Browsing Category

Thoughts

Reflections and 2019

Well hello blog, you lil’ stranger.

Eipä ole taas blogiakaan tullut avattua pitkään aikaan ja syyt siihen ovat yksinkertaisia; ei ole ollut reissuja, joista kirjoittaa. Enkä myöskään pääse työkoneella rantapallon sivuille eikä tämän ikiaikaisen ison tietokonemötikän kaivamiseen ole ollut kauheasti motivaatiota. Mutta nyt olisi kuitenkin tavoitteena ostaa uusi läppäri (ja silmälasit!) tänä keväänä niin enköhän taas innostu.

Oltiin ystävän kanssa neljä yötä Briteissä ennen joulua, Lontoon lisäksi Oxford tuli tsekattua ekaa kertaa. Säät eivät kauheasti suosineet, mutta koska kyseessä on kuitenkin Englanti, tämä oli tiedossa. Päivällä oli onneksi aika poutaista mikä teki tietysti kävelystä mukavampaa. Ja Lontoo oli tietysti ihana kuten aina. Reissussa ei ollut kameraa mukana, mikä ehkä semisti nyt harmittaa, koska puhelimeni kameralla räpsiessäni alkaa yleensä enemmänkin vituttamaan. Tässä postauksessa kuitenkin muutamia kuvia viimeiseltä puolelta vuodelta.

Saint Aymes café, London

Viime vuodesta jää isoimpina asioina jää mieleen uusi työpaikka, uusi asunto ja paluu nyrkkeilyn pariin. Kaikki nuo kolme ovat tuoneet paljon iloa ja vaikka saan maksaa itseni kipeeks tästä kämpästä, on se ollut sen arvoista. Oon kuitenkin viime kevään muutosta lähtien tiennyt (tai ainakin toivonut), että ulkomaille lähtö on edessä parin vuoden sisällä ja nyt ensi kesänä se sitten tapahtuu, nimittäin Afrikan mantere kutsuu. Maa ei ole yksi mun listalla olleista, mutta ulkomaille hakiessani nimenomaan Afrikka oli toivesijainti. En ole vielä koskaan käynyt kyseisellä mantereella, mutta Afrikan moninaisuus, historia ja myös juuri se täysi tuntemattomuus kiehtovat. Työ, arki ja elämä ylipäätänsä ei varmasti tule olemaan helppoa, mutta tulen varmasti saamaan upeita kokemuksia ja toivottavasti tapaamaan myös mahtavia ihmisiä.

Afrikan moninaisen kulttuurin ja historian lisäksi kiinnostaa sen luonto, joka eroaa niin radikaalisti Euroopasta. Sahara, savannit ja Madagaskar ja vaikka mitä muuta. Viime vuosina matkusteluni on keskittynyt Eurooppaan sen helppouden takia, joten nyt onkin kiva päästä reissailemaan paikkoihin joihin välttämättä ei tulisi muuten lähdettyä. Joka tapauksessa, ensi kevät ja kesä tulevat menemään erittäin tiiviisti koulutuksissa ja ihan perustöissäkin riittää hommaa. Yritän olla ajattelematta tätä liikaa, etten ahdistu ja sitäpaitsi, hyviä juttuhan nämä kaikki ovat. Pitää vain muistaa ottaa aikaa tarpeeksi työn ja treenaamisen lisäksi vain hengailuun ettei pää ja kroppa väsähdä.

Vaikka tämä ei mikään new year, new me -postaus todellakaan ole, päin vastoin, iski tuossa vuodenvaihteessa kuitenkin tuleva lähtö konkreettisesti tajuntaan. Vaikka olen tiennyt lähdöstä jo parisen kuukautta, kiireiden ja loman tarpeen vuoksi asennoiduin loppuvuoteen tyylillä ”kunhan tämä vuosi saadaan plakkariin”. Don’t get me wrong, kaikki on siis erinomaisen hyvin, mutta pienet aivonystyräni eivät vain pysty käsittelemään kaikkia asioita samaan aikaan. Sen on huomannut myös hyvin töissä tässä joululoman ympärillä, kun sekoilen ja unohtelen aivan ihme asioita, mutta ehkä se sallittakoon. Onnekseni itse työ sekä työkaverit ovat itselle erittäin mieluisia, joten pienet unohdukset ja mokailut eivät haittaa.

Googlailun perusteella uudesta kotikaupungista löytyy myös monia nyrkkeilysaleja ja toivotaan, että myös aivan uuden kodin läheltä löytyy joku hyvä. Pääsin tänä syksynä takaisin kuntonyrkkeilyn pariin kahden vuoden tauon jälkeen, mistä oon ollut niiiiin fiiliksissä. Duunikaveri pyys mukaan Helsingin Tarmon tunneille ja oon tykännyt ihan tosi paljon. Kunnon meininki, kivaa porukkaa ja hyviä treenejä, what’s not to love. Nyrkkeily on myös ehkäpä ainut laji luistelun jälkeen, minkä parissa mulla on tullut sellainen kova halu kehittyä. Muutama vuosi sitten tuli toki treenattua kovaa salilla, mutta ei se silti samanlaista endorfiinia koskaan tuottanut. Suosittelen testaamaan, jos vain yhtään kiinnostaa.

Viime vuonna täytin myös 25 vuotta, mutta onneksi jo edellinen vuosi meni niin vahvasti elämänkriisin kourissa, että ikäkriisiä ei ole näkyvissäkään. Mitä nyt välillä iskee tajuntaan, että ei s**tana en ole enää 21, mutta koen oppivani joka vuosi hiukan enemmän ympäristöstäni ja itsestäni niin mikäs tässä ollessa. Nykyinen työpaikka ja aihealueet aiheuttavat ajoittain pientä aallokkoliikettä aivojen tunnelohkossa, nimittäin maailman tapahtumia tulee seurattua vielä aiempaa tiiviimmin ja semiempaattisena ihmisenä tuntuu välillä todella pahalta seurata esimerkiksi uutisia ja lukea Twitteriä. Koitan kuitenkin keskittyä hyviin asioihin ja varsinkin ihmisiin ympärilläni sillä niitähän riittää! Jatkuva balanssin hakeminen kaikessa tuntuukin olevani oman elämäni kultainen keskitie.

Näihin fiiliksiin ja kevättä jo odotellessa nimim. vihaan talvea, se on moi!

Jotain vanhaa ja värikästä

-Huhtikuu 2018, Helsinki-

Hei taas blogi! Kaivoin pitkästä aikaa kameran esiin, kun vietettiin Helsinki-päivää ystävän kanssa taannoin joten tuupataas ne kuvat nyt tänne. Saatiin nauttia upeasta auringonpaisteesta Helsingissä parisen viikkoa ja kävelylenkit sekä loikoilu uudella parvekkeella ovat tuoneet niin sanotusti kevätfiiliksen rintaan. Toki tällä hetkellä hiukan satelee, mikä onkin oikein osuvaa, sillä lähden Edinburghiin perjantaina!

Hirmusen nopeesti mennyt tää talvikevät-akseli, mikä johtaa varmasti muutosten määrästä ja nimenomaan positiivisista sellaisista. Pyydän jo etukäteen anteeks tätä hehkutuksen määrää, mutta en tiedä onko se kevätaurinko, uudet tuulet vai vaan oman pääkopan paremmin handlaaminen, mutta tuntuu että oon tietyllä tavalla löytänyt elämänilon uudestaan.

Uusi, mielekäs duuni tuo uutta sisältöä elämään ja vaikkei tietenkään sielläkään kaikki ole täydellistä, hyvin mielin lähden kuitenkin töihin joka päivä. Kuten tässä postauksessa kerroin, olen muuttanut Kumpulaan! Mun on pakko sanoa, että en oo varmaan yhdestäkään mun muutosta näin tyytyväinen. Kaikkialla missä oon asunut vuosien varrella on ollut omat hyvät ja huonot puolensa, mutta ainakin tällä hetkellä oon aivan rakastunut Kumpulaan. Ensinnäkin mun oma kämppä on upouusi ja tilava ja vaikka tässä ympäristöä vielä rakennetaan, ei se häiritse mua ollenkaan. On sellanen best of both worlds fiilis, kun samalla saa nauttia uudesta ja modernista talosta (ja isosta parvekkeesta!), ja silti aivan vieressä on upeita vanhoja puutaloja, merenranta ja pauhaava koski. Plus oon todennut Arabian kauppakeskuksen erittäin toimivaksi yksiköksi.

Auringon paisteessa ja rannassa tehdyn kävelylenkin jälkeen kävellessä Toukolan ja Kumpulan läpi kotiin, on meinannut pari kertaa ihan sydän pakahtua onnellisuudesta. Oon viettänyt mun lapsuuden mun kesät Pohjanmaalla sukulaisten luona, ja tietyllä tavalla Kumpulan fiilis muistuttaa mua maaseudun tunnelmasta ja rauhallisuudesta. En kuitenkaan tiedä voisinko koskaan asua ihan maalla, ainakaan tässä elämänvaiheessa, joten tällanen keskustan kupeessa luonnon vieressä on täydellinen ratkasu tällä hetkellä.

Värjättiin myös mun hiukset ja ensimmäistä kertaa elämässäni oon punapää; I’m loving it. Tai kyllä nää enemmän tällaset gingerit on, mutta tykkään hirmuisesti ja sanoin mamallekin, että pidetään tää väri ainakin kesän yli. Värjäys tehtiin kasviväreillä mitkä hyödyntävät jo hiuksissa olevaa pohjaväriä ja ainakin itsellä toi paljon lämpimämmän sävyn hiuksiin. Värit ei tosiaan sisällä mitään kemikaaleja; vain kasvi-yrttijauhetta ja vettä. Suosittelen! Täältä voit vilkaista Keski-Uudenmaan parhaan parturi-kampaamon sivuja jos kiinnostelee: http://www.parturikampaamo-imago.com/

 Jotta tää postaus ei nyt pelkkää ruusunpunaa olisi, niin sen verran voin valittaa, että niska ja hartiat on kyllä niiiin jumissa jatkuvasti ja sellanen kiva pieni migreenikohtauskin käytiin tossa viime viikolla läpi. Päätetyö is killing me plus mun salimotivaatio on täysin nollassa ja oon nyt muutenkin liikkunut vaan minimimääriä, joten ei voi taas muuta kun peiliin katsoa. Törsäsin just ja ostin taas joogakortin ja en malta odottaa että pääsen vuoden hot joogailutauon jälkeen ollut takaisin lajin pariin. Ilokseni huomasin, että edistyneiden Air jooga -tunti on myös tehnyt paluun; pitää kummiskin muistaa aloittaa taas rauhassa. On se kyllä vaan vaikeeta saada raahattua ittensä liikkumaan sillon kun se on jokin muu kuin oma laji. Mutta eiköhän siihenkin saada muutos tässä tämän vuoden puolella!

Pikkuhiljaa alkaa kämppäkin näyttää kodilta ja sain ihan itte asennettua netin ja Telia tv:nkin, vitsi olin ylpee itestäni! Strong, independent woman jne. Tässä just suunnittelen Ifolor-tilausta, kun haluaisin ainakin yhden Venetsia-kuvan seinälle maskin vierelle. Koitan kahlailla vähän kuvia läpi kun ideana kehittää sellanen neljä vuodenaikaa -taulu. Luultavasti ainakin Englanti ja Italia pääsee siihen Suomen lisäksi ja toivon, että saan Edinburghista nappastua jonkun kivan kevät-kuvan. Verhot ja pari tuolia vielä puuttuu sekä tangot kaapeista, mutta muuten aika set. Ja peili! Se tärkein.

Oon myös nyt taas kirjahiireillyt ja ostin neljä pokkaria. Yksi on jo luettu: Jenny Colganin Endless Beach, joka oli jatkoa Summer Seaside Kitchenille. Myös elämänkerta nimeltä No wall too high on kesken. Ostin myös yhden ruotsinkielisen kirjan ja tavoitteena saada se luettua viimeistään vuoden loppuun mennessä. Mun ranskakirja on kylläkin edelleen kesken, mutta yritän kaikkeni.

Edinburghissa on sitten tarkoitus viettää kokonaiset kolme päivää. Air bnb on varattuna ja sateeseen varauduttu. Agendassa ainakin Edinburgh Castle, kaupungin maan alla olevat holvit ja Arthur’s seat. Toivottavasti löydetään myös joku hyvä afternoon tea mesta. Ihanaa päästä taas vaihtamaan maisemaa! Mikään muu ei duunia vaihtaessa ärsytä paitsi lomien nollautuminen. Oon kuitenkin ollut työelämässä nyt muutaman vuoden koulun ohella ja oon joko ottanut kesälomat rahoina tai ne on nollaantunut nyt kolme kesää peräkkäin, joka alkaa jo pikkuhiljaa tuntumaan. Kaipaisin nimenomaan sitä kesälomaa Suomessa, juurikin siellä Pohjanmaalla. Mutta ei auta kuin kerryttää ja ensi kesänä sitten.

Näihin fiiliksiin. Nyt joogalista päälle ja matto esiin. Tuhlasin myös ja ostin uuden joogamaton. To my defense, tällä pitäisi olla nyt ”elinikäinen takuu” ja on muutenkin ekologinen ja kestävää kehitystä ja mitä kaikkea. Oon nyt rikkonut kaksi mattoa kolmen vuoden sisään, joten ehkä rahat menee kuiteskin ihan käyttöön. Ciao!