Rio Dulceen saavuimme jo aamupäivällä ja majoituimme hotelli Nanajuanaan pienen venematkan päässä shuttlen pysähdyspaikasta. Paikka oli kuin rauhan tyyssija olkikattoisine rakennuksineen ja upeine maisemineen. Sielu lepäsi auringonlaskua katsellessa.
Illallisella tarjoilija rupesi kyselemään olemmeko kiinnostuneita veneretkestä seuraavana päivänä. Hänen kaverinsa voisi ajeluttaa meitä Karibian merelle saakka ja puoleen hintaan. No, sehän kolahti.
Seuraavana aamuna lähdimme matkaan pitkin Rio Dulcea, vilkaisimme siinä samalla linnoitusta, jonka espanjalaiset olivat rakentaneet, jotta hollantilaiset ja englantilaiset eivät päässeet kaupunkiin.
Rio Dulcea pitkin pääsee tosiaankin Karibian merelle saakka, jossa suolainen ja makea vesi kohtaavat.
Joen suulla oli pieni Livingstonen kaupunki, johon ei ollut lainkaan pääsyä maanteitse.
Jatkoimme matkaa pitkin Karibian rantaa melkoista vauhtia ja Belitzen raja oli jo hyvin lähellä. Costa Blancan valkoiseen hiekkaan oli mukava upottaa varpaansa ja rannalla oli myös pieni ravintola, josta sai kelpo merenelävä aterian. Paluumatkalla pulahdettiin Rio Dulcella kuumaan lähteeseen ja alkoi jo olla melko pimeää, kun kuun loisteessa palasimme takaisin.
1 Comment
Rio Dulce on ilman muuta paikka, jossa joskus olisi mukava päästä käymään. Oikeastaan ylipäätään Guatemala ylipäätään olisi mukava näkemään.