Suomen suurin matkablogiyhteisö
Keinumassa rannalla Torontossa

5 asiaa, jotka matkailu on opettanut minusta itsestäni

Mitä matkailu on opettanut minusta itsestäni? Blogihaaste by Reissukuume.

1. Olen erittäin etuoikeutettu. Olen saanut matkustaa ulkomailla ja kotimaassa jo pienestä lapsesta saakka ja pystynyt tekemään sitä myös aikuisiällä useita kertoja vuodessa. Minulla on mahdollisuus ottaa joustavasti töistä vapaata,voin yöpyä hotelleissa ja syödä ravintoloissa. Minulla on oma asunto, paljon ystäviä ja rakas perhe, voin tehdä etätöitä, olen terve. Matkustelu avaa silmät huomioimaan sen mitä kaikkea itsellä on ja miten etuoikeutetussa asemassa satun olemaan ihan vain siksi, että olen syntynyt Suomeen.Hossan kansallispuisto

2. Olen oppinut uutta perspektiiviä elämään. Matkailu on kasvattanut minua ihmisenä jo vuosikaudet, mutta ehdottomasti eniten oppimiskokemusta itsestäni sain vapaaehtoistyöaikanani Ugandassa 2017. Matkaltani sain mukaan aivan uudenlaisen arvostuksen kaikkea sitä kohtaan mitä minulla on etuoikeus (jep) tehdä ja kokea. Sain tilaisuuden nähdä aivan läheltä paljon surullisia ihmiskohtaloita, köyhyyttä ja sairauksia. Ja kun olin tästä itse aivan riekaleina, huomasin miten niiden alta pilkisti, ihmeellistä kyllä, kiitollisuus ja toivon kipinä. Tämän huomaaminen oli niin voimaannuttavaa ja silmiä avaavaa, että koen koko arvomaailmani muuttuneen sen myötä.Bodabodan kyydissä Ugandassa 2017

3. You’re not you when you’re hungry – todellakin pätee minuun. Kaikki kanssani matkustaneet voivat allekirjoittaa tämän, mutta pahinta runtua saavat yleensä vaan omat perheenjäsenet ja poikaystävä. Nälkäkiukku kohdallani on järkyttävää ja tiedostan sen, mutta en voi tehdä sillä mitään (paitsi syödä, obviously!). Kiukuttelen, osoitan mieltäni ja olen kirjaimellisesti ihmisperse. Ikä ei ole tuonut tähän minkäänsortin helpotusta ja olen luopunut jo toivosta sen suhteen. Nälkäkiukun vuoksi tärkeintä kaikilla retkillä on tietenkin eväät. Eväät on toki tärkein myös ihan ilman nälkääkin.

4. Vihaan ihmisiä. Ei liity kohtaan 3, vaikkakin ilmenee usein myös nälkäkiukun läsnäollessa. En myöskään koskaan käytä vihata-sanaa, koska se on kamalan ronski ja noh, vihamielinen. Tämä kohta on myös osittain vitsi, mutta tituleeraan itseäni usein ihmisvihaajaksi. Tämä johtuu siitä, että ahdistun väkipaljoudesta ja olen introvertti. Väsyn sosiaalisissa tilanteissa ja kaipaan yksinoloa. Ruuhkaiset, pienet tilat saattavat saada minut jopa pienimuotoiseen paniikkiin. Festareiden lavan edusta on vihoviimeinen paikka minne menisin ja korona-ajan rajoitukset ja ihmisten välttely on todennäköisesti jopa pahentanut tätä ahdistustani. Usein vihaan ihmisiä erityisesti silloin, kun näen roskia tai ilkivaltaa luonnossa. Se on mielestäni niin isosti väärin, että vihaaminen on siinä tilanteessa täysin ok.4 naista rivissä ihastelemassa merta

5. Rakastan Suomea. Nuorempana saatoin ajatella, että ei meillä täällä Suomessa ole mitään, korkeintaan pimeä ja kylmä Lappi ja joulupukki. Ei yhtäkään miljoonakaupunkia, ei mielettömiä nähtävyyksiä, joihin ihmiset jonottaa tuntikausia, ei edes korkeita vuoria. Mutta meillä on jotain paljon parempaa! Nimittäin Suomen luonnolle, sen puhtaudelle ja vuodenajoille ei kyllä mikään paikka vedä vertoja. Olen viipynyt muutaman pidemmän ajanjakson ulkomailla. Aupairina Saksassa vuoden verran, vaihto-oppilaana Wienissä nelisen kuukautta ja tekemässä vapaaehtoistyötä Ugandassa 6 viikkoa. Vaikka lyhyemmille reissuille on taivaallista lähteä pakoon Suomessa odottavia velvotteita ja vaikkapa marraskuun pimeyttä, eikä niiltä koskaan haluaisi palata, huomaan pidemmällä reissulla sen, miten rakas Suomi on. ❤ Miten ilma on puhdasta hengittää, luonto aivan eri tavalla vihreää ja miten asiat menevät niinkuin niiden kuuluu. Suomessa niin moni asia on niin helppoa ja yksinkertaista, ettei sitä osaa edes ajatella. Suomi on koti!

Olipas ihana kirjoittaa vaihteeksi ihan vaan omista fiiliksistä ja oikeasti pysähtyä miettimään sitä, miten paljon matkailu on antanut. Tuli ihan haikea fiilis siitä, miten pitkä aika on mennyt, kun viimeksi on päässyt ulkomaille.

Previous Post Next Post

2 Comments

  • Reply EVELIINA / REISSUKUUME 16.9.2021 at 22:17

    Jes, olipas tätä kiva lukea! Samaistuin yllättävään moneen kohtaan, ja poikaystäväni tunnistin tuosta nälkäkiukkuasiasta 😀 Näin ”ei-nälkäkiukkuisena” sitä toimintaa on välillä huvittavaa seurata sivusta (, mikä tietenkin vain pahentaa toisen oloa). Nykyään otetaan ihan suosiolla pientä evästä (patukoita yms.) mukaan, ettei iskisi kova kiukku kesken kaiken 😉

    Kiitos, että osallistuit ♥

    • Reply sielunruokaa 17.9.2021 at 09:47

      Haha, meillä menee roolit tosiaan parisuhteessa just päinvastoin! Munkin poikaystävää homma saattaa aluksi naurattaa, kunnes joutuu ikäväkseen huomata, että tämä ei nyt ollutkaan naurun asia 😆

    Leave a Reply