Kevätauringon pilkahduksia

-Helsinki, helmikuu 2018-

YO. Se ois sunnuntai. Ja huomenna taas maanantai. Syvällisillä ajatuksilla alkaa tää postaus selkeesti.

Käytiin eilen käppäilemässä Arabiassa ja Vanhankaupunginkoskella ja oli siistiä nähdä uudet kotimaisemat lumen peitossa. Vähän kuumotti toi jäällä käveleminen, kun Tuusulassa kasvaneena on tottunut kävelemään aina järvenjäällä eikä meren. Mutta ei pudottu jäihin eli success. On muuten pirun kylmä Helsingissä. Ens viikoks luvattu -17 joillekin päiville. Hyi hitto. Pitää käydä ostamassa joku kommandopipo, kun naama jäätyy. Mutta hiukan yli kuukauden päästä olis tosiaan sitten muutto tulossa ja en kyllä malta odottaa! Pääsee vähän uusimaan huonekaluja ja kokonaan uusien materiaalien ääreen. Tiski- ja pesukone here I come.

Kuluva viikko on mennyt aikalailla udussa, kun uudet kuviot alkoi taas pyörimään duunissa ja on paljon uutta opeteltavaa. Yllättävän väsyneeks sitä vaan tulee, kun pitää olla jatkuvasti skarppina. Mutta oon onneks jaksanu käydä salilla ja ainakaan vielä ei oo iskeny mitään flunssaa, sitä nimittäin on taas joka puolella liikkeellä. C’mon sinkki show me what you got! Pohdin tässä myös, että pitäskö jopa ottaa joku 8 viikon saliohjelma, kun meinaa olla vähän räpeltämistä ja pakkopullaa toi salillakäyntim niin ehkä ohjelman kautta sais vähän lisämotivaatiota. Odotan jo, että lumet sulaa niin pääsee hölkkäilemään.

Muuten ei nyt kauheesti oo mitään höpöteltävää tänne blogin puolelle. Arki rullaa ja arska paistaa. Oon ollu niin väsyny tällä viikolla että salin ja kokkailun lisäks oon vaan nököttäny sängyssä ja kuunnellu musaa. Ja hajoillu yksinäni Justimuksen jätkien paskoille läpille. #highlyfe ei voi muuta sanoo. Vapuksi lähetään kaverin kanssa Edinburghiin eli pääsen taas Brittein maan kamaralle, jipii! Ja sain muuten työkavereilta läksärilahjaksi Ruissi-liput niin kesällä sit taas Turkuseen ainakin yheksi päiväksi ja Flow-lippu oli myös pakko ostaa, koska ARCTIC MONKEYS. Freakin’ yes. Sellassia tärkeitä asioita tulee tällä hetkellä mieleen.

 Ei ihan toppavaatteissa toi joogaposeeraaminen onnistu, mutta pakkohan se oli yrittää. Pari kertaa tuli myös laskettua pyllymäkeä ihan vaan jotta välttyis suoranaiselta kaatumiselta. Yleensä kaadun aina kerran talvessa persiilteni, mutta vielä tänä talvena sitä ei ole tapahtunut! Se on aina hienoa, kun on jotain mitä odottaa joka talvi. Tulee kyllä niin laadukasta tekstiä tänään, että taidanpa lähteä suihkuun ja näkemään kaveria. Ja salille. Ja aikasin nukkumaan. Moe.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

Share this post

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail