USA Roadtrip – matka takaisin Los Angelesiin

Lähdimme kesäkuussa 2017 kiertämään läntistä USA:ta autolla. Mukana parin viikon reissulla oli ystäväpariskunta. Menimme myös reissussa naimisiin. Matkapäiväkirja on siirretty tänne muualta…

23.6.2017

Viimeinen ajopäivä! Matka alkaa uhkaavasti lähestyä loppuaan.  Lähdimme aamusta ajelemaan kohti Los Angelesia. Olin jo kotona bongannut surffaillessani netissä, matkasuunnitelmaa tehdessäni, suositun 50-luvun dinerin. Päätimme tähdätä lounaalle sinne. Olimme myös haaveilleet löytävämme jonkun vanhoista hylätyistä kaivoskaupungeista, mutta niitäkään emme olleet onnistuneet aiemmin bongaamaan. Kerran olimme jo lähellä erästä kaupunkia, mutta uusien tiejärjestelyjen vuoksi tienhaara sinne oli kadonnut. Navigaattori kyllä ohjasi, mutta tietä ei löytynyt mistään. Nyt oli meidän viimeinen mahdollisuutemme löytää myös kaivoskaupunki.

Ilma oli edelleen kohtuullisen kuuma. Ei ehkä ihan niin ahdistavan kuuma kuin edellisinä päivinä, mutta tuskainen vieläkin. Ajelimme hyvin kuivalta näyttävissä maisemissa tänäänkin. Näimme matkan varrella mainoksia Peggy Suen dinerista. Kylteissä kerrottiin dinerin lähestyvän, mutta mitä lähemmäs pääsimme, sitä epäilevämmiksi muutuimme. Olimme nimittäin todellakin keskellä-ei-mitään, voisiko sellainen ruokapaikka oikeasti olla vielä olemassa. Kyltit näyttivät ainakin vanhoilta. Lopulta saavuimme pikkuruiseen kaupunkiin ja siellä oli Peggy Suen 50’s diner!

Astuimme sisään dineriin ja aluksi paikka näytti todella pieneltä. Kysyimme löytyisikö seurueellemme tilaa ja meidät ohjattiinkin ensimmäisestä tilasta eteenpäin. Diner jatkuikin useampaan huonetilaan ja mahduimme hyvin istumaan. Listalta löytyi perinteisiä ruokia. Päätimme kokeilla rehellistä Peggy Suen mureketta ja jälkiruuaksi perinteistä marjapiirakkaa. Ruoka oli hyvää, mutta parasta kuitenkin oli dinerin 50-lukulainen sisustus, jota tähdittivät samaan tyyliin pukeutunut henkilökunta. Mukava ruokapaikka!

Lähtiessämme jatkamaan matkaa huomasimme kyltin Calico Ghost Town. Nyt oli pakko lähteä katsomaan. Kyse on entisestä hopeakaivoskaupungista, joka perustettiin vuonna 1881. Parikymmentä vuotta kaupunki oli toiminnassa ja asukkaita oli parhaimmillaan 3500. Sitten hopean hinta romahti ja kaupunki autioitui vuosisadan vaihteessa. Nykyisin kaupungissa on rakennuksia, jotka on restauroitu toimintavuosiensa näköisiksi. Kaupunki on avoin turisteille ja siellä järjestetään erilaisia tapahtumia, ja on kauppoja yms. Luin jostain, että kaupungissa voi jopa yöpyä teltalla.

Olimme liikkeellä sen verran myöhään, että kaupunki oli sulkemassa porttinsa tunnin päästä. Ystävällinen lipunmyyjä päästi meidät ilmaiseksi sisään, koska aikaa ei ollut enää paljon. Koska ilma oli edelleen tukahduttavan kuuma, emme kyllä enempää aikaa olisi tarvinneetkaan, sillä ulkona ei pystynyt kauaa olemaan. Oli kuitenkin mielenkiintoista kierrellä ja tutustua kaivoskaupungin historiaan. Itse olisin ehkä vielä mieluummin käynyt sellaisesssa aidosti hylätyssä kaupungissa, jossa ei olisi mitään toimintaa. Tällä kertaa emme kuitenkaan päässeet sellaiseen tutustumaan.

Jatkoimme vielä matkaa Los Angelesiin. Pääsimme kokemaan Los Angelesin iltapäiväruuhkan moottoritiellä, sillä olimme liikkeellä juuri sopivasti pahimpaan ruuhka-aikaan. Otimme ruuhkan kuitenkin mielenkiintoisena kokemuksena, eikä se nyt ihan mahdoton ollut. Majapaikkamme oli tälläkin Los Angeles -käynnillä pikkuisen sivussa, kohtuullisen lähellä lentokenttää, hieman epäilyttävällä seudulla tosin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *