Suomen suurin matkablogiyhteisö

Costa Rica-Nicaragua-Panama

Vihdoinkin matkalla jonnekin kauemmas, ihana tunne. Lento Malagasta Madridin kautta San Joseen sujui jouhevasti. Kaikki vaaditut dokumentit oli voinut syöttää etukäteen Iberian järjestelmään ja niiden hyväksymisen jälkeen ei tarvinnut kuin näyttää numerokoodia. Loppuun asti tietty hieman jännitti, että peruutetaako lennot vai pääseekö lähtemään, tässä on nimittäin näitä peruutuksia tullut riittävästi näinä parina vuotena. Huomioni kiinnitti lentomatkustajien ikärakenteeseen etenkin Madrid-San Jose välisellä reitillä. Mielestäni liikkellä oli huomattavasti enemmän nuorta porukkaa kuin vanhempaa. Koronalla on tietty vaikutuksensa, ihan ymmärrettävää.

Costa Ricaan pääsy ei aiheuttanut mitään ongelmia vaan kaikki sujui tosi jouhevasti. Kysyivät kylläkin paluulippua ja esittelin San Jose – Managua bussilippua, joka kelpasi oikein hyvin. Kentällä oli takseista kova tarjonta ja löytyihän se sieltä, oikein mukava poika ja edullinen ja maksu dollareilla. Edi löysi juohevasti majapaikkaan ja tein hänen kanssaan diilin seuraavan päivän noutokeikasta, kun matkakaverit saapuvat.

SAN JOSE

San Jose on noin 350 000 asukkaan kotipaikka. Kaupunki on melko matala ja korkeita rakennuksia pilvenpiirtäjistä puhumattakaan, ei ole monia. Värit ja maalaukset leikkivät monien talojen seinillä. Keskustaa halkoo kävelykatu kaikenkarvaisine liikkeinen. Jalkakäytävät ovat melkoisen huonossa kunnossa ja koko ajan pitää seurata mihin astuu. Roskia ei kuitenkaan pahemmin näy.

San Josen Kultamuseo oli mielenkiintoinen tuttavuus, siellä oli näytteillä parisen tuhatta esinettä keramiikasta kultaisiin upesiin kaulakoristeisiin  sekä shamanismiin että muihin rituaaleihin liittyviä kultaesineitä. Aika monet esineistä kuvasivat eläimiä.

Jademuseo oli moderni sekä ulkoa että sisältä. Mielestäni tämä oli näistä kahdesta mielenkiintoisempi. Siellä oli mm. yksi sali omistettu Costa Rican merkittäville naisille. Toki oli myös jadekoruja ja sen lisäksi huomattava määrä erilaisia puusta veistettyjä esineitä.

Vanhemmat ihmiset perehdyttivät nuorempia seksin saloihin ja pitihän toki malli olla näyttää.

MANUEL ANTONION LUONNONPUISTO

PCR- testiin ensin ja sitten matkaan kohti luonnonpuistoa heti aamulla. Tarkoitus on siirtyä Nicaraguaan sunnuntaina ja sinne vaaditaan negatiivinen testitulos. Matkaa San Josesta luonnonpuistoon on noin 165 kilometriä ja aikaa kului kolmisen tuntia ja hieman ylikin. San Jose näyttäytyi erilaisena kuin ydinkeskustassa kävellen. Keskustassa oli melko matalaa, kun taas muualla rakennukset olivat korkeampia ja suurempia.

Liikenne mateli paikka paikoin, useastikin. Kahdella kaistalla ratsastaminen oli melko yleistä.

Puistoon päästyämme kävi opastuksen myynti kuumana ja onneksi otimme oppaan, koska muuten emme olisi nähneet yhtään mitään. Oppaamme puhui hyvää englantia ja oli todella ammattitaitoinen. Hän huomasi kaikki pienetkin hämähäkit ja liskot ja näytti ne meille jalustalla olevan kiikarinsa kautta. Näimme myös laiskiaisia ja pari mölyapinaa.Reviiritaistelu alkamassa Mielenkiintoinen kierros. Paluumatkalla saimme s-postiin negatiiviset testitulokset ja pääsemme siirtymään Nicaraguaan sunnuntaina. Niin ja kuskinahan meillä oli tietenkin Edi, josta muodostui paluumatkalla varsinainen rallikuski.

KOHTI NICARAGUAA

Bussin piti lähteä Managuaan seitsemältä, mutta check in kesti niin kauan, että lähtiessä olimme puolitoista tuntia myöhässä aikataulusta. Reitti kulki aluksi halki kumpuilevan kauniin  vuoristomaiseman. Talot olivat matalia ja sunnuntaipäivän rauha oli laskeutunut kyliin. Ihmisiä ei paljon näkynyt.

Nicaraguan puolella rajaa alkoikin sitten niiden kaikkien kuponkien moninkertainen esittely. Ne katsottiin ensin bussissa eri henkilöiden toimesta, sitten luukulla ja vielä bussiin noustessa tarkistettiin, onko varmasti leimat.

Tähän asti olikin ajettu tosi rauhallisesti, mutta nyt kuski alkoi ajaa hurjaa vauhtia, ohitteli, tööttäili ja sama meno jatkui koko loppumatkan. Meno oli kuin vanhassa iskelmässä ”hei, hän syntynyt on vauhti kallossaan ja bensaa suonissaan…” Saavuimme Managuaan vain tunnin aikataulusta myöhässä ja oli jo pimeää.

Managuaan päästyämme siirryimme Best Western hotelliin Juan Carloksen kyydissä, jossa muu porukka jo odotteli. Tämä osio retkestä on Nicaragua-seuran ja Jaakkolatoursin operoima. Petri Jaakkola on asunut lattareissa jo useamman vuosikymmenen  ajan. Elämysmatkoja hän on vetänyt vuodesta 2001 lähtien.

GRANADA

Granada on 120 000 asukkaan kaupunki, jolle turismi on ollut hyvin tärkeä elinkeino. Nyt turistit olivat melko harvassa. Ihmiset käyvät hyvin paljon Managuassa töissä, johon on vain noin 50 kilometria ja pikabussit kiitävät sinne tunnissa.

Sosiaaliturvaa Nicaraguassa ei ole vaan perheet pitävät huolta toisistaan. Muutenkin täällä on hyvin vähän sääntöjä ja eletään tilanteen mukaan. Ihmiset ovat ystävällisiä ja rentoja.

Granadan rakennuskanta on matalaa ja värikästä. Talot näyttävät kapeilta kadulle päin, mutta saattavat jatkua pitkälle sisäpihalle, jossa on kauniita istutuksia. Myös siirtomaa-ajan tyylisiä rakennuksia löytyy paikkapaikoin.

Aamusella oli koululaisia menossa jouluun ja he olivat oikein sööttejä koulupuvuissaan. Sininen vekkihame, hohtavan valkoinen pusero ja pitsiset polvisukat. Pojilla prässihousut ja valkoinen paita. Pienoinen ero Suomen college koululaisiin verrattuna.

Casa tres mundos. Siellä opetettiin nuoria taiteen polulle.

OMETEPE

Ometepe on suurin Nicaragua järven saarista ja Nicaragua- järvi on suurin järvi väli-Amerikassa. Ometepella vieraili ennen koronaa noin 40 000 turistia vuosittain mutta nyt näkyi vain jokunen turisti. Ajoimme vajaa kaksi tuntia Granadasta Rivakseen, josta lähti laiva Ometepelle. Laivamatka kesti runsaan tunnin. Ometepen suurimmat kaupungit ovat Alta Gracia ja Moyagalpa. Hotellimme sijaitsi Moyagalpassa.

Lämpöä riitti, kun lähdimme tutustumaan saareen ja sen kauniiseen luontoon. Perhospuisto värikkäine perhosineen, luontopolku apinoineen ja erikoisine kasveineen ja valtavankokoisine puineen sekä huikaiseva auringonlasku Punta Jesus Marian hiekkasärkällä hivelivät silmää. Hiekkasärkältä näkyi hyvin myös saaren molemmat tulivuoret, toiminnassa oleva Concepcion ja sammunut Maderas. Tulivuoren rinteille tehdään myös paljon patikkaretkiä, mutta ne eivät ole mun juttu.

Kävimme myös erään koulun ala-asteella tutustumassa koulun toimintaan. Esikoulu aloitetaan 3-vuotiaana, mutta se ei ole  pakollinen.

Makrilli lautasella retken päätteeksi oli oikein sopiva lopetus.

Seuraava päivä kuluikin kylällä kävellessä, hierojalla ja uima-altaalla lattarimusiikkia kuunnellen. Ei pöllömpää ajanviettoa. Lämpöä varjossa noin 28 astetta.

Nicaragua järvi eli Cocicolba on keski-Amerikan suurin ja latinalaisen Amerikan toiseksi suurin järvi. Vain Titicaca järvi on suurempi. Lähdimme risteilemään Nicaragua järven saaristoon kauniina sunnuntai-aamuna. Paikalliset olivat tulleet nauttimaan ainoasta vapaapäivästään perheineen järven rannalle. Nicaraguassa on kuusipäiväinen työviikko. Moni muukin asia on kuin meillä kuusikymmentäluvulla.
Hevosia kärryineen näkee aika paljon.

Saaristo on oma yhteisönsä kirkkoineen ja kouluineen. Erääseen saareen oli viety jokunen hämähäkkiapina, jotka iloisesti hyppelehtivät puissa. Eräs tupakkafirma oli piilottanut tupakka-askiin arpajaisvoiton, joka oli oma saari. Näin eräs perhe sai oman saaren.
Saaristossa oli monen tasoisia asumuksia. Vaatimattomia hökkeleitä tai sitten todella hyvin hoidettuja huviloita upeine istutuksineen. Pari tuntia vierähti mukavasti risteiltäessä ympäriinsä.

Seuraava päivä olikin vapaapäivä ja sen käytimmekin suklaamuseoon tutustumiseen. Otimme minitourille oppaan ja hän tutustuttikin meidät kaakaon kasvatuksen saloihin. Kaakaosta on moneksi ja se on ollut myöskin hyvin arvokasta. Maistelimme myös erilaisia juomia, joihin oli käytetty suklaata, kuten suklaarommi jne. Myös erilaisia voiteita oli valmistettu suklaahöystöllä. Ostin yhden pullon ja nyt sitten aletaan odotella vaikutuksia.

Varhainen herätys neljältä ja matka kohti Managuan lentokenttää alkoi. Pikkuruisessa kotimaan terminaalissa oli jo jonoa ja saimme tietää, että koneemme olisi 12- paikkainen Cesna. Kone lensi tasaisesti puolisentoista tuntia ja laskeutui suurelle Maissisaarelle. Maissisaaret sijaitsevat Karibian meressä noin 70 kilometria Nicaraguan rannikolta

SUURI MAISSISAARI

Asetuimme asumaan kolmeksi yöksi aivan valkohiekkaisen rannan tuntumaan. Karibian aaltoihin oli vain muutama metri. Picknick beach hotelli ei ihan kaksinen ollut, mutta lakanat olivat puhtaat ja se on paljon se.

Petri oli vuokrannut oikean hummerin kalastusveneen päiväretkeä varten. Kalastus on kaiken kaikkiaan hyvin tärkeä elinkeino saarelaisille. Hummereita kalastetaan kahdella tavalla, joko sukeltamalla tai heittämällä pyydykset veteen kahdeksaksi päiväksi. Laiva keinui aika reippaasti, mutta onneksi tabletit auttoivat ja meripäivästä voi nauttia täysin siemauksin. Kiersimme myös pienen Maissisaaren veneellä. Siellä ei ole autoja vaan kuljetaan pyörillä, mopoilla ja hevosilla.

Seuraava päivä kuluikin Karibian aalloissa uiden ja illalla piti maistaa hummeria.  

JÄLLEEN GRANADASSA

Paluulento olikin hieman suuremmalla koneeella, johon mahtui ehkä 40-50 henkeä ja se suihkasikin Managuaan 45 minuutissa.

Granadassa riitti nähtävää. Kävimme hautausmaalla, joka on hyvin erilainen verrattuna omaamme. Varakkaat perheet rakennuttavat suuria talomaisia muistomerkkejä, johon vainajat haudataan. Köyhät kaivetaan maahan.

Ajelu hevosvaljakolla, jonka vaunut oli koristeltu vaaleanpunaisin ruusukkein loi tunnelman häävaunuista, vain morsian ja sulhanen puuttuivat.

Illalla oli tarjolla toritapahtuma, jossa paikalliset kyvyt esittelivät laulutaitojaan. Ajelimme vielä traktorin vetämillä vaunuilla, jossa valot välkkyivät ja musiikki pauhasi. Tipitapa, tapa, tapa,tapa…. On kuulemma hyvin suosittu kappale.

Lauantai-illan huumaa oli kävelykadun vieri vieressä olevissa ravintoloissa. Joka ravintola soitti musiikkia niin kovaa  kuin kykeni, yrittivät vissiin peitota toinen toisensa. Basson jumputus tuntui vatsanpohjassa saakka. Mielenkiintoinen kulttuuri sinänsä.

MANAGUA

Nicaraguan pääkaupungissa Managuassa asuu yli kaksi miljoonaa ihmistä. Kaupunki on laajalle levittäytynyt ja sillä on useita pieniä keskuksia. Talot ovat matalia ja vain muutama kerrostalo näkyi. Managuassa oli 70- luvun alussa maanjäristys, joka tuhosi 90 prosenttia rakennuksista. Kaupungin kupeessa kohoaa myös toimiva tulivuori, joka tupsauttelee rikkikaasua aina välillä. Managua kehittyy koko ajan ja paikkoja kunnostetaan. Sairaanhoito on ilmaista samoin koulutus. Managuassa on mm. iso hyvätasoinen sotilassairaala ja iso yksityissairaala johon myös tavallisilla kansalaisilla on mahdollisuus päästä työterveyshuollon vakuutuksen kautta.

ESTELI

Jatkoimme matkaa Managuasta kohti pohjoisen keskusta Esteliä. Esteli on noin 130 vuotta vanha ja asukkaita on hieman yli 100 000. Sikarin valmistus näyttelee hyvin tärkeää roolia Estelissä. Korona aikaan sikaritehtaisiin ei ole päässyt vierailulle, mutta Petri erinomaisine suhteineen kykeni järjestämään meille vierailun.

Sikaritehdas oli Plasencia suvun omistama tehdas. Suvulla on lisäksi kaksi tehdasta Hondurasissa. Viides sukupolvi jatkaa perheyritystä. Eduardo Plasencia lähti Kanarian saarilta 1800- luvun puolivälin jälkeen Atlantin yli Kuubaan kasvattamaan tupakkaa. Fidel Castron tultua valtaan, perhe lähti Kuubasta ja tuli erilaisten vaiheiden jälkeen Nicaraguaan. Vaikeuksista huolimatta perhe jatkoi sinnikkäästi työtään ja tällä hetkellä tehtaat tuottavat hyvin ja työllistävät mm. Estelissä 600 henkeä.

Sikarin valmistus on pitkä prosessi, joka kestää jopa kolme vuotta. Lehtiä poimitaan seitsemässä vaiheessa alkaen alhaalta ylöspäin. Viimeisenä poimitaan päällimäiseksi tulevat lehdet. Lehtiä kostutetaan ja löyhytellään välillä. Lämpötilaa tarkkaillaan koko ajan. Lehdet lajitellaan värinsä mukaan ja vihdoin niistä kääritään sikaareita. Työtä tehdään kuusi päivää viikossa. Plasencian markkina-alueita ovat USA, Eurooppa, etelä-Afrikka sekä myös Aasia.

Työntekijöistä yritetään pitää huolta tukemalla monin tavoin. Tehtaalla on mm. oma lastentarha.

Estelissä oli myös muraaleja, jotka ovat seiniin maalattuja kuvia ja kuvakertomuksia esimerkiksi yhteiskunnallisista ja poliittisista asioista. Kulttuurikeskuksen johtaja, joka itse oli myös taiteilija oli maalannut myös joitakin teoksia.

MATAGALPA

Matagalpa sijaitsee vuorten syleilyssä noin kilometrin korkeudessa. Kunto pysyy hyvänä, kun kiipeää vuoren rinteillä oleviin asumuksiin. Jotkin kadut olivat todella jyrkkiä. Kaupungissa oli oikein kivoja kahviloita ja yöllä diskon jytke kuului sisälle saakka. Kaupungin ympäristössä on paljon kahviplanteeseja.

Matagalpassa tutustuimme ensin kouluun, jossa oli pieniä esikoululaisia ja veimme heille mm. karkkeja ja leluja sekä värikyniä.

Toisena kohteena oli Las Hormiguitaksen lastenkeskus, jossa sadat kadulla työskennelleet lapset ovat saaneet ruokaa ja perusopetusta. Lisäksi siellä oli erilaisia kerhoja päivittäin.

Oulun- Matagalpa yhdistys ja UM rahoittivat alunperin keskuksen rakentamisen -80 luvun lopussa. Monilla onkin kummilapsia Matagalpassa. Koulunkäynti on Nicaraguassa ilmaista, mutta kouluun liittyy paljon muitakin kustannuksia. Lisäksi eräskin äiti kertoi, että apu on ollut elintärkeää koko perheen kannalta, koska työllisyystilanne Matagalpassa on heikko.

Lapset esittelivät toimintaa ja kertoivat itsestään ja koulunkäynnistään. Näimme myös vauhdikkaan kansantanssin. Lopuksi vielä lapset tulivat juttelemaan ja siinä sitten yritin kertoa Suomesta ja talvesta ja näytin vielä kuvia kirjasta, jonka eräs matkakaveri oli tuonut mukanaan. Jotkut lapset tulivat vielä halaamaan ja se tuntui sydämen pohjassa saakka. Kävimme myös toisessa yhteistyökohteessa, jossa kasvatettiin erilaisten puiden ja pensaiden taimia. Niitä jaettiin sitten halukkaille ilmaiseksi.

Talon emäntä valmistaa ruokaa.

MASAYA

Masaya tulivuori on hyvin aktiivin en tulivuori. Sinne mennessä piti allekirjoittaa vakuutus, että sinne menee omalla vastuulla. Siellä ei saanut olla 10-15 minuuttia kauempaa, koska sieltä nousee koko ajan rikkikaasua. Päiväsaikaan ei näkynyt punaista laavaa, koska kaasua tuli aika paljon, mutta pimeällä se olisi näkynyt. Alhaalla olevassa museossa oli kuvia trapetsitaiteilijasta, joka oli ylittänyt kraaterin köyden varassa. No, meitä on moneen junaan.

KAHVIPLANTAASI

Tutustuimme kahvin viljelyyn tulivuoren rinteillä lähellä Granadaa. Tämä tulivuori on kylläkin sammunut. Kahvi on hyvin tärkeää Nicaragualle. Ja tällä retkellä selvisi sekin, miksi kahvi on niin huonoa monissa baareissa ja hotelleissa. Kahvi on paikallisille hyvin kallista ja siksi käytetäänkin ns. ”jätteistä” tehtyä instant kahvia. Sama asiahan on sikaareissa, jätteistä tehdään halpoja versioita.

Kiipesimme pitkin vuoren rinnettä kahvipensaiden välissä ja samalla opas näytti ja kertoili muistakin kasveista ja luonnosta. Mölyapinat hyppelivät puissa ja oli melkoisen kuuma vaikka olimme hieman korkeammalla.

Kahvin poiminta alkaa marraskuussa ja loppuu helmikuussa. Hyvä poimija tienaa noin 250 cordobaa, joka on alle 10 dollaria päivässä. Kahvipensaat leikataan sopivan korkuiseksi, jotta ne olisi helppo poimia. Marjat poimitaan yksitellen. Kahvin marja on sisältä hieman makea.

Märkämenetelmässä kahvimarjat siirretään juoksevan veden mukana kuorimakoneeseen. Kone irrottaa ja paloittelee marjan kuoren ja seuraavaksi marjat läpikäyvät käymisprosessin vesialtaissa. Lopuksi pavuista huuhdellaan pois hedelmäliha, kahvipavut kuivatetaan ja pakataan säkkeihin.

Kuivamenetelmässä kahvipapuja kuivatetaan auringon alla noin kolmen viikon ajan. Tasaisen tuloksen takaamiseksi papuja käännellään useita kertoja päivässä. Lopuksi hedelmäliha poistetaan. Matagalpan alueella näkyi aika paljon myös kuivamenetelmää käytettävän.

GRANADASTA PANAMAAN

Bussi Granadasta lähti aamusella kohti San Joseta. Matka taittui mukavasti rajalle saakka, mutta sitten alkoi hieman tökkiä. Ainakin kaksi tuntia seisottiin Costa Rican puoleisella rajalla. Sunnuntaina taisi olla enemmän matkustajia kuin normaalisti. Costa Rican puolella alkoivatkin sitten tietyöt  ja sunnuntairuuhkat. Saavuimme San Joseen neljä tuntia aikataulusta  myöhässä.

Nuudeleita linja-auto aseman baarissa ja matkaan. Panamaan menevä bussi vaikutti melko uudelta ja bussi oli vain puolilleen täynnä. Oma penkki oli melkoisen mukava. Kuluihan se yö siinä nukkuessa tovi kerrallaan. Aamiainen nautittiin jo kuudelta eräässä heräilevässä baarissa. Panaman rajalla ei onneksi tarvinnut viettää tuntikausia. Ei kyselty keltakuume todistuksia eikä mitään erityisesti. Sitten jouduimmekin taas liikenneruuhkaan. Nähtävästi oli sattunut jotain ja lähdimme kiertotietä. Siinä tuntien kuluessa oli mukava katsella maaseutua, viljelyksiä ja kylien elämää. Saavuimme Panamaan taas kolme tuntia myöhässä. Matkaa taitettiin yhteensä 35 tuntia. Ketä tästä bussi ideasta voisi syyttää, no valitettavasti ei ketään. Itsehän tuon keksin, ei lennetä, hyvä idea, mutta on melko raskas noin yhteenmenoon tehtäväksi. Päivä, kaksi välissä San Josessa olisi ollut järkevää. Perillä Panamassa odotti neljän tähden hotelli ja oli aivan ihanaa mennä uima-altaalle köllimään, kunnes kauppakeskusten kutsu kuuluu. Eipä ole tullut ostettua oikein mitään tähän mennessä, kahvia ja muutama magneetti.

PANAMA

Panama City on parin miljoonan asukkaan kaupunki. Kaupunki oli jo profiililtaan täysin erilainen kuin esimerkiksi San Jose tai Managua. Pilvenpiirtäjät hipoivat taivasta ja kaupunki muistuttaa lähinnä Bakua tai kenties Abu Dhabia.

Panaman kanava on tuonut vaurautta Panamaan. Ranskalaiset rakensivat kanavaa 16 vuotta ja sen jälkeen jenkit 10 vuotta. Kanava oli alunperin tarkoitus rakentaa Nicaraguaan, mutta Nicaraguan  runsaiden tulivuorien ja maanjäristystysten vuoksi Panama onnistui saamaan kanavan, koska Panamaa pidettiin vakaampana. Kanava on 80 kilometriä pitkä ja siinä kulkee noin 50-60 laivaa vuorokaudessa. Vuoroa joutuu odottamaan 3-5 päivää. Halvimmalla pääsevät pienet alukset, kuten purjeveneet tai vaikkapa katamaraanit noin 800 dollaria ja suurimmillaan hinta saattaa nousta yli kahteen miljoonaan dollariin. Hinta riippuu aluksen koosta. Olipa eräs huimapää uinut kanaalin päästä päähän ja hänelläkin oli kapteeni mukana, joka ajoi veneellä edellä lähinnä kylläkin väijyen krokotiileja, joita kanavassa on runsaasti.

Panaman vanhassa osassa oli sekä hallintorakennuksia, asuintaloja että kirkkoja. Osa kauniisti restauroitu.

Näin se tämäkin matka alkaa olla taputeltu. Huomenna Madridin kautta Malagaan ja talven vietto jatkuu Torremolinoksessa.

Paljon on tullut nähtyä ja koettua näiden lähes viiden viikon aikana. Nicaragua, 60- luvun ja nykypäivän sekoitus. Karibian laineista Tyynenmeren aaltoihin ja Costa Rican luonnonpuistoista Panaman pilvenpiirtäjiin. Matkaa on tehty Cesnalla, turistiveneellä, kalastusaluksella ja paikallisbusseilla yli rajojen. Mikään gourmetmatka tämä ei ole ollut. Munakkaat tulevat korvistakin ulos, niitä on nimittäin ollut tarjolla joka aamu. Papu- riisisekoitus saa olla myöskin jonkin aikaa ihan rauhassa. Annokset ovat olleet joka puolella valtavan suuria mutta valitettavasti melko mauttomia. Kun tilasi salaatin, siitä olisi riittänyt  vähintään neljälle.

Mihin seuraavaksi? Sekin asia on pikkuhiljaa muotoutumassa. Voi olla, että keski-Amerikka odottaa myös ensi vuonna uusine maineen ja uusine reitteineen, kuka tietää…

 

 

 

 

 

 

Previous Post

5 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin perjantai, 28 tammikuun, 2022 at 14:17

    Vaadittiinko Costa Ricaan negatiivista testitulosta? Meidän olisi tarkoitus lähteä Meksikoon ja jännittää kieltämättä, että mitään lentojen peruuttamisia tms. ei tulisi. Toistaiseksi sellisia ei onneksi taida meidän lentojen osalta tullut..

    • Reply sirpukka lauantai, 29 tammikuun, 2022 at 12:56

      Ei vaadittu negatiivista testitulosta. Rokotustodistus vaadittiin liitettäväksi terveystodistukseen ja se on oltava täytettynä ennen maahan saapumista. Samoin kysyttiin kentällä ensimmäisen yön majoitusta ja paluulippua. Maskia käytetään ihan yleisesti myös kaupungilla ja esim. museoissa mitataan kuume. Muuten kaikki sujuu jouhevasti.

    • Reply sirpukka lauantai, 29 tammikuun, 2022 at 12:58

      Nicaragua vaatii negatiivisen testituloksen

  • Reply Piano Tuali perjantai, 28 tammikuun, 2022 at 14:25

    Ohuehkoa kielenhuoltonillitystä: Nicaragua, ei Nigaragua. Olisi kivahkoa, jos edes maiden nimet olisivat oikein.

    • Reply sirpukka lauantai, 29 tammikuun, 2022 at 12:59

      Juuri näin, kiitos huomiosta

    Leave a Reply