Olen ollut nyt ulkoministeriössä virassa kohta kaksi vuotta ja vaikka olenkin saanut ministeriön ja valtioneuvoston toiminnasta vasta pintaraapaisun, ajattelin kuitenkin, että voisin avata tänne yksityisen blogin puolelle hiukan omaa työtäni Kairon suurlähetystössä. Ulkoministeriö, virkamies, diplomaatti ja suurlähettiläs ovat useimmille tuttuja sanoja, mutta olen huomannut, että monella ei ole käsitystä mitä me käytännössä teemme joka päivä. Tuntuu, että monella on käsitys, että ministeriössä ja suurlähtystöissä työskentely on kärjistettynä skumpan juontia ja pullan syöntiä harva se päivä, mutta arjen todellisuus on usein kaukana tästä. Don’t get me wrong, ulkoministeriössä tehdään merkityksellistä ja tärkeätä työtä joka päivä, mutta joskus joudun hallinnollisten asioiden puurtamisen keskellä muistuttamaan itsellenikin juurisyytä, että miksi näitä laskuja tässä taas tulostelen ja skannailen.

Suurlähettiläs johtaa suurlähetystöä, mikä käytännössä tarkoittaa isoista linjoista päättämistä, joita henkilökunta toteuttaa lähettilään johdolla. Suurlähettilään johdolla diplomaatit mm. raportoivat asemamaan tilanteesta Suomeen, toteuttavat maassa tehtävää ulko-, kauppa- ja turvallisuuspolitiikkaa ja luovat sekä ylläpitävät suhteita asemamaan relevantteihin toimijoihin. Näitä voivat olla esimerkiksi paikalliset ministeriöt, yritykset, yhdistykset ja muiden maiden suurlähetystöt. Suurlähetystöt myös tekevät maakuvatyötä eli käytännössä tekevät Suomea asemamaassa tunnetuksi vaikkapa tapahtumien ja sosiaalisen median kautta. Egyptissä, kuten monessa muussakin maassa, yksi Suomen parhaimmista valttikorteista on koulutusvienti. Hallintovirkamiesten ja paikaltapalkatun henkilökunnan tehtävänä on yksinkertaistettuna edistää omalta osaltaan juurikin lueteltuja painopisteitä. Käytännössä se voi olla esimerkiksi konsulityötä eli Suomen kansalaisten avustamista Egyptissä, viisumihakemusten käsittelyä, budjetin tekoa ja kanslian turva-asioista huolehtimista ja tänään avasin (kauhukseni) luettavakseni normin koskien uuden auton hankintaa. Harvoin päivät ovat sisällöltään samanlaisia.

Olen itse hakeutunut ministeriöön monipuolisuuden ja mielenkiintoisen työympäristön perässä, ja näitä molempia se todella tarjoaa. Olen myös itse aika käytännönläheinen työntekijänä ja tykkään ihmisten avustamisesta, mitä hallintoura myös tarjoaa. Ennen Kairoa avustin virkamiehiä ihmisoikeuspolitiikan yksikössä, joss olin osana Suomen EN pj-tiimiä (joka oli upeaa!) ja pääsin myös hetkeksi seuraamaan mm. auvustustoimintaa Helsingin päässä.

Kairon suurlähetystössä meitä on tällä hetkellä kuusi lähetettyä virkamiestä sekä yksi erityisasiantuntija. Kaikilla meillä on oma roolimme ja tehtävänkuvamme, mutta usein pienessä lähetystössä kaivataan joustamista puolin ja toisin, eikä voi ajatella tekevänsä vain yhtä hommaa. Kairossa olemme onnekkaita kuitenkin, että meitä on näinkin monta, monessa Suomen lähetystössä voi olla vain 2-4 lähetettyä suomalaista ja resurssit voivat olla ajoittain todella tiukalla, varsinkin jos on ruuhkaa esimerkiksi viisumi-/oleskelulupahakemuksissa tai vaikkapa erilaisten tapahtumien/vierailujen järjestämisessä. Meillä Kairossa yksi yllättävän työllistävä osa-alue on kiinteistöhallinto. Talot ovat täällä vanhoja ja usein huonosti rakennettuja ja pääsinkin jo ensimmäisellä viikolla lastaamaan vettä suurlähettilään virka-asunnon kellarissa. Myös kanslian tiloissa on ollut iso vesivahinko vuosi sitten, juuri uusiin tiloihin muuton jälkeen. Eli kaikenlaista voi päästä/joutua tekemään!

Kuvassa kanslian vieressä päivystävä katujen kasvatti Tarmo Ahmed.

Oma työni Kairossa keskittyy pääasiassa edustuston (=suurlähetystön) taloushallinnon pyörittämiseen sekä henkilöstöasioiden hallintaan. Maksan laskuja, palkat ja raportoin ne oikealla tavalla Suomeen sekä seuraan mm. asemamaalaisten sosiaaliturva- ja loma-asioita, ja toki avustan muutenkin tarvittaessa. Monen suurlähetystön taloushallinto on nykyään keskitetty Helsinkiin, mutta Egyptissä talouden pyörittäminen on huomattavasti monimutkaisempaa kuin pohjois-Euroopassa ja ilman käteiskassaa ei ainakaan toistaiseksi maassa pärjää. Usein laskut ovat käsin paperille kirjoitettuja ja joskus laskuja ei lähetetä ollenkaan. Jos netti katkeaa, syy voi hyvin olla maksamaton ja lähettämätön lasku. Se vain pitää muistaa maksaa. Palveluiden osto voi myös olla usein hankalaa ja tässä syksyn ja talven aikana, ollaan työparin kanssa jo muutamaan otteeseen väännetty ostamiemme palveluntarjoajien kanssa sopimuksista ja säännöistä. Maksavina asiakkaina siis tulee tapella, jotta saat asiat toimimaan kuten haluat. Olin myös yhteydessä viikottain pankkiin kahden kuukauden ajan aloitukseni jälkeen, jotta sain taloushallintovastaavan kunnolliset oikeudet tiliemme hallintaan. Tämä on valitettavasti usein maan tapa ja vie myös energiaa ja aikaa, mutta eipähän käy aika tylsäksi.

Loppuun haluaisin vielä todeta, että vaikka ministeriömme on ollut viime vuosina usein otsikoissa esimerkiksi häirintä- ja kiusaamistapausten vuoksi, en onnekseni ole itse kokenut mitään ylitsepääsemätöntä käytöstä ja mitään sellaista mitä ei aikaisemmissakin työpaikoissa ole tullut vastaan. Ihmisten huonoa käytöstä ja epäammattimaisuutta ei toki koskaan voi eikä saa vähätellä, ja muutenkin uskon siihen, että ystävällisyys ja inhimillisyys ovat usein the way to go. Kuitenkin ainakin itsellä aika harvassa ovat loppuen lopuksi päivät, jolloin ei olisi ollut mukava tulla töihin ulkoministeriöön. Jokaisessa työpaikassa on valitettavasti aina omat ongelmansa ja miinuspuolensa, joita tulee jatkuvasti pyrkiä parantamaan ja toki monissa ministeriöissä perinteiden ja ihmisten pitkien virkaurien takia tämä on varmasti entistä haastavampaa. Mutta kuten muutkin työpaikat, kaikki paikat eivät sovi kaikille ja se on myös hyväksyttävä. Jokaisen tulisi mielestäni itse päättää, millaisella asenteella töitänsä tekee ja elämäänsä elää ja kuinka kohtelee ympärillä olevia, työpaikasta riippumatta. Salam ja until next time!

Ja keskiviikon piristykseksi toinen kisukuva: vasemmalla Maisa ja oikealla Mauri.