Aurinkoinen sunnuntai Nuuksiossa

Uskokaa tai älkää, vaikka olen kasvanut pääkaupunkiseudulla, en ole koskaan aikaisemmin käynyt Nuuksiossa. Shame shame shame *ding* I know. Näinpä kun paras ystävä pyysi mukaan, olin heti messissä. Suomen syksyn tuntien jouduttiin hiukan siirtämään päivää, mutta eilen auringon pilkahtaessa pilvien takaa päästiin matkaan. En oo koskaan ollut mikään kauhea eräjormailija, mitä nyt vaelluskurssi tullut suoritettua, mutta koulussa inhosin aina suunnitusta ja hiihtoa. En koskaan ymmärtänyt näiden lajien pointtia. Nyt vanhemmaksi tullessa olen oppinut arvostamaan luontoa vuosi vuodelta enemmän. Luulen, että näin käy aika monelle meistä. Osittain tylsistyminen johtui varmasti myös siitä, että Tuusulassa metsät ovat aika tasaisia. Sellaisen lättänän polun dallailu muksuna käy nopeasti aika tylsäksi. Lapsena Suomen metsiä, järviä ja raikasta ilmaa pitää helposti myös itsestäänselvyytenä, kunnes sitten pistää varpaansa lintukodon ulkopuolelle ja tajuaa, että ei tällaista olekaan kaikkialla. Näinpä olikin kiva käydä Nuuksiossa haistelemassa taas tuoretta metsää ja nauttia auringonsäteistä, niitä kun ei ole viime aikoina kauheasti ollut.

Nuuksiossa tuo Haukkalampi taitaa olla se mistä suurin osa reiteistä lähtee, joten näin erakkoina ajateltiin vältellä ihmisiä ja jättää Siikaniemelle auto ja katsoa sieltä sopiva reitti. Ja sehän löytyi, nimeltään Korpinkierros. Pituudeksi oli merkattu noin 7 kilometriä ja maasto oli juuri sopivan epätasaista: muutama isompi nousu ja muuten sitten metsäpolkumaista. Tiedossa oli, että sateiden jälkeen reitit ovat mutaisia ja lammikoiden ja tallattujen mutapolkujen yli sai todellakin loikkia. Hyvää hyötyliikuntaa joten mikäs siinä.

Kaiken kaikkiaan aika ihanan rentouttava viikonloppu takana. Mä vaan rakastan viikonloppuja. Tein vuorotyötä noin viisi vuotta ja sinä aikana aloin toivomaan vapaita aamuja ja rauhallisia viikonloppuja, mihin yritän nyt sitten toimistotyöläisenä panostaa. Mulla on yleensä joka toinen viikonloppu niin sanotusti etukäteen suunnittelematon. Kesällä tulee kyllä aina juostua enemmän, mutta varsinkin näin syksyllä kun unen ja levon tarve on suurempi, pyrin pitämään 1-2 viikonloppua kuukaudessa avoinna, jolloin voin keksiä ohjelmaa oman mielen ja jaksamisen mukaan. Tänä viikonloppuna molempina aamuina sai taas heräillä rauhassa ja syödä aamupalaa vasta ennen yhtätoista. Lauantaina sain onneksi siivottua pitkästä aikaa kämpän kunnolla ja kahvittelun lisäksi vietettiin sitten iltaa bissen ja musiikin parissa ystävän luona. Ja sunnuntai menikin sitten Nuuksiossa. Ostin myös taas Berocca-kuurin ja D-vitamiinia, jotka toivottavasti auttaa jaksamista näin pimeyden keskellä. Jos ei muuta niin ainakin placebo-efekti on syntynyt.

Viime viikolla treenailut jäi vähän vähemmälle väsymyksen takia ja huomasin myös, että pakko palata aamutreenailemaan, kun en saa itseäni oikein raahattua salille heti duunin jälkeen, muuten kuin jonkun tunnin muodossa. Jotenkin tarvitsee hetken hengähdystauon ja hiljaisuutta, varsinkin kun salit on myös todella täysiä iltapäivisin. Joten ei muuta kuin ennen kuutta sitten vaan jatkossa ylös ja reeni alle ja sitten duuniin. Mieluummin teen näin syksyllä töitä myöhempään ja illalla sitten vain chillailen.

Nojoo, sellasta höpöttelyä tällä kertaa. Parin viikon päästä meen kaverin luokse Kuopioon mistä oon aika innoissani, koska en oo koskaan aikasemmin ollut Kuopiossa! Sitten seuraavana viikonloppuna onkin jo Amsterdamin aika; toivottavasti säät suosivat. Kuulemma siellä oli viime viikolla ollut 24 astetta! Kyllä kelpais. Näihin tunnelmiin, tsemppiä viikkoon ja ottakaa kaikki irti vähistä auringonsäteistä!

Susa

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

Share this post

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail