Browsing Category

Day trips

Eid-hulinaa Aleksandriassa

Käväistiin pari viikkoa sitten Eid al-Adhan pyhäpäivien aikaan Aleksandriassa, joka sijaitsee siis Egyptin pohjoisrannikolla. Al-Adhan ollessa muslimien toinen vuoden tärkeimmistä juhlista, on se monelle paikalliselle otollinen tilaisuus lähteä sukuloimaan tai kaupunkien kuumuutta pakoon, mihinkäs muualle kuin pohjoisrannikolle. Toki ryysis oli meillä etukäteen hyvin selvästi tiedossa, kolleganikin oli käynyt Aleksandriassa juuri samoihin aikoihin viime vuonna ja myös paikalliset varoittelivat ahdistavasta tungoksesta. Monet vähävaraisemmat egyptiläiset perheet suuntaavat ilmeisesti nimenomaan Aleksandriaan Eidinä ja näinpä me saimme ulkomaalaisina ja valkoihoisina myös osamme väen paljouden huomiosta. Nimim. Kolmen päivän jälkeen valokuvauksen, osoittelun ja huutelun jälkeen, oli oikein mukava palata kansainväliselle Zamalekin saarelle.

Aleksandria itsessään on kontrasteja täynnä. Talojen julkisivut ovat pääosin huonossa kunnossa egyptiläiseen tapaan, mutta värikkäitä ikkunaluukkuja ja kauniita luksusparvekkeita löytyy myös. Upeana välkehtivä meri reunustaa miljoonakaupunkia, mutta rantaviiva on täynnä roskaa.

Kaupungista löytyy kuitenkin muutama todella hieno hotelli ja ravintola, Citadel-linnake sekä Montazan puisto. Kävimme myös kuskin suosituksesta paikallisessa kalaravintolassa, missä ruoka oli kyllä todella hyvää. Ja kumma kyllä, autenttisesta ympäristöstään huolimatta, kukaan ravintolassa ei yrittänyt ottaa salakuvaa tai tuijottanut. Kulman takana ravintolasta oli myös selkeästi Eidin kunniaksi pystyyn pistetyt markkinat, missä populaa riitti ahdistukseksi asti. Jäätelöhammaskolotuksen iskiessä, pikkukärryn luona vaihdoimme muutaman sanan paikallisen nuoren naisen kanssa, joka sattui puhumaan sujuvaa englantia ja oli todella ystävällinen ja avulias. Contrasts, you see?

Vaikka ajankohta ei ollut otollisin Aleksandrian pikavisiitille, tarkoitus on kyllä ehdottomasti käydä uudestaan. Aleksandrian ympäristö tarjoaa myös mahdollisuuden käydä katakombeilla sekä rauhallisemmassa Rosettan kaupungissa. Itse kaupungistahan löytyy lisäksi kirjasto, jonka lautakunnan jäsenenä on presidentti Halonen.

Perinteinen länsimaaaisten rantalomakohde Aleksandria kuitenkaan ei ole. Naiset olivat ainakin Eidin aikaan peittävämmin pukeutuneita kuin keskimäärin Kairossa ja uimarannoilla tuskin olisi katsottu hyvällä uimapuvussa tai bikineissä hengailijoita. Kuitenkin Aleksandriasta kauemmas lähdettäessä löytyy uimarantoja ja varsinkin itään päin rannikkoa jatkaessa, tulee vastaan ”The North Coast”, missä aurinko on kuuma ja juomat viileitä ja kuuleman mukaisesti bileet parhaita. Sinne päin ainakin meren perässä haluan kyllä lähteä tässä joku kaunis viikonloppu.

Muita kuulumisia: tällä hetkellä työpäivät ovat kivoja ja uuvuttavia ja tunnit menevät aivan liian nopeasti verrattuna työmäärään. Uuden oppiminen on taas yllättävänkin kuluttavaa, mutta turhaa stressiä yritän olla ottamatta. Se oli kuitenkin mulla hyvin tiedossa, että noin ensimmäiset neljä kuukautta tulevat menemään jonkin asteisessa sumussa, kun työtehtävien lisäksi myös ympäristö ja ihmiset ovat uusia. Salilla olen kuitenkin päässyt käymään jo muutamia kertoja, vaikka viime viikolla flunssa hiukan vaivailikin. Muutenkin elämä alkaa asettua pikkuhiljaa uomiinsa täällä.

Ensimmäisestä päivästä alkaen työmatkalla olen voivotellut pieniä katukissoja täällä, varsinkin yhtä pentuyksilöä, jonka elinympäristö oli muuntajan ympärillä oleva häkki täynnä roskia. Noh, työkaverin yllyttämänä sitten käytiin hänet pelastamassa yhtenä torstaina, ja nyt kotonani asuu Sisu-kissa. Hän oli adoptiohetkellä noin kuukauden ikäinen ja roskainen ympäristö oli aiheuttanut raasulle sieni-infektion ja kaasuja masuun. Kuitenkin nyt 1,5 viikon säännöllisen ruoan ja puhtaan veden saannin, lääkityksen ja tietysti paijailun ansiosta Sisu on kuin uusi kissa! Todella reipas ja leikkisä yksilö, ajoittain toki myös raskas, mutta eiköhän hänestä rakkaudella ja koulutuksella hyvä seurakissa saada. Tässä Sisu kuvastaa mun tän päivän fiiliksiä työpäivän jälkeen:

Pikkuhiljaa aion totuttaa Sisua olemaan asunnossa itsekseen, toki vasta kunnolla kun sienikaranteeni on ohi. Syliin ja paijattavaksi hän on päässyt nyt jo (usein vielä kumihanskat kädessä ja huolellinen saippuapesu jälestä) ja osaa fiksuna kattina jo sitä vaatiakin. Cat mama life it is then. Toisaalta hyvä, koska tämä pakottaa mut lähtemään töistä kotiin pähkäilemästä asioita. Ja hirveää huoltahan tässä nyt sitten kannetaan, että joko tarttuu joku tauti tai Sisu on jollain konstilla tappanut ittensä mun työpäivän aikana. So far so good! Onneksi meillä on hyvä eläinlääkäri. Sisun kuulumisia tulee siis varmasti blogiinkin jatkossa, paras ystävä ja poikaystävä on kuvia ja videoita jo varmasti aivan täynnä, mutta minkäs teet kun kyseinen kissavauva oppii ja kehittyy hurjasti joka päivä.

Nyt taidan syödä vielä pari palaa suklaata (löysin Daim-Milkaa kaupasta) ja ottaa iltavenyt. Tarkoitus oli käydä rykäisemässä pikahiet pintaan salilla eilisen illan tapaan, mutta ei vain jaksanut. Until next time,

x Susa

Winter Sunset

-Helsinki, tammikuu 2018-

Sain tällä viikolla vahvistuksen, että muutan keväällä Kumpulaan eli kyllä; musta tulee taas lähiöläinen. No ei nyt ehkä ihan. Mutta kauemmas keskustasta kuitenkin. Oon tykännyt hirveesti asua Kalliossa, mutta pienet neliöt varsinkin keittiössä ja vessassa rajoittavat aika paljon, joten mielessä on ollut jo pitkään muutto. Tämä vuosi tulee olemaan monella tapaa muutoksien vuosi, sillä vaihdan työpaikkaa ja samalla myös alaa. Eli paljon kaikkea jännää tulossa, iik!

Kalliohan on sijainniltaan ja kulkuyhteyksiltään aivan loistava paikka asua, mutta pienten neliöiden lisäksi huomaan, että kaipaan ehkä hiukan enemmän luontoa (muutakin kuin Töölönlahtea) sekä rauhallisempaa asuinympäristöä. Mulla on ollut mieletön tuuri siinä, että taloyhtiö ja -rappu sinänsä ovat todella rauhallisia, mutta kyllähän tuossa Hesarilla ja Piritorilla sattuu ja tapahtuu harva se päivä. Missä ei ole mitään vikaa sinänsä, tykkään kun on elämää ympärillä ja enemmänkin mua ahdistaisi asua syrjässä, mutta ehkä oon sitten sen verran tuusulalainen, että kaipaan myös sitä luontoa ja rauhaa. Ja ainakin tämän päivän käppäilyjen mukaan sitä kyllä Kumpulasta ja sen ympäristöstä löytyy! Mutta ei kuitenkaan liikaa ;)

Käveltiin maman kanssa Kumpulasta Annalaan ja Annalan puistojen ja puistikkojen läpi Vanhaankaupunkiin ja Vanhankaupunginkoskelle. Takaisin päin käveltiin sitten Arabianrantaa pitkin. Suosittelen kyllä ehdottomasti käymään ainakin tuolla Vanhankaupunginkoskella. Ihan mielettömät maisemat ja kävelyreitit. Odotan jo nyt, että pääsen sinne uudestaan kevät-ajalla. En ole oikeastaan mikään talvirakastaja at all, mutta kyllä tällaset nollan pinnassa olevat aurinkoiset talvipäivät tarjoavat aika hienot puitteen ulkoilulle. Ja totesinpahan vaan taas kerran tänään, että on Helsinki vaan upea kaupunki.

Nyt joka puolella taas influenssaa ja keuhkokuumetta ja mitä vielä muuta ja meinaa itselläkin tässä olla pieni kaktus kurkussa, joten muistakahaan kamut pestä käsiä ja syödä C- ja D-vitamiinia!

 Stay safe x