Suomen suurin matkablogiyhteisö
Naarajoella melomassa

Melontaretki Naarajoella – Lomatriolta Niskanivulle, osa 1/2

Heinäkuun alussa viisi pahaa-aavistamatonta, innosta puhkuvaa melojaa, lähti valloittamaan Naarajoen koskematonta luontoa idyllisen melontaretken toivossa. Rehevöityneessä joessa reitti oli välillä kateissa, kartan rantautumispaikat olleet jo vuosia suljettuina ja myrskyssä kaatuneita puunrunkoja saatiin ylittää ja alittaa kajakkien kera. Tämä Savon Amazoniksikin tituleerattu joki, osoittautui melkoiseksi seikkailuksi eikä varmasti jättänyt ketään kylmäksi!

Kesäloman aloittavaa melontaretkoa lähdettiin suunnittelemaan jo hyvissä ajoin keväällä. Kohteenamme oli alunperin Suomen ensimmäinen ja ainoa vesiluontopolku, Oravareitti. Aikataulumme kuitenkin natsasivat yhteen niin, että pääsimme lähtemään vasta heinäkuun alussa ja hieman ennen ajankohtaa saimmekin tiedon, että vesitilanteen vuoksi reittiä ei voinut enää meloa. Tämä mahdollisuus olikin meillä tiedossa ja erittäin kuivan ja kuuman alkukesän johdosta teimmekin sitten lennosta uudet suunnitelmat ja suuntasimme Naarajoelle.

Palloteltiin ideoita korvaavasta reitistä jo etukäteen, kun kerrankin oltiin saatu aikataulut sovittua ja kaikilla oli kova hinku retkeilemään. Meri heitti ilmoille ajatuksen Pieksämäen melontareitistä: vedenjakajareitistö Naarajoella. Paljoa ei tarvittu, kun koko porukka oli messissä ja totuuden nimissä, kukaan ei erityisen tarkasti tutkinut reittiä. Täysin luottavaisina ja tietämättöminä siitä mitä vastassamme olisi, lähdimme matkaan!

Tässä postauksessa

  • Kajakit ja varusteet
  • Todellinen koskiseikkailu
  • Leiriytyminen Niskanivulla

Naarajoen melontaretkiseurue lähdössä

Lähtö Naarajoelle Lomatriolta

Matkamme starttasi Vantaalta autolla ja matkaa Pieksämäen Lomatriolle, mistä reitti alkoi ja saisimme kajakit, kertyi n. 280 km. Ajoaika oli noin kolme tuntia ja tämän lisäksi pysähdyimme kerran, tietenkin Jari-Pekkaan, syömään. Meitä lähti melontaretkelle 5 seikkailijaa: 2 hyvää ystävääni Aliisa ja Veera sekä uudet tuttavuudet Meri ja Fiia. Porukka oli äänekäs ja nauravainen, ja jollain riitti onneksi aina huumoria vähän muillekin erinäisten sattumusten kohdatessa.

Me haluttiin ehdottomasti yöpyä teltassa ja reitin vaihtuessa Naarajoelle, se olikin ihan hyvä päätös, sillä oikein paljon muita vaihtoehtoja ei olisi reitin varrelta löytynytkään. Oltiin varattu alunperin Oravareittiä varten 3 yötä reissua varten ja nyt Naarajoelle otettiin sama yömäärä. Tarkoitus oli meloa leppoisia päiväkilometrimääriä, mutta heti ensimmäisenä päivänä, taukopaikkojen puuttuessa, matka alkoi tuntua aika pitkältä.

Pieksämäen Kanoottiseuralta varaamamme kajakit tuotiin meille  Naarajärven rannalla sijaitsevalle Lomatriolle. Ilmoitimme vain saapuvamme noin puolen tunnin kuluttua ja kajakit tuotiin paikalle. Kajakkien nouto onnistuisi yhtä helposti, eli ilmoittaisimme mistä olimme nousseet maihin ja he kävisivät hakemassa kajakit. Meidän siirtyminen takaisin autolle jäisi sitten omaksi huoleksemme.

Kajakit ja varusteet

Kajakkeina meillä oli yksi kaksikkokajakki ja kolme yksikköä. Itse toivoin pääseväni kaksikkoon, sillä se tuntui isolta ja tukevalta ja olikin sitä. Toisaalta se myös ui aika paljon yksikköjä syvemmällä, mikä aiheutti mukavia lisähaasteita muutamien kivien ja puunrunkojen kanssa. Mutta eipä niihin ainakaan tarvinnut joutua yksin! Kaksikkokajakin vuokrahinta oli 33€/vrk ja yksikön 22€/vrk. Hinta sisälsi tietenkin melat ja pelastusliivit ja vielä lisäksi vedenpitävät kassit vaatteille ja tynnyrit kännyköille.

Melontaretken kajakit ja varusteet

Olimme pakanneet kaikki tavaramme rinkkoihin ja tämän lisäksi meillä oli ruokaa 4 muovipussia. Retkeilyssä eniten tilaa vievät teltat, makuupussit ja makuualustat. Näiden pakollisten kamojen lisäksi vaihtovaatteita ei juurikaan mahtunut, ainoastaan muutama lämmin vaatekappale. Naarajärven rannalla sitten purkailimme rinkkoja, pakkasimme kamat vedenpitäviin kasseihin, ja yritimme saada ruokia, vesikanistereita ja kamojamme mahdutettua pienehköihin kajakkeihin. Yllättävän tilavia kajakit kuitenkin olivat ja pienen karsimisen jälkeen kaikki saatiin mahtumaan. Pakkaamiseen jälkeen kajakit kyllä painoivat ihan törkeästi! 😆

Ensimmäisenä päivänä Lomatriolta Niskanivulle

Lähdimme melomaan Lomatrion rannasta hieman tuuliselle ja sitä myötä aallokkoiselle Naarajärvelle. Alku oli vähän totuttelua melomiseen ja osalla yksikkökajakeista tuntuikin olevan oma tahto suunnan suhteen. Syynä taisi olla epätasaisesti kajakkiin pakatut tavarat, sillä asia korjaantui ainakin hieman seuraavina päivinä.

Heti järveltä reitin alkupäätä etsiessä ehdittiin tohinassamme meloa ohi ja ystävälliset mökkiläiset ohjasivat meidät oikeaan suuntaan. Joen alku oli täynnä kaislikkoa, eikä sitä vedestäpäin oikein erottanut. Kylttejä reitillä oli erittäin niukasti ja Aliisa olikin meitä jatkuvasti navigoimassa Google mapsin ja reitin karttojen avulla oikeaan suuntaan risteyksistä.

Sää suosi meitä ja aurinko porotti kuumasti, mutta meloessa ei silti ollut tukahduttavan kuuma. Joki oli tyyni, hiljainen ja autio, ja oli ihanaa olla luonnon keskellä. Joen ympäristö ja itse joki oli päässyt rehevöitymään paikoin niin, että kasvuston seassa oli vain juuri ja juuri kajakin mentävä kolo. Useammassa kohdassa saimme haltioituneena ihastella kymmeniä upeita sinisiä neidonkorentoja, joita en itse muista koskaan aiemmin nähneeni. Pieniä ötököitä, hämähäkkejä ja hyttysiä oli näiden lisäksi aivan tolkuttomasti ja hyttysmyrkyille olisi ollut käyttöä. Yritimme innokkaina bongailla myös majavia, joiden töiden jälkiä näkyi monessa paikassa.

Vesitilanteen kerrottiin Naarajoessa olevan hyvä koko kesän läpeensä. Lisäksi meille kehuttiin, että reitti on meidän tasoisille melojille (=aloittelijoille) optimaalinen, eli mitään huolenhäivää ei sen suhteen ollut. Reitin varrella oli myös saunapaikkoja, joihin etukäteen piti varata vuorot ja muutama mökkikin missä olisi voinut yöpyä. Mietittiin myös etukäteen, että kuinkahan ruuhkaisia olisivat nuo telttapaikat näin parhaaseen kesäloma-aikaan.

Iloinen melontaseurueemme Naarajoella

Kuva @fiiaemilia

Näiden ennakkotietojen perusteella meistä kukaan ei osannut kuvitellakaan, että olisimme tyyliin ainoat melojat reitillä koko vuonna ja että suurin osa kartalle merkityistä rantautumispaikoista oli otettu jo vuosia sitten pois käytöstä. Taas jälkiviisaana voisi todeta, että tämä tieto kyllä löytyy netistä, mutta kellään meistä ei oikein ollut aikaa tutkia reittiä tarkemmin etukäteen. Kaikki taisivat myös ajatella, että kyllä joku toinen tietää ja on tsekannut asiat, tai sitten ihan vaan tuumattiin, että kyllä kaikki aina lutviutuu lopulta jotenkin.

Ensimmäistä rantautumispaikkaa etsittiin tuloksetta ja sitä löytämättä vedettiin kajakit lopulta vaan johonkin joen sivuun. Kamala haju sekä hyttys- ja hämähäkki-invaasio sai meidät tekemään puskapissat ja evästämään alle kymmenessä minuutissa, eli se siitä rentouttavasta tauosta ja äkkiä takaisin melomaan. Toinen taukopaikka oli samanlainen nopea vessatauko, sillä kartalle merkattua rantautumispaikkaa ei enää ollut ja taisimme olla jonkun mökkitontilla.

Nopea tauko Naarajoella

Kiipelissä Kälystenkoskella

Arviolta n. 15 kilometrin jälkeen Lomatriolta on joessa pieni Kälystenkoski. Kaikki Naarajoen reitin kosket ovat asteikolla I-VI, tasoa I-II ja aloittelijallekin sopivia. Yksikkökajakeista pari pääsee laskemaan kosken ongelmitta, mutta vesi on todella matalalla ja kaksikkokajakkimme ui sen verran syvällä, että jäämme Veeran kanssa kiveen kiinni ja käännymme jokeen poikittain. Vesi virtaa sen verran voimakkaasti, että meillä ei ole toivoakaan saada isoa kajakkiamme kääntymään takaisin nokka kohta menosuuntaa, vaan ennemminkin näyttää siltä, että vesi kääntää meidät kohta laskemaan koskea takaperin.

Pieni paniikki alkaa vallata meitä ja tilannetta ei varsinaisesti helpota se, että Meri on tullut vielä yksikkökajakillaan lähes samaan kohtaan ja törmännyt kiveen ja huutaa hädissään. Hetken tilannetta tuumailtuani päätän nousta kajakistamme koskeen, sillä vettä siinä on tosiaan alle puoli metriä. Mielettömän adrenaliiniryöpyn voimilla käännän kajootin työntämällä koskea vasten ja ankkuroin Veeran turvaan joen sivuun. Tämän jälkeen yritän auttaa Meriä parhaani mukaan, mutta koski painaa kevyempää ja kiikkerämpää yksikkökajakkia kallelleen ja kun sekä perä että keula ovat kiinni kivissä, kaatuu Meri lopulta veteen pitkän ”mä kaadun, mä kaadun” – huudon säestämänä. Merille ei onneksi käy mitään. Kajakeissa on mukana äyskärit ja tyhjennämme kajakin vedestä, jonka jälkeen Meri laskee koskea alas ilman melaa, joka huuhtoutui pois kaatuessa.

Merin päästyä turvallisesti kosken alas, lähden kävelemään joessa kohti kajakkiamme ja yhtäkkiä huomaan, että joen pohja on täynnä teräviä, liukkaita kiviä. Äsköisessä adrenaliinipöhinässä niitä tuskin huomasi, mutta nyt kolhin nilkkoja ja varpaita ihan huolella. Pääsemme Veeran kanssa myös kaksikolla kosken alas, vaikka muutamaan kertaan meinaamme jäädä pohjasta kiviin kiinni. Tärisen kajakissa vielä hyvän aikaa kosken jälkeen. Tilanne ei järin vaarallinen ollut, mutta helposti tuollaisessa kuitenkin pikku paniikki iskee. Selvittiin!

Leiriytyminen Niskanivulla

Hieman reilu 16 kilometrin melonnan jälkeen saavumme leiriytymispaikkaamme Niskanivulle. Onneksemme täällä oikeasti pääsee leiriytymään, sillä se on ensimmäinen rantautumispaikka lähtömme jälkeen, mikä on enää käytössä! Lähdimme matkaan Lomatriolta hieman ennen kolmea ja noin kuuden tunnin melonnan jälkeen pääsimme leiriytymään noin yhdeksän aikoihin.

Välittömästi rantautumisemme jälkeen, noin 4 miljoonaa hyttystä hyökkää kimppuumme. Haluamme kuitenkin peseytyä nopeasti pienellä laiturilla ja sinä aikana meitä on kaikkia purtu jo kymmeniä kertoja. Hyttysiä on aivan tolkuttomasti ja meillä yksi pieni purkki hyttysmyrkkyä. Puemme pitkälahkeiset ja -hiaiset vaatteet, mutta ainakin minua syödään edelleen vaatteiden läpi ihan huolella. Tässä kohtaa hieman kadutti, että fiksuina retkeilijöinä päätimme jättää pakkaamani Thermacellin matkasta ettemme saastuja vesistöjä. Leiriytymispaikka on kuitenkin useamman kymmenen metriä joesta.

Niskanivun rantautumispaikan kyltti

Niskanivulle pääsee myös autolla, joten melonnan voi halutessaan aloittaa myös täältä. Niskanivulta löytyy ulkohuussi, laavu, tulentekopaikka, roskis ja pieni teltta-alue. Koettelemustemme jälkeen paikka tuntui ihan luksukselta. Ensimmäisen päivän päivälliseksi nautimme tofua, kesäkurpitsaa, paprikaa ja halloumia, joita paistamme kahdella retkikeittimellä. Väsyneenä ja mahat täynnä painumme nopeasti telttoihin pehkuille uneksimaan huomisen koitoksista.

Saagamme jatkuu Naarajoen seikkailujen toisessa osassa, jossa Savon Amazon heittelee tiellemme muutaman kaatuneen puun sekä kaatosateen, mutta myös upean auringonnousun ja ystävällisiä paikallisia pelastajia. Stay tuned!

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply