Perhereissu Tanskaan – Givskudin eläintarha ja dinopuisto

Teimme kesällä 2019 perhereissun Tanskaan. Olimme reissussa neljä päivää ja matkassa oli mukana mieheni, poikani sekä mieheni tytär poikansa kanssa.

Tänään oli vuorossa Givskudin eläintarha, jossa on eläintarhan lisäksi dinosauruspuisto sekä jääkausipuisto. Eläintarhassa voi liikkua jalkaisin sekä aluetta kiertävällä bussilla tai safarityyppisesti omalla autolla.

Onnistuimme taas löytämään sellaisen tien ja reitin, jossa ei paljon muita autoja näkynyt. Ajelimme jotain pientä tietä pitkin ja välillä meinasi epäusko vallata, ettei tämä mitenkään voisi johtaa suosittuun eläintarhaan. Mutta niin vaan lopulta päädyimme perille, mutta näytimme tosiaankin tulevan aivan eri suunnasta kuin kaikki muut.

Aluksi liikenteenohjaaja kysyi meiltä aiommeko mennä puistoon omalla autolla. Jos olisimme menneet kävellen, olisi meidät ohjattu puiston ulkopuolella olevalle parkkipaikalle. Päätimme mennä omalla autolla. Meidät ohjattiin köysillä erotetulle alueelle, jossa oli riveissä autojonoja. Autot päästettiin sitten jono kerrallaan lipunmyyntijonoon. Liput ostettiin autossa istuen ja sitten piti pähkäillä mihin mennä.

Meille oli suositeltu aloittamaan leijona-alueesta. Eläintarha oli jaettu useaan alueeseen ja kaikilla alueilla oli parkkipaikka, jotta voi käydä samalla sen alueen jalkaisin tavoitettavia kohteita.

Leijona-alueelle otettiin muutama auto kerrallaan. Ensin oli portti, josta päästiin aidattuun käytävään. Kun käytävällä oli neljä tai viisi autoa, sen portti suljettiin ja käytävän toisesta päästä avattiin portti, että pääsimme ajamaan alueelle. Kyse on tietenkin varotoimesta, etteivät leijonat pääse karkaamaan muualle alueelle.

Näimme heti muutaman leijonan makoilemassa auringossa. Tällä alueella auton ikkunat piti tietenkin pitää kiinni ja kurkkia leijonia ikkunan läpi.

Jatkoimme autolla muille alueille. Näimme puhveleita, seeproja, laamoja, kirahveja sekä antilooppeja ajaessamme eri alueiden läpi. Lapsille kokemus oli huikea, kun pääsimme niin lähelle eläimiä. Itse olen ollut joskus oikealla safarilla Tansaniassa, joten ihan sille tasolle ei tällä ajelulla päästy. Joka tapauksessa hieno kokemus!

   

Välillä pysähdyimme eri alueiden parkkipaikoille ja menimme kävellen niihin osiin, joihin ei autolla päässyt.

Alue oli tosi kivasti rakennettu, pääsimme esim. kävelemään apinoiden keskelle ja näimme myös mm. elefantteja, gorilloja, susia, karhun sekä kameleita. Alueella oli myös vuohiaitaus, jonne pääsi silittelemään vuohia.

Eläintarhan jälkeen kävelimme Jääkausipuiston läpi. Jääkausipuistossa oli sen aikaisia eläimiä aidon kokoisina patsaina. Oli mammutteja ja sapelihammastiikereitä, mammuttien keskellä juoksenteli oikeita poroja. Pääsimme myös itse tekemään amuletit luusta, nahkanauhasta ja poronkarvasta.

Jääkausipuiston jälkeen saavuimme Dinosauruspuistoon. Puistossa oli paljon eri aikakausien dinosauruksia aidon kokoisina patsaina. Lapset olivat todella innoissaan dinosauruspuistosta.

   

Ennen poislähtöä kävimme vielä matkamuistokaupassa ja ostamassa jäätelöt. Givskudin eläintarha saa meidän perheeltä täydet pisteet, koko porukka viihtyi ja kaikille löytyi katseltavaa ja elämyksiä. Dinosauruspuisto oli hieno luonnon keskellä olevine dinosauruksineen ja autolla ajelu safarityyliin eläinten keskellä oli elämys. Jälkeenpäin mietittynä olisi kannattanut ottaa puistoon eväät mukaan. Siellä oli useampi paikka, jossa olisi voinut nauttia eväitä pöytien ääressä.

Kun pääsimme takaisin Vejleen, kävelimme hetken Vejlen kävelykatua ja kävimme kahvilassa kahvilla ja jätti-isolla kokiksella. Vejle vaikutti kokonaisuutenaan kaupungilta, jossa olisi voinut viihtyä pidempäänkin.

Päivä oli hyvin onnistunut ja seuraavana päivänä olikin matka takaisin kotiin.

 

Kotimatkan päivästä en kirjoita erikseen tekstiä. Ajelimme rauhassa takaisin Köpenhaminaan. Pysähdyimme matkalla syömässä. Saimme palautettua auton moitteettomassa kunnossa autonvuokraamoon ja lentokentällä olimme hyvissä ajoin. Lentomatkalla bongasimme vielä yhden legohahmon ja pikkupojat pääsivät hahmon kanssa poseraamaan. Lentomme kotiin lähti vähän myöhässä, mutta Helsinki-Vantaalla olimme kuitenkin ajoissa illalla.

Hieno reissu ja lapsille ihan mahtava! Lapset nostivat peukut ylös kotimatkalla, kun kysyin miten reissu oli mennyt.

Perhereissu Tanskaan – Legoland

Teimme kesällä 2019 perhereissun Tanskaan. Olimme reissussa neljä päivää ja matkassa oli mukana mieheni, poikani sekä mieheni tytär poikansa kanssa.

Lähdimme aamulla ajelemaan kohti Legolandia. Keli oli melko pilvinen ja jopa sateinen. Ajelimme hauskoja pikkuteitä ja selkeästi olimme löytäneet reitin, jota ei kukaan muu ollut ajelemassa. Nauroimme, ettei uskoisi meidän olevan menossa kohtuullisen suureen huvipuistoon, sillä olimme lähes ainoat tiellä. Myöhemmin syy selvisi, kun huomasimme, että kaikki muut autot olivat tulossa vastakkaisesta suunnasta puistoon. Jätimme auton parkkipaikalle, joka oli hiljalleen täyttymässä.

Parkkipaikalta oli pieni kävelymatka Legolandin portille. Portilta pääsimmekin jonottamaan lippujonoon. Mietimme siinä pitkään jonottaessamme kuinka paljon tehokkaampaa olisi, jos paikalla olisi lippuautomaatteja. Olimme saaneet majapaikasta kupongit, joilla lapset pääsivät puistoon ilmaiseksi yhden täysihintaisen aikuisen kanssa.

Liput saatuamme menimme puistoon. Puisto on jaettu eri teemojen alueisiin. Löytyy minimaailma, duplo-, ninjago-, jää-, merirosvo-, seikkailu- ja legoredomaailmat sekä merimaailma. Aloitimme minimaailmasta, jossa on eri maita ja kaupunkeja rakennettu legoista, alueelta löytyy myös mm. satama ja lentokenttä.

Pikkumiehetkin jaksoivat hyvin ihmetellä pientä legomaailmaa ja sen yksityiskohtia. Oli mahtavaa, kun satamissa, kaupungeissa ja kylissä oli liikkuvia elementtejä; autoja, lentokoneita, laivoja ja junia. Joissain paikoissa oli myös käytetty äänitehosteita.

Menimme katselemaan koko Legolandin yli näköalatorniin ja jatkoimme sen jälkeen kierrosta. Oma pikkumieheni on todellinen Ninjago-fani ja mennessämme Ninjago-maahan, oli mahtavaa nähdä lapsen tuikkivat silmät ja kuulla kuinka poika tuntee kaikki Ninjago-hahmot, joita on tehty legoista eri puolille aluetta. Kävimme koko porukalla Ninjago the ride -laitteessa. Siellä kuului käsillä huitomalla ampua ”pahiksia”. Toki meistä oli kaikessa tohinassa otettu myös kuvat, jotka sai ostaa ajelun jälkeen.

  

Kiersimme myös muita alueita ja kävimme välillä ostamassa hodarit. Jatkoimme sitten kiertämistä ja kävimme muutamissa laitteissa. The Dragon oli hauska laite pikkumiehen kanssa, jossa oli yhdistetty vauhtia ja legoista rakennettuja juttuja. Ghost – the haunted house oli kummitustalo, jossa käveltiin ja lopuksi oli hetken vemputtava laite. The Temple oli laite, jossa istuttiin vaunuissa ja ammuttiin pitkin matkaa eri kohteita. Vikings River Splash oli perinteinen koskenlasku, jossa kyydissä olijat istuvat ringissä. Kävimme myös juna- ja veneajeluilla, joista jälkimmäisessä nähtiin hauskoja legoista rakennettuja hahmoja. Meidän porukasta hauskimpia olivat laitteet, joissa pääsi ampumaan interaktiivisesti.

Kaupassakin oli pakko vierailla ja ostaa legoja, joihin oli etukäteen säästetty rahaa myymällä vanhoja leluja pois. Mahtava kauppa oli se, jossa pääsimme itse rakentamaan omia legohahmoja. Siellä oli samanlaiset lokerot kuin irtokarkkikaupassa ja lokeroissa oli erilaisia osia, joista sai valita omiin hahmoihinsa parhaat osat.

Päivän päätteeksi kävimme vielä merimaailmassa, joka oli mahtava. Siellä oli isot akvaariot täynnä upeita kaloja mm. haita, rauskuja yms. Meidän porukka tykkäsi erityisesti lasikuvuista, joissa pääsi keskelle akvaariota.

Meidän perhe antaa Legolandille hyvät pisteet. Huvipuistossa riitti katsottavaa niin aikuisille kuin lapsillekin ja viihdyimme hyvin. Sääkin suosi valtaosan päivästä ja iltapäivällä tuli välillä jopa kuuma. Hyvät kengät on tärkeät, sillä päivän aikana tulee käveltyä ja seistyä paljon. Meidän perheelle riitti kyllä yksi päivä ja olimme tyytyväisiä, että teimme jo etukäteen päätöksen olla vain yhden päivän siellä.

 

Perhereissu Tanskaan – autonvuokraus ja matka Vejleen

Teimme kesällä 2019 perhereissun Tanskaan. Olimme reissussa neljä päivää ja matkassa oli mukana mieheni, poikani sekä mieheni tytär poikansa kanssa.

Kahden tunnin yöunien jälkeen heräsimme virkeinä puoli neljältä aamuyöstä. Olimme pakanneet edellisenä iltana laukkumme, mutta yöllä oli vielä viimeiset pyykit kuivuneet kuivausrummussa ja siksi nukkumaanmeno oli viivästynyt liiaksi. Matkustamme aina hyvin kevyesti. Jos olemme alle viikon reissussa, pyrimme pakkaamaan kaksi laukkua, joista toinen on käsimatkatavaroihin sopiva matkalaukku ja toinen reppu. Lisäksi minulla on yleensä käsilaukku ja joskus miehelläkin sellainen ”mieslaukku”.

Miehen tyttären kaveri vei meidät lentokentälle. Olipa mukavaa, kun ruuhkaisessa lähtöaulassa oli perheturvatarkastus. Lasten kanssa on mukava mennä perheille tarkoitetulle portille, sillä siellä on yleensä hieman vähemmän jonoa.

Pääsimme sujuvasti lähtöpuolelle. Kävimme ostamassa vesipullot ja sitten olikin aika mennä koneeseen. Lentoaika on noin 1,5 tuntia ja se menikin mukavasti Finnairin siivillä.

Saavuttuamme Köpenhaminaan pääsimme hienosti pelkillä kävimatkatavaroilla kävelemään ulos bussipysäkille. Autovuokraamoon meni ilmainen bussi terminaalin yhdeltä laidalta. Bussimatka kestää nelisen minuuttia ja kaikki tärkeimmät autovuokraamot ovat samassa rakennuksessa, joten homma hoituu helposti.

Autovuokraamon tiskillä päätimme ottaa pikkuisen isomman auton, jotta matkatavaramme mahtuvat. Ostimme myös siltamaksun Ison-Beltin sillalle valmiiksi. Näin ei tarvinnut enää pelata rahalla tai korteilla matkalla. Tällä kertaa autonvuokran yhteydessä joutui maksamaan noin 400 euron panttimaksun. Käytännössä luottokortilta otetaan sen verran katevarausta ja varaus vapautetaan sitten, kun auto palautetaan moitteetta.

Saimme autoksemme mukavan automaattivaihteisen bemarin. Reitti kohti Vejleä oli kätevä, sillä meidän ei tarvinnut ajella kaupungin läpi, vaan pääsimme lähes heti moottoritielle. Samaa suoraa tietä pääsi ajelemaan lähes perille asti.

Matkan maisemat olivat hyvin maalaismaiset. Hyvin paljon avonaista, ei juurikaan metsiä, vain yksittäisiä puita.

Ennen Ison-Beltin siltaa oli tietulliportit, jossa osa porteista on korttimaksuun, osa ilmeisesti jollekin autossa olevaan tunnisteeseen ja osa manuaalisia eli niissä istuu henkilö paikalla. Meillä, kun oli maksettu lippu, ajoimme manuaaliselle portille.

Ison-Beltin silta on valtaisa riippusilta Ison-Beltin salmen keskellä. Sillan pituus on 2700 metriä, mutta siltakokonaisuuden pituus on yhteensä 6790 metriä. Silta on yksi Tanskan kulttuurikaanonin kahdestatoista arkkitehtuurikohteesta. Ison-Beltin silta oli upea, sitä ajaessa ei kuitenkaan kannata miettiä sitä faktaa, että kyseessä on tosiaan kohtuullisen suuri riippusilta (mitäs jos kiinnike irtoaa??).

Ison-Beltin sillan lisäksi ajoimme vielä Vähä-Beltin uuden sillan yli. Sekin silta oli komea, tyyliltään samanlainen.

  

Saavuimme Vejleen puolenpäivän aikoihin. Ensimmäisenä etsimme ruokapaikan, sillä porukalla alkoi olla jo kiljuva nälkä. Ruuan jälkeen etsimme lähimmä Lidlin ja ostimme ruokaa. Kahdelta pääsimme vihdoin majapaikkaamme, emmekä sieltä sitten pahemmin loppupäivänä poistuneetkaan, sen verran väsytti vähien yöunien vuoksi.

Meillä oli majapaikkana talon yläkerta. Olohuone, makuuhuone, keittiö ja kylpyhuone. Käytössämme oli myös aidattu piha, jossa oli lapsille trampoliini, keinut, liukumäki ja jalkapallomaali. Käytimmekin iltapäivän pihalla oleskeluun ja seuraavan kahden päivän suunnitteluun.

Olimme alunperin ajatelleet viettää Legolandissa kaksi päivää. Nyt tutustuimme esitteisiin, joita majapaikasta löytyi ja päätimmekin mennä vain päiväksi Legolandiin ja toisena päivänä muuta ohjelmaa. Lapsillekin suunnitelmanmuutos kävi.

Perhereissu Tanskaan – matkasuunnitelma

Tänä kesänä päätimme tehdä lyhyen kesälomareissun, koska Tommi on lomalla vain kaksi viikkoa. Pikkumies on nyt viisivuotias ja rakastaa legoja, joten aloimme miettiä keväällä, että nyt olisi hyvä aika lähteä käymään Legolandissa.

Tutkin erilaisia vaihtoehtoja ja totesin valmiiden matkapakettien olevan pois laskuista, sillä ne ovat niin kalliita. Matkalle oli lähdössä oman perheen lisäksi myös Tommin tytär poikansa kanssa.

Majoitus Tanskassa – missä?

Pienellä googlailulla selvisi, että Legolandin kotikylä Billund ei ole kummoinenkaan paikka. Siellä on oikeastaan vain lentokenttä ja Legoland. Reippaan kahdenkymmenen minuutin ajomatkan päässä Billundista on kaupunki nimeltä Vejle, jossa on sitten jo vähän enemmän kaikkea.

Vejlessä on asukkaita päälle viisikymmentätuhatta, joten kauppoja ja kahviloitakin löytyy, jos sellaisia haluaa löytää. Päätimme siis etsiä majoituksemme Vejlestä. Löysinkin sieltä asunnon vuokrattavaksi koko porukalle.

Lentäen vai autolla? 

Mietimme myös vaihtoehtoja mennä Tanskaan. Käytännössä yksi vaihtoehto olisi ollut mennä autolla laivaan Turussa ja ajaa Ruotsin läpi Tanskaan. Tuo matka olisi kestänyt melko pitkään, sillä pelkälle ajomatkalle olisi tullut yli kymmenen tunnin ajomatka ilman taukoja.

Toinen vaihtoehto oli lentäen perille. Lentoja voi ostaa suoraan Billundiin tai sitten Köpenhaminaan. Löysin meidän porukalle edulliset lennot Finnairilla Köpenhaminaan, joten päädyimme siihen.

Suunnittelimme aluksi, että olisimme menneet junalla Köpenhaminasta Vejleen, mutta lopulta vuokra-auto tuli maksamaan saman verran, joten päädyin vuokraamaan meille auton. Autovuokraamomme oli Sixt.

Neljän päivän reissu

Suunnitelmana oli tehdä neljän päivän reissu. Ensimmäisestä ja viimeisestä päivästä menisi iso osa matkaan, mutta kaksi keskimmäistä päivää voisimme pyhittää mille haluamme. Alkuperäinen suunnitelma oli, että vietämme ne kaksi päivää Legolandissa. Myöhemmin suunnitelmamme muuttui, mutta siitä myöhemmin…

Vinkit Islannin kiertomatkalle

Teimme kesällä 2018 kiertomatkan Islannissa. Jos haaveissasi on Islannin matka, tässä sinulle muutama vinkki reissua varten.

  1. Hanki hyvä matkaopaskirja

    Hyvä matkaopaskirja antaa sinulle vinkkejä myös niiden perusturistikohteiden ulkopuolelta. Suosittelen Tripsterin Islanti matkaopasta, kirjoittanut Satu Rämö.

  2. Varaa matkaan ainakin kaksi viikkoa

    Islanti on periaatteessa kierrettävissä ympäri melko lyhyessäkin ajassa. Jos kuitenkin haluat nähdä enemmänkin, kannattaa varata riittävästi aikaa. Islannissa on paljon nähtävää ja myös hyvät mahdollisuudet esimerkiksi vaeltamiseen tai muuhun retkeilyyn. Islannissa on myös paljon pieniä ja jopa huonokuntoisia teitä. Matkan kilometrimäärä ei läheskään aina kerro totuutta siitä, kuinka kauan matka paikasta A paikkaan B kestää.

  3. Harkitse matka-ajankohta

    Matka-ajankohta kannattaa miettiä. Kelien puolesta parhaimmat kelit ovat kesäkuukausina kesä-elokuussa. Olen kuullut, että talvellakin Islanti on kaunis. Joka tapauksessa Islannissa ei ole koskaan kuuma ja samalle reissulle mahtuu varmasti monenlaista keliä.

    Talvella osa teistä on suljettu. Kannattaa pitää myös huoli, että auto on talvella etenkin hyvin varusteltu. Sesonkiaikaan kesäkuukausina on kaikista kalleinta matkustaa Islannissa, mutta majoitusmahdollisuuksia on paremmin.

  4. Tee vähintään karkea matkasuunnitelma

    Islannissa on paljon nähtävää, joten suosittelen tekemään vähintään karkean matkasuunnitelman. Suunnittelemalla säästät aikaa paikan päällä. Kun tietää minne haluaa mennä, mitä tehdä ja mitä nähdä, osaa varautua myös oikeanlaisella autolla ja varusteilla.

  5. Budjetoi riittävästi rahaa

    Islanti on kallis maa piste. Etenkin sesonkiaikana. Telttailemalla luonnossa säästät reippaasti rahaa, mutta olet kelien armoilla. Jos et aio telttailla, kannattaa varata riittävästi rahaa. Rahaa nimittäin kulu enemmän kuin kuvittelisi.

  6. Vuokraa hyvä auto

    Islannin tiet voivat olla haasteellisia. Kapeita vuoristoteitä sekä muhkuraisia sorateitä. Näillä teillä haluat, että autosi on kunnossa, renkaat kestävät ja jarrut toimivat. Lisäksi jos haluat ajella F-teillä, tarvitset siihen nelivetoauton. Perusautollakin pystyy tekemään mukavasti reissun monessa paikassa, mutta pidä huoli, että auto on kunnossa. Älä ota siis halvinta vuokra-autoa.

  7. Navigaattori tai tiekartta on hyvä ykköstien ulkopuolella

    Vaikka ykköstie menee näppärästi koko Islannin ympäri, on hyvä tiekartta tai navigaattori hyvä olla olemassa.

  8. Varaa majoitus etukäteen

    Jos et aio  majoittua teltoissa, kannattaa majoitukset varata hyvissa ajoin etukäteen. Telttailu on suosittu tapa majoittua ja Islannissa saakin majoittua melkein missä vain. Jos kuitenkaan telttailu ei kiinnosta, kannattaa majoitukset reissulle varata ajoissa. Ajoissa varaamisen hyvä puoli on se, että silloin pääsee valitsemaan myös edullisempia vaihtoehtoja.

    Islannissa on käytännössä vain kaksi isompaa kaupunkia, muuten kaupungit ovat lähinnä kyliä. Majoitusvaihtoehtojakaan ei näin ollen ole ihan mahdottomasti. Itse koimme Airbnb:n olevan hyvä vaihtoehto, sitä kautta löysimme myös mm. farmimajoitusta.

  9. Pakkaa säänmukaiset varusteet

    Sää vaihtelee Islannissa usein. Samana päivänä voi paistaa aurinko, sataa vettä, rakeita tai lunta. Kannattaa ottaa siis myös sateen ja tuulen kestäviä vaatteita. Kerrospukeutuminen on hyvä ajatus. Kannattaa myös miettiä etukäteen mitä aiot reissussa tehdä ja valita sen mukaisia varustuksia.

  10. Vietä aikaa Reykjavikin ulkopuolella

    Reykjavik on ihan kiva pikkukaupunki, mutta jos haluat nähdä Islannin, lähde Reykjavikin ulkopuolelle. Eteläisessä Islannissa tuntui vielä turisteja riittävän, mutta muualla olikin rauhallisempaa ja sai ajella usein teitä ihan rauhassa.

  11. Pakkaa matkaan seikkailumieltä

    Varaudu mystisiin ja upeisiin maisemiin, satoihin lampaisiin ja mahtaviin kokemuksiin.

Islannin kiertomatka – vesisadetta ja kuumia kylpyjä

Teimme Islannin roadtripin kesällä 2018. Mukana matkassa mieheni Tommi ja 4-vuotias poikani.

12.7.2018

Viimeinen matkapäivä. Lähdimme liikkeelle aikaisin aamusta, sillä matkaa oli vielä jäljellä reippaasti.

Ajelimme jälleen hienojen maisemien läpi kohti Reykjavikia. Olimme päättäneet tehdä vielä yhden pysähdyksen matkalla tai paremminkin olimme päättäneet tehdä pienen koukauksen länteen. Luin nimittäin opaskirjasta, että siellä on pienen pieni luonnon kuumalähde Landrotalaug.

Lähdettä sai pikkuisen etsiä, mutta löysimme sen pienen punaisen hiekkatien päässä. Paikan päällä oli itseasiassa kaksi lähdettä, toinen oli suurempi ja toinen hyvin pieni lähde. Pieni lähde näytti olevan juuri varattuna, joten menimme ensin pientä polkua pitkin suuremmalle lähteelle. Vaihdoin uikkarit päälle, mutta kokeillessani lähteen vettä, se tuntui aivan liian kuumalta. En halunnut mennä lähteeseen.

Samalla huomasimme pienellä lähteellä olleen pariskunnan tekevän lähtöä. Päätimme kokeilla mennä sinne. Lähteelle pääsy vaati puron ylityksen kiviä pitkin hypellen. Ei kastuttu paljoa. Pulahdimme pikkuruiseen lähteeseen, siihen mahtui juuri kaksi ihmistä. Pikkumies ei halunnut kylpeä, joten hän odotteli lähteen reunalla. Ihana kylpy muutoin sateisessa ja viileässä ilmassa ja mahtava päätös reissulle.

Ajelimme vielä pätkän kaupunkiin. Täältä suunnalta piti vielä mennä maksullisesta tunnelista Reykjavikiin. Veimme auton takaisin vuokramoon ja samalla annoin vahvan palautteen järkyttävän huonosta vuokra-autosta, joka oli täysin lahoamispisteessä.

Päästyämme majapaikkaan totesimme matkabudjettimme ylittyneen reippaasti. Kävimme vielä majapaikan lähellä olevassa ravintolassa syömässä burgeriateriat. Majapaikkamme on lähellä lentokenttää ja pyysimmekin respan asiakaspalvelijaa tilaamaan meille aamuksi taksin kentälle.

Kahden viikon aikana ajelimme Islantia 3512 km ristiinrastiin. Mahtava reissu! Pikkumieskin totesi, että ikävä tulee tätä maata! ❤️ Aamulla kohti kotia…

Islannin kiertomatka – kiviä, hylkeitä ja kiukkuisia lintuja

Teimme Islannin roadtripin kesällä 2018. Mukana matkassa mieheni Tommi ja 4-vuotias poikani.

11.7.2018

Koska olemme ajelleet pitkiä päiviä, päätimme tehdä tänään kevyemmän päivän ja ajella vain ”kotikaupunkimme” ympäristöä.

Kävimme enisn katsomassa Pingeyrarin historiallista kivikirkkoa (Þingeyrakirkja). Pingeyrarin kirkko on Islannin ensimmäinen kivikirkko, jokka on rakennettu vuonna 1877. Se on aikanaan korvannut vanhan turvekirkon ja vanhan kirkon arvokkaat tavarat jopa 1200-luvulta siirrettiin uuteen kirkkoon. Emme yrittäneet mennä kirkkoon sisälle, vaan tyydyimme ihailemaan sitä ulkopuolelta. Taivaanvuohi lenteli jossain lähistöllä ja piti hauskaa mäkättävää ääntänsä.

 

Jatkoimme matkaa pientä ja kapeaa hiekkatietä. Tiellä oli tietyin väliajoin levennyksiä, joille pystyi väistämään vastaantulijoita.  Pysähdyimme Borgavirkin vulkaaniselle kukkulalle, joka on aikanaan ollut myös viikinkien linnoitus. Aikamoinen kivikasahan tuo kukkula oli ja siellä sai kulkea varovasti, ettei nyrjäyttänyt nilkkaansa. Maisemat kukkulan päältä olivat hienot.

 

Matka jatkui kiviltä toiselle, kun pysähdyimme seuraavaksi Hvitserkur-kivellä. Kivi näyttää hieman juomassa olevalta lohikäärmeeltä nousuveden aikaan. Laskuveden aikaan kivelle pystyy kävelemään, sillä se seisoo silloin hiekalla. Kivi on monen linnun pesimäpaikka.

Satuimme tulemaan paikalle juurikin laskuveden aikaan. Löysimme näköalatasanteelta pienen polun alas rantaan ja kivelle. Menimme varovasti alas polkua ja kävelimme kivelle. Kiven ympärys ei ollut ihan kokonaan niin sanotusti kuivalla maalla, mutta kivelle pääsi helposti. Kivi oli vaikuttavan näköinen etenkin läheltä katsottuna.

Jatkoimme matkaa hiljaista pikkutietä pitkin. Nälkä alkoi olla ja mietimme onnistuisimmeko bongaamaan jostain paikan, jossa syödä. Nähtiin tien varrella kyltti ravintolasta ja päätimme mennä katsomaan. Tulimme ison rakennuksen tyhjään pihaan, huomasimme viereisestä talosta juoksevan naisen. Kyseessä oli siis jonkun koti ja sen vieressä pitämänsä ravintola.

Menimme ravintolaan sisälle. Seinällä oli ravintolan ruokalista, joka jo ensivilkaisulla näytti todella kalliilta. Emme kehdanneet enää poistua, joten tilasimme edullisimmat kala-annokset meille aikuisille ja lapselle nainen lupasi valmistaa oman annoksen.

Ruoka-annos oli jokseenkin säälittävä. Kaksi kalanpalaa ristissä, pikkuisen perunoita sekä pari kasvista. Lapsen annos koostui pelkistä perunakuutioista. Emme voineet kuin nauraa, kallein syömämme ravintola-anno, mutta ei kylläkään laadukkain. Annoksemme maksoivat 70€/annos.

Olin lukenut juttua hyljekallioista, joilla voisi bongata hylkeitä. Pysähdyimme kallioilla ja ehdimme tekemään pienen lenkin, mutta päätimme poistua pikaisesti paikalta, kun kiukkuinen lapintiira hyökkäsi pääni kimppuun. Taivas oli ajoittain ruuhkaksi asti täynnä lintuja, joten totesimme visiitin olevan riittävä.

Jatkoimme matkaa tietä eteenpäin ja näimme tien varressa merkin hylkeistä. Pysähdyimme ja kävelimme rannalle, oli hieman sateinen keli, mutta emme antaneet sen häiritä. Ja vihdoinkin, näimme hylkeitä. Hylkeet olivat sen verran kaukana, ettei niistä saanut kuvia, mutta näimme miten hylkeet makoilivat kallioilla ja miten osa niistä sukelsi veteen ja uiskenteli siellä.

Jatkoimme kierroksen loppuun ja takaisin ”kotikaupunkiimme”. Ilta muuttui sateiseksi, joten emme enää illalla tehneet mitään ihmeellistä. Matka alkaa lähestyä loppuaan, joten huomaan porukan alkavan pikkuhiljaa potea lievää matkaväsymystä.

Islannin kiertomatka – vierailu länsivuonoilla

Teimme Islannin roadtripin kesällä 2018. Mukana matkassa mieheni Tommi ja 4-vuotias poikani.

10.7.2018

Voimakas tuuli jatkui tänäänkin… Valitettavasti aikamme ei tällä reissulla riitä koko länsivuonojen alueen kiertämiseen, mutta tänään päätimme ajella länsivuonojen alueelle niin pitkälle kuin on päivässä mahdollista.

Ajelimme upeita vuonomaisemia kaikessa rauhassa. Välillä satoi vettä, välillä paistoi aurinko. Tuuli edelleenkin voimakkaasti ja päivä oli pääosin pilvinen. Ihmettelimme rannoilla näkyviä ajopuita. Puut olivat harmaita ja suuria, joten paikallisesta puuttomasta maisemasta ei tuollaisia tukkeja tule. Pohdimme arvoitusta kurvaillessamme kiemuraisia teitä, mistä kaukaa puutavaraa on tuollaiset määrät rantautunut?

Yhtäkkiä Tommi huomasi hylkeen eräillä rantakivillä. Meidän oli pakko tehdä u-käännös ja mennä katsomaan. Lähelle hyljettä ei päässyt, joten tiirailimme sitä tieltä. Hylje oli sen verran kaukana, ettei sitä kovinkaan hyvin erottanut.

Päätimme pysähtyä Holmavikissä syömässä. Emme olleet varsinaisesti päättäneet miten pitkälle ajelemme tänään, mutta toiveissa oli päästä sen verran eteenpäin, että voisi sanoa vuonoilla käyneensä. Kävimme yhdessä ravintolassa syömässä ruuan ja toisessa jälkiruuan.

Jatkoimme matkaa vielä eteenpäin. Holmavik oli viimeinen kaupunki meidän reitillämme ja sen jälkeen ei maisemassa näkynyt kuin muutamia yksittäisiä taloja muuten hyvin karussa ja autiossa maisemassa. Länsivuonoillekaan ei talviaikaan ole asiaa eli siellä asutaan silloin hyvin eristyksissä.

Tiet olivat näin kesäaikaankin välillä hieman arvelluttavia. Osa kapeista hiekkatien pätkistä oli jopa pelottavia serpentiinikurveineen ja pehmeine reunoineen. Olipa jonkun loma meidän kierroksen aikana päättynyt jeepin kanssa katolleen noilla teillä.

 

Ajelimme jälleen lumirajassa ja bongasimme kivikkoista maisemaa, paljon vesiputouksia sekä hylkeen lisäksi ison määrän vesilintuja. Olimme lähteneet liikkeelle hyvin aikaisin aamusta ja takaisin majapaikalla olimme vasta iltamyöhällä. Hyvä päivä!

Islannin kiertomatka – kylpy kuumassa lähteessä

Teimme Islannin roadtripin kesällä 2018. Mukana matkassa mieheni Tommi ja 4-vuotias poikani.

9.7.2018

Oli aika jättää pieni Olafsfjördurin kylä ja jatkaa matkaa. Päivän tavoitteena oli päästä Skagaströndin kaupunkiin muutaman sadan kilometrin päähän.

Tänään päätimme kylpeä kuumassa lähteessä. Olimme kuulleet Grettirslaug-luonnonlähteestä, joka on hieman syrjässä. Oma haaveeni oli löytää kuuma lähde, jossa pääsisimme kylpemään ilman suurtaa ruuhkaa. Lähdimme ajoissa aamulla liikkeelle ja osan matkaa ajelimme jo aiemmilta päiviltä tuttua reittiä. Kun tulimme lähemmäs kuumia lähteitä, tie vaihtui hiekkatieksi. Ajelimme pikkuista hiekkatietä ihaillen upeaa turkoosia merta.

      

Tänään on ollut kova tuuli, paikoin jopa 24 m/s. Auton kanssa oli taas omat haasteensa pysyä tiellä. Lähes tyhjä hiekkatie antoi lupausta rauhallisesta paikasta.

Taivas oli synkkä ja tuuli teki ilmasta melkoisen vilpoisen. Käytiin maksamassa kylpymaksu kahvilarakennuksessa. Samalla alueella oli myös leirintäalue tai ainakin mökkien vuokrausta. Kävimme vaihtamassa uikkarit päälle pukuhuone/suihkukopeissa. Samaan aikaan miesten puolella oli porukka kovaäänisiä ruotsalaisia nuoria miehiä, jotka olivat jo tulossa pois lähteestä, huh… Pihassa oli myös pieni poukama veneineen, melko idyllinen paikka.

Paikalla oli kaksi pyöreää lähdettä ja ne olivat täysin tyhjät. Lähteeseen piti mennä varovasti, sillä lähteeseen johtavat rappuset ja pohjan kivet voivat olla liukkaita. Kieltämättä kuuma lähde tuntui ihanalta kylmässä ja tuulisessa ilmassa, paikoin lähteen pohja tuntui jalkapohjissa jopa polttavalta. Kuuman lähteen vesi on lämmin johtuen maankuoren geotermisestä lammöstä, joka lämmittää pohjavettä.

Pari ihmistä kävi lähteen reunalla kurkkimassa, mutta eivät tarjenneet vaihtaa uikkareita kovan ja kylmän tuulen vuoksi. Yritimme sanoa, että vesi on niin lämmintä, että koleassa ilmassa pulahdus on jopa nautinnollisempaa kuin muuten. Saimme siis juuri sen mitä toivoimme, täysin privaatin kylvyn.

Kylvyn jälkeen päätimme käydä katsomassa kahvilassa olisiko siellä jotain syötävää. Nuori kesätyöntekijä teki meille hodarit ja sen voimin jaksoikin lähteä taas jatkamaan matkaa.

Ajelimme virkistävän kylvyn jälkeen kauniissa maisemissa, välillä pysähdellen mielenkiintoisen näköisissä paikoissa. Yhden pysähdyksen teimme pienessä ”kylässä”, jossa oli kirkko sekä ruohokattoisia rakennuksia.

Islannin maisemiin ei kyllästy, mutta tämä karuus yllättää joka päivä. Lampaita on  todella paljon, niitä on aitauksissa, mutta myös teiden varsilla ja teilläkin. Hevosia näkyy myös aitauksissa ja lehmiäkin silloin tällöin. Olemme koko perhe viihtyneet Islannissa todella hyvin. On ollut kiva ajella rauhassa joka puolella, kun muita autoja näkyy vain silloin tällöin ja varsinkin täällä pohjoisessa on todella rauhallista.

Kova tuuli jatkui koko ajoreittimme ajan ja välillä taivaan täyttivät lähes mustat pilvet. Välillä oli pakko pysähtyä ja tulla ulos autosta ihailemaan maisemia. Tuulen vuoksi pysähdykset jäivät kuitenkin kerrallaan melko lyhyiksi.

          

Seuraava ”kotikylämme” on Skagaströnd, joka on pieni, vajaan 500 asukkaan kaupunki. Olemme varanneet huoneen Airbnb-asunnosta. Asunnossa on yhteensä neljä huonetta sekä yhteisinä tiloina kylppäri, olohuone ja keittiö. Talon omistajat ovat mukavia, ja ovat tuoneet meille jääkaappiin jogurttia ja omien kanojensa munia. Lähellä on hevostila, joka on asunnon omistajan vanhempien. Saimme luvan kävellä halutessamme myös hevostilan mailla.

Ennen talolle tuloa kävimme pikaisesti naapurikylällä kaupassa sekä ravintolassa syömässä. Koko päivä oli mennyt kuitenkin melko köykäisillä eväillä.

 

Islannin kiertomatka – valasristeilyllä

Teimme Islannin roadtripin kesällä 2018. Mukana matkassa mieheni Tommi ja 4-vuotias poikani.

8.7.2018

Aamu valkeni Ólafsfjörðurissa, joka on pieni kalastajakylä Islannin pohjoisvuonoilla. Aikanaan elinkeino tuli sillistä, mutta sitä ei enää alueella ole. 1940-luvulla Olafsfjörduriin parannettiin hevosreitti tieksi ja sen jälkeen kylään on päässyt autolla. 90-luvulla avattiin vasta ensimmäinen tunneli ja 2010 avattiin uusin, silloin meidänkin käyttämät reitit tulivat käyttöön. Vanha tie ymmärtääkseni kulki vuorien välistä ja talvikeleillä oli usein suljettuna. Kylässä on pieni satama, jossa suloisen söpöt kalastusalukset nytkin olivat ankkureissa.

Asumme kylässä erään naisen omistaman talon alakerrassa. Meillä on käytössä kokonainen huoneisto ja tämä nainen asustelee erillisessä asunnossa yläkerrassa. Asunnossa on kaikki mitä tarvitsemme ja viihdymme varmasti hyvin täällä tämän lyhyen vierailumme ajan.

Valasristeilyllä ryhävalaita bongailemassa

Olin aiemmin bongannut erään Reykjavikin infopisteestä saamani opaslehtisen sivulla mainoksen valasristeilystä. Päätimme jo reissun alussa, että pohjoisen puolella voisimme tehdä valasristeilyn, jos siihen tulee mahdollisuus. Kiinnitin siis tuohon mainokseen huomiota, koska risteilyn lähtöpaikka ei ollutkaan valaskaupunki Husavik tai Akureyri. Minulle tuli tuosta mainoksesta hyvä fiilis ja kun säätiedotuskin näytti seuraaville päiville mukavaa keliä, varasin risteilyn. Tänään oli tuon risteilyn aika…

Sinänsä tähän risteilyyn sisältyi riski, sillä risteily lähti Hjalteyrista, joka on kuitenkin ison vuonon varrella. Risteily tehdään siis lähinnä vuonossa. Joskus, jos valaita ei onnistuta bongaamaan, risteily saattaa mennä avomerellekin asti. Jos kelit sen sallivat.

Ajelimme eilisillan reittiä takaisinpäin Hjalteyrin pieneen kalastajakylään. Hjalteyri on entinen sillipitäjä, jossa oli vuoteen 1966 saakka kala- ja öljytehdas. Tehdas oli toiminnassa lähes 30 vuotta. Nykyisin kylässä asuu vain noin 40 ihmistä.

Saavuimme kylän rantaan hieman ajoissa. Ihmettelimme kuinka hiljaista siellä onkaan. Ylhäisessä yksinäisyydessään vanhan kalatehtaan rakennusten edessä seisoi lasinen lipunmyyntikoppi. Risteilyvaraus piti käydä vaihtamassa lippuihin ja samalla kysyin onko risteilylle tulossa paljon porukkaa. Poika naurahti ja sanoi, ei ole tulossa.

Meidät haki eräs nainen mukaansa ja kävelimme kalatehtaan rakennuksiin pukemaan risteilyvarusteet päälle. Pukeuduimme lämpimiin haalareihin, olinkin miettinyt onko varustuksemme turhan kevyt merelle. Nainen kertoi, että meidän lisäksemme risteilylle oli tulossa kapteeni, opas ja kaksi tutkijaa. Tyypillisesti heidän aluksensa on silloin täynnä, kun lähikaupunkien isot valasristeilyt joutuvat keliolosuhteiden vuoksi tuomaan asiakkaansa tänne. Ihan huippua! Saimme siis lähes yksityisen risteilyn.

 

Risteilymme tehtiin vanhalla kalastusaluksella. Näimme jonkin matkan päässä risteilemässä toisenkin aluksen ja sen kannella turistit kököttivät kuin sillit suolassa, aivan vieri vieressä. Huokasimme helpotuksesta, meillä oli kyllä todella hyvä tuuri.

   

Olimme onnekkaita myös valaiden suhteen. Näimme parin tunnin risteilyn aikana ryhävalaan viisi kertaa, myös sen upean pyrstön heilautuksen, vaikka sitä emme onnistuneet valokuvaan nappaamaankaan. Aluksella meille tarjottiin myös kuumaa kaakaota ja pullaa.

Wikipedian mukaan 25-48 tonnia painava ja 12-18 metriä pitkä ryhävalas kuuluu uurteisvalaiden heimoon. Ryhävalasta tavataan kaikilla merillä ja ne pitävät erityisesti matalista rannikkovesistä. Ryhävalas tekee pitkiä ruoka- ja lisääntymisvaelluksia ja uikin vuodessa noin 25 000 kilometriä. Se syö krillejä, kalaparvia ja myös pieneläinplanktonia.

Ryhävalas pyydystettiin ihmisen toimesta 1900-luvun alussa lähes sukupuuttoon ja laji rauhoitettiin vuonna 1966. Sen jälkeen kanta on kasvanut pikkuhiljaa ja nykyisin ryhävalaita arvioidaan olevan noin 25 000. Ihmisestä on edelleen ryhävalaille haittaa rannikkovesien lisääntyneen toiminnan ja kilometrien pituisten kalaverkkojen vuoksi.

 

Risteilyn jälkeen söimme ehkä maailman parhaan kala-/äyriäiskeiton kylän ravintolassa. Ja jälkkäriksi suklaakakkua.

Vuonokyliä ristiin rastiin

Loppupäivän päätimme ajella muita pohjoisosan vuonokyliä. Tutustuimme mm. matkan varrella sijaitsevaan Dalvikiin. Ajoimme takaisin kotikyläämme ja päätimme jatkaa siitä matkaa ylöspäin, olimme kuulleet, että Siglufjörðurin kylässä on parhaillaan musiikkifestivaalit. Päivän jännityksen saimme kilometrien pituisista tunneleista, joista jännin oli yksikaistainen, yli 4 km pitkä tunneli. Siglufjördurin kylä oli hieman isompi kuin meidän kylämme ja teimme sen keskustassa pienen kävelylenkin.

Kun saavuimme takaisin omaan kotikyläämme, kävelimme vielä hetken sen keskustaa kierrellen ja kävimme kaupassa ostamassa ruokaa. Illalla olikin luvassa majapaikassa valmistetut nakkileivät. Tämä oli muodostunut päivien mittaan edulliseksi majapaikka-ateriaksi.

Mahtava päivä! Huomisen suunnitelmana jatkaa matkaa ja ehkäpä löydämme kuuman lähteenkin, johon pulahtaa.