Suomen suurin matkablogiyhteisö

Korona aikaan Kanarian saarilla

Elämä Torremolinoksessa alkoi jo pikku hiljaa kyllästyttää ulkonaliikkumiskieltoineen ja maskipakkoineen. Ei silti, kaikkeen tottuu ja asioita alkaa pitää itsestäänselvyytenä. Tämä on ollut ensimmäinen kokonainen talvi täällä. Torremolinos on pieni kaupunki Costa del Solilla.  Se on kuitenkin espanjalainen kaupunki, eikä ole täynnä suomalaisia kuten Fuengirola. Toki täältäkin löytyy suomalaisyhteisö omine kahinoineen ja bingo draamoineen. Pienistä asioista muodostuu elämääkin suurempia. Onneksi ne voi jättää omaan arvoonsa.

Vaihtelu kuitenkin virkistää ja Kanarian saarten koronatilanne alkoi näyttää melko hyvältä ja rci-pisteitäkin oli vielä jäljellä. Lento Madridin kautta tuntui parhaalta vaihtoehdolta ja taisi lauantaisin olla ainoa vaihtoehto. Negatiivinen covid testi tarvittiin ja sehän järjestyi käden käänteessä.

Olen ollut Playa del Inglesissä muistaakseni vuonna -89, joten jokunen tovi on siitä reissusta vierähtänyt. Paikka ei nyt suuria intohimoja herättänyt, mutta olihan vaihtelua. Saavuimme illalla perille. Kumpikin kone sekä Malaga-Madrid että Madrid- Las Palmas olivat ihan täynnä. Malagasta pääsee myös suoralla lennolla Las Palmasiin, mutta lauantaisin lentoja ei tällä erää ollut tai välillä ne olivat myynnissä ja välillä taas hävisivät myynnistä. Varminta oli siis lentää Madridin kautta

Koronatestit tarkastettiin ensin Las Palmasin kentällä ja uudelleen hotellissa. Hotellissa oli seitsemässä huoneistossa asukkaita ja 40 tyhjää asumusta. Seuraavana päivänä totuus oikein kunnolla valkeni, suuret hotellit tyhjinä, vailla ristin sielua. Kauppakeskuksissa muutama kauppa auki, eikä muita asiakkaita ei näkynyt missään. Hotellimme lähellä oleva Citan kauppakeskuksen yläkerroksessa oli rypäs saksalaisravintoloita, joissa iltaisin oli jopa asiakkaita ja ruoka-annokset olivat melkoisen suuria.

Ensimmäinen retkemme suuntautui Las Palmasiin, johon oli hyvät bussiyhteydet. Siellä bussi on nimeltään guagua tai lausutaan wawa. Samaa nimeä käytetään mm. Kuubassa. Las Palmas oli sentään elossa, rannalla ei kuitenkaan ollut ketään. Löytyihän sieltä sentään El Corte Ingles ja jokunen muukin puoti, joissa oli mukava höntsäillä ja tieten kin jotain tarttui mukaankin. Vanha kaupunki ja kirkkokin tuli katsastettua ulkoapäin.

Seuraava retki suuntautui Puerto Ricoon ja siellä ei ollut ketään missään, tyhjää, tyhjää. Siellä emme kauaa viihtyneetkään.

Playa del Inglesistä löytyi sentään pari kolme avoinna olevaa Suomi- baaria ja osallistuimme jopa tietokilpailuunkin, jossa yksi meistä tuli toiseksi, hieno saavutus. Bingoon emme ehtineet…

Viikko vierähti leppoisasti ja mukavasti ja olihan retki kuitenkin vaihtelua. Surullista oli kuitenkin todeta se tyhjyys ja hiljaisuus. Kuinkahan moni yritys on pystyssä tämän jälkeen. Jos joskus vielä tässä elämässä menen Kanarian saarille, niin ainoa paikka, jota voisi edes pari sekunttia harkita, on Las Palmas.

Kuvia tuli otettua vain muutama. En sitten tiedä, lamaannuttiko se hiljaisuus.

Lentokentältä palatessa katselimme lähes ihmeissämme, kuinka vilkasta täällä onkaan. Ihmisiä istuu baareissa ja kahviloissa, ympärillä on pöhinää. Ihanaa olla Torressa jälleen.

 

 

Talvikauden päättäjäiset Carratracassa

Talvikauden päättäjäisiin Carratracassa matkattiin bussilla, joka oli katsastettu juuri tätä retkeä varten. Olimme nimittäin vuoteen heidän ensimmäiset asiakkaansa. Oppaanamme oli Roy Roos, joka kertoili koko matkan kylistä ja kaupungeista historiaa ja nykypäivää. Kummituslinna, appelsiini- ja oliiviviljelmät sekä vehreät keväiset kukkulat hivelivät silmiä matkan varrella. Carratraca on suhteellisen nuori, asutettu joskus 1700-luvulla. Ja siellä oli aikanaan ollut useita casinoita. Lisäksi monet kuuluisuudet ovat käyneet siellä luksus kylpylässä kylpemässä.

Casa Pepa oli yhden perheen omistama ravintola, jonka terassilta avautui kaunis näkymä alas laaksoon ja kukkuloille. Talo oli myös perheen asunto. Lounas koostui hyvänmakuisista espanjalaisista ruuista, joista osaa en ole koskaan maistanut. Erikoisuutena mm.riisikeitto, jossa oli vieno hapan maku tai yrttinen papu-makaroonikeitto. En ole koskaan saanut niin hyvää paellaa kuin siellä. Se oli enemmänkin löysähköä puuroa kuin riisimössöä, jota olen aiemmin saanut. Tämän myötä saatan innostua paellasta enemmänkin. Lisäksi tarjoiltiin mm. possunposkea, lammasta, lihapullia ja makkaroita, jälkiruokaa unohtamatta. Oli todella mukavaa käydä aidossa espanjalaisessa ravintolassa ja nauttia hyvästä seurasta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

No Comments

Leave a Reply