Kairo ja miljoona tööttäystä

Muutin 1. elokuuta alkaen asumaan Kairoon työn perässä ja nyt hiukan yli viikon kaupungissa olleena, voin todeta, että tämä Afrikan toiseksi suurin kaupunki herättää monenlaisia tunteita. Toukokuussa täällä käydessäni tutustumassa, koin uskoakseni ensimmäistä kertaa elämässäni kulttuurishokin. Olen matkustellut verrattain vähän suurkaupungeissa ja Afrikan mantereella en koskaan aikaisemmin. Lentokentältä matkalla hotellille, koin voimakkaita Bangkok -flashbackeja ja sanoessani ääneen, että oho auto meni aika läheltä, kuski totesi minulle ”don’t worry this is normal, it is like a game for us”. Nyt muutaman auton takapenkillä istuneena, allekirjoitan toteaman.

Kameleita en ole vielä nähnyt, mutta nelihenkisen perheen moottoripyörän kyydissä (kaikki ilman kypärää tietysti), aasikärryt ja kaksi lehmää sillan alla sidottuna kaiteeseen olen päässyt todistamaan. Asun itse kolmannessa kerroksessa ja rakennustekniikan ollessa täällä tasoltaan hiukan heikompaa kuin Suomessa, tieltä kuuluvista tööttäilystä ja nuorten metelöinnistä on tullut minulle niin sanotusti tuutulaulu. Tämä on vahvaa liioittelua: olen ainakin kolmena iltana harkinnut vakavasti meneväni parvekkeelle huutamaan kirosanoja suomeksi nimim. laittakaa se helekkarin musiikki poies!? Thank God for earplugs. Tai ehkä nykyään voi kiittää Allahia.

Asumme lähellä edustustoa, jotta työmatkat voi suorittaa kävellen ja aikaa kuluu mahdollisimman vähän liikenteen seassa. Työmatkallani vastaan tulee aina parissa kohdassa voimakas kusen ja paskan tuoksu, minkä jälkeen kulman takaa löytyy gluteeniton ja vegaaninen kahvila sekä yläluokan kuntosali. Olen myös aloittanut vakavasti harkitsemaan katukissan pelastusoperaatiota, aika näyttää kuinka siinä käy.

Kairossa yhdistyvät samanaikaisesti miljoonien ihmisten huonovointisuus ja hätä sekä yläluokan elämä. Suomalaisena ja pohjoismaalaisena hyvinvointivaltion elättinä on se siis suoraan sanottuna aika karua. Toinen kaksijakoisuus löytyy ihmisten käyttäytymisestä eri näköisiä ihmisiä kohtaan; paikalliset ovat lähtökohtaisesti todella ystävällisiä ja avuliaita, mutta samalla moni tuijottaa uteliaasti ja pahimmillaan erilaisuus voi johtaa tukasta nykäisemiseen.

Arki on täällä samanaikaisesti jopa helpompaa kuin Helsingissä, mutta samalla raskasta taistelua paikallista byrokratiaa vastaan ja melusaasteen sietämistä. All in all, odotan innolla, mutta myös tietyllä skeptisyydellä mitä seuraavat vuodet tuovat tullessaan. To be continued..

x Susa

Previous Post Next Post

9 Comments

  • Reply Piyya 11/08/2019 at 08:55

    Mielenkiintoista seurata elämääsi Kairossa. Matkakohteena Egypti yrittää taas nostaa päätään, mutta ainakin itse suhtaudun vielä varovaisesti maahan. Tsemppiä elämään sinne ja juttuja meille luettavaksi ,

    • Reply susannamari4 11/08/2019 at 22:10

      Moikka. Egyptin hallinto ja paikalliset ääriliikkeet tuovat kyllä omat aspektinsa elämään täällä ja varovainen on ehdottomasti hyvä olla, mutta kuten myös aikaisemmassa kommentissa totesin, sanoisin, että suurin uhka on täällä kuitenkin liikenne. Asuin itse marraskuun 2015 shokeraavien terrori-iskujen aikaan Pariisissa, joten koskaan ei valitettavasti voi tietää..

      Mutta tervetuloa mukaan, teen parhaani kirjoittaakseni juttuja aina kun inspiraatiota riittää! :)

  • Reply Katja / Historia de Viajes 10/08/2019 at 18:29

    Kairo on varmasti ihan uniikki kokemus! Aikaasi Kairossa pitää kyllä jäädä seuraamaan. Egypti on niin mielenkiintoinen maa ja varmasti hyvin hämmentävä kokemus asua varsinkin alussa.

  • Reply auringonpaistetta 10/08/2019 at 12:26

    Miljoona tööttäystä tai enemmänkin :D Itse olen naimisissa Egyptiläisen miehen kanssa ja matkustanut Egyptissä kymmenisen kertaa. Olen ollut ainoastaan kaksi kertaa päiväseltään Kairossa, muuten matkat suuntautuneet Alexandriaan:) Nyt viimeisimmästä Egyptin reissusta on jo neljä vuotta, mutta toivottavasti pian taas päästäisiin Egyptiin. Jään mielenkiinnolla lukemaan enemmän elämästäsi Egyptissä!

    • Reply susannamari4 10/08/2019 at 13:31

      Kiva, tervetuloa mukaan! Itse olen suuntaamassa myös ensi viikolla Eidin täyttämään Aleksandriaan :D

  • Reply niinpä 10/08/2019 at 09:37

    Hei..miten on turvallisuuden laita Egyptissä tänä päivänä yksinliikkujalle..aikoinaan 80 luvulla tuli reissattua/oleskeltua paljon Kairosta Abu simbeliin akselilla..reppureissuja ja silloin oli turvallista ja turvallista liikkua..nuo kuvat on kai Zamalekinsaarelta..Assuan oli lempipaikkojani.oi pääsispä sinne vielä….

    • Reply susannamari4 10/08/2019 at 10:05

      Moikka. En koe, että voisin vastata koskien koko Egyptin turvallisuutta, mutta kyllä ainakin täällä Zamalekilla voi kulkea turvallisesti yksin pimeälläkin. Liikenne on suurin riski kaikkialla ja varsinkin Kairossa on hyvä tottumattomana olla erityisen varovainen. Toki täällä räjähti muutama auto viime viikolla.

      Lähtökohtaisesti olen kokenut, että paikalliset ovat ystävällisiä, kohteliaita ja jopa hiukan suojelevaisia minua kohtaan. Eiköhän tässä muodostu parempi kokonaiskuva pikkuhiljaa. :)

  • Reply Merja Alakotila 10/08/2019 at 09:17

    Tiukka pudotus arkeen siellä. Koitahan pysyy tiukkana myös niitten kisujen kanssa… vois olla helvetillinen operaatio yrittää pelastaa siellä missä ei välitetä 😵 Iloa ja valoa askeliisi siellä 🙏❤

    • Reply susannamari4 10/08/2019 at 09:59

      Täällä itse asiassa katukisuille jätetään usein ruokaa ja ymmärtääkseni eläinlääkäripalvelut ovat suhteellisen kattavia, mutta pitää hiukan selvitellä asioita. :)

    Leave a Reply

    Share this post

    Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail