Suomen suurin matkablogiyhteisö
Liesjärven Kansallispuisto, Kaksvetisen kierroksella

Liesjärven kansallispuisto – yö laavussa!

Ystäväni Aliisan innoittamana lähdimme vielä syksyiselle retkelle Liesjärven kansallispuistoon, vaikka retkeilyvarustukseni ovat pelkästään kesän lämpötiloihin soveltuvia. Nautittiin luonnon antimista sienestyksen ja marjastuksen merkeissä, sekä saatiin molemmat kokea ensimmäistä kertaa yö laavussa! Upean kansallispuiston maisemia kävimme ihastelemassa Peukaloisen polulla sekä Kyynäränharjulla.

Liesjärven kansallispuisto sijaitsee pääosin Tammelassa, Kanta-Hämeessä. Ajomatka Vantaalta kohteeseen kesti vain hieman reilun tunnin, matka oli n. 100 km. Paikka valikoitui kohteeksemme järvimaisemien, läheisyyden ja hyvien telttailumahdollisuuksien vuoksi. Innoistuimme molemmat vielä lisää, kun keksimme, että voisimme sienestää JA nukkua yön laavussa!

Tässä postauksessa

  • Peukaloisen polku (esteetön)
  • Laavuyön kokemukset
  • Upea Kyynäränharju

Reitillä Sikomäen parkkipaikalta Peukalolammin laavulla oli pieni pätkä pitkospuita

Sikomäki ja Peukalolammin laavu

Ajoimme autolla suoraan Sikomäen parkkipaikalle ja lähdimme rinkkojemme kanssa kohti Peukalolammin laavua. Alkumatkasta polku oli juurekkoinen ja se ylitti pitkospuilla pienen suon, mutta tämän jälkeen reitti oli esteetön, leveä soratie. Peukalolamminkankaan parkkipaikalta lähdettäessä koko reitti on esteetön.

Noin kilometrin jälkeen laavulle päästyämme siellä oli jo muitakin yön yli retkeilijöitä, vaikka olin etukäteen varma, ettei kukaan muu hullu enää näin kylmällä retkeile. Ilmeisesti aika monikin! Peukalolammin laavulla oli muutama retkipöytä, ulkohuussi (myös inva) ja puuvaja. Halkoja sai sahata ja pienistää kirveellä itse. Roskiksia koko puistossa ei ole, mutta ”kaiken minkä jaksat tuoda luontoon, jaksat varmasti kantaa myös sieltä pois.” – Vanha suomalainen sananlasku 😉

Osa Liesjärven Kansallispuiston karttaa

Liesjärvellä on sallittua telttailla laavun ja kodan välittömässä läheisyydessä sekä erikseen merkityillä telttailupaikoilla. Peukalolammilla majoittui lisäksemme 3-4 seuruetta ja Kaksvetisen kodalla suurinpiirtein saman verran. Olimme paikalla noin viiden aikoihin lauantaina ja onneksemme saimme varattua laavun itsellemme. Meillä oli kyllä telttakin mukana, siltä varalta, että emme olisi laavuun mahtuneet.

Sikomäki-Peukalolammi etäisyys on n. 1 kilometri

Peukaloisen polku ja Kaksvetisen kota

Haaveilimme tuoreiden sienien löytämisestä illalliseemme ja toki halusimme hieman patikoida kansallispuistossa, joten lähdimme kiertämään Peukaloisen polkua. Polku on nimestään huolimatta esteetön, 3,8 km pitkä rengasreitti. Sen ympärillä kulkee myös pidempi Hämeen Ilvesreitti ja välillä poikkesimmekin kierrokselta tälle karttaan keltaisella merkitylle reitille. Reitti oli pääosin ihanaa kangasmetsää, järvien läheisyydessä kasvoi myös lehtipuita. Ruska ei näin etelässä vielä ollut parhaimmillaan, vaikka muutamia kauniisti punertuneita puita bongasimmekin.

Peukaloisen polku kohti Kaksvetistä

Aika pian laavulta lähdettyämme Aliisa tarkasti löytyisikö hyvännäköisestä sammalmetsästä suppilovahveroita ja heti ensimmäinen yritys tuotti tulosta! Nämä löytyivät melkein heti polun vierestä. Poimimme suppiksia reilusti yli risoton tarpeiden sekä muutamia orakkaita. Luonnosta ruoan löytäminen saa kyllä kaikki mielihyvähormonit hyrräämään ja nauroimmekin sille, miten käytännössä selviäisimme luonnon armoilla. 😁

Huomioithan, että kaikissa kansallispuistoissa ei ole sallittua sienestää/marjastaa ja ainakin kaikissa luonnonpuistoissa se on kiellettyä! Varmista asia etukäteen!

Suppilovahveroita sammaleen seassa

Parkkipaikalta lähdettäessä noin puolivälissä Peukaloisen polkua sijaitsee Kaksvetisen kota. Kota on iso ja upea ja mietimme sitäkin yöpymispaikaksi, mutta kodan seinien vierustaa kiertävät penkit kyllä kalpenivat laavulle. Myös Kaksvetiseltä löytyy huussit, puuvaja ja kodan lisäksi vielä erillinen nuotiopaikka.

Kuvassa suppilovahveroita ja mustikoita, Liesjärven Kansallispuiston antimia

Loppumatkasta missionamme oli kerätä vielä mustikoita aamupuuroa varten ja ihan reitin varrelta niitä löytyikin riittävästi meidän tarpeisiin. Mustikat maistuivat vielä oikein tuoreilta ja hyviltä!

Illalliseksi sienirisottoa ja grillatut suklaabanaanit

Mielettömän saaliimme ansiosta, rupesimme laavulla heti kokkailemaan retkikeittimellä sienirisottoa. Risotto on hyvä ja helppo retkiruoka, myös kuivatuilla sienillä. Meillä toki oli höysteenä muutamia ei niin hyvin säilyviäkin elintarvikkeita kuten basilikaa, parmesaania ja kevätsipulia. Tälläiselle yhden yön yli kestävälle retkelle voi kuitenkin erityisesti näin viileällä ottaa evääksi melkeinpä mitä vaan.

Sienirisotto kupilkan retkiastioista

Risotosta tuli erittäin sienipitoista, sillä suppiksia löytyi mukavasti ja jäi vielä ylikin kotiin viemiseksi. Sipulirouhe ja parmesaani viimeistelivät täyteläisen retkiruoan. 👌 Retkiruoka maistuu aina aivan törkeän hyvältä, mutta kyllä ruoka, johon on vielä itse käynyt keräämässä aineksia, on täysin omalla levelillä! Illallisen viimeisteli pimenevässä illassa nuotiolla ihanan löysäksi grillatut suklaabanaanit. Täydellä mahalla oli hyvä asettua laavuun nukkumaan!

Peukalolammin laavulla ruonlaitossa

Nukkuminen Peukalolammin laavussa

Näin syksyllä retkeillessä ei hirveästi tule valvottua, sillä pimeys saapuu jo ennen kymmentä ja viimeistään sen mukana myös kylmyys. Lämpimien vaatteiden lisäksi ehdoton ykkösvaruste onkin otsalamppu! Olimme asettaneet laavun lattialle piknik-viltin, joka eristäisi hieman kosteutta ja pitäisi makuualustat paremmin paikoillaan. Minulla oli kaksi makuualustaa päällekkäin, sillä alustoilla ei ollut ollenkaan R-arvoa, eli ne eivät olleet muuhun kuin kesäkäyttöön soveltuvia. Valitsimmekin laavun yöpaikaksi osittain siitä syystä, että laavun lattia estäisi pahinta kylmyyttä. Yöpaikkamme olikin sen osalta oikein lämmin ja mukava nukkua.

Makuupussina minulla oli +12 asteeseen parhaiten soveltuva kesämakuupussi, joten pussin lisäksi puin päälleni kaikki mahdolliset vaatteet, mitä olin mukaan pakannut. Näillä ilmoilla makuupussin pääaukko kannattaa kiristää niin pieneksi, että näkyviin jää vain pieni happiaukko ja tietenkin pipo ja hanskat kannattaa olla. Tästä varautumisesta huolimatta olin pian aika viluissani makuupussissani, lämpötila laski yön aikana n. 4-5 asteen tuntumaan. Onneksi meillä oli vielä mukana toinen, paksu piknik-viltti, jonka vedin makuupussini yli ja se lämmittikin sopivasti.

Möhkö-staffi heräilee laavuyön jäljiltä

Möhkön kanssa minua hieman jännitti nukkua laavussa, sillä ajattelin, että hän säntäisi yhtäkkiä jonkun luonnoneläimen perään, joten lopulta laitoin hänet kiinni fleksiin ja fleksin patjani alle. Möhköllä oli oma alusta, fleecetakki päällä ja peittelin hänet toiseen makuupussiini. Möhkö ei kuitenkaan erityisesti arvosta peittelyä, joten jossain kohtaa yöllä hän tuli täristen väliimme ja otin hänet hetkeksi kainalooni, missä hän onneksi lämpeni nopeasti. Muutenkin koira oli selvästi tyytyväisempi välissämme, mutta minä toki heräilin jatkuvasti tarkastamaan onko hänellä nyt makuupussi lämmikkeenä. En voi siis sanoa nukkuneeni järin hyvin.

Peukalolammi

Aliisa aamutuimaan hakemassa vettä vedenpuhdistajaan. Erittäin raikasta vettä tuli!

Laavuyö oli hauska, erilainen kokemus. Alustan puolesta ehdottomasti parempi kuin teltta, tasainen ja lämmin. Rinkka tuli kyllä kokolailla täyteen kaikista varusteista: 2 makuupussia, 2 makuualustaa, teltta, piknik-viltti, koiranalusta. Koiran kanssa teltta on ehkä turvallisempi, kun tietää, että koira ei sieltä pääse mihinkään. Myöskään kesällä ei laavua voi suositella, sillä silloin varmasti joutuu erinäisten öttiäisten syötäväksi. Näin syksyllä retkeillessä sekään ei ollut ongelma. Yksin en kyllä myöskään olisi uskaltanut laavussa nukkua, toki en ehkä uskaltaisi telttaillakaan ihan yksin. Ehdottomasti suositus ainakin testaamaan!

Oletko sä koskaan nukkunut laavussa? Kumpi vie voiton: telttailu vai laavussa yöpyminen?

Tuunattu aamupuuro

Tuunattu aamupuuro: banaania, mustikoita, mansikkahilloa, maapähkinävoita ja raastettua tummaa suklaata. Nam!

Kaunis Kyynäränharju

Heräilimme kahdeksan aikoihin sunnuntaina, söimme aamupuurot mustikoilla, pakkasimme leirimme ja lähdimme kohti autoa. Siirsimme auton Pirttilahden parkkipaikalle, sillä halusimme tutustua vielä Liesjärven kansallispuiston tunnetuimpaan luonnonnähtävyyteen: Kyynäränharjuun. Tämä jääkauden aikaan muodostunut reilun kilometrin mittainen harjuselänne erottaa Kyynäräjärven ja Liesjärven toisistaan. Harju oli suurimmaksi osaksi vain arviolta 5-10 metriä leveä ja luonnontilainen, täynnä upeita puita, osa kaatuneita, osa keloja. Harjun molemmin puolin aukesi upea järvimaisema. Polkuja risteili harjulla paikoin useampia ja ne olivat helppokulkuisia.

Järvimaisemaa kyynäränharjulta

Olimme reitillä jo kymmenen aikoihin aamulla, mutta loppua kohden huomasi, että väkeä alkoi saapua sunnuntaikävelylle ihan reilusti ja parkkipaikka oli täynnä. Reitiltä löytyy Hyypiön vuokratupa, jota voi vuokrata ja sen lähistöllä myös kaivo, joka oli käyntimme aikaan kuiva. Myös muutama vuokrasauna löytyy alueelta. Kävelimme Pirttilahden parkkipaikalta Kyynäränharjun läpi, Kopinlahden parkkipaikalle ja sitten samaa reittiä takaisin. Matkaa tuli yhteensä 4 kilometriä ja aikaa meni hieman reilu tunti kaikessa rauhassa kävellen ja luontoa ihaillen.

Pieni silta, jonka alla Kyynäräjärvi ja Liesjärvi kohtaavat

Liesjärven kansallispuisto on helppo päiväretkikohde ja siellä on useita suht lyhyitä rengasreittejä, jotka soveltuvat myös lapsiperheille. Tulentekopaikkoja ja huusseja löytyy myös runsaasti. Liesjärvellä järjestetään myös erilaisia aktiviteetteja ja esimerkiksi lokakuun alussa on tulossa aivan ihanan kuuloinen ruska-ajan päivämelonta.

Suunniteltiin jo Aliisan kanssa, että tullaan tänne uudestaan, mutta totuuden nimissä, Suomessa ja jopa pääkaupunkiseudun lähellä on niin tajuton määrä upeita luontokohteita, jotka haluaa tsekata, että menee aika kauan siihen, kun voi ruveta käymään samoissa kohteissa uusista!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply