Suomen suurin matkablogiyhteisö
Skoltefossen-vesiputous oli mielestäni ennemmin koski

Kalassa Neiden-koskella – Road trip Pohjois-Norja

Pohjois-Norjan road trippimme päättyi Neiden-koskelle kalastuksen merkeissä. Neiden on suomeksi Näätämö, ja myös Inarin kunnassa Suomen puolella on Näätämön kylä ja Näätämöjoki. Kalaonni ei ikävä kyllä meitä suosinut, mutta paikka oli jumalaisen kaunis ja paikalliset ystävällisiä, joten viihdyin erittäin hyvin omissa oloissani.

Viimeinen kohteemme Pohjois-Norjan road tripillä oli Neiden-koski ja siellä lähinnä kalastaminen. Olin aiemmin jo harmitellut, kun tämän kertaiselle road tripille ei ollut siunaantunut yhtään vesiputousta ja siinä se nyt oli! Skoltefossen vesiputous (karttalinkki), joka mielestäni oli kylläkin enemmän koski, oli täydellinen huipennus reissulle. Matkaa Pykeijasta Neideniin oli vain n. 60km ja Suomen rajallekin täältä on vain vähän reilu 10km.

Ville tiirailemassa kyttyrälohia Neidenin koskella

Neidenissä Norjassa asuu n. 250 asukasta ja kalastajia tuntui olevan koskella aamuin ja illoin melkein saman verran. Majoittuminen ja kalastuslupien hankkiminen onnistuu Neiden Fjellstuessa. Aamusaunan raikkaina päätimme kuitenkin yöpyä parkkipaikalla, joka oli pohjoisesta tullessa juuri ennen koskea ja jossa oli myös suht siisti vessa. Parkkipaikalta lähti polku lähemmäs koskea ja toisella puolella jokea oli myös näköalatasanne. Tässä kannattaa ehdottomasti ainakin pysähtyä ohikulkumatkalla!

Kalastusluvan hinta määräytyy sen perusteella millä kalastaa ja millä alueella. Hinnat välillä 40-100€ ja lisäksi Norjan yleinen kalastuslupa. Lisäksi tarvittiin kalastusvälineiden desinfiointi, joka maksoi 10€.

Neiden koski sillalta kuvattuna

Pykeijassa yksi suomalainen mies kertoi meille tästä koskesta ja siitä miten kosken pienissä uimissa ui kyttyrälohia kasoittain. Mies oli kova kertomaan kalatarinoita, joten ihan kaikkea ei uskottu, mutta kyllä sitä päästiin sitten ihan oikeasti itse todistamaan:

Tiesitkö?

Tiesitkö, että kyttyrälohi eli ns. ryssänlohi on Norjassa ei-toivottu-laji, josta halutaan eroon? Nimityksensä se saa koiraalle kehittyvästä kyttyrästä, jolla se houkuttelee naaraita ja siitä, että venäjäläiset ovat istuttaneet sen alunperin esimerkiksi Itämereen, josta se on lähtenyt leviämään. Kyttyrälohi on lisääntynyt Näätämöjoessa, Tenojoessa ja Inarinjoessa viime vuosina nopeasti ja sen pelätään valtaavan tilaa toivotummalta atlantinlohelta. (Yle) Neiden-kosken rannoilla oli muutamia kyttyrälohille tarkoitettuja roskiksia, joihin kiinnijääneet kalat sai heittää. Ilmeisesti lohi on hyvää vain nuorena ennenkuin sen kyttyrä ehtii kehittyä. Nimen perusteella kala ei kuulosta kovin herkulliselta.

Ville lähti kalaan vielä samaisena iltana kuin saavuimme Neidenille. Kalastus on alueella rauhoitettu klo 14-18 välisenä aikana. Myöskään itse koskessa ei saa kalastaa ja osassa aluetta saa kalastaa vain perhoilla. Alueet, joissa virveliä ei saa heittää pitivät olla selkeästi ja hyvin merkitty, mutta ainakin ensimmäisen tunnin Ville sai etsiä kohtaa, jossa virveliä saisi heitellä.

Neiden alajuoksu

Edessä joen alajuoksulla näkyy kalastaja

Me Möhkön kanssa kävimme illalla lenkillä ja löysimme söpön asutusalueen. Yhdestä pihasta heti tervehdettiin ja haluttiin kysellä reissusta ja koirasta. Puhuttiin siinä suomen, norjan, ruotsin ja englannin sujuvalla sekoituksella hyvä tovi! Rakastan jutella paikallisten kanssa ja kysellä alueesta ja heidän elämästään siellä. Usein olen huomannut, että koira on erittäin otollinen jäänmurtuja 😊

Kolttakylä ja St. Georgs kappeli

Seuraavana aamuna Ville lähti ensimmäiseen kalapaikkaan jo ennen seitsemää. Tehtiin autolla pieni siirtymä ja jäin nukkumaan takaosaan n. 10km matkan ajaksi. En voi suositella kokemusta. Kun siirryttiin toiseen kalapaikkaan, takaisin Neiden-kosken läheisyyteen, lähdettiin taas Möhkön kanssa tutkimaan lähiseutua ja päädyttiin kolttakylään. Koltat eli kolttasaamelaiset ovat saamelaisten alkuperäiskansaan kuuluva etninen ryhmä Suomen Lapissa ja Kuolan niemimaalla. (wikipedia)

Kolttakylän St Georgs kappeli, joka edelleen käytössä

Alueella oli kauniita rakennuksia ja ihanan rauhallista. Paikalle johti opasteet ja reitin alusta löytyi myös pieni kartta. Oli oikein mukavaa kävellä täällä Möhkön kanssa. Kolttakylä oli aivan Neiden-joen vieressä ja Ville oli tullut jokea pitkin aika lähelle meitä. Möhkö sai Villestä ilmavainun ja lähti niin tomerasti jäljestämään sitä ja olisi halunnut mennä joenkin yli Villen hajun perässä.

Neiden-joella Pohjois-Norjassa Möhkö jäljestämässä Villeä

Neidenjoelta lähdimme tiputtelemaan Suomea ja etelää kohti. Rajaa ylittäessä meiltä kysyttiin henkkarit ja toivotettiin tervetulleeksi kotiin 😊 Ei sanaakaan koronasta. Matkalla pysähdyimme yöksi Simoon, Lapin Rinki Camping -alueelle, josta onneksi löytyi tilaa yöpyä vaikka saavuimme vasta noin klo 23. Paikka oli Simojoen rannassa ja Villeä vähän harmitteli, kun enää ei oikein kalastamaan ehtinyt. Siistit suihkut ja vessat, sauna, keittiö, keittokatos ja paljon pieniä mökkejä vuokrattavaksi. Hieno paikka olla vaikka pidempäänkin!

Möhkölle alkoi riittää ajelu ja kiipesi syliin

Seuraavana aamuna rutistimme vielä viimeisen pätkän matkasta, eli parin pysähdyksen kautta Simosta aina Vantaalle asti! Olipahan taas huikea reissu 😎❤

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply