Suomen suurin matkablogiyhteisö
Reippaat patikoijat Katikankanjonissa

Katikankanjoni – Kauhaneva-Pohjankangas kansallispuisto

Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuiston laitamilla sijaitseva Katikankanjoni on monipuolinen ja vaikuttava päiväretkikohde Kauhajoella, Etelä-Pohjanmaalla. Reitti on hieman reilu 2 kilometriä pitkä ja se seuraa mutkittelevaa puroa kanjonin pohjassa. Kanjonin seinämät ovat jyrkät ja korkeat, ja niitä kivutaan ylös ja alas, mikä tekee reitistä vaativan.

Olen käynyt ensimmäisen kerran Katikankanjonilla heinäkuussa 2019 ja nyt toista kertaa aikalailla tasan kaksi vuotta myöhemmin. Seurana ollut äiti oli täällä nyt neljättä kertaa. Onkin ihana päästä kirjoittamaan myös kotiseudun mielettömistä luontokohteista! Vaikka Pohjanmaalla kaikki onkin tasaista ja avaraa, löytyy sieltä hieman yllättäenkin koko joukko kivoja patikointi- ja vaellusreittejä, joissa maasto on mukavan vaihtelevaa.

Katikankanjonin pohjalla

Kummipoika Jiri elementissään luonnon keskellä, Katikankanjoni 2019

Katikankanjonin alue on liitetty Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuistoon vasta 2010-luvulla. Se on myös osa Lauhanvuori-Hämeenkangas Geoparkkia, joka  vuonna 2020 sai statuksen UNESCOn ainutlaatuisten geologisten kohteiden verkostossa. Vau! Reitin alussa ja sen varrella on muutamia opastauluja, jotka kertovat muun muassa Katikankanjonin olevan sokkeloinen kuru.

Tiesitkö?

Tiesitkö, että kuru on syvä, ahdas, tunturien välinen rotko? Pohjoisesta, esimerkiksi Saariselältä kuru-nimisiä paikkoja löytyy useampia. Katikankanjoniin viitataan eri lähteissä ainakin kuusikkokuru ja eroosiokuru nimillä.

Upea kangasmetsä ja aurinko

Katikankierros – lyhyt mutta haastava patikointi

Katikankanjonille on helppo saapua. Reitin alkupisteessä on pysäköintipaikka, joka löytyy osoitteesta Kiviluomantie 461, Kauhajoki (pdf-kartta). Kierroksen pituus on hieman reilu 2km ja kartalla se näyttääkin hyvin yksinkertaiselta. Kierroksella risteilee kuitenkin runsaasti polkuja useammassa kohdassa, joten tarkkana saa olla, että pysyy oikealla reitillä. Lähdimme kiertämään reittiä myötäpäivään, mutta sen voi kiertää kumpaan suuntaan tahansa.

Katikankanjonin kartta

Saapuessamme parkkipaikka on tyhjä, joten annan Möhkön juosta vapaana. Alun juoksuhepuleita lukuunottamatta, Möhkö pysyy aina lähellä ja tulee luokse kutsusta, enkä koskaan pidä sitä vapaana, jos reitillä on muitakin ihmisiä.

Katikankanjonin opaskyltti

Reitillä on hyvät, uusitut opasteet. Koko Katikankierros on merkattu musta-valkoisilla opastauluilla.

Opasteiden lisäksi, reitille on jyrkimpiin nousuihin rakennettu upouudet portaat. Alunperin nousuissa ja laskuissa oli vaan tuo köysi, mutta portaiden myötä reitin vaativuus on hieman helpottanut. Koiran kulku onnistuu helposti portaiden vieressä, karvaturrien tassut kun eivät tuota metalliritikkoa kestä.

Katikankierroksella upouudet portaat jyrkimmissä nousuissa

Sääkin salli meitä tänä vuonna, viime kerralla satoi  vettä, mutta nyt aurinko paistoi kauniisti puiden lomasta. Kuivan kesän vuoksi, puron vesi oli todella matalalla.

Kanjonin pohjalla

Puro ylitetään kierroksen aikana useamman kerran. Ylityskohdissa on tukevat sillat. Koko kierrokselta ei juuri tasaista kohtaa löydy, vaan reitti menee ylös-alas koko matkan ajan. Sykkeetkin tässä nousevat ihan hyvin!

Katikankierroksella on tukevat sillat puron ylityksiin

Teimme äidin kanssa vielä pienen ylimääräisen piston, juuri ennen kolmentuulenlakille kiipeämistä ja löysimmekin söpön sillan, jossa kyltistä päätellen, on ilmeisesti joskus myös moottoriajoneuvoilla ajettu? Erilaisia polkuja ja reittejä lähtee Kanjoninkierrokselta moneen suuntaan, kannattaa olla kuitenkin varovainen ettei eksy, niillä kun ei ole enää mitään opasteita. Kansallispuistoissahan merkityltä reitiltä poistuminen on sallittua, toisinkuin luonnonpuistoissa.

Pisto polulta paljasti vanhan sillan

Kolmentuulenlakille kiipeäminen

Kolmentuulenlakki on osa Katikankierrosta. Se on erikoisjyrkän mäen päällä sijaitseva kolmihaarainen ”aukio”. Se nousee 18 metriä hyvin jyrkästi kanjonin pohjasta ja erityisesti näissä nousuissa uudet portaat tuovat apua kapuamiseen.

Jylhät männyt kolmentuulenlakin huipulla

Metsä alaspäin kanjoniin on melko rehevää, eikä varsinaisia upeita näkymiä huipulta ole. Jostain puiden lomasta voi kanjonin pohjalla kiemurtelevan puron kuitenkin bongata ja puro kulkeekin molemmin puolin lakkia.

Minä ja äiti kolmentuulenlakin huipulla

Katikanluoman laavulle vaikka ihan perheen pienimpien kanssa

Katikanluoman laavu on heti pysäköintipaikalta vain 300 metrin päässä. Eli tänne voi hyvin tulla lasten kanssa vain metsään ja makkaroita grillailemaan. Suoraan laavulta pääsee myös alas kanjoniin, jos sitäkin haluaa lasten kanssa ihailla, ilman patikointia. Reitti laavulle on hieman leveämpää metsäpohjaista tietä, jossa myös huoltoautot kulkevat. Sanoisin, että laavu on myös esteettömästi saavutettavissa.

Katikankanjonista löytyy myös laavu

Laavulta löytyy puuvaja ja sen takaa huussi. Huussia ei ole merkattu mitenkään, mutta siellä se on. Omaa paperia kannattaa varata.

Usein retkeillessä sitä joutuu miettimään, että mitenkäs ne tulentekosäännöt nyt menikään ja minkälaiselle laavulle/kotaan tulen sai sytyttää, jos metsäpalovaroitus on voimassa. Alla oleva kyltti oli mielestäni todella hyvä tieto: eli tässä tulipaikalla tulenteko on nimenomaan kielletty, jos varoitukset ovat voimassa. Tällaisia saisi olla muuallakin!

Katikanluoman laavulla tulenteko on kielletty metsä- tai ruohikkopalovaroituksen aikana

Koko kierrokselle matkaa pienen lisäpiston kanssa tuli 3km ja aikaa siihen meni tunti ja vartti. Ensikertalaisella voi kaiken luonnon ihastelun äärellä vierähtää helposti parikin tuntia ja siihen vielä mahdollinen evästauko laavulla päälle. Me emme tällä kertaa laavulla pysähtyneet.

Tällainen lyhyt kierros on mielestäni täydellinen luonnon rauhasta ja kauneudesta nauttimiseen. ❤ Sielunruokaa parhaimmillaan! Alla vielä yksi vapaa sielu ilmentämässä onneaan.

Möhkö koira piehtaroimassa onnesta maassa

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply