Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Day trips

Fayoumin rauhallinen keidas ajomatkan päässä Kairosta

Hellurei tänne blogin puolellekin taas. Täällä joulu ja vuodenvaihde sujuivat rauhallisissa merkeissä töiden, treenailun ja chillailun parissa kisuja silitellen ja leikittäen, ja aika samoissa meiningeissä on jatkunut myös alkuvuosi. Sain pidettyä muutaman päivän lomaa joulukuussa itsenäisyyspäivän yhteydessä ja joulun pyhinä oli perhettä Kairossa, mikä oli super. Joulukuussa kävin vieraden myötä kahdesti Fayoumissa, joka sijaitsee Kairosta noin kahden tunnin ajomatkan päässä, ja molemmat vierailut tarjosivat taas uusia ja erilaisia kokemuksia Egyptistä.

Poikaystäväni ollessa täällä joulukuun alussa, halusin itsekin hengähtää parin päivän ajan Kairon sykkeestä ja bookkasin meidät Lazib Inn Resortiin. Kohde sijaitsee Fayoumin keitaan kupeessa pienessä kylässä nimeltä Tunis village. Talviaikaan kylä oli suoraan sanottuna kuollut ja siellä vallitsi uinuva fiilis, mutta idylliset keramiikkapajat ja -kaupat antoivat osviittaa kylän sympaattisuudesta kesäkuukausina.

 Ruoan laatu resortissa ei valitettavasti ollut mielestäni ihan hintaan nähden oikeassa suhteessa, mutta mezzet ja egyptiläinen aamupala olivat oikein jees. Pikkuruisessa kylässä on ilmeisesti pari muutakin ravintolaa Lazib innin Blue Monkey -ravintolan lisäksi ja toisena iltana yritimmekin mennä illalliselle resortin ulkopuolelle, mutta paikka olikin jo sulkeutunut 1,5 tuntia aikaisemmin kuin mitä netti kertoi.

Parasta itselleni resortissa oli sen uniikki ja värikäs sisustus- ja rakennustyyli ja rauhallisuus. Nukuin mielettömän hyvin raikkaammassa ilmassa ja ilman ulkoa tulevaa meteliä ja myös hengailu resortin lämmitetyissä ulkoaltaissa oli luksusta. Väriloisto ja hiljaisuus toivat tarvittavan paon Kairon intensiivisyydestä ja väenpaljoudesta.

Joulun paikkeilla halusin sitten taas tarjota perheelleni aavikkokokemuksen ja varasin päivän Magic lake tourin Remal Adventuresin kautta. Hiukan jännitti etukäteen, että mitä siitä tulee, kun täällä asioita usein ei järjestetä yhtä tehokkaasti kuin mihin suomalainen on tottunut, mutta olimme niiin tyytyväisiä koko päivään! Oppaamme soitti minulle edellisenä iltana varmistaakseen aikataulun, ja he odottivat 15 minuuttia etuajassa aamulla kämppäni ulkopuolella, mikä oli jo heti iloinen yllätys. Esittelyiden jälkeen lähdimme matkaan oppaamme ja kuskimme kanssa kuusipaikkaisella aavikolle tarkoitetulla jeepillä. Älkää please kysykö autosta enempää, perheen miehet intoilivat autosta, mutta itse ymmärsin keskusteluista ehkä kaksi sanaa.

Jeepillä Fayoumiin meni hiukan alle pari tuntia pissatauon kera, sillä pystyimme oikaisemaan pikkuteiden kautta, joita kaikkien autojen kanssa ei voi ajaa hiekan tielle leviämisen takia. Ensimmäinen pysäkki oli Magic laken kupeessa vesiputouksella, missä itselle parasta oli hiljaisuus. Käytiin myös hetki soutelemassa järvellä, mikä nyt ei meille tietenkään kauhean eksoottista ollut, mutta mukavaa nevertheless. Järkyttävät roskamäärät järvessä ja maassa vain pilasivat tunnelmaa valitettavasti aika tehokkaasti. Toinen pysäkki oli ”Mudawara Mountain”, joka on aikoinaan veden alla ollut kivi, jonka päälle pääsee kiipeämään ja ihailemaan maisemia. Kameli- ja hevosratsastusta olisi tietenkin ollut myös tarjolla sopivaan hintaan.

Lounasta oli järjestetty järven vieressä olevassa kylässä pienessä ”hutissa”, minkä jälkeen oli vielä muutama tunti aikaa sandboardingille ja chillailulle ennen auringonlaskua. Teetä runsaalla sokerilla ja nuotiolla grillattuja vaahtokarkkeja auringon laskiessa aavikolla. Kaiken kaikkiaan, olimme todella tyytyväisiä päivään ja kuten jo mainittu, olin positiivisesti yllättynyt kuinka hyvin päivä oli järjestetty. Hintaa päivälle tuli muistaakseni noin 50 euroa per henkilö.

x Susa

Eid-hulinaa Aleksandriassa

Käväistiin pari viikkoa sitten Eid al-Adhan pyhäpäivien aikaan Aleksandriassa, joka sijaitsee siis Egyptin pohjoisrannikolla. Al-Adhan ollessa muslimien toinen vuoden tärkeimmistä juhlista, on se monelle paikalliselle otollinen tilaisuus lähteä sukuloimaan tai kaupunkien kuumuutta pakoon, mihinkäs muualle kuin pohjoisrannikolle. Toki ryysis oli meillä etukäteen hyvin selvästi tiedossa, kolleganikin oli käynyt Aleksandriassa juuri samoihin aikoihin viime vuonna ja myös paikalliset varoittelivat ahdistavasta tungoksesta. Monet vähävaraisemmat egyptiläiset perheet suuntaavat ilmeisesti nimenomaan Aleksandriaan Eidinä ja näinpä me saimme ulkomaalaisina ja valkoihoisina myös osamme väen paljouden huomiosta. Nimim. Kolmen päivän jälkeen valokuvauksen, osoittelun ja huutelun jälkeen, oli oikein mukava palata kansainväliselle Zamalekin saarelle.

Aleksandria itsessään on kontrasteja täynnä. Talojen julkisivut ovat pääosin huonossa kunnossa egyptiläiseen tapaan, mutta värikkäitä ikkunaluukkuja ja kauniita luksusparvekkeita löytyy myös. Upeana välkehtivä meri reunustaa miljoonakaupunkia, mutta rantaviiva on täynnä roskaa.

Kaupungista löytyy kuitenkin muutama todella hieno hotelli ja ravintola, Citadel-linnake sekä Montazan puisto. Kävimme myös kuskin suosituksesta paikallisessa kalaravintolassa, missä ruoka oli kyllä todella hyvää. Ja kumma kyllä, autenttisesta ympäristöstään huolimatta, kukaan ravintolassa ei yrittänyt ottaa salakuvaa tai tuijottanut. Kulman takana ravintolasta oli myös selkeästi Eidin kunniaksi pystyyn pistetyt markkinat, missä populaa riitti ahdistukseksi asti. Jäätelöhammaskolotuksen iskiessä, pikkukärryn luona vaihdoimme muutaman sanan paikallisen nuoren naisen kanssa, joka sattui puhumaan sujuvaa englantia ja oli todella ystävällinen ja avulias. Contrasts, you see?

Vaikka ajankohta ei ollut otollisin Aleksandrian pikavisiitille, tarkoitus on kyllä ehdottomasti käydä uudestaan. Aleksandrian ympäristö tarjoaa myös mahdollisuuden käydä katakombeilla sekä rauhallisemmassa Rosettan kaupungissa. Itse kaupungistahan löytyy lisäksi kirjasto, jonka lautakunnan jäsenenä on presidentti Halonen.

Perinteinen länsimaaaisten rantalomakohde Aleksandria kuitenkaan ei ole. Naiset olivat ainakin Eidin aikaan peittävämmin pukeutuneita kuin keskimäärin Kairossa ja uimarannoilla tuskin olisi katsottu hyvällä uimapuvussa tai bikineissä hengailijoita. Kuitenkin Aleksandriasta kauemmas lähdettäessä löytyy uimarantoja ja varsinkin itään päin rannikkoa jatkaessa, tulee vastaan ”The North Coast”, missä aurinko on kuuma ja juomat viileitä ja kuuleman mukaisesti bileet parhaita. Sinne päin ainakin meren perässä haluan kyllä lähteä tässä joku kaunis viikonloppu.

Muita kuulumisia: tällä hetkellä työpäivät ovat kivoja ja uuvuttavia ja tunnit menevät aivan liian nopeasti verrattuna työmäärään. Uuden oppiminen on taas yllättävänkin kuluttavaa, mutta turhaa stressiä yritän olla ottamatta. Se oli kuitenkin mulla hyvin tiedossa, että noin ensimmäiset neljä kuukautta tulevat menemään jonkin asteisessa sumussa, kun työtehtävien lisäksi myös ympäristö ja ihmiset ovat uusia. Salilla olen kuitenkin päässyt käymään jo muutamia kertoja, vaikka viime viikolla flunssa hiukan vaivailikin. Muutenkin elämä alkaa asettua pikkuhiljaa uomiinsa täällä.

Ensimmäisestä päivästä alkaen työmatkalla olen voivotellut pieniä katukissoja täällä, varsinkin yhtä pentuyksilöä, jonka elinympäristö oli muuntajan ympärillä oleva häkki täynnä roskia. Noh, työkaverin yllyttämänä sitten käytiin hänet pelastamassa yhtenä torstaina, ja nyt kotonani asuu Sisu-kissa. Hän oli adoptiohetkellä noin kuukauden ikäinen ja roskainen ympäristö oli aiheuttanut raasulle sieni-infektion ja kaasuja masuun. Kuitenkin nyt 1,5 viikon säännöllisen ruoan ja puhtaan veden saannin, lääkityksen ja tietysti paijailun ansiosta Sisu on kuin uusi kissa! Todella reipas ja leikkisä yksilö, ajoittain toki myös raskas, mutta eiköhän hänestä rakkaudella ja koulutuksella hyvä seurakissa saada. Tässä Sisu kuvastaa mun tän päivän fiiliksiä työpäivän jälkeen:

Pikkuhiljaa aion totuttaa Sisua olemaan asunnossa itsekseen, toki vasta kunnolla kun sienikaranteeni on ohi. Syliin ja paijattavaksi hän on päässyt nyt jo (usein vielä kumihanskat kädessä ja huolellinen saippuapesu jälestä) ja osaa fiksuna kattina jo sitä vaatiakin. Cat mama life it is then. Toisaalta hyvä, koska tämä pakottaa mut lähtemään töistä kotiin pähkäilemästä asioita. Ja hirveää huoltahan tässä nyt sitten kannetaan, että joko tarttuu joku tauti tai Sisu on jollain konstilla tappanut ittensä mun työpäivän aikana. So far so good! Onneksi meillä on hyvä eläinlääkäri. Sisun kuulumisia tulee siis varmasti blogiinkin jatkossa, paras ystävä ja poikaystävä on kuvia ja videoita jo varmasti aivan täynnä, mutta minkäs teet kun kyseinen kissavauva oppii ja kehittyy hurjasti joka päivä.

Nyt taidan syödä vielä pari palaa suklaata (löysin Daim-Milkaa kaupasta) ja ottaa iltavenyt. Tarkoitus oli käydä rykäisemässä pikahiet pintaan salilla eilisen illan tapaan, mutta ei vain jaksanut. Until next time,

x Susa