Nyt kun elän Egyptin kanssa kuherruskautta, ajattelin että voisi olla hyvä hetki laittaa hiukan listamuotoon lemppareita ja inhokkeja, mitä tässä nyt vuoden aikana olen nyt huomannut. Toki vuoden aikana ja expat-kuplassa eläneenä saa vain pintaraapaisun maasta, mutta kuitenkin. Montaahan näistä asioista olen jo täällä sivunnut, mutta niputetaas nyt vielä yhteen kiinnostuneille.

Lempparit:

• Valo. Kliseisesti aloitetaan säällä, mutta yksi lempiasioistani Egyptissä ja Kairossa on jatkuva valoisuus. Talvellakin kun sisällä hytisyttää, on ulkona silti valoisaa aamulla herätessä ja töihin lähtiessä. Auringosta saa kumman paljon voimaa ja itse kaamosmasennuksesta aina Suomessa kärsivänä, tämä on ollut erittäin tervetullutta.
• Rannat. Vaikka en itse ole vesipeto sanan varsinaisessa merkityksessä, on siistiä asua maassa, missä noin kahden tunnin ajomatkan päästä löytyy turkoosina kimmeltelevä meri hiekkarannan kera. Egyptissähän on upeat apajat sukeltajille ja vesiaktiviteetteja löytyy vaikka kuinka, ja kyllähän myös ihan Niilissä riittää ihasteltavaa.
• Kairon eloisuus. Kairoon saapuessani inhosin jatkuvaa meteliä ja toki se rassaa edelleenkin, mutta olen oppinut arvostamaan kaupungin eloisuutta ja nukkumattomuutta. Zamalekin saarella ei koskaan tarvitse pelätä yöllä liikkuessa, sillä et liiku yksin pimeillä kaduilla. Koin tämän saman ilmiön myös Pariisissa, kun taas Suomessa pimeät kadut voivat kummallisesti pelottaa välillä. Kaupat, ravintolat ja apteekit ovat 24/7 auki (ainakin ennen korona-aikaa) ja kotiinkuljetus on halpaa ja nopeaa.
• Edullisuus. Kotiinkuljetuksien lisäksi Kairossa eläminen on suomalaiselle lähtökohtaisesti todella edullista ja ensimmäistä kertaa elämässäni pystyn täällä asuessani kunnolla säästämään rahaa. Import-tuotteista joutuu kyllä maksamaan, mutta esim. normi kuntosalijäsenyyden lisäksi olen pystynyt käymään myös muualla treenaamassa kertamaksuilla, mikä on ollut mukavaa. Myös paikasta toiseen liikkuminen ja ulkona syöminen on todella edullista. Tähänkin kyllä sokeutuu verrattaen nopeasti ja perheenihän oli vieraillessaan Kairossa pienessä shokissa, kun kerroin ravintolalaskujen summat euroina. ”Näin paljon ruokaa näin vähällä rahalla?!”
• Mikrosuhteet ja ihmisten avoimuus. Moikkaan joka päivä työmatkallani ovimieheni, kukkakauppiaan, pankin vartijan, katusiivoojan ja usein vielä toimiston kulmilla olevat ovimiehet. Tällaista ei juuri koskaan tapahdu Suomessa, ja se on mielestäni ihanaa. Ihmiset ovat lähtökohtaisesti avoimia, hymyileviä ja avuliaita ja on täysi normaalia ruveta juttelmaan tuntemattomalle, vaikka yhteistä kieltä ei aina olekaan.

Inhokit:

• Saasteet, meteli ja likaisuus. Niputtaisin nämä kaikki kolme samaan pointtiin, sillä ne ovat liikenteen kautta liitännäisiä ja vaikuttavat yhteisesti yleisviihtyvyyteen. Kairo on yksi maailman saastuneimmista kaupungeista ja liikenne on usein vaarallista. Usein liikenteessä kohtaa mitä mielenkiintoisempia kuljetusvälineitä ja -tapoja ja eriskummallisia tilanteita, joita on ihan hauskakin seurata. Mutta kovat ilmansaasteet ja jatkuva melusaaste pitemmän päälle rasittavat elimistöä ja pääkoppaa. Roskia heitetään myös paljon kaduille, rannoille ja mereen, mikä todella harmittaa.
• Kielimuuri. Yksi parhaista tavoista tutustua kunnolla maan kulttuuriin on kieli. Olen opiskellut Egyptin arabiaa vaihtelevasti vuoden ajan enkä ole asettanut itselleni mitään sen suurempia tavotteita. Etenemme toki koko ajan opettajani kanssa, mutta opiskelen yleensä vain 1-2 tuntia viikossa ja arabian ollessa todella moninainen kieli, oppiminen on ollut hitaampaa kuin muiden kielten kanssa. Nyt on kuitenkin jo kiva huomata, että pystyy lukemaan ja ääntämään sanoja, vaikka niiden merkitystä ei välttämättä tiedäkään.
• Eri urheilumuodot. Tiedossahan oli, kuten aina eri paikoissa, että urheilulajit saattavat muuttua tänne muuttaessa. Vaikka painotus vaihtuikin nyrkkeilystä enemmän salitreeniin, olen onneksi päässyt myös potkunyrkkeilemään. Minulla on kuitenkin kova ikävä luonnossa kävelyä/hölkkäilyä ja uintia. Tähän koitetaan mahdollisesti saada vähän muutosta syksyllä, jos saisi jäsenyyden hommattua saarella sijaitsevaan urheilupuistoon.
• Byrokratia ja logiikan puute. Teen töitä pääsääntöisesti talouden ja HR asioiden parissa ja näiden (sekä kaikkien muiden pyöritettävien asioiden) kanssa törmää usein mitä ihmeellisimpiin käänteisiin. Joko tarvitaan leima ja allekirjoitus johonkin turhanpäiväiseen paperiin, valtio on päättänyt kaksi päivää sitten vaihtaa pankkilomakkeen uudeksi tai sitten selvitellään, että mihin ja kuinka paljon pitää maksaa jostain palvelusta. Egyptissä pankkijärjestelmä on suoraan sanottuna täysin takapajuinen ja suuri osa laskuista maksetaan edelleen ovella käteisellä. Viime syksynä olin hiukan ärsyyntyneempi tästä, mutta olen hyvin oppinut päästämään irti asioista joihin en voi itse vaikuttaa. Se mikä ärsyttää kovin edelleen, on asioiden jatkuva seuraaminen ja asioista vääntäminen, jotta ne hoidetaan meidän haluamallamme tavalla.
• Unwanted attention. Vaalea, sinisilmäinen nainen, jolla näkyy polvet! Tämä herättää ajoittain ihmetystä ihan kotikulmillakin ja koen tuijotuksen välillä ahdistavana. Koen, että en voi itselleni luontaisesti katsoa ihmisiä samalla tapaa silmiin, jotta en herättäisi enää lisää huomiota. Usein tuijotus ei varmasti ole pahantahtoista vaan silkkaa uteliaisuutta, mutta huuteluita ja sihinää kuulee silti aika ajoin ja sehän pistää veren kiehumaan. Samalla haluan kunnioittaa paikallista kulttuuria ja pukeutua tarpeeksi peittävästi, mutta samalla 37 asteen helteillä ja mekoista kovasti tykkäävänä, haluan niitä myös käyttää. Ja toisaalta ajattelen, että jos paikalliset eivät ole aikaisemmin vaaleaa säärtä tai reittä nähneet, niin nytpähän näkevät.

En koe olevani liiallisen pikkutarkka tai perfektionisti luonteeltani, mutta onhan tässä ollut opettelemista maan tavoille. Kairo ja Egypti aiheuttaa kaksijakoisia tunteita monessa: joko se raivostuttaa ja usein pienistäkin asioista agitoituu tai sitten Kairon sekaisuus tempaisee mukaansa. Olen oppinut jo ensimmäisen vuoden aikana, että moniin omituisilta tai rasittavilta tuntuviin asioihin ei kannata jäädä liikaa kiinni, siinä menettää muuten järkensä totaalisesti. Jos elämästä Kairossa haluaa todella nauttia, täytyy vain päästää irti ja antautua.

xx Susa