Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Cairo

Egyptin lempparit ja inhokit

Nyt kun elän Egyptin kanssa kuherruskautta, ajattelin että voisi olla hyvä hetki laittaa hiukan listamuotoon lemppareita ja inhokkeja, mitä tässä nyt vuoden aikana olen nyt huomannut. Toki vuoden aikana ja expat-kuplassa eläneenä saa vain pintaraapaisun maasta, mutta kuitenkin. Montaahan näistä asioista olen jo täällä sivunnut, mutta niputetaas nyt vielä yhteen kiinnostuneille.

Lempparit:

  • Valo. Kliseisesti aloitetaan säällä, mutta yksi lempiasioistani Egyptissä ja Kairossa on jatkuva valoisuus. Talvellakin kun sisällä hytisyttää, on ulkona silti valoisaa aamulla herätessä ja töihin lähtiessä. Auringosta saa kumman paljon voimaa ja itse kaamosmasennuksesta aina Suomessa kärsivänä, tämä on ollut erittäin tervetullutta.
  • Rannat. Vaikka en itse ole vesipeto sanan varsinaisessa merkityksessä, on siistiä asua maassa, missä noin kahden tunnin ajomatkan päästä löytyy turkoosina kimmeltelevä meri hiekkarannan kera. Egyptissähän on upeat apajat sukeltajille ja vesiaktiviteetteja löytyy vaikka kuinka, ja kyllähän myös ihan Niilissä riittää ihasteltavaa.
  • Kairon eloisuus. Kairoon saapuessani inhosin jatkuvaa meteliä ja toki se rassaa edelleenkin, mutta olen oppinut arvostamaan kaupungin eloisuutta ja nukkumattomuutta. Zamalekin saarella ei koskaan tarvitse pelätä yöllä liikkuessa, sillä et liiku yksin pimeillä kaduilla. Koin tämän saman ilmiön myös Pariisissa, kun taas Suomessa pimeät kadut voivat kummallisesti pelottaa välillä. Kaupat, ravintolat ja apteekit ovat 24/7 auki (ainakin ennen korona-aikaa) ja kotiinkuljetus on halpaa ja nopeaa.
  • Edullisuus. Kotiinkuljetuksien lisäksi Kairossa eläminen on suomalaiselle lähtökohtaisesti todella edullista ja ensimmäistä kertaa elämässäni pystyn täällä asuessani kunnolla säästämään rahaa. Import-tuotteista joutuu kyllä maksamaan, mutta esim. normi kuntosalijäsenyyden lisäksi olen pystynyt käymään myös muualla treenaamassa kertamaksuilla, mikä on ollut mukavaa. Myös paikasta toiseen liikkuminen ja ulkona syöminen on todella edullista. Tähänkin kyllä sokeutuu verrattaen nopeasti ja perheenihän oli vieraillessaan Kairossa pienessä shokissa, kun kerroin ravintolalaskujen summat euroina. ”Näin paljon ruokaa näin vähällä rahalla?!”
  • Mikrosuhteet ja ihmisten avoimuus. Moikkaan joka päivä työmatkallani ovimieheni, kukkakauppiaan, pankin vartijan, katusiivoojan ja usein vielä toimiston kulmilla olevat ovimiehet. Tällaista ei juuri koskaan tapahdu Suomessa, ja se on mielestäni ihanaa. Ihmiset ovat lähtökohtaisesti avoimia, hymyileviä ja avuliaita ja on täysi normaalia ruveta juttelmaan tuntemattomalle, vaikka yhteistä kieltä ei aina olekaan.

Inhokit:

  • Saasteet, meteli ja likaisuus. Niputtaisin nämä kaikki kolme samaan pointtiin, sillä ne ovat liikenteen kautta liitännäisiä ja vaikuttavat yhteisesti yleisviihtyvyyteen. Kairo on yksi maailman saastuneimmista kaupungeista ja liikenne on usein vaarallista. Usein liikenteessä kohtaa mitä mielenkiintoisempia kuljetusvälineitä ja -tapoja ja eriskummallisia tilanteita, joita on ihan hauskakin seurata. Mutta kovat ilmansaasteet ja jatkuva melusaaste pitemmän päälle rasittavat elimistöä ja pääkoppaa. Roskia heitetään myös paljon kaduille, rannoille ja mereen, mikä todella harmittaa.
  • Kielimuuri. Yksi parhaista tavoista tutustua kunnolla maan kulttuuriin on kieli. Olen opiskellut Egyptin arabiaa vaihtelevasti vuoden ajan enkä ole asettanut itselleni mitään sen suurempia tavotteita. Etenemme toki koko ajan opettajani kanssa, mutta opiskelen yleensä vain 1-2 tuntia viikossa ja arabian ollessa todella moninainen kieli, oppiminen on ollut hitaampaa kuin muiden kielten kanssa. Nyt on kuitenkin jo kiva huomata, että pystyy lukemaan ja ääntämään sanoja, vaikka niiden merkitystä ei välttämättä tiedäkään.
  • Eri urheilumuodot. Tiedossahan oli, kuten aina eri paikoissa, että urheilulajit saattavat muuttua tänne muuttaessa. Vaikka painotus vaihtuikin nyrkkeilystä enemmän salitreeniin, olen onneksi päässyt myös potkunyrkkeilemään. Minulla on kuitenkin kova ikävä luonnossa kävelyä/hölkkäilyä ja uintia. Tähän koitetaan mahdollisesti saada vähän muutosta syksyllä, jos saisi jäsenyyden hommattua saarella sijaitsevaan urheilupuistoon.
  • Byrokratia ja logiikan puute. Teen töitä pääsääntöisesti talouden ja HR asioiden parissa ja näiden (sekä kaikkien muiden pyöritettävien asioiden) kanssa törmää usein mitä ihmeellisimpiin käänteisiin. Joko tarvitaan leima ja allekirjoitus johonkin turhanpäiväiseen paperiin, valtio on päättänyt kaksi päivää sitten vaihtaa pankkilomakkeen uudeksi tai sitten selvitellään, että mihin ja kuinka paljon pitää maksaa jostain palvelusta. Egyptissä pankkijärjestelmä on suoraan sanottuna täysin takapajuinen ja suuri osa laskuista maksetaan edelleen ovella käteisellä. Viime syksynä olin hiukan ärsyyntyneempi tästä, mutta olen hyvin oppinut päästämään irti asioista joihin en voi itse vaikuttaa. Se mikä ärsyttää kovin edelleen, on asioiden jatkuva seuraaminen ja asioista vääntäminen, jotta ne hoidetaan meidän haluamallamme tavalla.
  • Unwanted attention. Vaalea, sinisilmäinen nainen, jolla näkyy polvet! Tämä herättää ajoittain ihmetystä ihan kotikulmillakin ja koen tuijotuksen välillä ahdistavana. Koen, että en voi itselleni luontaisesti katsoa ihmisiä samalla tapaa silmiin, jotta en herättäisi enää lisää huomiota. Usein tuijotus ei varmasti ole pahantahtoista vaan silkkaa uteliaisuutta, mutta huuteluita ja sihinää kuulee silti aika ajoin ja sehän pistää veren kiehumaan. Samalla haluan kunnioittaa paikallista kulttuuria ja pukeutua tarpeeksi peittävästi, mutta samalla 37 asteen helteillä ja mekoista kovasti tykkäävänä, haluan niitä myös käyttää. Ja toisaalta ajattelen, että jos paikalliset eivät ole aikaisemmin vaaleaa säärtä tai reittä nähneet, niin nytpähän näkevät.

Niili värjäytyi historiallisen ruskeaksi maaliskuun 2020 myrskyn jäljiltä.

En koe olevani liiallisen pikkutarkka tai perfektionisti luonteeltani, mutta onhan tässä ollut opettelemista maan tavoille. Kairo ja Egypti aiheuttaa kaksijakoisia tunteita monessa: joko se raivostuttaa ja usein pienistäkin asioista agitoituu tai sitten Kairon sekaisuus tempaisee mukaansa. Olen oppinut jo ensimmäisen vuoden aikana, että moniin omituisilta tai rasittavilta tuntuviin asioihin ei kannata jäädä liikaa kiinni, siinä menettää muuten järkensä totaalisesti. Jos elämästä Kairossa haluaa todella nauttia, täytyy vain päästää irti ja antautua.

xx Susa

Kesäkuulumisia Kairosta

Long time no see! Or hear! Or write! Mutta hengissä ollaan. En ole vain saanut aikaiseksi ruveta kirjottamaan omia ajatuksia blogimuotoon ylös ja toki kevään reissumäärän ollessa melkein pyöreä 0, ei kirjoitettavaakaan blogiin ole kauheasti ollut. Aloitetaanpas siis alusta.

Helmikuussa kun puhe koronasta todella alkoi, harva varmasti osasi aavistaa mitä tuleman pitää. Maaliskuun alussa osasin jo alkaa pelkäämään kahden Suomi-lomani peruuntumista ja näinhän sitten kävi. Alkuperäisen suunnitelman mukaan oli siis tarkoitus tulla Suomeen kolmesti tänä vuonna, ensin Suomen pääsiäisen yhteydessä, jolloin oli tarkoitus viettää ystävän häitä, toisen kerran vappuna J. Karjalaisen keikalle ja vappubileisiin ja kolmannen kerran elo-syyskuussa ruskalomalle. Noh, nyt tilanne on se, että lentoliput on varattu elokuun loppupuoliskolle ja tarkoituksena on tehdä ensin kaksi viikkoa etänä hommia Kairoon ja olla hiukan eristyksissä ja omaehtoisen karanteeniajan jälkeen nauttia täysillä kolme viikkoa iki-ihanasta Suomesta. Ystävän häät siirtyivät ensi keväälle ja J. Karjalaisen keikka on syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna, jos on.

Egyptissä ensimmäiset tartunnat todettiin jo tammikuussa, Etelä-Egyptissä Niilin risteilypaateilla. Monistakin eri syistä, tilanteeseen ei puututtu eikä hoidettu kummoisella tavalla ja tämän koko kevään ajan virallinen tiedotus on ollut niin sanotusti vaihtelevaa ja huhupohjaista. Tässä toki ei mitään uutta ole. Egyptin viralliset koronaluvut huitelevat tällä hetkellä yli 80 000 tartunnassa, kuolemat 4000 paikkeilla. Mutta kuten ympäri maailmaa, ei virallisiin lukuihin ole luottamista. Itseäni ei ole korona missään vaiheessa hirveästi pelottanut, muuten kuin omien iäkkäämpien perheenjäsenien puolesta, mutta toki Egyptin sairaalat hirvittävät. Hoitoon tai ylipäätänsä testeihin voi olla haasteellista päästä, mutta onneksemme sekavan kevään jälkeen nämäkin prosessit on saatu suht kuntoon ja tällä hetkellä tiedot tilanteesta ovat jopa positiivisia. Kannattaa siis joskus olettaa pahinta, niin voi yllättyä!

Olen työnantajani ja omien kiinnostuksenkohteideni ansiosta päässyt valmentautumaan kriisitilanteiden hoitamista varten ja asiakaspalvelutulvan ollessa pahimmillaan suurlähetystössä, huomasinkin että minulle pahinta oli nimenomaan toimettomuus. Itsehän kun en tällä hetkellä käytännössä asiakkaiden kanssa ole hirveästi tekemisissä. Kun ensishokki pitkään odotettujen lomien peruuntumisesta laantui ja tilanne tasaantui, minut valtasi tietty rauha. Olin tehnyt päätöksen, että jään Kairoon korona-ajaksi ja that’s that. Pahinta usein onkin nimenomaan epävarmuuden ja tietämättömyyden tunne, mutta kun johonkin päätökseen päätyy, oma kuohunta sisällä helpottuu.

Koin voivani ihan hyvin ensimmäiset kolme kuukautta, mutta viime kuussa tuli pudotus. Pitkään jatkunut negatiivisuus ja sekavuus söi minua sisältä, ollessani herkkä myös ympäristölleni. Toki myös harmitti kaiken kivan peruuntuminen ja arjen sekoittuminen, kun vihdoin henkilökohtaisesti haasteellisen syksyn jälkeen olin alkanut kotiutua Kairoon. Voin huonosti ja purin asioita paljon perheenjäsenien ja ystävieni kanssa puhelimitse. Hain apua ja sain apua. Olo helpottui. Ja nyt yhtäkkiä Suomi-laskuri näyttääkin jo alle 40 päivää! Olen myös viimeiset viikot ollut kummallisen euforisen onnellisuuden vallassa. Se, että sallin itselleni luvan voida huonosti ja myönsin, että kaikkea ei tarvitse kestää eikä jaksaa, laukaisi jonkinlaisen painetilan. Itselleni epänormaalin pitkän negatiivisen jakson jälkeen, jokainen ilon aihe tuntuu tällä hetkellä pakahduttavan sydäntä enemmän kuin aikaisemmin.

Tilanne Egyptissä on myös (ehkä) jo parempaan päin, pahimmat tautiluvut löytyvät kuitenkin Kairosta. Näin ollen olemmekin olleet erittäin varovaisia maaliskuusta lähtien ja ihmiskontaktit ovat olleet minimissä. On siis ollut todella energisoivaa nähdä muutamia ihmisiä kesäkuusta lähtien, upeiden ihmisten tuoma voima on korvaamatonta. Toki myös liikunnan väheneminen vaikutti mielialaan, täällä kun ei ulkoilemaankaan noin vain pääse kuten Suomessa, mutta siitäkin on opittu. Ja viiniä ja burgereita on myös uponnut. Nyt urheilupaikkoja on alettu avata. Tarkoitus on mennä tällä viikolla todella pitkästä aikaa urheilupuistoon vähän treenailemaan ja olen miettinyt, että menisin viikonloppuisin salille heti aamusta kun on rauhallista, mutta ryhmätreeneistä pysyn kyllä vielä kaukana pitkään. Ja Kairon ulkopuolellekin on päästy jo pari kertaa, huraa!

Tähän avautumisoksennuksen perään kuvia asioista, jotka ovat tuoneet minulle iloa tänä aikana. Olisiko sinulla joitain kysymyksiä koskien Kairoa/elämää täällä tai ylipäätänsä Egyptistä? Mielelläni kirjoittelen havaitsemistani asioista ja vastailen mahdollisiin kysymyksiin.