli. Pikkukoslamme aiheutti minulle aina ylimääräisiä sydämentykytyksiä, kun piti lähteä kiipeämään jyrkkiä teitä ylöspäin. Toistaiseksi ajelu on mennyt ihan ok, ellei paria auton sammumista jyrkässä ylämäessä lasketa.

Jatkan päivän reissun tarinointia seuraavassa kirjoituksessa…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *