Suomen suurin matkablogiyhteisö
Lammassaari ja Kuusiluotoon vievät pitkospuut

Hurmaavat Lammassaari ja Kuusiluoto – eväsretki Helsingissä

Lammassaari on pitkään ollut loputtomalla listallani paikoista, joissa haluan käydä. Kotoani Vantaalta Lammassaareen ajaa huimat 15 minuuttia, joten omaa aikaansaamattomuuttaan saa syyttää siitä, että heti 3 vuotta Vantaalle muuton jälkeen pääsin tutustumaan tähän hurmaavaan alueeseen.

Lammassaari on täydellinen päiväretkikohde kaiken ikäisille. Reitti Lammassaareen ja Kuusiluotoon suorinta reittiä on alle 2 kilometriä. Koko lenkistä selviää siis helposti alle 4 kilometrin kävelyllä. Esteettömien pitkospuiden mitta on 2,4 kilometriä. Kiertelin Lammassaarta ympäri ja kävelin vielä Pornaistenniemen lintutornin ohi joen vartta takaisin autolle, jolloin koko reitin pituudeksi tuli 6,5 kilometriä. Aikaa itse kävelemiseen meni hieman alle 2 tuntia. Reitillä on hyvät viitat, joten eksymään ei pääse. (vinkki: pysy pitkospuilla 😉)

Lammassaaren tunnetut leveät pitkospuut ja rantaruovikko

Lammassaaren pitkospuut

Lammassaari tunnetaan upeista pitkospuistaan ja niiden molemmilla puolilla kasvavista kauniista järviruo’oistaan. Tästä näkymästä olet saattanut bongata kuvia netissä. Olin aivan lumoutunut ruokojen huojunnan kauneudesta ja tyyneydestä. Lammassaaren pitkospuut ovat esteettömät ja myös korotetuille lintulavoille pääsee rullatuolilla tai rattaiden kanssa. Lavoja kiertää korkeahko aita, mutta siihen on tehty upeita lasisia kohtia, joten näkyvyys on taattu myös matalammalta ihastellessa. Lammassaaresta Kuusiluotoon päin pitkospuut ja reitti eivät ole enää esteettömiä.

Lammassaaren esteetön lintulava

Möhkön takana esteettömän lintulavan lasikaide.

Lammassaari sijaitsee lähes Helsingin ytimessä, Vanhakaupungin kupeessa ja se onkin sijaintina vuoksi helposti saavutettavissa. Parkkipaikkaa löytyy runsaasti Jokisuuntien varrelta. Paikka on sen verran suosittu vielä näin syyskuussakin, että voin kuvitella, että kesäpäivinä parkkitilaa ei kuitenkaan ole riittävästi. Vanhakaupungin ympäristö on muutenkin kaunis paikka vierailla, täältä löytyy koskea, siltoja ja vanhoja punatiilisiä rakennuksia. Parkkipaikalta, reitin alkupäästä löytyy myös ruokarekkoja, joista voi tarpeen tullen täydentää retkieväät tai joihin jäädä ruokailemaan jälkikäteen. Mitään varsinaisia eväs- tai tulipaikkoja ei alueella ole.

Kauniisti tuulessa tanssivat järviruo'ot

Tunnelmallinen levähdyspenkki

Lammassaari on osa Viikki-Vanhankaupunki luonnonsuojelualuetta, joka on Helsingin suurin luonnonsuojelualue. Erityisesti lintulajeja on alueella runsaasti ja lajeja voikin ihastella alueen lintutorneista käsin. Valitettavasti en pääse kiipeämään näihin Möhkön kanssa, mutta esteettömille lintulavoille on onneksi helppo nousta myös koiran kanssa.

Syvemmältä Lammassaaresta löytyy pieniä suloisia mökkejä sekä mäen päällä Pohjolan Pirtti. Alueella saa liikkua yleisiä polkuja pitkin, mökkirauhaa kunnioittaen.

Pitkospuut puiden katveessa

Onko Lammassaaressa lampaita?

Ei, mutta Kuusiluodossa toisten pitkospuiden päässä on! Kuusiluoto on saari, jossa kasvaa yksi kuusi (oiva nimivalinta). Lampaat oleilevat täällä kesäkuusta-lokakuuhun. Tänne asti reitti ei ole esteetön. Välillä nämä pitkospuut ovat myös veden peitossa eikä Kuusiluotoon saakka pääse, mutta nyt kuivan kesän päätteeksi ongelmaa ei ole. Kuusiluotoon saavuttaessa on portti, joka täytyy muistaa sulkea, etteivät lampaat pääse karkuun.

Pitkospuut Kuusiluotoon ovat sen verran kapeat, että ohittaminen on haastavaa. Reitillä on onneksi pieniä levennyksiä, joihin ihmiset pysähtyvät päästämään toisiaan ohi. Ruuhkaisimpana aikana täällä voisi olla aika haastavaa koiran kanssa, erityisesti jos ohittaminen ei ole täysin hallussa. Yritän ohjata Möhköä kävelemään pitkospuiden sivussa, mutta tämä hienohelma ei pidä märistä tassuista. Muutama staffipusuja odottava vastaantulija jää lepertelemään Möhkölle ja vastaanotto onkin kostea.

Kuusiluotoon johtavat kapeammat pitkospuut ovat ajoittain veden alla

Heti Kuusiluotoon saapuessa näemme lampaita ja niitä onkin muutama ihminen silittämässä. Silittely on sallittua! Ruokkiminen ei. Harmikseni en pääse lähemmäs Möhkön kanssa, vaikka hän itse onkin asiasta eri mieltä ja osoittaa mieltään mutustamalla lampaan jätöksiä.

Piknikillä Kuusiluodon kallioilla

Ekaa kertaa käytössä XXL:sta hankittu piknik-viltti. Aika liukas kalliolla.

Matka jatkuu aivan Kuusiluodon päähän, missä upeat kalliot ja näkymät vastarannalle houkuttelevat istahtamaan pidemmäksi aikaa. Oiva paikka piknikille, eli evästauko! Vastarannan bilehenkinen musiikki kuuluu veden yli ja kallioilla istuskelee paljon nuoria viettämässä lauantai iltapäivää eväiden ja juomien kera. Oikein leppoisa tunnelma, vaikka aurinko ei yhtään halunnutkaan ilahduttaa.

Kuusiluodon laiturille oli lampailta pääsy kielletty

Möhkö ain’t no sheep.

Lähdin Lammassaareen lyhyelle päiväretkelleni Möhkön kanssa, eli käytännössä yksin. Oli erittäin rentouttavaa nauttia luonnon kauneudesta ja hiljaisuudesta omissa ajatuksissaan, pysähdellä kuvaamaan ja ihmettelemään kaikessa rauhassa, ja nauttia eväät kalliolla istuen. Voisi ajatella, ettei retki eronnut kovastikaan normaalista jokapäiväisestä lenkkeilystä Möhkön kanssa, mutta kun asennoituu lähtemään retkelle, niin fiilis on kyllä aivan eri. Ja tottakai myös eväät tekevät retken!

Tänne täytyy tulla toistekin! (Ja tällä kertaa se voi jopa toteutua, kun paikka on sen verran lähellä. 😁)

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Jenny 13.10.2021 at 22:11

    Ois kiva mennä tuonne lasten kanssa (vai olisko 😂) 😍

    • Reply sielunruokaa 14.10.2021 at 12:05

      Todellakin ois! Se on oikeesti lapsille tosi helppo ja chilli mesta. Ens kesänä?

    Leave a Reply