Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Thoughts

Mitä suurlähetystön hallintovastaava oikein tekee?

Olen ollut nyt ulkoministeriössä virassa kohta kaksi vuotta ja vaikka olenkin saanut ministeriön ja valtioneuvoston toiminnasta vasta pintaraapaisun, ajattelin kuitenkin, että voisin avata tänne yksityisen blogin puolelle hiukan omaa työtäni Kairon suurlähetystössä. Ulkoministeriö, virkamies, diplomaatti ja suurlähettiläs ovat useimmille tuttuja sanoja, mutta olen huomannut, että monella ei ole käsitystä mitä me käytännössä teemme joka päivä. Tuntuu, että monella on käsitys, että ministeriössä ja suurlähtystöissä työskentely on kärjistettynä skumpan juontia ja pullan syöntiä harva se päivä, mutta arjen todellisuus on usein kaukana tästä. Don’t get me wrong, ulkoministeriössä tehdään merkityksellistä ja tärkeätä työtä joka päivä, mutta joskus joudun hallinnollisten asioiden puurtamisen keskellä muistuttamaan itsellenikin juurisyytä, että miksi näitä laskuja tässä taas tulostelen ja skannailen.

Suurlähettiläs johtaa suurlähetystöä, mikä käytännössä tarkoittaa isoista linjoista päättämistä, joita henkilökunta toteuttaa lähettilään johdolla. Suurlähettilään johdolla diplomaatit mm. raportoivat asemamaan tilanteesta Suomeen, toteuttavat maassa tehtävää ulko-, kauppa- ja turvallisuuspolitiikkaa ja luovat sekä ylläpitävät suhteita asemamaan relevantteihin toimijoihin. Näitä voivat olla esimerkiksi paikalliset ministeriöt, yritykset, yhdistykset ja muiden maiden suurlähetystöt. Suurlähetystöt myös tekevät maakuvatyötä eli käytännössä tekevät Suomea asemamaassa tunnetuksi vaikkapa tapahtumien ja sosiaalisen median kautta. Egyptissä, kuten monessa muussakin maassa, yksi Suomen parhaimmista valttikorteista on koulutusvienti. Hallintovirkamiesten ja paikaltapalkatun henkilökunnan tehtävänä on yksinkertaistettuna edistää omalta osaltaan juurikin lueteltuja painopisteitä. Käytännössä se voi olla esimerkiksi konsulityötä eli Suomen kansalaisten avustamista Egyptissä, viisumihakemusten käsittelyä, budjetin tekoa ja kanslian turva-asioista huolehtimista ja tänään avasin (kauhukseni) luettavakseni normin koskien uuden auton hankintaa. Harvoin päivät ovat sisällöltään samanlaisia.

Olen itse hakeutunut ministeriöön monipuolisuuden ja mielenkiintoisen työympäristön perässä, ja näitä molempia se todella tarjoaa. Olen myös itse aika käytännönläheinen työntekijänä ja tykkään ihmisten avustamisesta, mitä hallintoura myös tarjoaa. Ennen Kairoa avustin virkamiehiä ihmisoikeuspolitiikan yksikössä, joss olin osana Suomen EN pj-tiimiä (joka oli upeaa!) ja pääsin myös hetkeksi seuraamaan mm. auvustustoimintaa Helsingin päässä.

Kairon suurlähetystössä meitä on tällä hetkellä kuusi lähetettyä virkamiestä sekä yksi erityisasiantuntija. Kaikilla meillä on oma roolimme ja tehtävänkuvamme, mutta usein pienessä lähetystössä kaivataan joustamista puolin ja toisin, eikä voi ajatella tekevänsä vain yhtä hommaa. Kairossa olemme onnekkaita kuitenkin, että meitä on näinkin monta, monessa Suomen lähetystössä voi olla vain 2-4 lähetettyä suomalaista ja resurssit voivat olla ajoittain todella tiukalla, varsinkin jos on ruuhkaa esimerkiksi viisumi-/oleskelulupahakemuksissa tai vaikkapa erilaisten tapahtumien/vierailujen järjestämisessä. Meillä Kairossa yksi yllättävän työllistävä osa-alue on kiinteistöhallinto. Talot ovat täällä vanhoja ja usein huonosti rakennettuja ja pääsinkin jo ensimmäisellä viikolla lastaamaan vettä suurlähettilään virka-asunnon kellarissa. Myös kanslian tiloissa on ollut iso vesivahinko vuosi sitten, juuri uusiin tiloihin muuton jälkeen. Eli kaikenlaista voi päästä/joutua tekemään!

Kuvassa kanslian vieressä päivystävä katujen kasvatti Tarmo Ahmed.

