Suomen suurin matkablogiyhteisö
Melontaretkellä kajakit Vehvaan leiripaikalla

Melontaretki Naarajoella – Etelä-Aapeli, Vehvaa, Porsaskoski, osa 2/2

Viisi, ei enää niin innosta puhkuvaa melojaa, jatkaa melontaretkeään Naarajoella. Savon Amazon heittelee tiellemme muutaman kaatuneen puun sekä kaatosateen, mutta myös upean auringonnousun ja ystävällisiä paikallisia pelastajia. Retkemme ensimmäisen osan koskiseikkailuun ja Niskanivun yöpymiseen pääset tästä.

Tässä postauksessa

  • Idyllinen Etelä-Aapeli
  • Myrskyn yllätykset
  • Leiriytyminen Vehvaalla

Etelä-Aapelin kautta yöksi Vehvaalle

Toinen päivä valkenee. Heitämme kamat kasaan ja puurot naamaan ja suuntaamme joelle. Oudoksesta on kipeinä ainakin hartiat ja ojentajat sekä istumisesta selkä ja takamus.

Lounaspaikaksi olemme valinneet Etelä-Aapelin rantautumispaikan. Olemme toiveikkaita sen olemassaolon suhteen, sillä täällä pitäisi olla myös sauna. Niskajärven rannalla sijaitseva Etelä-Aapeli on naamioitunut kaislikkoon ja rannan useaan muuhun asumukseen, mutta puhelinsoiton jälkeen, paikka löytyy kuin löytyykin lopulta. Matka Niskanivulta Etelä-Aapeliin on n. 7,5 kilometriä, mutta etsimme sitä lisäkilometrin verran. Reittikartan mukaan matkan olisi pitänyt kuitenkin olla melkein 9 kilometriä, joten vähemmällä päästiin.

Kaksi yksikkökajakkia melojineen

Etelä-Aapelissa meitä vastassa oli Eero ja ihana vihreä keidas! Eero perheineen asuu itse rantautumispaikan vieressä ja vuokraa täällä pientä mökkiä ja saunaa. Hän osasi kertoa meille, että ainoat melojat reitillä tänä vuonna, jotka heille olivat pysähtyneet, olivat käyneet toukokuussa! Eeron palvelu oli aivan priimaa. Saatiin käydä hänen laituriltaan uimassa, hän keitti meille kahvia ja myi vielä omistaan yhden purkin offia! Tänne olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa!

Aurinko helli meitä tänäänkin ja oli kiva päästä ötököiden ja umpimetsän keskeltä hetkeksi nauttimaankin siitä. Lounastimme nuudeli-tonnikala-kookosmaito annokset hyvällä ruokahalulla, täytimme vesikanisterimme, ja jatkoimme matkaa.

Etelä-Aapelissa iloisina mahat täynnä

Myrskyn jättämät yllätykset melontareitillä

Vain joitakin päiviä ennen melontaretkeämme oli Suomea kiusannut kunnon kesämyrsky ja puita oli kaatunut vähän joka puolella. Osa reitillemme osuneista kaatuneista puista oli todennäköisesti majavien tekosia, mutta ne eivät onneksi tukkineet koko jokea. Matkalla Niskanivulta Vehvaalle reitillemme osui kuitenkin kaksi isoa koko joen blokkaavaa puuta. Ei tylsää hetkeä Naarajoella!

Ensimmäisen kaatuneen puun kohdalla näytti siltä, että joudumme nousemaan pois kanooteista ja kantamaan ne metsän poikki. Metsä oli tässä kohtaa todella tiheää ja kajakin kanssa rantautuminen näytti erittäin haastavalta. Ei auttanut muu kuin yrittää puun ylittämistä kajakkien kera. Onneksi seurueesta löytyi periksiantamattomia pähkähulluja ja niin sitä mentiin!

Yksikkökajakeilla rungon ylittäminen oli suhteellisen helppoa. Puun oksista pystyi vetämään kajakkia eteenpäin ja totesimme nylkyttämisen, eli eteen-taakse heijaamisen, oivaksi etenemistyyliksi. Kaksikkokajakkimme oli puolta leveämpi ja puolta painavampi kuin yksiköt, joten otimme taktiikaksi vauhdin ottamisen, mutta lopulta se ei tuottunut tulosta ja jouduimme aloittamaan ylityksen alusta. Jälleen kerran yksikkökajakki osoitti näppäryytensä, mutta kiipelissä oli toki taas mukavaa olla kahdestaan. Ehkä kajakkien ominaisuuksissa ei yleisesti huomioida puunrunkojen ylittämisen näppäryyttä… 🤔

Toinen joen blokkaava puu, oli tietenkin kaatunut pieneen koskeen, joka teki lähestymisestä ja oman vuoron odottelusta astetta haastavampaa. Puu oli kaatuessaan jäänyt noin puoli metriä joen pinnan yläpuolelle ja taktiikkamme oli limbota rungon ali. Tässä kohtaa oli onni, että kuivan kesän myötä vesi oli matalalla!

Toisen päivän melontareitille osui myös toinen koskiosuus, joka oli taas matala ja kivikkoinen ja jäimme siihenkin kaksikkokajakilla kiinni noin kolmeentoista eri kiveen. Henkilökohtaisesti huumori alkoi olla vähän koetuksella, kun melonnasta ei ollut tietoakaan vaan yritit kivistä tökkimällä ja nylkyttämällä päästä taas etenemään metrin ennen seuraavaa kiveä, aijjettä. Alapuolella videossa vielä yhdenlaista kiipeliä kuvattuna.

Yöpyminen Vehvaalla

Puiden ylitysten ja alitusten, umpeutuneen kaislikon ja lukemattomien kivien keskeltä, oli ihana päästä melomaan hetkeksi Vehvaan järvellä. Matkavauhti kasvoi loppua kohden huimasti ja oli kiva vain meloa, eikä jatkuvasti ohjata ja väistellä jotakin.

Etelä-Aapelista Vehvaalle matkaa oli 4 kilometriä ja siinä kesti 1,5 tuntia. Sanomattakin selvää, että esteet joessa hieman hidastavat matkantekoa ja olimmekin päättäneet, että lyhennämme suunniteltua reittiämme hieman, ettei homma mene ihan suorittamiseksi vaan että ehtisimme myös nauttia leirielämästä. Kokonaismelonta toisena päivänä oli 12,5 kilometriä ja siihen meni aikaa hieman reilu 4 tuntia.

Upea Naarajoen luonto

Vehvaan järven eteläpuolella sijaitseva rantautumispaikkamme oli hyvin Niskanivun kaltainen. Sieltä löytyi pieni laituri, ulkohuussi, tulontekopaikka ja pöytä (ei laavua), sekä hyvin tilaa teltoille. Sekä tietenkin miljoona hyttystä. Myös Vehvaalle voi tulla autolla ja aloittaa halutessaan melontaretkensä tästä.

Illan ohjelmaan kuului ruoanlaittoa, herkuttelua ja Yatzyn pelaamista. Nukkumaan menimme ajoissa, sillä valokuvaaja Fiia sai meidät (helposti) houkuteltua heräämään aamuyöllä kuvaamaan auringonnousua! Siispä kellot herättämään kolmelta aamuyöllä.

Aamuyön auringonnousu Vehvaalla

Auringonnousun kauneudesta, kaatosateeseen Porsaskoskelle

Aamu valkeni kauniina ja lähdimme melomaan ennen aamuneljää. Järvi oli tyyni ja hiljainen ja aamun kosteus höyrysi kauniisti joesta. Suomen luonto ja kesä tarjoili taas parastaan.

Aika pian järvellä kuvailujen jälkeen, alkoi väsymys painaa ja melominen ei tuntunut enää ihan niin mielekkäältä. Itselläni eniten kipeänä oli taas takamus ja selkä, eikä sopivaa asentoa kajakissa meinannut enää löytyä.

Matka Porsaskoskelle oli lyhyt ja olimme päättäneet pysähtyä siinä tekemään aamupalaa. Kun joki toi meidät Pyhäluoman järvelle, alkoi pisaroida. Aluksi vain muutamia pisaroita, mutta se yltyi nopeasti. Kajakkiemme aukkopeitteet olivat jossakin kaikkien tavaroiden alla, emmekä saaneet niitä. Ei auttanut kuin meloa mahdollisimman nopeasti rantautumispaikkaan.

Porsaskoskelle päästyämme alkoi sataa jo kaatamalla ja lämpimimmät vaatteemme kastuivat, jonka jälkeen tuli tietysti vähän kylmä. Onneksi paikalta löytyi katos, johon leiriydyimme joskus noin kello kuuden aikoihin aamulla. Porsaskoskella oli upea ruukin mylly, mutta mitään toimintaa täälläkään ei valitettavasti enää ollut.

Porsaskosken ruukki ja melontaretken päätepysäkki

Valmistimme aamupalaa katoksessa ja mietimme, miten matka tästä jatkuu. Seikkailu- ja erähenkisyys alkoi olla kateissa, eikä meitä hirveästi huvittanut jatkaa matkaa märillä vaatteilla. Mahdollisesti vettä tulisi vielä lisääkin. Melontaakin oli tehty jo tarpeeksi, eikä kellään ollut varsinaista tarvetta puskea väkisin suunniteltua reittiä maaliin, vaikka toki olisimme siihenkin pystyneet. Ehkä houkutuksena toimi myös sauna, palju ja kylmä juotava. Liekö tämä taas jotain aikuistumista vai vaan mukavuuden halua, mutta teimme lopulta päätöksen lopettaa melominen tähän ja panostaa rentoutumiseen Veeran lapsuudenkodissa Hankasalmella.

Myös Porsaskoski ja ruukin mylly sijaitsivat asumuksen vieressä ja seitsemän aikoihin talon isäntä saapuikin ihmettelemään, että minkäslainen poppoo tänne hänen markilleen on ilmestynyt. Hän osasi kertoa, että heillä on aiemmin ollut tässä kahvila ja parhaimmillaan 200-300 melojaa päivässä ohitti myllyn! Nyt paikka on täysin hiljentynyt, mutta selvästi potentiaalia Naarajoen reitissä on ja myllyalue olisi edelleen erittäin kaunis paikka kahvilalle. Tuumattiin tyttöjen kanssa, että pitääkö tässä ruveta matkanjärjestäjäksi? Lähtisitkö Suomen Amazon Oy:n extrememelontaretkelle tämän porukan kanssa? 😎

Iloinen seurueselfie kajakkien kera

Ihana Porsaskosken talon isäntä Erkki kuljetti meidät takaisin lomatriolle pientä korvausta vastaan ja kajakeista puretut 300 pussukkaa täyttivät auton ihan ääriään myöden täyteen. Lomatriolla tungettiin sitten kaikki kamat siellä odottavaan autoon ja jatkettiin Hankasalmelle. Väsymyksen määrä oli aivan infernaalinen ja jouduin laulamaan koko ajomatkan, että pysyin hereillä. Kartturini yritti myös koko ajan nukahdella, mutta päästiin turvallisesti perille ja suoraan nukkumaan. Kajakkimme noudettiin Porsaskoskelta ilmoituksemme jälkeen.

Oli ihanaa päästä saunaan, uimaan ja paljuttelemaan, sekä myöhemmin illalla kunnon sänkyyn nukkumaan. Täydellisen rentouttava päätös melontaretkelle!

Melontaretken kooste ja kulut

Meloimme siis Lomatriolta, Naarajärveltä Porsaskosken myllylle. Kilometrejä kertyi 34 ja melonta-aikaa kului n. 12 tuntia. Vauhti ei siis todellakaan päätä huimannut erinäisten haasteiden vuoksi, mutta se korreloi varmasti suoraan naurun määrän ja hauskuuden kanssa. Porsaskoskelle voisi varmasti, ilman esteitä, meloa aika hyvin myös yhden yön taktiikalla. Meille kuitenkin retken leppoisuus ja myös leireilystä ja telttailusta nauttiminen oli tärkeää ja taukopaikkojen vähyys olikin yksi syy päättää melontaretki hieman lyhyeen.

En todellakaan osannut odottaa melontaretken osoittautuvan tälläiseksi seikkailuksi ja jännitysnäytelmäksi! Vaikka se välillä ärsytti ja hidasti matkantekoa huolella, toi se vaihtelua ja niin paljon naurua reissuumme, että se oli koko jutun suola! Savon Amazon kyllä mielikuvana on oikeinkin toimiva Naarajoen reitille. Perheen pienimmille en lähtisi tätä seikkailua suosittelemaan, vaikka toki kaksikkokajakissa meno on aika vakaata, eikä kaatuneita puitakaan välttämättä joka vuosi reitillä ole.

Reitin opasteet olivat melko heikot ja ne harvat mitä näimme, olivat hajonneet. Kuitenkin leiriytymispaikat löysimme suht helposti kartan avulla ja jonkun verran kyllä jouduimme navigoida muutenkin. Reitin pituuden olimme suunnitelleet sillä oletuksella, että varmasti pystymme meloa hieman enemmän kuin aloittelijan leppoisa 16 kilometriä päivässä, mutta koska reitti oli paikoin niin huonossa kunnossa, olimmekin melko hitaita.

Palveluita reitin varrelta ei liiemmin löydy, joten kaikki ruoat ja myös iso osa vettä, kannattaa olla heti alusta saakka mukana. Etelä-Aapelissa oli kyllä onneksi vesipiste. Meillä oli kaikilla omia välipaloja mukana, mutta yhteiset lounaat ja päivälliset. Tälle porukalle meillä oli myös kaksi retkikeitintä, ettei ruoan laittamiseen menisi ihan tuhottomasti aikaa.

Kajakkien vuokra maanantaista keskiviikko aamuun oli 45€ per naama. Ruokiin, bensoihin, kyydityksiin yms. rahaa meni 220€ eli 44€ per naama. Yhteensä siis 89€. Ruokamäärä meillä olisi hyvin riittänyt vielä yhdeksi yöksi, joten sitä on tuossa summassa nyt liikaakin. Mielestäni melko edullinen reissu!

Älä unohda ainakaan näitä

Kokemusasiantuntijana loppuun vielä pari vinkkiä pakkaamiseen Naarajoelle tai mille tahansa melontaretkelle:

  • Hyttysmyrkkyä PALJON! Et halua, että tämä loppuu tai että joudut säännöstellä yhdestä purkista viidelle. Meillä tosiaan oli pakattuna myös Thermacell, mutta koska ajattelimme olevamme koko ajan vesistön äärellä, mietimme, että on turvallisempaa jättää se pois. Yöpymispaikoilla tätä kuitenkin olisi varmasti uskaltanut käyttää.
  • Kunnon kengät. Vaikka on lämmin ja kesä, niin joissain paikoissa voisi silti ihan kiva olla jotkin muutkin kengät kuin sandaalit tai crocsit.
  • Vessapaperi. Osassa ulkohuusseista oli yllättäen myös paperia, mutta vara parempi!
  • Tarpeeksi vettä. Erityisesti kesäkuumalla vettä menee juomavetenäkin paljon ja tähän päälle täytyy huomioida kokkaamiseen tarvittava vesi.
  • Oksasaha. Ymmärrät varmaan.

Kiitos Naarajoki ja retkiseurue ❤ Ens kesänä uusiksi?

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply