Browsing Category

Cairo

Kairossa kaksi kuukautta – mikä fiilis?

G’day! Kohta on kaksi kuukautta Kairossa asumista takana ja näin aattelinkin tehdä lyhyen kuulumispostauksen ja kirjotella vähän Kairon hyvistä ja huonoista puolista.

Ensiksi pitää todeta, että pääsääntöisesti olen viihtynyt oikein hyvin. Arki rullaa, päivät menevät tosi nopeasti ja fiilikset on hyvät. Kuitenkin tässä kahden viikon aikana oon potenut vähän koti-ikävää, mikä johtuu varmasti lähestyvästä Suomen lomasta, työahdistuksesta sekä Sisu-kissan menehtymisestä. Kairossa koulujen alkaminen on nostanut melusaastetta entisestään ja varsinkin iltaisin kotona mua meinaa ärsyttää jos on kauheasti meteliä ulkona. Toisaalta sitten taas kuumuus on nyt helpottanut ja lämpötilat ovat erittäin jees. Työahdistus johtuu taas ihan vain dedisten aiheuttamasta stressistä, vastuun määrästä sekä omasta perfektionismista. Päätin kuitenkin nyt taas yrittää hellittää ja tehdä vain parhaani. Sen luulisi riittävän. Mutta nään hyvin miksi moni väsyy suurlähetystöissä työskennellessään, varsinkin hallintopuolella mistä resursseja on koko ajan vähennetty. Kun ulkomaille on lähdetty nimenomaan työn takia, voi siitä tulla ainut focus ja muu elämä jää vähemmälle. Mutta mulla on onneksi mahtavia työkavereita ja muuten työ tuntuu mieluisalta, vaikka olenkin vielä aika hidas ja pihalla.

Sitten kissoista. Sisulle tosiaan sattui kamala onnettomuus juuri kolmannella viikolla, kun hän oli saamassa puhtaat paperit sieni-infektion osalta eläinlääkäriltä. En halua nyt avata asiaa tarkemmin täällä, mutta sydänhän siinä särkyi aika pahasti. Mutta itkut on nyt ainakin toistaiseksi itketty ja suru alkaa hiukan helpottaa. Kotia tarvitsevia kissojahan täällä riittää, joten ehkä koitan nyt pelastaa toisen piakkoin.

Ensi viikonloppu on täällä pitkä viikonloppu paikallisen pyhän pyhän vuoksi, ja itse aion viettää sen toivottavasti rentoutuen pohjoisrannikolla. Toivotaan siis, että neljän tunnin automatka ja rahan tuhlaus palkitsee ja hotelli tarjoaa puitteet auringossa löhöämiselle, treenaamiselle ja hyvälle ruoalle.

Kuten totesin, olen pääosin viihtynyt oikein hyvin Kairossa, toki expat-kuplassa eläminen is reaaal. Elämä Zamalekin saarella on suhteellisen helppoa. Saari tarjoaa puitteet monenlaiselle urheilulle ja palveluita on saatavilla laidasta laitaan. Kotiin saa tilattua helposti ja edullisesti ruokaa, mikä on pitkän työpäivän jälkeen mukavaa. Nyrkkeilysali on edelleen hakusessa, mutta nyt tänään menen vihdoin kokeilemaan uusia nyrkkeilyhanskoja toiseen paikkaan, toivottavasti natsaa!

Ulkona syöminen on täällä myös edullisempaa ja tarjontaa on miljoonakaupungissa vaikka kuinka. Hedelmien ja kasvisten tuoreuden puute on yllättänyt täällä, ja suomalaista puhdasta ruokaa on kyllä nyt jo ikävä. Mutta mikä täällä taas on hienoa, on kausituotteiden suosiminen. Import-hedelmiä ja -kasviksia kun nyt ei vain ole niin paljoa saatavilla kuin Suomessa. Tässä on lähellä kuitenkin muutama hyvä ruokakauppa ja työntekijät ovat jo varmasti alkaneet tunnistamaan nämä tietyt hullut expatit, jotka kantavat kangaskasseja mukana pakkaamista varten. Kierrätyshän on täällä aika olematonta ja muovijätteen ja roskaamisen määrä käsittämätöntä. Mutta se on jo toinen keskustelu, ehkä voisin yrittää ottaa täkäläisestä jätejärjestelmästä selvää ja kirjotella myös siitä jossain vaiheessa.

Huonoja puolia Kairossa ja Egyptissä ovat kammottava liikenne, pitkät etäisyydet ja julkisen liikenteen heikkous. Vaikka paikalliset kulkevat metrolla ja minibusseilla, en ole itse vielä näitä kokeillut. Ja minibussien onnettomuusasteen ollessa semikorkea, taidan pysytellä niistä muutenkin kaukana. Metroa haluan kuitenkin testata, mutta Zamalekille valmistuvaa metroa saadaan luultavasti odottaa vielä monta vuotta. Liikenne on täällä ajoittain pähkähullua, mutta siihenkin tottuu vaikka aluksi pelkäsin koko ajan jääväni auton alle. Uberilla matkustaminen on edullista ja sanotaanko että 7 kertaa 10 sujuu ilman suurempia ongelmia. Turvavöitä autoissa harvemmin on saatavilla ja kuskit kaahaavat eivätkä osaa välttämättä lukea karttaa eivätkä tiedä kunnolla reittiä, mutta perille pääsee kyllä lopulta! Mutta liikenteestä aiheutuva melusaaste on tosiaan itselle raskasta, mutta tämä oli kyllä tiedossa etukäteen. Perjantai-aamuisin tärkeän rukoushetken aikana on usein ihanan rauhallista ja hiljaista. Viimeksi sain paljon kysymyksiä koskien turvallisuustilannetta ja kuten kommenteissa totesin, terrorismiuhkasta yhteiskunnan tilanteen epävarmuudesta huolimatta, arkielämä on täällä turvallista ja suurin uhka liittyy ehdottomasti liikenteeseen.

Olen itse kokenut egyptiläisten/kairolaisten olevan avuliasta ja välitöntä porukkaa, mutta suomalaiselle tämä egyptiläisen logiikka, tai oikeastaan sen puute, on välillä aika tuskastuttavaa. Olkoon se sitten pankissa asioiminen tai sähkölaskun maksaminen, asioiden hoitaminen on super byrokraattista ja hankalaa täällä välillä. Kielimuuri vaikuttaa toki myös asiaan. Pelätä ei ainakaan Zamalekille tarvitse, vaikka tuijottelua ja satunnaista huutelua ilmenee. Tähän en itse reagoi millään tavalla, mutta taksikuskien tööttäily ja harvoin tapahtuva osoittelu pistää kyllä kierrokset hetkellisesti nousuun. Olen itse ottanut tiukan, mutta ystävällisen linjan täällä ja uskon, että ystävällisellä hymyllä saa paljon aikaan. Huom: ystävällisen hymyn taakse on myös upeaa kätkeä pientä piilovittuilua nimim. Get it. Fucking. Done. Egyptiläinen yhteiskunta on myös ehdottoman perhe- ja ystäväkeskeistä, mikä Suomesta välillä puuttuu.

Last but not least, Kairo ja Egypti kätkee sisäänsä mm. supermielenkiintoista historiaa, arkkitehtuuria, turkooseja rantoja. Näihin mietteisiin, lähdenkin tästä tutustumaan vanhaan alueeseen nimeltä Coptic Cairo. Ja mitenkäs muuten kuin mun vapaapäivälle tyypillisesti 1,5h aiottua myöhemmin, ja uberilla.

À bientôt!

Kairo ja miljoona tööttäystä

Muutin 1. elokuuta alkaen asumaan Kairoon työn perässä ja nyt hiukan yli viikon kaupungissa olleena, voin todeta, että tämä Afrikan toiseksi suurin kaupunki herättää monenlaisia tunteita. Toukokuussa täällä käydessäni tutustumassa, koin uskoakseni ensimmäistä kertaa elämässäni kulttuurishokin. Olen matkustellut verrattain vähän suurkaupungeissa ja Afrikan mantereella en koskaan aikaisemmin. Lentokentältä matkalla hotellille, koin voimakkaita Bangkok -flashbackeja ja sanoessani ääneen, että oho auto meni aika läheltä, kuski totesi minulle ”don’t worry this is normal, it is like a game for us”. Nyt muutaman auton takapenkillä istuneena, allekirjoitan toteaman.

Kameleita en ole vielä nähnyt, mutta nelihenkisen perheen moottoripyörän kyydissä (kaikki ilman kypärää tietysti), aasikärryt ja kaksi lehmää sillan alla sidottuna kaiteeseen olen päässyt todistamaan. Asun itse kolmannessa kerroksessa ja rakennustekniikan ollessa täällä tasoltaan hiukan heikompaa kuin Suomessa, tieltä kuuluvista tööttäilystä ja nuorten metelöinnistä on tullut minulle niin sanotusti tuutulaulu. Tämä on vahvaa liioittelua: olen ainakin kolmena iltana harkinnut vakavasti meneväni parvekkeelle huutamaan kirosanoja suomeksi nimim. laittakaa se helekkarin musiikki poies!? Thank God for earplugs. Tai ehkä nykyään voi kiittää Allahia.

Asumme lähellä edustustoa, jotta työmatkat voi suorittaa kävellen ja aikaa kuluu mahdollisimman vähän liikenteen seassa. Työmatkallani vastaan tulee aina parissa kohdassa voimakas kusen ja paskan tuoksu, minkä jälkeen kulman takaa löytyy gluteeniton ja vegaaninen kahvila sekä yläluokan kuntosali. Olen myös aloittanut vakavasti harkitsemaan katukissan pelastusoperaatiota, aika näyttää kuinka siinä käy.

Kairossa yhdistyvät samanaikaisesti miljoonien ihmisten huonovointisuus ja hätä sekä yläluokan elämä. Suomalaisena ja pohjoismaalaisena hyvinvointivaltion elättinä on se siis suoraan sanottuna aika karua. Toinen kaksijakoisuus löytyy ihmisten käyttäytymisestä eri näköisiä ihmisiä kohtaan; paikalliset ovat lähtökohtaisesti todella ystävällisiä ja avuliaita, mutta samalla moni tuijottaa uteliaasti ja pahimmillaan erilaisuus voi johtaa tukasta nykäisemiseen.

Arki on täällä samanaikaisesti jopa helpompaa kuin Helsingissä, mutta samalla raskasta taistelua paikallista byrokratiaa vastaan ja melusaasteen sietämistä. All in all, odotan innolla, mutta myös tietyllä skeptisyydellä mitä seuraavat vuodet tuovat tullessaan. To be continued..

x Susa