Oma työni Kairossa keskittyy pääasiassa edustuston (=suurlähetystön) taloushallinnon pyörittämiseen sekä henkilöstöasioiden hallintaan. Maksan laskuja, palkat ja raportoin ne oikealla tavalla Suomeen sekä seuraan mm. asemamaalaisten sosiaaliturva- ja loma-asioita, ja toki avustan muutenkin tarvittaessa. Monen suurlähetystön taloushallinto on nykyään keskitetty Helsinkiin, mutta Egyptissä talouden pyörittäminen on huomattavasti monimutkaisempaa kuin pohjois-Euroopassa ja ilman käteiskassaa ei ainakaan toistaiseksi maassa pärjää. Usein laskut ovat käsin paperille kirjoitettuja ja joskus laskuja ei lähetetä ollenkaan. Jos netti katkeaa, syy voi hyvin olla maksamaton ja lähettämätön lasku. Se vain pitää muistaa maksaa. Palveluiden osto voi myös olla usein hankalaa ja tässä syksyn ja talven aikana, ollaan työparin kanssa jo muutamaan otteeseen väännetty ostamiemme palveluntarjoajien kanssa sopimuksista ja säännöistä. Maksavina asiakkaina siis tulee tapella, jotta saat asiat toimimaan kuten haluat. Olin myös yhteydessä viikottain pankkiin kahden kuukauden ajan aloitukseni jälkeen, jotta sain taloushallintovastaavan kunnolliset oikeudet tiliemme hallintaan. Tämä on valitettavasti usein maan tapa ja vie myös energiaa ja aikaa, mutta eipähän käy aika tylsäksi.

Loppuun haluaisin vielä todeta, että vaikka ministeriömme on ollut viime vuosina usein otsikoissa esimerkiksi häirintä- ja kiusaamistapausten vuoksi, en onnekseni ole itse kokenut mitään ylitsepääsemätöntä käytöstä ja mitään sellaista mitä ei aikaisemmissakin työpaikoissa ole tullut vastaan. Ihmisten huonoa käytöstä ja epäammattimaisuutta ei toki koskaan voi eikä saa vähätellä, ja muutenkin uskon siihen, että ystävällisyys ja inhimillisyys ovat usein the way to go. Kuitenkin ainakin itsellä aika harvassa ovat loppuen lopuksi päivät, jolloin ei olisi ollut mukava tulla töihin ulkoministeriöön. Jokaisessa työpaikassa on valitettavasti aina omat ongelmansa ja miinuspuolensa, joita tulee jatkuvasti pyrkiä parantamaan ja toki monissa ministeriöissä perinteiden ja ihmisten pitkien virkaurien takia tämä on varmasti entistä haastavampaa. Mutta kuten muutkin työpaikat, kaikki paikat eivät sovi kaikille ja se on myös hyväksyttävä. Jokaisen tulisi mielestäni itse päättää, millaisella asenteella töitänsä tekee ja elämäänsä elää ja kuinka kohtelee ympärillä olevia, työpaikasta riippumatta. Salam ja until next time!

Ja keskiviikon piristykseksi toinen kisukuva: vasemmalla Maisa ja oikealla Mauri.

On onni syntyä Suomeen

Moikkulii. Viime postauksen kommentissa toivottiin kuulumisia ja ajatuksia lyhyen Suomi-loman jälkeen, joten niitä ajattelin nyt tänne hiukan kirjotella. Mulla on meneillään kunnon laiskotteluviikonloppu;  torstai-iltameni kotona kölliessä kisuli kainalossa ja eilen möllöttelin myös vaan kotona. Sain sentään aikaseks hiukan joogailla ja illalla käytiin tupaantuliaisissa. Eli mun kirjoissa oikein onnistunut päivä. Tänään aika samalla teemalla, katti kehrää sylissä ja valmistaudun henkisesti poistumaan kämpästä metelin keskelle hoitamaan asioita ja salille. Huomennahan on sitten taas työpäivä, työviikko meillä kun on sunnuntaista torstaihin.

Tää viikko takasin Kairossa meni tosi kivasti ja nopeasti. Taidan jatkaa näitä loman aloittamisen ja lopettamisen sijottamista niin, että työviikko jää vajaaksi. Ei ole niin raskas paluu takaisin työkoneen ääreen. Vaikka toki loma meni ihan hujauksessa, puoltoista viikkoa on lyhyt aika matkoineen. Mutta paluu Kairoon on tuntunut hyvältä ja nyt toista kertaa lähtö Suomesta tuntui helpommalta kuin heinäkuun lopussa, vaikka itku taas tulikin. Muutenkin tuntuu, että loman aikana koin taas pieniä valaistumisia mm. itseni ja parisuhteen kanssa ja stressitasot on ainakin nyt ensimmäisellä viikolla alhaalla.

Jotenkin sitä tossa kahden ekan kuukauden aikana sai itellensä päälle hirveet stressi- ja ahdistuslukemat töiden kautta, mikä sitten vaikuttaa tietysti kaikkeen muuhunkin elämiseen. Mutta tossa hiukan ennen lomaa alkoi tulla fiilis, että kyllä täältä altaan syvästä päästä noustaan pikkuhiljaa.  Eli henkinen kasvu jatkuu ainiaan. Tällä hetkellä tuntuu myös, että myös fyysinen kasvu leveyssuunnassa on valitettavasti valloillaan, koska ennen lomalle lähtöä sain mavea tehdessä alaselän hirveeseen kramppiin ja Suomessa tulikin sit irvisteltyä kivusta, mutta noidannuolihan tähän tuli diagnoosiksi ja kipulääkkeitä popsitaan nyt ainakin hetken aikaa ja kiitetään huoltaa selkää kävelemällä ja venyttelemällä.

Parasta Suomen lomassa läheisten lisäksi oli raikas ilma ja luonto ja sen saavutettavuus. Vaikka loman aikana melkein joka päivä sateli ja taivas oli kaikkea muuta kuin sininen, puhelimen askelmittari kilahti 10 000 askeleen merkiksi joka päivä ilman suurempaa yritystä. Kairossa risookin ulkoilumahdollisuuksien olemattomuus. Itselle yksi henkireikä on ollut jo pitkään kävely- tai hölkkälenkit, mutta täällä tuo asfaltilla autojen seassa lenkkeily ei kauheesti houkuta. Mutta! Tällä viikolla menin vihdoin työkaverin kanssa urheilupuistoon Zamalekilla, mistä löytyy kahden kilometrin pituinen rata, jonka varrella voi ihastella Kairon liikenteen ja valaistuksen lisäksi hevosia (!!). Sateen jälkeen oli mukavan raikasta Kairon mittakaavassa ja kunhan tästä selkä paranee, taidan vaihtaa yhden viikon treeneistä hölkkään/kävelyyn siellä. Nimittäin yksi syy miks selkä meni jumiin on varmastikin lonkankoukistajien kireys ja alaselän staattisuus, mikä taas on suoraan sidonnainen toimistotyöhön ja hyöty- ja monipuolisen liikunnan väheneminen. Ehkä kehonhuoltokin on ollut  taas vähemmällä..

Luonnon lisäks huomaan ikävöiväni Suomesta puhdasta ja monipuolista ruokaa. Kairossa on sama haaste kuin Ranskassa nimittäin eri ruokakaupoista saa eri asioita, mikä näin Prisman ja Cittarin yltäkylläisyyteen tottuneena on hiukan rasittavaa. Toki tämä myös tarkoittaa, että olemme tottunut jopa vähän vähän liian hyvään. Toisaalta Egyptissä palveluiden ollessa halpoja, ruokaa voi tilata edullisesti kotiin nimim. tein juuri ruokakaupasta kotiinkuljetustilauksen palveluhinnalla 2,5 euroa. Suomessa parasta on myös niinkin yksinkertanen asia kun puhdas ja juotava vesi. Oon menettänyt aika paljon tukkaa täällä ollessani, minkä epäilen johtuvan ”kovasta” suihkuvedestä. Pari viikkoa pesin pelkällä pullovedellä tukkaa ja olin Suomessa, lähti onneksi ihan vaan normaali määrä tukkaa. Nyt mulla on filtteri suihkussa, toivottavasti se auttaa.

Kairon liikenteestä oonkin jo maininnut ja Helsingin hiljasuus oli todellakin luksusta, mutta yksi iso asia, joka suomalaisille on pääosin vierasta ja täällä näkyy katukuvassakin joka päivä, on sosiaali- ja yhteiskuntaluokat. Maan köyhyysprosentti on nousussa ja Egyptissä arviolta 32% elää alle 500 USD vuosituloilla. Samaan aikaan ylempiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvat maksavat urheiluklubiin kuulumisesta 1000 euroa vuodessa ja parhaimmassa tapauksessa oma autonkuljettaja kuskaa ovelta ovelle ja näin ollen osa kansasta on täysin vierottautuneita ”normaalista” egyptiläisestä elämästä. Lähetettynä ulkomaalaisena, myös minut lasketaan tuohon ryhmään. Expat-kuplassa onkin hyvä ja turvallista elää. Kuitenkin alhainen tulotaso ja huonot oltavat, johtaa valitettavan usein yritykseen kusettaa ja hyötyä ulkomaalaisista ja huijauskulttuuri on valitettavan vallitseva. Asioita hoitaessa ja kunnollisen kielitaidon puuttuessa, tähän menee todellakin hermo, mutta päällimmäisenä tunteena ainakin itsellä on suru maailman karuudesta ja kiitollisuus omasta kotimaasta ja taustasta.

Mielestäni olisikin hyvä muistaa useammin arvostaa mm. Suomen luontoa ja puhdasta vettä. Tasa-arvoa sekä suomalaisten rehellisyyttä ja luotettavuutta. Suomeen syntyminen antaa meille uskomattoman paljon eri vaihtoehtoja ja valinnanvaraa, mikä on upea asia.

Until next time..

xx Susa