Korfun kaupungin hurmaavat värit

Nyt kun pääsin taas Kairon inspiroimana takaisin bloggaamisen maailmaan, tuupataas Korfulla vietetyn viikon kuvia tänne. Mulla oli tänä kesänä ensimmäistä kertaa pitemmät lomat työelämään astumisen jälkeen ja odotin niitä niiin innolla. Kevät oli töiden kannalta palkitseva, mutta raskas ja vaikka olin ensin ajatellut, että en lähde reissuun ennen Kairoa, huhtikuussa alkoi siintää haave turkoosista vedestä ja auringosta. Ruoan tuli tietysti olla myös hyvää ja lomakohteesta löytyä muutakin tekemistä kuin vain rannalla löhöäminen. Kesälomakohteeksi kesäkuun lopulla valikoitui Korfun saari.

Korfu sijaitsee Kreikan mantereen länsipuolella lähellä Albaniaa. Historian saatossa Korfua on riepoteltu valtiolta toiselle ja tämä näkyy myös kaupungin arkkitehtuurissa sekä ruokavalikoimassa. Korfu on kuulunut kreikkalaisten lisäksi roomalaisille, venetsialaisille sekä briteille ja varsinkin venetsialaisten vaikutus näkyy saaren ainoan varsinaisen kaupungin katukuvassa.

Olin mielettömän positiivisesti yllättynyt kaupungista; se oli pieni, mutta viihtyisä, tuttavallinen sekä autenttinen. Yövyimme kaksi ensimmäistä yötä hotellissa, joka katsoi suoraan kiitoradalle ja laskeutuvia ja nousevia koneita olikin hauska katsella illalla parvekkeelta. Aivan hotellin edestä lähti bussi Korfun kaupunkiin, joka kesti noin 10 minuuttia. Hintaa taisi lätkähtää alle 2€ per bussimatka.

Korfun vanha kaupunki on UNESCOn maailmanperintökohde ja hurmasikin ainakin minut kirkkailla väreillään, sisäpihoillaan ja venetsialaisilla pylväillään. Korfulla kannattaa ehdottomasti vierailla myös vanhassa linnakkeessa, josta pidimme kovasti. Lämpimästi suosittelen myös syömään saarella kalaa ja mereneläviä sekä etsimään pikkukujilta esimerkiksi laukku- tai kenkäkauppoja. Luonnonkosmetiikkaa on myös runsaasti tarjolla. Tuntuivat ainakin minun sormiini laatutavaralta.

Korfun kaupungista voi tehdä myös päiväretkiä esimerkiksi Antipaxokseen ja Paxokseen tai Albaniaan. Antipaxoksella pääsimme pitkän venepäivän päätteeksi pulahtamaan turkoosiin veteen suoraan paatista ja Paxoksessa nauttimaan lounaan pienessä satamakaupungissa. Yksi reissun kohokohta minulle oli nähdä myös nuo upeat luonnon muovaamat blue caves.

Taustalla Mon repos -palatsi.

Kaupungissa tai sen tuntumassa olisi varmasti voinut viettää koko viikonkin, mutta me halusimme kauemmas pois turistilaumojen ulottuvilta, joten suuntasimme pohjoiseen päin. Tästä seuraavassa postauksessa lisää.

Kairo ja miljoona tööttäystä

Muutin 1. elokuuta alkaen asumaan Kairoon työn perässä ja nyt hiukan yli viikon kaupungissa olleena, voin todeta, että tämä Afrikan toiseksi suurin kaupunki herättää monenlaisia tunteita. Toukokuussa täällä käydessäni tutustumassa, koin uskoakseni ensimmäistä kertaa elämässäni kulttuurishokin. Olen matkustellut verrattain vähän suurkaupungeissa ja Afrikan mantereella en koskaan aikaisemmin. Lentokentältä matkalla hotellille, koin voimakkaita Bangkok -flashbackeja ja sanoessani ääneen, että oho auto meni aika läheltä, kuski totesi minulle ”don’t worry this is normal, it is like a game for us”. Nyt muutaman auton takapenkillä istuneena, allekirjoitan toteaman.

Kameleita en ole vielä nähnyt, mutta nelihenkisen perheen moottoripyörän kyydissä (kaikki ilman kypärää tietysti), aasikärryt ja kaksi lehmää sillan alla sidottuna kaiteeseen olen päässyt todistamaan. Asun itse kolmannessa kerroksessa ja rakennustekniikan ollessa täällä tasoltaan hiukan heikompaa kuin Suomessa, tieltä kuuluvista tööttäilystä ja nuorten metelöinnistä on tullut minulle niin sanotusti tuutulaulu. Tämä on vahvaa liioittelua: olen ainakin kolmena iltana harkinnut vakavasti meneväni parvekkeelle huutamaan kirosanoja suomeksi nimim. laittakaa se helekkarin musiikki poies!? Thank God for earplugs. Tai ehkä nykyään voi kiittää Allahia.

Asumme lähellä edustustoa, jotta työmatkat voi suorittaa kävellen ja aikaa kuluu mahdollisimman vähän liikenteen seassa. Työmatkallani vastaan tulee aina parissa kohdassa voimakas kusen ja paskan tuoksu, minkä jälkeen kulman takaa löytyy gluteeniton ja vegaaninen kahvila sekä yläluokan kuntosali. Olen myös aloittanut vakavasti harkitsemaan katukissan pelastusoperaatiota, aika näyttää kuinka siinä käy.

Kairossa yhdistyvät samanaikaisesti miljoonien ihmisten huonovointisuus ja hätä sekä yläluokan elämä. Suomalaisena ja pohjoismaalaisena hyvinvointivaltion elättinä on se siis suoraan sanottuna aika karua. Toinen kaksijakoisuus löytyy ihmisten käyttäytymisestä eri näköisiä ihmisiä kohtaan; paikalliset ovat lähtökohtaisesti todella ystävällisiä ja avuliaita, mutta samalla moni tuijottaa uteliaasti ja pahimmillaan erilaisuus voi johtaa tukasta nykäisemiseen.

Arki on täällä samanaikaisesti jopa helpompaa kuin Helsingissä, mutta samalla raskasta taistelua paikallista byrokratiaa vastaan ja melusaasteen sietämistä. All in all, odotan innolla, mutta myös tietyllä skeptisyydellä mitä seuraavat vuodet tuovat tullessaan. To be continued..

x Susa

Share this post

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail