Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Finland

On onni syntyä Suomeen

Moikkulii. Viime postauksen kommentissa toivottiin kuulumisia ja ajatuksia lyhyen Suomi-loman jälkeen, joten niitä ajattelin nyt tänne hiukan kirjotella. Mulla on meneillään kunnon laiskotteluviikonloppu;  torstai-iltameni kotona kölliessä kisuli kainalossa ja eilen möllöttelin myös vaan kotona. Sain sentään aikaseks hiukan joogailla ja illalla käytiin tupaantuliaisissa. Eli mun kirjoissa oikein onnistunut päivä. Tänään aika samalla teemalla, katti kehrää sylissä ja valmistaudun henkisesti poistumaan kämpästä metelin keskelle hoitamaan asioita ja salille. Huomennahan on sitten taas työpäivä, työviikko meillä kun on sunnuntaista torstaihin.

Tää viikko takasin Kairossa meni tosi kivasti ja nopeasti. Taidan jatkaa näitä loman aloittamisen ja lopettamisen sijottamista niin, että työviikko jää vajaaksi. Ei ole niin raskas paluu takaisin työkoneen ääreen. Vaikka toki loma meni ihan hujauksessa, puoltoista viikkoa on lyhyt aika matkoineen. Mutta paluu Kairoon on tuntunut hyvältä ja nyt toista kertaa lähtö Suomesta tuntui helpommalta kuin heinäkuun lopussa, vaikka itku taas tulikin. Muutenkin tuntuu, että loman aikana koin taas pieniä valaistumisia mm. itseni ja parisuhteen kanssa ja stressitasot on ainakin nyt ensimmäisellä viikolla alhaalla.

Jotenkin sitä tossa kahden ekan kuukauden aikana sai itellensä päälle hirveet stressi- ja ahdistuslukemat töiden kautta, mikä sitten vaikuttaa tietysti kaikkeen muuhunkin elämiseen. Mutta tossa hiukan ennen lomaa alkoi tulla fiilis, että kyllä täältä altaan syvästä päästä noustaan pikkuhiljaa.  Eli henkinen kasvu jatkuu ainiaan. Tällä hetkellä tuntuu myös, että myös fyysinen kasvu leveyssuunnassa on valitettavasti valloillaan, koska ennen lomalle lähtöä sain mavea tehdessä alaselän hirveeseen kramppiin ja Suomessa tulikin sit irvisteltyä kivusta, mutta noidannuolihan tähän tuli diagnoosiksi ja kipulääkkeitä popsitaan nyt ainakin hetken aikaa ja kiitetään huoltaa selkää kävelemällä ja venyttelemällä.

Parasta Suomen lomassa läheisten lisäksi oli raikas ilma ja luonto ja sen saavutettavuus. Vaikka loman aikana melkein joka päivä sateli ja taivas oli kaikkea muuta kuin sininen, puhelimen askelmittari kilahti 10 000 askeleen merkiksi joka päivä ilman suurempaa yritystä. Kairossa risookin ulkoilumahdollisuuksien olemattomuus. Itselle yksi henkireikä on ollut jo pitkään kävely- tai hölkkälenkit, mutta täällä tuo asfaltilla autojen seassa lenkkeily ei kauheesti houkuta. Mutta! Tällä viikolla menin vihdoin työkaverin kanssa urheilupuistoon Zamalekilla, mistä löytyy kahden kilometrin pituinen rata, jonka varrella voi ihastella Kairon liikenteen ja valaistuksen lisäksi hevosia (!!). Sateen jälkeen oli mukavan raikasta Kairon mittakaavassa ja kunhan tästä selkä paranee, taidan vaihtaa yhden viikon treeneistä hölkkään/kävelyyn siellä. Nimittäin yksi syy miks selkä meni jumiin on varmastikin lonkankoukistajien kireys ja alaselän staattisuus, mikä taas on suoraan sidonnainen toimistotyöhön ja hyöty- ja monipuolisen liikunnan väheneminen. Ehkä kehonhuoltokin on ollut  taas vähemmällä..

Luonnon lisäks huomaan ikävöiväni Suomesta puhdasta ja monipuolista ruokaa. Kairossa on sama haaste kuin Ranskassa nimittäin eri ruokakaupoista saa eri asioita, mikä näin Prisman ja Cittarin yltäkylläisyyteen tottuneena on hiukan rasittavaa. Toki tämä myös tarkoittaa, että olemme tottunut jopa vähän vähän liian hyvään. Toisaalta Egyptissä palveluiden ollessa halpoja, ruokaa voi tilata edullisesti kotiin nimim. tein juuri ruokakaupasta kotiinkuljetustilauksen palveluhinnalla 2,5 euroa. Suomessa parasta on myös niinkin yksinkertanen asia kun puhdas ja juotava vesi. Oon menettänyt aika paljon tukkaa täällä ollessani, minkä epäilen johtuvan ”kovasta” suihkuvedestä. Pari viikkoa pesin pelkällä pullovedellä tukkaa ja olin Suomessa, lähti onneksi ihan vaan normaali määrä tukkaa. Nyt mulla on filtteri suihkussa, toivottavasti se auttaa.

Kairon liikenteestä oonkin jo maininnut ja Helsingin hiljasuus oli todellakin luksusta, mutta yksi iso asia, joka suomalaisille on pääosin vierasta ja täällä näkyy katukuvassakin joka päivä, on sosiaali- ja yhteiskuntaluokat. Maan köyhyysprosentti on nousussa ja Egyptissä arviolta 32% elää alle 500 USD vuosituloilla. Samaan aikaan ylempiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvat maksavat urheiluklubiin kuulumisesta 1000 euroa vuodessa ja parhaimmassa tapauksessa oma autonkuljettaja kuskaa ovelta ovelle ja näin ollen osa kansasta on täysin vierottautuneita ”normaalista” egyptiläisestä elämästä. Lähetettynä ulkomaalaisena, myös minut lasketaan tuohon ryhmään. Expat-kuplassa onkin hyvä ja turvallista elää. Kuitenkin alhainen tulotaso ja huonot oltavat, johtaa valitettavan usein yritykseen kusettaa ja hyötyä ulkomaalaisista ja huijauskulttuuri on valitettavan vallitseva. Asioita hoitaessa ja kunnollisen kielitaidon puuttuessa, tähän menee todellakin hermo, mutta päällimmäisenä tunteena ainakin itsellä on suru maailman karuudesta ja kiitollisuus omasta kotimaasta ja taustasta.

Mielestäni olisikin hyvä muistaa useammin arvostaa mm. Suomen luontoa ja puhdasta vettä. Tasa-arvoa sekä suomalaisten rehellisyyttä ja luotettavuutta. Suomeen syntyminen antaa meille uskomattoman paljon eri vaihtoehtoja ja valinnanvaraa, mikä on upea asia.

Until next time..

xx Susa

 

Jotain vanhaa ja värikästä

-Huhtikuu 2018, Helsinki-

Hei taas blogi! Kaivoin pitkästä aikaa kameran esiin, kun vietettiin Helsinki-päivää ystävän kanssa taannoin joten tuupataas ne kuvat nyt tänne. Saatiin nauttia upeasta auringonpaisteesta Helsingissä parisen viikkoa ja kävelylenkit sekä loikoilu uudella parvekkeella ovat tuoneet niin sanotusti kevätfiiliksen rintaan. Toki tällä hetkellä hiukan satelee, mikä onkin oikein osuvaa, sillä lähden Edinburghiin perjantaina!

Hirmusen nopeesti mennyt tää talvikevät-akseli, mikä johtaa varmasti muutosten määrästä ja nimenomaan positiivisista sellaisista. Pyydän jo etukäteen anteeks tätä hehkutuksen määrää, mutta en tiedä onko se kevätaurinko, uudet tuulet vai vaan oman pääkopan paremmin handlaaminen, mutta tuntuu että oon tietyllä tavalla löytänyt elämänilon uudestaan.

Uusi, mielekäs duuni tuo uutta sisältöä elämään ja vaikkei tietenkään sielläkään kaikki ole täydellistä, hyvin mielin lähden kuitenkin töihin joka päivä. Kuten tässä postauksessa kerroin, olen muuttanut Kumpulaan! Mun on pakko sanoa, että en oo varmaan yhdestäkään mun muutosta näin tyytyväinen. Kaikkialla missä oon asunut vuosien varrella on ollut omat hyvät ja huonot puolensa, mutta ainakin tällä hetkellä oon aivan rakastunut Kumpulaan. Ensinnäkin mun oma kämppä on upouusi ja tilava ja vaikka tässä ympäristöä vielä rakennetaan, ei se häiritse mua ollenkaan. On sellanen best of both worlds fiilis, kun samalla saa nauttia uudesta ja modernista talosta (ja isosta parvekkeesta!), ja silti aivan vieressä on upeita vanhoja puutaloja, merenranta ja pauhaava koski. Plus oon todennut Arabian kauppakeskuksen erittäin toimivaksi yksiköksi.

Auringon paisteessa ja rannassa tehdyn kävelylenkin jälkeen kävellessä Toukolan ja Kumpulan läpi kotiin, on meinannut pari kertaa ihan sydän pakahtua onnellisuudesta. Oon viettänyt mun lapsuuden mun kesät Pohjanmaalla sukulaisten luona, ja tietyllä tavalla Kumpulan fiilis muistuttaa mua maaseudun tunnelmasta ja rauhallisuudesta. En kuitenkaan tiedä voisinko koskaan asua ihan maalla, ainakaan tässä elämänvaiheessa, joten tällanen keskustan kupeessa luonnon vieressä on täydellinen ratkasu tällä hetkellä.

Värjättiin myös mun hiukset ja ensimmäistä kertaa elämässäni oon punapää; I’m loving it. Tai kyllä nää enemmän tällaset gingerit on, mutta tykkään hirmuisesti ja sanoin mamallekin, että pidetään tää väri ainakin kesän yli. Värjäys tehtiin kasviväreillä mitkä hyödyntävät jo hiuksissa olevaa pohjaväriä ja ainakin itsellä toi paljon lämpimämmän sävyn hiuksiin. Värit ei tosiaan sisällä mitään kemikaaleja; vain kasvi-yrttijauhetta ja vettä. Suosittelen! Täältä voit vilkaista Keski-Uudenmaan parhaan parturi-kampaamon sivuja jos kiinnostelee: http://www.parturikampaamo-imago.com/

 Jotta tää postaus ei nyt pelkkää ruusunpunaa olisi, niin sen verran voin valittaa, että niska ja hartiat on kyllä niiiin jumissa jatkuvasti ja sellanen kiva pieni migreenikohtauskin käytiin tossa viime viikolla läpi. Päätetyö is killing me plus mun salimotivaatio on täysin nollassa ja oon nyt muutenkin liikkunut vaan minimimääriä, joten ei voi taas muuta kun peiliin katsoa. Törsäsin just ja ostin taas joogakortin ja en malta odottaa että pääsen vuoden hot joogailutauon jälkeen ollut takaisin lajin pariin. Ilokseni huomasin, että edistyneiden Air jooga -tunti on myös tehnyt paluun; pitää kummiskin muistaa aloittaa taas rauhassa. On se kyllä vaan vaikeeta saada raahattua ittensä liikkumaan sillon kun se on jokin muu kuin oma laji. Mutta eiköhän siihenkin saada muutos tässä tämän vuoden puolella!

Pikkuhiljaa alkaa kämppäkin näyttää kodilta ja sain ihan itte asennettua netin ja Telia tv:nkin, vitsi olin ylpee itestäni! Strong, independent woman jne. Tässä just suunnittelen Ifolor-tilausta, kun haluaisin ainakin yhden Venetsia-kuvan seinälle maskin vierelle. Koitan kahlailla vähän kuvia läpi kun ideana kehittää sellanen neljä vuodenaikaa -taulu. Luultavasti ainakin Englanti ja Italia pääsee siihen Suomen lisäksi ja toivon, että saan Edinburghista nappastua jonkun kivan kevät-kuvan. Verhot ja pari tuolia vielä puuttuu sekä tangot kaapeista, mutta muuten aika set. Ja peili! Se tärkein.

Oon myös nyt taas kirjahiireillyt ja ostin neljä pokkaria. Yksi on jo luettu: Jenny Colganin Endless Beach, joka oli jatkoa Summer Seaside Kitchenille. Myös elämänkerta nimeltä No wall too high on kesken. Ostin myös yhden ruotsinkielisen kirjan ja tavoitteena saada se luettua viimeistään vuoden loppuun mennessä. Mun ranskakirja on kylläkin edelleen kesken, mutta yritän kaikkeni.

Edinburghissa on sitten tarkoitus viettää kokonaiset kolme päivää. Air bnb on varattuna ja sateeseen varauduttu. Agendassa ainakin Edinburgh Castle, kaupungin maan alla olevat holvit ja Arthur’s seat. Toivottavasti löydetään myös joku hyvä afternoon tea mesta. Ihanaa päästä taas vaihtamaan maisemaa! Mikään muu ei duunia vaihtaessa ärsytä paitsi lomien nollautuminen. Oon kuitenkin ollut työelämässä nyt muutaman vuoden koulun ohella ja oon joko ottanut kesälomat rahoina tai ne on nollaantunut nyt kolme kesää peräkkäin, joka alkaa jo pikkuhiljaa tuntumaan. Kaipaisin nimenomaan sitä kesälomaa Suomessa, juurikin siellä Pohjanmaalla. Mutta ei auta kuin kerryttää ja ensi kesänä sitten.

Näihin fiiliksiin. Nyt joogalista päälle ja matto esiin. Tuhlasin myös ja ostin uuden joogamaton. To my defense, tällä pitäisi olla nyt ”elinikäinen takuu” ja on muutenkin ekologinen ja kestävää kehitystä ja mitä kaikkea. Oon nyt rikkonut kaksi mattoa kolmen vuoden sisään, joten ehkä rahat menee kuiteskin ihan käyttöön. Ciao!