Edinburghin huikeat kukkulat

Edinburgh menee kyllä taas näihin ”Can I move here” paikkoihin. Saavuttiin meidän ihanaan airbnb-kotiin perjantai-iltana ja lähdettiin tiistai-aamuna ja kolme päivää riitti rakastuttamaan mun kaupunkiin. Toki tämä tulee taas näin turistin silmin katsottuna, mutta kyllä Edinburghin tunnelma iski muhun kovaa.

Kaupungin taustalla siintävä jylhä kivilinnake ja vehreät puistot, varsinkin näin kukinnan alun aikaan, saivat vanhan ajan romantikon sydämen sykkimään. Tiesitkö muuten, että lukemani mukaan Edinburghissa on eniten ravintoloita/pubeja verrattuna asukaslukuun Euroopan kaupungeista? Sen lisäksi shoppailumahdollisuudet Edinburghissa ovat laajat ja myös kauempana siintävä meri tuo ainutlaatuisen tunnelman kaupunkiin.

Kuten olen täälläkin kirjotellut, varsinkin nyt aikuisena olen alkanut arvostaa luontoa aivan eri tavalla ja sitäkin Edinburghista kyllä löytyi. Vaikka ei kerettykään nähdä kuin pieni vilaus Skotlannin huikeista kukkuloista, nekin jo ihastuttivat. Olisi kyllä hirveästi tehnyt mieli jäädä vielä ainakin yhdeksi päiväksi ja pohdinpa taas kerran koulun penkille palaamista Edinburghin auringonpaisteessa. Oltiin tosiaan tosi onnekkaita sään puolesta, sillä vain ensimmäisenä aamupäivänä sateli, muuten melkein pilvetön taivas koko reissun.

Meidän viimeisenä päivänä laitettiin meidän jo valmiiksi hiukan jumissa olleet kintut liikkeelle ja käppäiltiin Holyrood parkiin, mistä löytyy mm. tuo kuuluisa Arthur’s seat. Nimihän viittaa mystiseen Kuningas Arthuriin, mutta myös Gaelicista tullut nimitys Àrd-na-Said eli Height of Arrows voi olla kukkulan nimen taustalla alunperin. Prince’s streetiltä käveltiin noin 40 min (kuvia räpsien ja hiukan kaarrelleen) tuonne Holyroodin puistoon ja lähdettiin sitten kipuamaan kukkulalle. Jalkahapotusten ja repun hieyttämän selän siivittämänä päästiin sitten ihailemaan maisemia hiukan korkeammalta.

 

Nyt ollaan jo valitettavasti taas Suomen kamaralla rakkaassa Helsingissä, ja vaikka Edinburgh veikin sydämen, ei tämä kotikaupunkikaan niin paha ole. Nimim. 18 astetta ulkona ja pilvetön taivas. Eilen ihastelin parvekkeelta auringonlaskun värittämää taivasta ja totesin taas kerran, että mikään ei kyllä voita Suomen kesää. Lisää Edinburgh-postauksia kuitenkin tulossa, joten stay tuned ja niin edelleen. Ciao!

x Susa

Jotain vanhaa ja värikästä

-Huhtikuu 2018, Helsinki-

Hei taas blogi! Kaivoin pitkästä aikaa kameran esiin, kun vietettiin Helsinki-päivää ystävän kanssa taannoin joten tuupataas ne kuvat nyt tänne. Saatiin nauttia upeasta auringonpaisteesta Helsingissä parisen viikkoa ja kävelylenkit sekä loikoilu uudella parvekkeella ovat tuoneet niin sanotusti kevätfiiliksen rintaan. Toki tällä hetkellä hiukan satelee, mikä onkin oikein osuvaa, sillä lähden Edinburghiin perjantaina!

Hirmusen nopeesti mennyt tää talvikevät-akseli, mikä johtaa varmasti muutosten määrästä ja nimenomaan positiivisista sellaisista. Pyydän jo etukäteen anteeks tätä hehkutuksen määrää, mutta en tiedä onko se kevätaurinko, uudet tuulet vai vaan oman pääkopan paremmin handlaaminen, mutta tuntuu että oon tietyllä tavalla löytänyt elämänilon uudestaan.

Uusi, mielekäs duuni tuo uutta sisältöä elämään ja vaikkei tietenkään sielläkään kaikki ole täydellistä, hyvin mielin lähden kuitenkin töihin joka päivä. Kuten tässä postauksessa kerroin, olen muuttanut Kumpulaan! Mun on pakko sanoa, että en oo varmaan yhdestäkään mun muutosta näin tyytyväinen. Kaikkialla missä oon asunut vuosien varrella on ollut omat hyvät ja huonot puolensa, mutta ainakin tällä hetkellä oon aivan rakastunut Kumpulaan. Ensinnäkin mun oma kämppä on upouusi ja tilava ja vaikka tässä ympäristöä vielä rakennetaan, ei se häiritse mua ollenkaan. On sellanen best of both worlds fiilis, kun samalla saa nauttia uudesta ja modernista talosta (ja isosta parvekkeesta!), ja silti aivan vieressä on upeita vanhoja puutaloja, merenranta ja pauhaava koski. Plus oon todennut Arabian kauppakeskuksen erittäin toimivaksi yksiköksi.

Auringon paisteessa ja rannassa tehdyn kävelylenkin jälkeen kävellessä Toukolan ja Kumpulan läpi kotiin, on meinannut pari kertaa ihan sydän pakahtua onnellisuudesta. Oon viettänyt mun lapsuuden mun kesät Pohjanmaalla sukulaisten luona, ja tietyllä tavalla Kumpulan fiilis muistuttaa mua maaseudun tunnelmasta ja rauhallisuudesta. En kuitenkaan tiedä voisinko koskaan asua ihan maalla, ainakaan tässä elämänvaiheessa, joten tällanen keskustan kupeessa luonnon vieressä on täydellinen ratkasu tällä hetkellä.

Värjättiin myös mun hiukset ja ensimmäistä kertaa elämässäni oon punapää; I’m loving it. Tai kyllä nää enemmän tällaset gingerit on, mutta tykkään hirmuisesti ja sanoin mamallekin, että pidetään tää väri ainakin kesän yli. Värjäys tehtiin kasviväreillä mitkä hyödyntävät jo hiuksissa olevaa pohjaväriä ja ainakin itsellä toi paljon lämpimämmän sävyn hiuksiin. Värit ei tosiaan sisällä mitään kemikaaleja; vain kasvi-yrttijauhetta ja vettä. Suosittelen! Täältä voit vilkaista Keski-Uudenmaan parhaan parturi-kampaamon sivuja jos kiinnostelee: http://www.parturikampaamo-imago.com/

 Jotta tää postaus ei nyt pelkkää ruusunpunaa olisi, niin sen verran voin valittaa, että niska ja hartiat on kyllä niiiin jumissa jatkuvasti ja sellanen kiva pieni migreenikohtauskin käytiin tossa viime viikolla läpi. Päätetyö is killing me plus mun salimotivaatio on täysin nollassa ja oon nyt muutenkin liikkunut vaan minimimääriä, joten ei voi taas muuta kun peiliin katsoa. Törsäsin just ja ostin taas joogakortin ja en malta odottaa että pääsen vuoden hot joogailutauon jälkeen ollut takaisin lajin pariin. Ilokseni huomasin, että edistyneiden Air jooga -tunti on myös tehnyt paluun; pitää kummiskin muistaa aloittaa taas rauhassa. On se kyllä vaan vaikeeta saada raahattua ittensä liikkumaan sillon kun se on jokin muu kuin oma laji. Mutta eiköhän siihenkin saada muutos tässä tämän vuoden puolella!

Pikkuhiljaa alkaa kämppäkin näyttää kodilta ja sain ihan itte asennettua netin ja Telia tv:nkin, vitsi olin ylpee itestäni! Strong, independent woman jne. Tässä just suunnittelen Ifolor-tilausta, kun haluaisin ainakin yhden Venetsia-kuvan seinälle maskin vierelle. Koitan kahlailla vähän kuvia läpi kun ideana kehittää sellanen neljä vuodenaikaa -taulu. Luultavasti ainakin Englanti ja Italia pääsee siihen Suomen lisäksi ja toivon, että saan Edinburghista nappastua jonkun kivan kevät-kuvan. Verhot ja pari tuolia vielä puuttuu sekä tangot kaapeista, mutta muuten aika set. Ja peili! Se tärkein.

Oon myös nyt taas kirjahiireillyt ja ostin neljä pokkaria. Yksi on jo luettu: Jenny Colganin Endless Beach, joka oli jatkoa Summer Seaside Kitchenille. Myös elämänkerta nimeltä No wall too high on kesken. Ostin myös yhden ruotsinkielisen kirjan ja tavoitteena saada se luettua viimeistään vuoden loppuun mennessä. Mun ranskakirja on kylläkin edelleen kesken, mutta yritän kaikkeni.

Edinburghissa on sitten tarkoitus viettää kokonaiset kolme päivää. Air bnb on varattuna ja sateeseen varauduttu. Agendassa ainakin Edinburgh Castle, kaupungin maan alla olevat holvit ja Arthur’s seat. Toivottavasti löydetään myös joku hyvä afternoon tea mesta. Ihanaa päästä taas vaihtamaan maisemaa! Mikään muu ei duunia vaihtaessa ärsytä paitsi lomien nollautuminen. Oon kuitenkin ollut työelämässä nyt muutaman vuoden koulun ohella ja oon joko ottanut kesälomat rahoina tai ne on nollaantunut nyt kolme kesää peräkkäin, joka alkaa jo pikkuhiljaa tuntumaan. Kaipaisin nimenomaan sitä kesälomaa Suomessa, juurikin siellä Pohjanmaalla. Mutta ei auta kuin kerryttää ja ensi kesänä sitten.

Näihin fiiliksiin. Nyt joogalista päälle ja matto esiin. Tuhlasin myös ja ostin uuden joogamaton. To my defense, tällä pitäisi olla nyt ”elinikäinen takuu” ja on muutenkin ekologinen ja kestävää kehitystä ja mitä kaikkea. Oon nyt rikkonut kaksi mattoa kolmen vuoden sisään, joten ehkä rahat menee kuiteskin ihan käyttöön. Ciao!

Share this post

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail