Browsing Category

Egypt

On onni syntyä Suomeen

Moikkulii. Viime postauksen kommentissa toivottiin kuulumisia ja ajatuksia lyhyen Suomi-loman jälkeen, joten niitä ajattelin nyt tänne hiukan kirjotella. Mulla on meneillään kunnon laiskotteluviikonloppu;  torstai-iltameni kotona kölliessä kisuli kainalossa ja eilen möllöttelin myös vaan kotona. Sain sentään aikaseks hiukan joogailla ja illalla käytiin tupaantuliaisissa. Eli mun kirjoissa oikein onnistunut päivä. Tänään aika samalla teemalla, katti kehrää sylissä ja valmistaudun henkisesti poistumaan kämpästä metelin keskelle hoitamaan asioita ja salille. Huomennahan on sitten taas työpäivä, työviikko meillä kun on sunnuntaista torstaihin.

Tää viikko takasin Kairossa meni tosi kivasti ja nopeasti. Taidan jatkaa näitä loman aloittamisen ja lopettamisen sijottamista niin, että työviikko jää vajaaksi. Ei ole niin raskas paluu takaisin työkoneen ääreen. Vaikka toki loma meni ihan hujauksessa, puoltoista viikkoa on lyhyt aika matkoineen. Mutta paluu Kairoon on tuntunut hyvältä ja nyt toista kertaa lähtö Suomesta tuntui helpommalta kuin heinäkuun lopussa, vaikka itku taas tulikin. Muutenkin tuntuu, että loman aikana koin taas pieniä valaistumisia mm. itseni ja parisuhteen kanssa ja stressitasot on ainakin nyt ensimmäisellä viikolla alhaalla.

Jotenkin sitä tossa kahden ekan kuukauden aikana sai itellensä päälle hirveet stressi- ja ahdistuslukemat töiden kautta, mikä sitten vaikuttaa tietysti kaikkeen muuhunkin elämiseen. Mutta tossa hiukan ennen lomaa alkoi tulla fiilis, että kyllä täältä altaan syvästä päästä noustaan pikkuhiljaa.  Eli henkinen kasvu jatkuu ainiaan. Tällä hetkellä tuntuu myös, että myös fyysinen kasvu leveyssuunnassa on valitettavasti valloillaan, koska ennen lomalle lähtöä sain mavea tehdessä alaselän hirveeseen kramppiin ja Suomessa tulikin sit irvisteltyä kivusta, mutta noidannuolihan tähän tuli diagnoosiksi ja kipulääkkeitä popsitaan nyt ainakin hetken aikaa ja kiitetään huoltaa selkää kävelemällä ja venyttelemällä.

Parasta Suomen lomassa läheisten lisäksi oli raikas ilma ja luonto ja sen saavutettavuus. Vaikka loman aikana melkein joka päivä sateli ja taivas oli kaikkea muuta kuin sininen, puhelimen askelmittari kilahti 10 000 askeleen merkiksi joka päivä ilman suurempaa yritystä. Kairossa risookin ulkoilumahdollisuuksien olemattomuus. Itselle yksi henkireikä on ollut jo pitkään kävely- tai hölkkälenkit, mutta täällä tuo asfaltilla autojen seassa lenkkeily ei kauheesti houkuta. Mutta! Tällä viikolla menin vihdoin työkaverin kanssa urheilupuistoon Zamalekilla, mistä löytyy kahden kilometrin pituinen rata, jonka varrella voi ihastella Kairon liikenteen ja valaistuksen lisäksi hevosia (!!). Sateen jälkeen oli mukavan raikasta Kairon mittakaavassa ja kunhan tästä selkä paranee, taidan vaihtaa yhden viikon treeneistä hölkkään/kävelyyn siellä. Nimittäin yksi syy miks selkä meni jumiin on varmastikin lonkankoukistajien kireys ja alaselän staattisuus, mikä taas on suoraan sidonnainen toimistotyöhön ja hyöty- ja monipuolisen liikunnan väheneminen. Ehkä kehonhuoltokin on ollut  taas vähemmällä..

Luonnon lisäks huomaan ikävöiväni Suomesta puhdasta ja monipuolista ruokaa. Kairossa on sama haaste kuin Ranskassa nimittäin eri ruokakaupoista saa eri asioita, mikä näin Prisman ja Cittarin yltäkylläisyyteen tottuneena on hiukan rasittavaa. Toki tämä myös tarkoittaa, että olemme tottunut jopa vähän vähän liian hyvään. Toisaalta Egyptissä palveluiden ollessa halpoja, ruokaa voi tilata edullisesti kotiin nimim. tein juuri ruokakaupasta kotiinkuljetustilauksen palveluhinnalla 2,5 euroa. Suomessa parasta on myös niinkin yksinkertanen asia kun puhdas ja juotava vesi. Oon menettänyt aika paljon tukkaa täällä ollessani, minkä epäilen johtuvan ”kovasta” suihkuvedestä. Pari viikkoa pesin pelkällä pullovedellä tukkaa ja olin Suomessa, lähti onneksi ihan vaan normaali määrä tukkaa. Nyt mulla on filtteri suihkussa, toivottavasti se auttaa.

Kairon liikenteestä oonkin jo maininnut ja Helsingin hiljasuus oli todellakin luksusta, mutta yksi iso asia, joka suomalaisille on pääosin vierasta ja täällä näkyy katukuvassakin joka päivä, on sosiaali- ja yhteiskuntaluokat. Maan köyhyysprosentti on nousussa ja Egyptissä arviolta 32% elää alle 500 USD vuosituloilla. Samaan aikaan ylempiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvat maksavat urheiluklubiin kuulumisesta 1000 euroa vuodessa ja parhaimmassa tapauksessa oma autonkuljettaja kuskaa ovelta ovelle ja näin ollen osa kansasta on täysin vierottautuneita ”normaalista” egyptiläisestä elämästä. Lähetettynä ulkomaalaisena, myös minut lasketaan tuohon ryhmään. Expat-kuplassa onkin hyvä ja turvallista elää. Kuitenkin alhainen tulotaso ja huonot oltavat, johtaa valitettavan usein yritykseen kusettaa ja hyötyä ulkomaalaisista ja huijauskulttuuri on valitettavan vallitseva. Asioita hoitaessa ja kunnollisen kielitaidon puuttuessa, tähän menee todellakin hermo, mutta päällimmäisenä tunteena ainakin itsellä on suru maailman karuudesta ja kiitollisuus omasta kotimaasta ja taustasta.

Mielestäni olisikin hyvä muistaa useammin arvostaa mm. Suomen luontoa ja puhdasta vettä. Tasa-arvoa sekä suomalaisten rehellisyyttä ja luotettavuutta. Suomeen syntyminen antaa meille uskomattoman paljon eri vaihtoehtoja ja valinnanvaraa, mikä on upea asia.

Until next time..

xx Susa

 

Eid-hulinaa Aleksandriassa

Käväistiin pari viikkoa sitten Eid al-Adhan pyhäpäivien aikaan Aleksandriassa, joka sijaitsee siis Egyptin pohjoisrannikolla. Al-Adhan ollessa muslimien toinen vuoden tärkeimmistä juhlista, on se monelle paikalliselle otollinen tilaisuus lähteä sukuloimaan tai kaupunkien kuumuutta pakoon, mihinkäs muualle kuin pohjoisrannikolle. Toki ryysis oli meillä etukäteen hyvin selvästi tiedossa, kolleganikin oli käynyt Aleksandriassa juuri samoihin aikoihin viime vuonna ja myös paikalliset varoittelivat ahdistavasta tungoksesta. Monet vähävaraisemmat egyptiläiset perheet suuntaavat ilmeisesti nimenomaan Aleksandriaan Eidinä ja näinpä me saimme ulkomaalaisina ja valkoihoisina myös osamme väen paljouden huomiosta. Nimim. Kolmen päivän jälkeen valokuvauksen, osoittelun ja huutelun jälkeen, oli oikein mukava palata kansainväliselle Zamalekin saarelle.

Aleksandria itsessään on kontrasteja täynnä. Talojen julkisivut ovat pääosin huonossa kunnossa egyptiläiseen tapaan, mutta värikkäitä ikkunaluukkuja ja kauniita luksusparvekkeita löytyy myös. Upeana välkehtivä meri reunustaa miljoonakaupunkia, mutta rantaviiva on täynnä roskaa.

Kaupungista löytyy kuitenkin muutama todella hieno hotelli ja ravintola, Citadel-linnake sekä Montazan puisto. Kävimme myös kuskin suosituksesta paikallisessa kalaravintolassa, missä ruoka oli kyllä todella hyvää. Ja kumma kyllä, autenttisesta ympäristöstään huolimatta, kukaan ravintolassa ei yrittänyt ottaa salakuvaa tai tuijottanut. Kulman takana ravintolasta oli myös selkeästi Eidin kunniaksi pystyyn pistetyt markkinat, missä populaa riitti ahdistukseksi asti. Jäätelöhammaskolotuksen iskiessä, pikkukärryn luona vaihdoimme muutaman sanan paikallisen nuoren naisen kanssa, joka sattui puhumaan sujuvaa englantia ja oli todella ystävällinen ja avulias. Contrasts, you see?

Vaikka ajankohta ei ollut otollisin Aleksandrian pikavisiitille, tarkoitus on kyllä ehdottomasti käydä uudestaan. Aleksandrian ympäristö tarjoaa myös mahdollisuuden käydä katakombeilla sekä rauhallisemmassa Rosettan kaupungissa. Itse kaupungistahan löytyy lisäksi kirjasto, jonka lautakunnan jäsenenä on presidentti Halonen.

Perinteinen länsimaaaisten rantalomakohde Aleksandria kuitenkaan ei ole. Naiset olivat ainakin Eidin aikaan peittävämmin pukeutuneita kuin keskimäärin Kairossa ja uimarannoilla tuskin olisi katsottu hyvällä uimapuvussa tai bikineissä hengailijoita. Kuitenkin Aleksandriasta kauemmas lähdettäessä löytyy uimarantoja ja varsinkin itään päin rannikkoa jatkaessa, tulee vastaan ”The North Coast”, missä aurinko on kuuma ja juomat viileitä ja kuuleman mukaisesti bileet parhaita. Sinne päin ainakin meren perässä haluan kyllä lähteä tässä joku kaunis viikonloppu.

Muita kuulumisia: tällä hetkellä työpäivät ovat kivoja ja uuvuttavia ja tunnit menevät aivan liian nopeasti verrattuna työmäärään. Uuden oppiminen on taas yllättävänkin kuluttavaa, mutta turhaa stressiä yritän olla ottamatta. Se oli kuitenkin mulla hyvin tiedossa, että noin ensimmäiset neljä kuukautta tulevat menemään jonkin asteisessa sumussa, kun työtehtävien lisäksi myös ympäristö ja ihmiset ovat uusia. Salilla olen kuitenkin päässyt käymään jo muutamia kertoja, vaikka viime viikolla flunssa hiukan vaivailikin. Muutenkin elämä alkaa asettua pikkuhiljaa uomiinsa täällä.

Ensimmäisestä päivästä alkaen työmatkalla olen voivotellut pieniä katukissoja täällä, varsinkin yhtä pentuyksilöä, jonka elinympäristö oli muuntajan ympärillä oleva häkki täynnä roskia. Noh, työkaverin yllyttämänä sitten käytiin hänet pelastamassa yhtenä torstaina, ja nyt kotonani asuu Sisu-kissa. Hän oli adoptiohetkellä noin kuukauden ikäinen ja roskainen ympäristö oli aiheuttanut raasulle sieni-infektion ja kaasuja masuun. Kuitenkin nyt 1,5 viikon säännöllisen ruoan ja puhtaan veden saannin, lääkityksen ja tietysti paijailun ansiosta Sisu on kuin uusi kissa! Todella reipas ja leikkisä yksilö, ajoittain toki myös raskas, mutta eiköhän hänestä rakkaudella ja koulutuksella hyvä seurakissa saada. Tässä Sisu kuvastaa mun tän päivän fiiliksiä työpäivän jälkeen:

Pikkuhiljaa aion totuttaa Sisua olemaan asunnossa itsekseen, toki vasta kunnolla kun sienikaranteeni on ohi. Syliin ja paijattavaksi hän on päässyt nyt jo (usein vielä kumihanskat kädessä ja huolellinen saippuapesu jälestä) ja osaa fiksuna kattina jo sitä vaatiakin. Cat mama life it is then. Toisaalta hyvä, koska tämä pakottaa mut lähtemään töistä kotiin pähkäilemästä asioita. Ja hirveää huoltahan tässä nyt sitten kannetaan, että joko tarttuu joku tauti tai Sisu on jollain konstilla tappanut ittensä mun työpäivän aikana. So far so good! Onneksi meillä on hyvä eläinlääkäri. Sisun kuulumisia tulee siis varmasti blogiinkin jatkossa, paras ystävä ja poikaystävä on kuvia ja videoita jo varmasti aivan täynnä, mutta minkäs teet kun kyseinen kissavauva oppii ja kehittyy hurjasti joka päivä.

Nyt taidan syödä vielä pari palaa suklaata (löysin Daim-Milkaa kaupasta) ja ottaa iltavenyt. Tarkoitus oli käydä rykäisemässä pikahiet pintaan salilla eilisen illan tapaan, mutta ei vain jaksanut. Until next time,

x Susa