Suomen suurin matkablogiyhteisö
Tarinat

Riika ja Vilna, kesän kuluneimmat matkakohteet ?

tiistai, syyskuu 8, 2020

Koronakesän eksotiikkaa etsimässä

Tänä kesänä kaikki suomalaiset ovat olleet Lofooteilla tai Baltiassa.  Ainakin sosiaalisen median mukaan.  Yleensä kesäisin somefeedit ja blogit tuovat esille varsin erilaisia reissukohteita. Koronakesänä vaihtoehdot ovat olleet todella rajoitetut ja moni reissaaja onkin huidellut samoilla huudeilla. Siksi tuntuukin ehkä hieman kuluneelta kirjoittaa Baltia-aiheista postausta. Olo on vähän sama kuin paikallisessa karaokessa, kun joku tulee laulamaan seitsemännen kerran Lapin Kesän. Joko taas? Onko ihan pakko?

Noh, kuluneisuudenkin uhalla tartun aiheeseen. Fakta vain on se, että koronakesänä eksotiikkaa on joutunut hakemaan varsin läheltä.  Tässä tapauksessa Baltian matkailukuplasta. Kävin Vilnassa jo kesällä 2016 ja Riiassa nyt viime kuussa. Aiheen ajankohtaisuuden vuoksi päätin listata asioita, jotka jäivät näistä reissuista mieleen. Eksotiikkaa löytyy niistä asioista, joihin ei joka päivä törmää omassa elämässään.  Ne ovat niitä asioita, jotka jäävät matkoilta mieleen. Vaikka tänä kesänä ei päässyt ultimaattisten kulttuurishokkien äärelle, halusin miettiä, mitkä asiat säväyttivät Baltiassa. Sinne sentään pääsee matkaamaan nyt! Kuten jokainen wannabe-influensseri on nyt kesän aikana paasannut : ” Seikkailu on mielentila” .  Yritetään siis!

Vilnan puutalot ihastuttivat

Vilnassa yksi päällimmäisistä mieleen jääneistä asioista oli Žvėrynasin ja Šnipiškėsin puutaloalueet.  Nämä alueet mainittiin matkaoppaissa ikään kuin ohimennen ja pienellä fontilla. Nähtävyyksien top-5 listalla näitä ei juuri näkynyt. Puutalot kiinnostivat minua kuitenkin valokuvauksellisessa mielessä ja halusin ehdottomasti päästä kuvaamaan näitä taloja. Myös historian havina ja arkkitehtuuri kiinnostivat.

Puutaloja kannattikin metsästää! Valokuvaamisen ohella lumouduin täysin puutaloalueiden tunnelmasta. Vuonna 2016 Vilna näytti olevan murroksessa. Uudenkarheita ja moderneja tornitaloja rakennettiin kilpaa. Horisontissa kohosi uusi uljas Vilna ja ränsistyneet puutalot tuntuivat jäävän niiden jalkoihin. Kaihoisasti seikkailin värikkäiden puutalojen lomassa ja toivoin, ettei niitä koskaan purettaisi pois. En tiedä mikä tilanne on vuonna 2020. Toivottavasti tönöt ovat yhä paikallaan.

Boheemielämää Užupisissa

Tämä on matkaoppaistakin tuttu ja varsin hehkutettu kaupunginosa Vilnassa. Boheemina taidehörhönä suuntasin tietenkin heti ensimmäisenä Užupisiin.  Olin kuullut kaupunginosan itsenäisyysjulistuksesta ja sen omaleimaisesta taide-elämästä.  Katutaidetta ja taideteoksia riittikin katujen varrella! Olut oli halpaa ja tunnelma rentoa. Paikka muistutti etäisesti Christianiaa.

Užupisin perustuslaki on luettavissa useilla eri kielillä Paupio-kadun varrella olevista seinäkylteistä. Bongasin perustuslaista muutaman erittäin oleellisen kohdan :

9.Jokaisella on oikeus laiskotella tai vain olla tekemättä yhtään mitään.                                               

13.Kissan ei tarvitse rakastaa omistajaansa, mutta hädäntullen sen pitää auttaa tätä.

 

Pitäkäämme nämä mielessä !

Kansanmurhan uhrien museo 

Rennon taidehörhöilyn ohella Vilnassa kannattaa tutustua myös kaupungin synkkään puoleen.  Liettuan historia on todella mielenkiintoinen ja neuvostomiehitys on yksi osa sitä.  Kansanmurhan uhrien museo sijaitsee KGB:n entisen päämajan tiloissa. Rakennuksessa sijaitsevat vankityrmät ja kidutussellit olivat karua koettavaa.Teloitushuoneessa meinasi iskeä paniikit tulille. Tämän museokäynnin jälkeen oli pakko ottaa hotellin baarissa muutama terävä. Ei ollut mikään helpoin kohde tämä. Kuitenkin koen tärkeänä, että matkailu ei ole pelkkää hupiajelua. Reissaamisen pitää myös opettaa ja valistaa.

Ennen museokäyntiä kannattaa kierrellä rakennuksen ympärillä ja kiinnittää huomiota seinään hakattuihin nimiin. Nimiä on monta ja tarinoita niiden takana varmasti vielä enemmän.

”Katson autiota hiekkarantaa…”

40-minuutin junamatkan päässä Riiasta sijaitsee Jūrmalan kaupunki. Jūrmala on kuulu upeasta hiekkarannastaan, jonka vuoksi myös minä paikalle saavuin. Postaukseni käsittelee Riikaa ja Vilnaa, mutta ymppään nyt julmasti  Jūrmalan osaksi Riikaa. Se on kuitenkin niin lähellä! Pahoittelut maantieteilijöille!

Jūrmala oli todellinen yllätys! En todellakaan ole mikään rantalomailija, joten olinkin vähän yllättynyt miten paljon tämä paikka minua säväytti. Hiekkarannan rantaviiva oli useita kilometrejä pitkä. Se tuntui jatkuvan loputtomiin. Se vain jatkui ja jatkui.  Vietin tuntikausia kävellen pitkin rantaa ja samalla ihmettelin veden tummansinistä kajoa. Vastaan saattoi välillä tulla muutama lenkkeilijä, mutta pääasiassa sain olla täysin omassa rauhassa.  En muista törmänneeni vastaavanlaiseen rantaan edes Aasian matkoillani. Jūrmala oli ehdottomasti hehkutuksien arvoinen! Toki on pakko mainita, että uimassa en edes käynyt. Uimarin näkökulmaa en siis osaa kertoa.

Jugendia, jugendia ja jugendia

Jugendia on Eurooppa pullollaan, mutta aina se jaksaa ihastuttaa! Riika on tunnettu jugendistaan ja sitä riittikin kiitettävästi. Kaupungin keskustan rakennuksista on noin 40% jugendia. En jaksanut edes valokuvata kaikkia helmiä, niitä oli niin paljon. Jugend-ähky pääsi lopulta valloilleen ja kameran muistikortille ei edes kertynyt paljoa näistä upeuksista.

Kummasta kaupungista pidin enemmän?

Nämä ovat tietysti makuasioita, mutta tykkään vertailla eri matkakohteita keskenään. Minulla on tapana sanoa, että tiedän 5-minuutin sisällä kaupunkiin saapuessa, pidänkö paikasta vai en. Joku intuitio näissä aina ohjaa.  Usein ennakkofiilis osaa ennustaa aika hyvin sitä, miten tulen kaupungissa viihtymään.

Fiilis vei tässäkin vertailussa. Tykästyin Vilnaan heti! Kaupungissa oli jotenkin ihanan hiljainen ja rosoinen tunnelma. Historia ja neuvostoaika näkyivät selkeästi kaupungin kaduilla. Ja tämähän minua aina kiehtoo! Edellä mainitut Žvėrynas, Šnipiškės, KGB-museo ja Užupis jättivät todellakin jäljen mieleeni. Ne olivat juuri sellaisia kohteita, joita ei näe muualla.

Riika ei kiehtonut samalla tavalla kuin Vilna. Voi olla, että Riian tunnelmaan vaikutti myös korona-aika. Kaupunki oli täynnä suomalaisia ja olo oli vähän sama kuin olisi ollut Tallinnassa. Jäin kaipaamaan sitä semmoista omaleimaista fiilistä, jota ei oikein sanoin voi selittää. Jokin vain puuttui…

 

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.